Kenellä on apinan ottaman valokuvan tekijänoikeudet?

Kuva: David Slater vai makaki XX?

Helsingin Sanomissa oli 6.7.2011 seuraava pikku uutinen.

"Apina ryhtyi itse luontokuvaajaksi

Palkittu brittiläinen luontokuvaaja David Slater oli kuvausreissulla Indonesiassa, kun hänen kameransa joutui yllättäviin käsiin.

Kansallispuistossa Slater jätti hetkeksi kameransa vartioimatta, ja ryhmä uhanalaisia makakeja kiinnostui ilmeisesti sen linssin heijastuksesta. Yksi apinoista onnistui painamaan kameran laukaisinta.

Makaki räpsi itsestään satoja kuvia, kertoi Daily Mail –lehti."

Minua kiinnosti kyseinen uutinen tekijänoikeuden näkökulmasta. Kuvan ottajaksi oli merkitty David Slater eli hemmo, jonka kameralle apina oli tehnyt luvattoman käyttöönoton, jos varkaita suosivaa auton vohkimisen  terminologiaa halutaan käyttää tässä. Millä perusteella Davidilla on kuvan tekijänoikeudet eikä makakilla?

Tekijänoikeuslain 1§ sanotaan seuraavasti: ”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen…” Valokuvan suhteen on pitkään ollut selkeä käytäntö, että laukaisimen painaja ei ole mitenkään itsestään selvästi tekijä, vaan tekijä on kuvaan eniten vaikuttanut henkilö. Tekijöitä voi tietysti olla useitakin.

Kuin kaksi marjaa - paitsi otsikkokuvassa ote on selvästi professionaalisempi. Huomatkaa mm. hieno syväepäterävyyden hallinta.

Jos minä varastan jonkun kameran ja otan sillä omakuvan, niin kuvan tekijänoikeudet kuten myös kuvassa olevan oikeudet omaan kuvaansa ovat yksikäsitteisesti minulla. Kameran omistaja voi syyttää minua useilla rikosnimikkeillä anastamisesta alkaen, mutta tekijänoikeuksia kuvaan hän ei tule saamaan.

Entäpä apinan ottama kuva? Jos kuvaaja menee kameran kanssa viidakkoon ja apina nappaa hänen kameransa, niin onko se pelkästään riittävä osoitus siitä, että kuvaaja on järjestellyt tilanteen siten, että kuvaajaa voidaan pitää tekijänoikeuksien haltijana. Jos kuvaaja houkuttelisi apinaa ottamaan kuvan vaikka erilaisilla palkkioilla, niin tilanne olisi minusta toinen.

Toisaalta kuvan tekijänoikeudet ovat aina jollakin. Voivatko ne olla tuntemattomalla, luultavasti viidakon kätköihin julkisuutta piiloon paenneella makaki-apinalla? Kuka olisi hänen edusmiehensä, koska makaki tuskin itse pystyisi valvomaan oikeuksiaan? Makakin ottamat kuvat ovat levinneet ympäri maailmaa ja niiden tekijänoikeuspalkkioilla apina voisi viettää taloudellisesti turvatun loppuelämän. Banaanit elämän loppuun asti olisi vähintäänkin kohtuullinen korvaus.

Entä oikeuksien periytyminen? Kuva lienee sittenkin kategoriaan tavalliset valokuvat, ei valokuvateokset kuuluva. Siis sen tekijänoikeuden suoja-aika on 50 vuotta kuvan julkaisusta, eikä 70 vuotta tekijän kuolemasta. Makaki tuskin elää 50 vuotiaaksi, joten sen tekijänoikeudet siirtyvät sen perillisille. Siinä sinänsä mitään kummallista ole. Tämän tästä saamme lukea miljonääreistä, jotka ovat jättäneet jättiomaisuutensa perintönä kissoilleen, koirille, hamstereilleen tai minkä otuksen nyt ovat kokeneetkin kaikkein läheisimmiksiin. Millä selvitettäisiin makakin perilliset, etenkin jos kyseinen yksilö sattuu olemaan urospuolinen?

Sitä paitsi mistä tiedetään, että kuvat on ottanut makaki itse, eikä David Slater. Hänähän voisi asian mennessä tiukaksi vaatia apinaa todistamaan, että on ottanut kuvan Davidin kameralla. Jos silminnäkijöitä ei ole, niin tilanne on sana vastaan sana. Kumman painaa enemmän?  Toisaalta kuvien kaupallinen arvo on siinä ja vain siinä, että ne ovat apinan ottamia. Slater olisi pahasti puun kuoren välissä. Jos hän voittaisi mahdollisen tekijänoikeusjutun väittämällä sittenkin itse ottaneensa kuvat, niin niiden kaupallinen arvo romahtaisi ja Slater voisi saada syytteen petoksesta.

Kuvan oikeudet ovat ainakin Daily Newsin jutun perusteella jollain Cater´s News Agencylla. Olisi mielenkiintoista nähdä, onko puljun tekijänoikeuksien luovutussopimus yhtä härski kuin Sanoma Newsin. Jos makaki on mennyt raapustamaan puukstavinsa sellaiseen paperiin, niin voin kertoa oikeuksien menneen ja viheltäneen mennessään. Korkeintaan voi pelätä haastemiehen saapuvan Indonesian viidakkoon mukanaan haaste kolmannen osapuolen nostamaan oikeusjuttuun, jonka kaikista kustannuksista vastaa valokuvaaja.

Vaikka apina voittaisikin tekijänoikeuskiistan ja kolmansien osapuolten vaatimukset, niin kuvauspalkkioita on turha ronkua. Luonnonvaraisia eläimiä saa kuvata kuka vain, niihin ei kenelläkään ole omistusoikeutta. Ei siis eläimellä itselläänkään. Joten  valokuvaaja makakin ei tarvitse neuvotella malli makakin kanssa vaikka siitä, millä ehdoilla valokuvaa voidaan käyttää mainostarkoituksessa.


Hankalia juridisia ongelmia näkyvissä taivaanrannassa, niin sisäsiittoiseksi juttu tuntuu kiertyvän. Tosin sitä varten on juristeja, jotka ovat valmiita riitelemään asiasta niin pitkään kuin riideltäviä rahoja riittää.

Toinen kuvissa minua pohdituttanut kysymys on, että kun tähän asti on itketty vain amatöörien, kuvaavien toimittajien ja muiden varkaiden vievän ammattikuvaajien leivän, niin nyt samaa kakkua tulee jakamaan vielä apinat. Tähänkö ammattikuvaajien selkäranka lopullisesti katkeaa? Kodakin sinistä Professional Photoguide kirjasta kutsuttiin aikoinaan ”apinakirjaksi”, koska siitä valokuvauksen perusteita tajuamatonkin löysi oikeat valotusarvot ja suotimet eri tilanteisiin, kuten täysikuun valossa näkyvän maiseman  kuvaamiseen. Nykyään kirjaa ei taida enää olla edes myynnissä. Syykin lienee selvä. Nykykameroilla apinankin osaa kuvata ilman sitä.

Sitä paitsi kuvahan on hyvä. Kun minä aikoinaan opiskelin valokuvausta, niin yksi ohje jäi mieleeni ylitse muiden. Käännä kamera vinoon, niin saat jännempiä kuvia. Tämän kuvan perusteella voisi olettaa makakin olleen ainakin kuunteluoppilaana VVI:n kuvallisen ilmaisun perustutkinnon kurssilla.