Tietoa vai elämyksiä?

Vaikka en olekaan enää Heurekassa töissä, niin talossa tulee pistäydyttyä silloin tällöin. Etenkin tiettyinä torstai-iltoina, jolloin Heurekassa on korkeatasoisia maksuttomia luentoja ja joiden jälkeen näyttelyihin voi tutustua tunnin ajan niin ikään maksutta. Voin suositella.Viimeisin luento uusitaan torstaina 7.3.

Viime torstaina Heurekassa dosentti Ilkka Rauramo kertoi Heurekan planetaariossa ihmiselämän alusta. Kiehtova aihe, vaikka oma kosketus asiaan taitaakin olla jo enempi takana päin. Toisin kuin muutaman takarivissä olleen naisihmisen kohdalla. Heidän kysymystensä ja ulkoisen habituksen perusteella pääteltynä.
c

Ohjelmapäällikkö Paula Havaste ja dosentti Ilkka Rauramo vastailivat luennon päätteeksi yleisön kysymyksiin.

Ehkä juuri siksi minun mielessäni pyörikin ainoana ajatuksena triviaalitiedon kysymys, että mahtaako dosentti olla samoja Rauramoita kuin poliitikkokoripalloilija. En kuitenkaan kehdannut avata suutani tämän takia, kun parempiakin kysymyksiä oli jonoksi asti luennon päätteeksi.

Sen sijaan kysyin, mitä oikein 4d-ultraäänikuvaus, jollaisen tuotoksia Rauramo luennollaan esitteli planetaarion isolla kuvulla. Eipä tuo osannut selittää sen tarkemmin, kertoi vain sillä saatavan hienoa videokuvaa sikiöstä.

Onneksi tiedonjanon tuskaan on netti. Ilkka Rauramo on Anssi Rauramon veli. Se selvisi sillä nopeudella, millä Google tällaiset asiat selvittää. Siis silmänräpäyksessä. 

4d-ultraäänikuvauksessa on ihan sama logiikka kuin Einsteinin 4-ulotteisessa maailmankaikkeudessa. Kuvat ovat kolmiulotteisia ja niissä neljäntenä koordinaattina on aika. Kohdussa kelluvaa sikiötä on mahdollista katsoa useista eri suunnista eri aikana. Aika vaikuttavaa varmaan vanhemmille nähdä syntyvä lapsensa tietokoneen ruudulla pyörimässä kohdussa. Omista lapsista aikoinaan otetut kaksiulotteiset ultraäänikuvat polaroidille olivat jo melkoinen kummastelun aihe.

Tietoa saakin monesta muusta paikasta helpommin, paremmin ja syvällisemmin kuin tiedekeskuksesta. Toki tietoakin tiedekeskuksissa on tarjolla, mutta aika löysästi pakattuna. Eikä ole tarpeenkaan, sillä ihmisen uuden tiedon omaksumisen taso on varsin matalalla. 

Tiedekeskukset tarjoavat ennen kaikkea ainutlaatuisia elämyksiä. Vaikka kaikki se tieto, minkä Heureka-luennoilla kuulee ja näkee ja paljon sen päälle on saatavissa monestakin eri paikasta, niin yksi tästä tiedosta puuttuu. Se elämys, joka on ainutkertainen Heurekan planetaariossa koettuna.

Juuri elämysten vuoksi minäkin käyn Heurekassa varsin usein lastenlasten kanssa. He tuntuvat lähtevän sinne varsin mieluusti. Muustakin syystä kuin Heurekan ravintola Eisnteinin minun makuuni aivan liian makean mehujään. Sekin nimittäin näyttää muun tarjonnan ohella maistuvan lapsille vähän turhan hyvin.

Mikä on lapsille elämys? Sitä eivät aikuiset voi lapsen puolesta päättää. Korkeintaan antaa mahdollisuuksia niiden etsimiseen. Tänään olin pojantyttäreni Jessikan kanssa pari tuntia Heurekassa. Illan elämysantiin kuului mm. seuraavaa.

1. Innoittaja Nina Rinkisen minishow. Paino on kuulemma tasaisesti yhdyssanan alku- ja loppuosalla. Vähän myöhässä paikalle tullut Jessika on juuri työntymässä eturiviin.

2. Jälkilöylyt

3. Pään työntäminen leijuvan pallon ilmanpuhallusaukkoon. Sama hidastettuna videona.

odotan

4. Keilapallon punnitseminen vaa'an ja köyden avulla.

5. Mäenlasku Heurekan edessä olevalla lumikasalla. Kuulemma hauskinta kaikista.

ps. Olin pienellä työkeikalla Heurekassa kertomassa koululaisille lisäketodellisuudesta. Samassa yhteydessä tulin käyneeksi Heurekan planetaariossa katsomassa koululaisille tarkoitettu tähtitiedeohjelmaa Avaruuden ikkunat. Olinpa häpnaadilla lyöty. Tällaista Heurekassa oli viimeksi 20 vuotta sitten. Nykyinen digitaalinen tekniikka vain antaa sellaisia mahdollisuuksia, josta silloiseen analogiakuvan aikaan ei voitu edes uneksia. Odotan mielenkiinnolla, milloin tämä esitys tulee myös muiden kuin koululaisryhmien saataville. Se on elämys ja ihan samoilla perusteella kuin Heureka-luennotkin.