keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Kirjankannen tarina

 


Kirja Orivesi ennen, VÄRIKUVIN. Kun kirja alkaa kannesta, niin eikös silloin ole loogista aloittaa kirjan tekeminen siitä? En tiedä muista kirjailijoista, mutta näin minä tein. Kirjan kannen pitäisi kertoa jotenkin kirjan sisällöstä. Minä olen tässä asiassa konkretian kannattaja, joten kannen kuvassa olisi näyttävä kirjan nimen kaikki kolme sanaa. Orivesi, ennen ja värikuvin. 

Kuvassa taustalla näkyvä Auvisen talo, nykyinen Taitokeskus, sijoittaa kuvan maantieteellisesti myös muille kuin paikkakuntalaisille tunnistettavasti Orivedelle – tai ainakin Mämmilään. Ylioppilaiden asut paljastavat, että kuva ei ole ihan viime vuosilta. Samoin oikealla oleva pyöräliike kertoo minun sukupolveni orivesiläisille kuvan olevan 50-luvulta. Tämä kirkonkylän vanhin asuttu rakennus, Kajaanipori, paloi vuonna 1959. Värillisyys näkyy tietysti siinä, että kansikuva on värillinen.

Näin ollen kuva tuntuu täyttävän nämä siltä vaaditut reunaehdot. Kerron tässä tarkemmin, miten kuva sai lopullisen muotonsa.

Kirja on B5-pystyformaattia. Koska halusin koko kannen kokoisen kansikuvan, senkin piti olla pystyformaattia. Ongelmaksi muodostui se, että käytössäni olleet kuvat olivat melkein kaikki joko neliön muotoisia tai vaakakuvia. Pystykuvissa ei ollut yhtään kansikuvaksi sopivaa. Uuttakaan ei voinut ottaa, kun ideana oli nimenomaan vanhat valokuvat väritettyinä. 


Tämä sittemmin valituksi tullut Esko Paavolan ottama kuva vuoden 1954 ylioppilaista marssimassa kohti kirkkoa viehätti minua jo alusta alkaen. Formaatti vain oli väärä, kuva on itse asiassa lievästi vaakakuva.


Valokuvan mittasuhteita voidaan muuttaa hieman ilman että sitä huomaa, jos ei ole vertailukohtaa. Tässä olen muuttanut kuvan neliöksi, mutta sehän on vielä kaukana halutusta formaatista.


Esko Paavolan arkistosta löytyi noin kymmenen vuotta nuorempi, samasta kohtaa Kanta-Hämeen liikkeen rappusilta otettu valokuva partiolaisista marssilla niin ikään kirkkoon. Kirkko tosin oli poltetun jälkeen uusi, kuten myös Kajaaniporin paikalle noussut kammottavan näköinen hökötys. Tästä muuten aika huonolaatuisesta kuvasta sain kuitenkin jatkettua vanhassa kuvassa torsoksi jäänyttä Kivilinnaa, kirkonkylän vanhinta kivitaloa. 


 Harppaan tässä muutaman välivaiheen. Jatkoin kuvaa alareunasta kopioimalla sinne lisää maantietä ja yläreunasta luomalla kuvaan kokonaan uuden taivaan. Sähköpylvästä piti myös rakennella ihan muista kuvista, koska sekin meni alkuperäisessä kuvassa poikki kuvan yläreunassa. Lopulta väritin kuvan ja lähetin sen ystävälleni Matti J. Kalevalle, joka oli luvannut auttaa minua kirjan visuaalisen ilmeen suunnittelussa. Vastaus tulikin aika pian. 

"Tuo kansiluonnos kertoo kyllä selkeästi mistä on kysymys, mutta kyllä siinä on tuollaisena sateenkaarena vähän liian halpa vivahde. Minusta tällainen kulttuurihistoriallisesti arvokas juttu ansaitsisi kannen, joka on jollain tavalla ”juhlallinen” tekstityypiltäänkin ja sen väritykseltä.

Kuva-aihe kanteen on mielestäni oikealla tavalla juhlallinen eikä silti liian vanhan postikorttimaiseman tapainen. Tosin juuri se ”neutraalimpi” maisema saattaa olla kaupallisesti myös pohdittavissa oleva vaihtoehto muutenkin vanhanaikaisen henkisellä kokonaissommittelulla. Sellaisena se saattaisi ehkä kiinnostaa enemmän turistia tai lahjateosta miettivää. Ostajia kun on monenlaisia, on varmasti niitäkin, joita juuri tämän kaltainen lehtikuvitusmainen aihe houkuttaa. Kannen kuvituksen hengen on luonnollisesti kuvastettava kirjan sisältöä tiivistettynä, joten tämä valitsemasi ratkaisu lienee erittäin hyvin perusteltavissa silloin, jos kuvitus painottuu nimenomaan tilannekuviin ja lehtiin aikanaan tarkoitettuun aineistoon."

Näiden kommenttien jälkeen päädyin aika pian lopulliseen kannen ulkoasuun. Sähköpylväs oli vielä katkaistava, koska se olisi muuten jäänyt häiritsevästi tekstin taakse. 


Ihan tällä kansikuva ei ollut vielä valmis. Kun kirjassa on kovat kannet, kansipaperia taitetaan reunan ylitse 17 mm. Se pitää ottaa huomioon kuvan lopullisissa mitoissa. Minun piti vielä jatkaa taivasta ylöspäin ja maantietä alaspäin sekä ottaa huomioon se, että myös kuvan oikeaa reunaa kääntyy kannen sisäpuolelle mainitut 17 mm. Mielelläni olisin jättänyt myös Kajaaniporin päätyikkunat näkyviin, mutta kaikkea haluamaansa ei aina voi saada.



Photoshopissa rakentamani kansipaperi oli tällainen. Olen merkinnyt tähän kuvaan punaisella leikkuuvarat ja selän osuuden. Edessä askeltavan tytön jalka ei saanut tulla liian lähelle alareunaa. Siksi maantietä on "rakennettu" kuvassa varmaan metrin verran.


Kansikuvassa on yksityiskohtia, jotka eivät painetussa kuvassa erotu kovin hyvin, mutta näkyvät tässä osasuurennoksessa. Polkupyörillä ajavilla tytöillä on molemmilla käsissään suklaapäällysteiset jäätelöpuikot. Siis entiset Eskimo- nykyiset Pingviini-puikot. Maantieteellisestihän tämä tarkoittaa siirtymistä pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. 

Jäätelöä ei tähän aikaan myyty kaupoissa, vaan kioskeissa tai myyntikärryistä, joissa jäätelöt pidettiin kylminä hiilidioksidijään avulla. Käytännössä auto toi joka päivä Tampereelta Pyynikin tehtailta hiilidioksidijäätä Orivedelle jäätelönmyyjille. Nämä tytöt ovat ostaneet omat jätskinsä Auvisen vieressä olleesta kioskista.

Kuvassa keskellä on sittemmin mm. Mäntässä apteekkarina toiminut Tapio Peltonen ja hänen takanaan tämän kirjan ilmestymisen aikoihin kuollut lääketieteen professori Simo Tarpila.

1 kommentti:

Mikko kirjoitti...

Onnittelut kirjailijalle.

Tuo punainen versaaliteksti "VÄRIKUVIN" tosin särkee silmiä. Tekstin värittäminen on muutenkin tarpeetonta, kerrotaanhan se värillisyys sillä sanalla ja kansikuva on - värillinen.

Ystävällisesti

Mikko Honkanen