Liverpoolin Trent Alexander-Arnold on juuri antanut ovelan kulmapotkun kohti täysin vapaana keskellä Barcelonan puolustua olevaa Divock Origia, jolla oli kohtailsen helppo työ pistää pallo maaliin.
Suosikkijoukkueeni Liverpool teki eilen melkoisen urotyön lyömällä Barcelonan Anfield Roadilla 4-0 ja menemällä mestareiden liigan loppuotteluun. Hankala paikka minulle, jos myös toinen suosikkini Ajax menee loppuotteluun. Kumpaa silloin kannustan?
Ratkaisevan neljännen maalin Liverpool teki
ovelasti kulmapotkusta. Kuvasta näkee hyvin, miten pihalla Barcelonan pelaajat
olivat, kun kulma annettiin yllättäen. Selostaja Tuomas Virkkunen karjui maalin
olleen ikimuistoisen.
Ikimuistoinen on aika suhteellinen käsite.
Kuinka monen henkilön ja kuinka monen vuoden päästä maali pitää muistaa, jotta
se olisi ikimuistoinen?
Minä tein ikimuistoisen maalin Oriveden
Pappilan kentällä syksyllä 1967 Oriveden Ponnistuksen ja Mäntän Valon välisessä
B-juniorien piirinsarjan ottelussa. Tosin sitä tuskin muistaa enää kovin moni,
luultavasti vain minä.
Pelin kulku meni seuraavasti. Ottelu oli
piirinsarjan viimeinen. Ponnistus oli sarjassa kaksi pistettä jäljessä
mänttäläisiä, mutta meillä oli parempi maaliero. Voitolla siis nousisimme
sarjan kärkeen ja samalla maakuntasarjan jatko-otteluihin. Ponnistus oli ollut
sinne tyrkyllä jo monta vuotta, mutta jäänyt aina kakkoseksi joko Mäntän
Urheilijoiden tai Mäntän Valon jälkeen.
Otteluun liittyi erikoinen episodi. Kaikilla
Ponnistuksen pelaajilla oli jaloissaan upouudet jalkapallokengät. Siihen asti
olemme pelanneet joko tavallisilla kumitossuilla tai korkeintaan Nokian
nappulapohjaisilla Nappiksilla, jotka minun sukupolveni futarit varmaan hyvin
muistavat. Ne olivat nimittäin ikimuistoiset.
Nokian Nappisten mainos. Huomio kiinnittyy paitsi tossuihin myös palloon. Se on nimittäin malliltaan Adidaksen Telstar, joka esiteltiin ensi kertaa vuonna 1968. Sitä ennen pelattiin erilaisista paloista kursituilla palloilla. 60-luvun jalkapallot oli vielä aitoja nahkapalloja, joiden paino varmaan tuplaantui märällä kentällä. Sadekelillä pelattaessa ainakaan minulle ei tullut mieleenkään pistää päätäni kovaa tulevan pallon eteen.
Jalkapallokenkien tarina oli seuraavanlainen.
Valkeakosken Hakan tähtipelaaja Juhani Peltonen pelasi yhtenä ensimmäisistä
suomalaisista ammattilaisena Ulkomailla, seuranaan Hampurin SV. Tämän reissun sivutuotteena Peltonen
suunnitteli Adidakselle "suomalaisen pelaajan jalkaan sopivat"
jalkapallokengät, joita Oriveden kenkätehtaan oli tarkoitus ruveta valmistamaan
lisenssillä. Tehtaan johdolla oli suhteita ja sympatioita Ponnistukseen, niinpä
me saimme olla kenkien testaajia. Muistan vielä hyvin, miten joku tehtaan
edustaja toi autolla ison pinon kenkälaatikoita, joista kukin pelaaja sai käydä
sovittamassa itselleen parhaiten sopivat kengät. Niinpä pelin alkaessa
jokaisella meistä oli hienot mustat kolmiraitaiset futispläägät jaloissaan.
Se oli hirvittävä virhe. Peltonen oli varmaan
pelaajana paljon parempi kuin kenkien suunnittelijana. Uusia kenkiä ei
muutenkaan pitäisi ottaa käyttöön suoraan peliin, ne hiertävät. Nämä kengät
hiersivät muutenkin kuin uututtaan. Etenkin takana ollut läppä, jonka tarkoitus
oli suojella akillesjännettä, hiersi sen vereslihalla.
Näillä kengillä olimme täysin
altavastaajia. Saimme olla tyytyväisiä,
että olimme ensimmäisen puoliajan jälkeen vain 0-2 tappiolla.
Puoliajalla jokainen, jolla vain oli jotkut
vaihtotossut, otti ne uudestaan käyttöön. Se muutti pelin kulun. Nousimme
tasapeliin 2-2 minun tehdessä toisen maalin, mutta sehän ei olisi vielä riittänyt. Puoliajan pituus siihen
aikaan B-junioreissa oli 40 minuuttia. Kelloahan kentällä ei ollut, mutta
pelikaverillani ja opistolla asuvalla luokkatoverillani Paavolan Oskulla oli
sellainen kädessään. Kun saimme aivan pelin lopussa nykyään harvinaisen
epäsuoran vapaapotkun rangaistusalueen sisältä, kysyin Oskulta aikaa. Sitä oli
kuulemma minuutti, korkeintaan kaksi.
Minä menin antamaan epäsuoraa vaparia.
Erotuomari oli antanut jo luvan, kun vielä nostin käden pystyyn ja menin kumartuen
korjaamaan pallon paikkaa. Juuri hetkeä ennen kuin olin siirtämässä kädelläni
palloa syötinkin sen yllättäen vieressä aivan vapaana olevalle toiselle
opistolaiselle Oksasen Aimolle, joka pääsi laittamaan pallon käytännössä
tyhjään maaliin. Kuvio, jota olimme useat kerrat käyttäneet Opiston nurmikoilla
pelatessamme.
Mänttäläisen protestoivat, mutta erotuomari
näytti keskelle. Peli päättyi mänttäläisten aloitukseen. Olimme jatkossa.
Se, että cup-periaatteella pelatussa jatkossa
hävisimme heti Valkeakoskella Hakalle 0-9, on sitten toinen tarina, eikä
lainkaan ikimuistoinen.
Ottelun medianäkyvyys ei ollut ihan Liverpool-Barcelona -pelin luokkaa. Pelista, ratkaisevasta maalista puhumattakaan, ei ole kuin muistikuvia. Kuvassa kuitenkin Ponnistuksen voittoisa joukkue Pappilan kentällä ottelun jälkeen. Kenttä muistutti heinäpeltoa, mutta kirkonkylässä olleen Suojan kentän lähin vertailukohta olisi ollut perunapelto. Maaleissa ei ollut edes verkkoja, mkä tietysti latisti maalinteon näyttävyyttä.
Pienellä paikkakunnalla oli tässä vaiheessa kolme jalkapalloa pelaavaa seuraa. Oriveden Ponnistus ja Tuisku sekä Hirsilän Pyrkivä. Juniorijoukkueisiin oli usein vaikea löytää riittävää määrää pelaajia, etenkin jos valmennusjohto otti turhan tarkasti ikärajat huomioon. Äkkiä katsomalla tästä joukkueesta yli puolet on yli-ikäisiä, koska kesällä 1967 B-junioreihin päästäkseen piti olla vuonna 1950 tai sitä myöhemmin syntynyt. Minä ja Osku olimme syntyneet ihan vuoden 1949 lopussa, joten synti ei ollut niin suuri. Samaa ikäluokkaa on myös maalissa ollut Viherman Risto. Takarivissä vasemmalla oleva Tuiskun Jukka taisi tähän aikaan lähennellä jo kahdenkympin ikäpyykkiä.
Toisaalta joukkueessa oli sitten eturivissä oikealla kyykyssä olevia nappuloita, joiden nimiä en enää muista, jos koskaan tulin edes tietämään. Nämä junnut huomioon ottaen joukkueen keski-ikä saattoi olla juuri ja juuri B-junioreiden vaatimusten mukainen. Eturivissä vasemmalla on jutussa mainittu Oksasen Aimo ja takana oikealla Paavolan Osku, jonka loppuhetkien taktiikkaan ratkaisevasti vaikuttanut kello näkyy hyvin. Minä olen takarivissä kolmas oikealta.
