Sunday, 26 June 2011

Väittelyn taidosta


Veera Luoma-aho kirjoitti 22.6.2011Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä kolumnin otsikolla Väittelyn taidosta. Kirjoitus on juuri samasta teemasta mistä minäkin olen jo pidempään aikonut kirjoittaa ja kuin minun kynästäni lähtenyt (paitsi paremmin kirjoitettu), joten Veeralla täytyy olla jokin metafyysinen yhteys aivoihini.  Koska en olisi itse kyennyt asiaa paremmin ilmaisemaan, niin siteeraan tässä häpeämättömästi Veeraa.

"Ihmiset eivät väittele, jotta he löytäisivät totuuden. He väittelevät voittaakseen väittelyn. Näin kognitiotieteilijät Hugo Mercier ja Dan Sperber kirjoittavat artikkelissaan, joka julkaistiin alun perin Behavioral and Brain Sciences -lehdessä.

Silloinkin, kun ihmiset punnitsevat itsekseen omia tekemisiään, huolellinen päättely ei välttämättä johdata heitä kohti hyvää valintaa. Sen sijaan ihmiset saattavat todistella hyvin aukottomasti mielessään, miksi heidän väärä valintansa olikin oikeastaan ihan oikea.

Sen tietää jokainen, joka on joskus perustellut itselleen vaikka sen, miksi tupakointia ei kannata lopettaa juuri nyt.

Mercierin ja Sperberin mielestä väittelyn taito ei kehittynyt evoluutiossa siksi, että se auttaisi meitä löytämään asioihin oikeat ratkaisut. Se kehittyi, koska se auttaa meitä vakuuttamaan muut ja varomaan, kun joku muu yrittää vakuuttaa meidät. Emme siis halua heiluttaa ylevästi totuuden miekkaa, vaan meitä ajaa voitonhalu. Taitava argumentointi on vain ase tällä taistelukentällä.

Vahvistusharhalla tarkoitetaan taipumustamme huomioida vain ne todisteet, jotka tukevat omia ennakkokäsityksiämme ja tapaamme hahmottaa maailmaa. Tällainen virheellinen päättely voi tuntua täysin epäjohdonmukaiselta. Itse asiassa se on sosiaalista älykkyyttä. Ainakin, jos ajattelemme niin kuin Mercier ja Sperber.
Puolueellisuus, epäloogisuus ja vahvistusharha voivat nimittäin olla aivan tarkoituksenmukaisia, jos tarkoituksena on nitistää vastustaja.

Teorian kriitikoiden mielestä kyse on suositusta evoluutiopsykologisesta ajattelusta: ihmisen toiminta on vain itsekästä manipulointia, ja kaikki yritykset saada ihmiset pääsemään eroon ennakkoluuloistaan on tuomittu epäonnistumaan.

En ole psykologi, mutta itse en ymmärtänyt artikkelia niin synkästi. Mercier ja Sperber päätyvät nimittäin siihen, että kaikesta edellä mainitusta huolimatta meidän on keskusteltava toistemme kanssa.

Vahvistusharha on vaarallisin, kun kukaan ei haasta sinua terävillä vastaväitteillä. Mutta jos koossa on hyvin eri tavalla ajattelevia ihmisiä, kaikkien on tehtävä parhaansa. Vain kaikkein perustelluimmat argumentit hyväksytään.

Siksi esimerkiksi tiede vertaisarvioineen on hyvä sosiaalinen prosessi. Emme kovin helposti suostu näkemään virheitä omassa ajattelussamme, mutta sitä varten ovat muut ihmiset.

Älyllisen ajattelun yksi peruselementti onkin epävarmuus. Epävarmuus siitä, etsiikö totuutta tai oikeita ratkaisuja sittenkään ihan oikeasta suunnasta.

Onhan se aika surullista: me ymmärrämme toisiamme tahallamme väärin ja pitäydymme itsepäisesti omissa ennakkoluuloissamme. Mutta juuri siksi emme koskaan saa lopettaa hakeutumasta toistemme luo."

Perustin Timon Poikkitiedepalstan helmikuun 3. päivänä 2010.  1½-vuotis synttärit siis kohta päällä. Sivuja eli artikkeleita olen kirjoittanut tämä mukaan lukien 130. Sivuilla on käyty 58.052 kertaa, eri osoitteista tulleita kävijöitä on 38312, eli se lienee aika lähellä kävijöiden kokonaismäärää. Minkä tahansa urheilukilpailun järjestäjä olisi Suomessa tyytyväinen tähän katsojien lukumäärään.   Luettujen sivujen (ei välttämättä koko sivun) lukumäärä on 105.090, eli keskimäärin 1,81 sivuja per kävijä ja yhdellä sivulla on käyty keskimäärin 808 kertaa.  Edelleen keskimääräinen sivuilla käytetty aika on 2:36 minuuttia, eli yhteensä 104,8 vuorokautta. Jos se muutetaan 8 tunnin työpäiviksi, niin niitä tulee 314,4. Viikonloput, lomat ja Pekkaspäivät huomioon ottaen Timon Poikkitiedepalstan lukeminen on vienyt kansalaisten työaikaa aika tarkkaan 1½ henkilötyövuotta. Toivottavasti työministeri Ihalainen ei lähetä minulle tästä laskua.

Eniten katsottu sivu on Älä allekirjoita sellaista, mitä et ymmärrä. Sitä on käyty katsomassa tätä kirjoitettaessa 1394 kertaa ja kävijöitä on ollut 1089. Sivua kommentteineen on luettu keskimäärin 5:04 minuuttia eli yhteensä 117,7 tuntia tai 4,9 vuorokautta. Ehkä voidaan optimistisesti hyötyajatella, että sen ajan lukijat ovat ainakin pysyneet poissa pahanteosta.

Yksi motivaatio palstan perustamiseksi oli haastaa paitsi ystävät, tutut ja kylänmiehet myös kanssani toisinajattelijat älylliseen debattiin teemasta ja poikkitieteellisesti myös hieman teemasta sivussakin olevista aiheista. Kävikö näin? No ei. Jos jätetään pois suoranaiset poikkitieteilijän runsaslukuiset haukkumiset ja harvat kehut, niin asiallisia ja asiaan liittyviä kommentteja  saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Edes moninaiset kirjoitukseni pakkoruotsista eivät tuottaneet yhtään perusteltua vastakommenttia. Voidaanko tästä vetää jotain johtopäätöksiä? En tiedä. Kiitokset kuitenkin kaikille kommentoijille  ketään erityisesti nimeltä mainitsematta.

Kommenttien sensurointia en ole juurikaan harrastanut, muutamaa pelkkää haistattelua sisältävää lukuun ottamatta. Lehtikuvaaja Jore Puusan persoonaa käsiteltiin joissakin kommenteissa vähintään yhtä räväköillä kommenteilla kuin millaisilla Jore itse arvioi omasta mielestään "valokuvauksen alas ajajia". Joren pyynnöstä katsoin kohtuulliseksi poistaa räikeimmät häntä arvioineet kommentit ja sulkea jatkossa hänen persoonansa käsittelyn tässä blogissa. Muita alustoja näille tasaisin väliajoin puhkeaville säkenöiville leimahduksille puolin ja toisin on netissä aivan riittämiin. Kuten mm. täällä.

Tuttavani voivat vahvistaa, että olen parantumaton väittelijä ja jopa jankkaaja. Omasta mielestäni olen kuitenkin hyvinkin valmis muuttamaan kantaani vastakkaisten, mutta rationaalisten argumenttien edessä. Jopa kääntämään kelkkani pakkoruotsikysymyksessä, jos vain joku vaivautuisi esittämään yhdenkin rationaalisen argumentin pakkoruotsin puolesta. Idiotismeistä on kyllä kokemusta ihan riittävästi.

Onko luuloni itsestäni totta, vai onko niin, kuten Veera Luoma-ahon jutun lähteet Marcier ja Sperber väittävät, että minä en, kuten muutkaan, halua heiluttaa ylevästi totuuden miekkaa, vaan meitä kaikkia ajaa vain väittelyn voitonhalu? Tätä blogia kommentoimalla voi saada tähänkin asiaan lisävalaistusta. Joten poikkitieteellisin väittelyterveisin.

Thursday, 23 June 2011

Jussia!

Nyt toivotan kaikille Poikkitieteellisen seuraajille, niin myötä-, vasta- kuin poikkikarvaankin silittäjille hyvää Jussia. Palataan uusin kujein ja kommentein Juhannuksen jälkeen.

Tuesday, 21 June 2011

Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi

Kuva: Jyrki Vesa

"Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on välittävä ja menestyvä Suomi. Suomea kehitetään pohjois-maisena hyvinvointivaltiona ja yhteiskuntana, joka kantaa vastuunsa paitsi omista kansalaisistaan, myös kansainvälisesti osana pohjoismaita, Eurooppaa ja maailmaa.
Suomalainen yhteiskunta perustuu ahkeruudelle, työn ja yrittäjyyden kunnioittamiselle, tasa-arvolle, yhteisvastuulle sekä toisistamme välittämiselle. Jokaisen kunnioittaminen ja avoimuus erilaisuutta kohtaan ovat suomalaisia hyveitä. Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Eri uskonnot ja yhteisöt ovat arvokkaita moraalisen kasvun kannalta. Suomessa kaikki ovat samanarvoisia sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, terveydestä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Hallitus toimii määrätietoisesti rasismia ja syrjintää vastaan.
Pohjoismainen, korkeaan työllisyysasteeseen, kilpailukykyiseen talouteen, tasa-arvoisiin palveluihin sekä huolenpitoon perustuva hyvinvointimalli on osoittautunut parhaaksi yhteiskuntajärjestelmäksi. Siinä yhdistyvät sosiaalinen eheys ja kilpailukyky. Hallitus parantaa hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita päättäväisesti. Koko maata kehitetään alueellisia erityispiirteitä kunnioittaen.
Hyvinvointi syntyy työstä. Suomen tulevaisuuden menestys sekä hyvinvointivaltion kestävä rahoitus ovat riippuvaisia korkeasta työllisyysasteesta. Hallituksen tavoitteena on varmistaa kaikille työhön kykeneville mahdollisuudet ja kannusteet työhön osallistumiseen, pidentää työuria sekä tarjota ole-massa olevalle ja uudelle elinkeinotoiminnalle hyvät toimintaedellytykset. Työmarkkinoilla vallitseva luottamuksen ilmapiiri sitouttaa eri osapuolet yhteisiin päämääriin. Tämä vahvistaa myös maamme kilpailukykyä.
Osaamiseen ja luovuuteen perustuva suomalaisen työn kilpailukyky edellyttää toimivaa koulutusjärjestelmää. Maailman parasta peruskoulua vahvistetaan tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaajana. Sivistys on oma päämääränsä. Suomi tähtää kansainväliseen kärkeen niin ammattiosaamisessa, korkea-koulutuksessa kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa.
Eriarvoisuuden kasvu on vaara suomalaiselle yhteiskunnalle ja elämäntavalle. Hallitus toimii päättäväisesti hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteiden kehittämiseksi ja vahvistamiseksi. Köyhyyttä eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa vähennetään. Perheiden hyvinvointia ja jokaisen yhteiskunnallista osallisuutta lisätään.
Sukupolvien välinen tasa-arvo on hallituksen keskeinen päämäärä. Tasa-arvoisten ja laadukkaiden julkisten palveluiden sekä sosiaaliturvan resurssien riittävyys varmistetaan hyvin hoidetulla julkisella taloudella. Samalla huolehditaan eläkkeiden kestävästä rahoituksesta ja riittävyydestä myös tuleville sukupolville.
Ympäristö jätetään tuleville sukupolville paremmassa kunnossa. Suomea rakennetaan luonnon moni-muotoisuuden vaalimisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijämaaksi. Hallituksen tavoitteena on tehdä tulevaisuuden Suomesta hiilineutraali yhteiskunta, nostaa Suomi ympäristöteknologian ykkösmaaksi ja kehittää Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta.
Suomi harjoittaa aktiivista ja aloitteellista ulkopolitiikkaa ja yhteistyötä muiden kansakuntien ja kansojen kanssa. Suomi toimii aktiivisesti pohjoismaisen sekä lähinaapureiden välisen yhteistyön tiivistämiseksi, Euroopan unionin toiminnan kehittämiseksi ja osana globaalia yhteisöä. Suomi toimii globaalin köyhyyden vähentämiseksi.
Euroopan unioni on Suomen tärkein kansainvälisen yhteistyön vaikutuspaikka. Suomen tavoitteena on EU, joka on rauhan, kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden projekti. Sen jäsenyys ja yhteisöllinen kehittäminen on Suomen etu. Itsenäisyyttä on osallistuminen kansainväliseen päätöksen-tekoon siellä missä tehdään suomalaisiin vaikuttavia päätöksiä."


Kuva: Jyrki Vesa
Käteis Jyrkin kirjoittama Tuhkimotarina!  Ei vaiskaan. Uuden hallituksen hallitusohjelman esipuhe.

Mitä muuta nämä korulauseet tarkoittavat kuin pakkoruotsin  aseman pönkittämistä?  Ei yhtään mitään. Ihan yhtä hyvin olisi voinut urheilutermein todeta, että hallitus yrittää parhaansa ja katsoo, kuinka pitkälle se riittää.

Saturday, 18 June 2011

Älä allekirjoita sellaista, mitä et ymmärrä

Kuva tekstistä irrotetussa asiayhteydessä voisi tulla hyvin kalliiksi, jos  Sanoma Newsin avustajasopimuksen pahin skenaario toteutuu.

Kirjoittelen ja kuvaan silloin tällöin, enempi harvakseltaan, Helsingin Sanomille. Osa näistä on lehden tilaamia juttuja kuvituksineen, osa on minun lehdelle tarjoamiani. Yhteistyö sujui ilman eri sopimuksia kitkatta vuoteen 2009 asti (jos ei Hesarin maksamien palkkioiden niukkuutta oteta huomioon, mutta siinä en ollut ainoa). Keväällä 2009 Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen lähestyi minua kirjeellä. Kirjeen mukana tuli yksi kappale kaksisivuista sopimuspaperia, johon minun toivottiin laittavan nimeni alle. Sivu 1. Sivu 2.

Spontaanina henkilönä reagoinkin heti – en allekirjoittamalla vaan  lähettämällä seuraavan paluupostin sähköisesti  sekä Virkkuselle että sopimuksessa Sanoma Newsin allekirjoittajana olleelle toimitusjohtaja Pentikäiselle.

Päätoimittaja Janne Virkkunen
Toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen
Sanoma News

Kiitos tarjouksestanne uudistaa avustajasuhdettani. Katson sen kuuluvan kuitenkin niiden tarjousten joukkoon, joista voi kieltäytyä.

Kerrotte mediamaailmaan ilmaantuneen uusia, innovatiivisia ja aggressiivisia toimijoita. Voi olla, koska vanhatkin, kuten Sanoma News on muuttunut sellaiseksi. Sanotte myös, että järkevä toiminta ei saisi kompastua epäselviin oikeuksiin. Miksi sitten tarjoatte juuri sellaisia sisältävää sopimusta allekirjoitettavaksi? Miksi ylipäänsä tarjoatte sopimusta, joka on monilta osin täysin kohtuuton heikomman osapuolen, eli avustajan osalta? Tässä muutama kohta perusteluna.

1. Sopimuksen mukaan palkkio maksettaisiin 21 päivän sisällä kirjoituksen julkaisupäivästä.

Avustajan Helsingin Sanomille toimittamaa aineistoa on kahdenlaista. Niitä, jotka lehti on tilannut ja niitä, jotka tulevat toimitukseen yllättäen ja pyytämättä kuin entiselle pääministerille. Jälkimmäisistä ymmärrän, että palkkio maksetaan vasta sitten, kun juttu on julkaistu, mutta edellisessä tapauksessa ehto on kohtuuton. Lehti voi tilata jutun, makuuttaa sitä vaikka kuinka pitkän aikaa ja jopa jättää julkaisematta ilman, että avustaja saa sentin senttiä. Tilanne on ihan sama, jos minä hakisin kaupasta ruokaa ja ilmoittaisin kauppiaalle, että maksan sen 3 viikon kuluessa siitä kun olen syönyt sen. Jos pihvit eivät syystä tai toisesta maistusikaan, niin veisin maksamatta ne takaisin ja väittäisin niiden olevan vanhentunutta tavaraa  

2. Sopimuksen kohtien 3. ja 4. otsikot kertovat sopimuksen todellisen luonteen.

Lehden oikeudet .  
Avustajan oikeudet ja velvollisuudet
Avustajan oikeudet ovat: Avustajalla on oikeus valita vapaasti aiheensa  ja Avustajalla on oikeus avustaa muita lehtiä ja toimeksiantajia. Minua hävettää Helsingin Sanomien puolesta, että lehti edes kehtaa laittaa tällaisia sanan- ja elinkeinovapauden perusoikeuksia sopimukseen.

3. Mahdollisista oikeuksia ym. koskevista kolmannen osapuolen vaatimista korvauksista ja tähän liittyvistä oikeudenkäyntikuluista sekä muista kuluista vastaa Avustaja.

Kulttuuriosastonne esimies Saska Saarikoski esitti  TV 2:n pressiklubissa 24.4. sopimuksen tämän pykälän olevan juristien kieltä, eikä siihen ole syytä suhtautua kirjaimellisesti. Ei kuulemma tarvitse pelätä, että laittamalla nimen alle voi avustaja menettää koko omaisuutensa. Minusta juristien laatimiin sopimusteksteihin pitää suhtautua nimenomaan kirjaimellisesti ja jos ei ymmärrä, mitä on allekirjoittanut, niin silloin erityisesti on syytä pelätä tuhkienkin lähtevän pesästä.

4. Sopimuksessa mainitaan kaksi mukana tullutta liitettä. Ainakaan minun kirjekuoressani ei sellaisia ollut.

5. Sopimusta on vain yksi kappale. Jos lähetän sen allekirjoitettuna, niin mitä sille tapahtuu? Jääkö se Sanoma Newsin kassakaappiin vai saanko ehkä siitä Sanoma Newsin puoleltakin allekirjoitetun sopimuksen kopion? Sopimuksessa on myös avoimeksi jätettyjä kohtia, kuten palkkioiden suuruus. Täyttääkö lehti nämä jälkikäteen ja voi sitten tarpeen tullen vedota minun blankona allekirjoittamaani sopimukseen?  

Kuten sanoin, tapanani ei ole ollut pistää nimeäni sellaiseen paperiin, jonka sisältöä en ymmärrä ja vielä vähemmän sellaiseen, jonka ymmärrän itselleni vahingolliseksi. Toivon selvennyksiä etenkin vastuukysymykseen, koska minusta siinä huonoimmassa tapauksessa voin menettää koko vaatimattoman omaisuuteni. Oikeuden käyminen on kallista huvia eikä lopputuloksesta voi olla varma silloinkaan, kun omasta mielestään on oikeassa.

Terveisin
Timo Suvanto
Tähän asti tyytyväinen Helsingin Sanominen avustaja


Mitä tästä seurasi? Minun kannaltani ei oikeastaan mitään, ainakaan heti. En saanut vastausta, journalistit järjestivät asiasta nousseen kohun innoittamina mielenosoituksen (jossa olin eturivissä lippua heiluttamassa) ja avustajasuhteeni jatkui ennallaan, vaikka en allekirjoittanut tästä hieman modifioitua uutta avustajasopimustakaan. Hesarin tiedesivuilla julkaistiin vielä kolme kirjoittamaani juttua tämän jälkeen.

Tänä keväänä sain Hesarista ilmoituksen, että ehdottamaani juttua ei voida julkaista, koska en ole allekirjoittanut lehden kanssa avustajasopimusta. Kiitin tiedosta ja katsoin avustajasuhteeni maan suurimpaan sanomalehteen päättyneen.(Täsmennettäköön tätä, että kyseessä ei ollut Hesarin tiedetoimitus, jonka kanssa toimiessani asiat ovat aina sujuneet enemmän kuin mallikkaasti.)

Avustajasuhteeni Helsingin Sanomiin on hyvin marginaalinen sekä minun että lehden puolelta. Minä tulen toimeen ihan yhtä hyvin tai huonosti ilman niiden 1-2 jutun palkkioita, joita saan vuosittain Hesarilta ja lehtikin näyttää ilmestyvän ilman minun juttujani. Minua kyrsii se kohtuuttomuus, jolla tässä vahvemmassa asemassa oleva osapuoli yrittää kyykyttää heikommassa asemassa olevaa. Sama koskee muitakin kengässäni hiertäviä kiviä, joihin jaksan toistuvasti palata, kuten kysymystä pakkoruotsista. Siinä (toisin kuin Hesarin tilanteessa) itse asia on  ”kuudennen luokan kysymys” (vaikka pakkoruotsi alkaakin vasta seiskalta) eikä kosketa minua henkilökohtaisesti lainkaan. Minua ärsyttää poliittisen eliitin, uusi pääministeri etunenässä, esittämä idioottimainen retoriikka (kaksikielisyys on rikkautta, perustuslaki vaatii, historialliset syyt…) oman näkökantansa puolesta. Ainakin haluan tulkita sen retoriikaksi, sillä jos ne ovat esittäjän itsensä järkeviksi uskomia argumentteja, niin ne saisivat minut todella huolestuneeksi mm. nyt nimitetyn hallituksen toimien seurauksista. 

Sama logiikka toimii molemmissa tapauksissa. Vahvemmassa asemassa oleva osapuoli kyykyttää toista osapuolta esittäen sen tapahtuvan vain kyykytettävän omaksi parhaaksi - kuin isä pojalleen piiskaa antaessaan. ”Aineiston joustava käyttö … on niin avustajan kuin Helsingin Sanomienkin etu”. ”Ruotsia osaamaton ei voi muuttaa helposti ruotsinkieliseen kuntaan”.


Korvausvaateet ja maksetut korvaukset eivät ole suinkaan teoreettisia uhkakuvia. Ruotsalainen meijeri joutui maksamaan  kreikkalaiselle Minas Karatzoglisille 200.000 euron korvaukset hänen kuvansa luvattomasta käytöstä turkkilaisen jugurtin purnukan kyljessä. Melkein sama kuin suomalainen mainostamassa ruotsalaista saunaa. Meijeri hakee kuulemma korvauksia kuvatoimistolta ja viimeisenä potkittavana koirana on tietysti kuvan kuvatoimistolle myynyt valokuvaaja.

Saturday, 11 June 2011

Näin se kesäloma alkaa

Ollessani vielä opettajan töissä minulle tuli niin pinttyneeksi tavaksi aloittaa kesäloma Fysiikan laitoksen järjestämällä kesäkurssilla, että en ole päässyt siitä eroon vieläkään. Vieroitusoireet ovat liian suuret. Kurssilla on käytävä vaikka sillä tekosyyllä, että tekisin vähän juttua siitä. Vasta silloin se kesäloma alkaa toimia.

Tänä vuonna kurssin aiheena oli ”Modernin fysiikan empiirinen perusta”. Luennointivastuun kantoivat  pääosin emeritusprofessori Kaarle Kurki-Suonio ja professorit Heimo Saarikko, mitä nyt akatemiaprofessori Kari Enqvist lopussa vähän assisteerasi.

Taikuri itsekin hämillään. Koe onnistui ilman demonstraatioefektiä. 

Tämän kerran kurssin suolana olivat lukuisat demonstraatiot ja kurssilaisten tekemät harjoitustyöt. Näiden vetäjänä toimi varmalla rutiinilla tohtori Ari Hämäläinen muun fysiikan laitoksen laboratoriohenkilökunnan kanssa. Minusta järjestely oli oivallinen. Jotkut lähes pelkästään luentoihin painottuneet kesäkurssit ovat olleet aika kova koettelemus istumalihaksille.

Kurssien veteraanille Lasse Vanhaselle ei paketissa oleva jalka ole este kurssille tulemiselle. Korkeintaan hidaste.

Ursan ja Terra Cognitan kirjapöydät ovat myös vakiovieraat opettajien fysiikan kesäkursseilla. Hyvän tietokirjan sujahtaminen laukkuun on kuin onni potkaisisi pehmeät huopatöppöset jalassa,. Veikko Huovista ja Konsta Pylkkästä vapaasti lainaten.

Mielenkiintoiset kurssin teemaan liittyvät laboratoriotyöt olivat mukavaa vaihtelua luennoille.


Täällä muutama videomuistikuva kurssilta. 

 Esitin professori Kari Enqvistille kysymyksen, miten hän loisi uuden fysiikan formalismin, jos saisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Täällä osa Karin vastausta ja selitys, miksi juuri häntä ei ehkä valittaisi kyseiseen tehtävään. Lisäksi Poikkitieteilijän todetaan kerrankin olevan oikeassa jossain asiassa, joka valitettavasti ei tässä selviä. Mutta jos Kari Enqvist todistaa näin tapahtuneen, niin uskottavahan se on.

Nyt syystä tai toisesta poisjääneitä varmaan lohduttaa, että ensi vuoden kurssin rahoitus on järjestyksessä. Kurssin aihe on vielä hakusessa. Ehdotuksia hyvistä teemoista voi lähettää professori Heimo Saarikolle.

Saturday, 4 June 2011

Vallanpitäjien vahtikoirana


Tämä 3.6.2011 juuri valmistunut ylioppilas  kirjoitti Tikkurilan lukiosta. Koulusta joka oli yksi epäoikeudenmukaisen arvostelun kohteeksi joutuneista. Tosin silloin arvostelu kohdistui Simonkylän lukion oppilaisiin. Simokylän lukio ja Tikkurilan lukio yhdistyivät myöhemmin yli tuhannen oppilaan Tikkurilan lukioksi, joka on oppilasmäärältään Suomen suurin. Koulun rehtorina toimii alla olevassa jutussa mainittu Risto Väyrynen. 

Kuvan tyttö oli tässä kerrotun jupakan aikana 5-vuotias. Eli normaali lehtikuvan huomatus. Kuvan tyttö ei liity tapaukseen millään tavalla. Nätti tyttö aloituskuvana vain on hyvä sisäänheittäjä juttuun.



 
Jyväskylän Norssin lukion yo-esseet tarkistetaan uudelleen

Jyväskylän Normaalikoulun lukion kaikkien ylioppilaiden äidinkielen esseet tarkistetaan uudelleen. Esseitä on noin 90 kappaletta. Tarkistuspyynnön syynä on se, että kokeiden pistemäärät poikkeavat merkittävästi aiemmista.

Normaalikoulun rehtorin Kirsi Kosken mukaan opettajien arvioimat pistemäärät muuttuivat yo-lautakunnan tarkastuksessa noin kahdessa kolmasosassa kokeista. Tämä on huomattavasti useammin kuin aiempina vuosina.

Yo-lautakunnan puheenjohtaja Juhani Lokki kertoo koko koulun kokeiden uusintatarkastuksen olevan poikkeuksellista. Vuosittain 200 000 kokeesta tarkistetaan uudelleen alle 400, joista pistemuutoksia tulee noin joka kymmenenteen.

"Uuden tarkastuksen suorittaa kaksi sensoria, jotka eivät ole tarkistaneet kyseistä esseetä. Korjatuista arvosanoista ylioppilas saa uuden todistuksen. Tarkistuspyyntöjä voi jättää ensi maanantaihin saakka", Lokki muistuttaa.

Uutinen Helsingin Sanomissa 30.5.1998

Kuudentoista lukion matematiikan ylioppilaskokeet tarkastetaan uudestaan

Ylioppilaslautakunta tarkistaa poikkeuksellisen ankaraksi syytetyn sensorin korjaamat matematiikan kokeet uudelleen. Tähän mennessä tarkastetuista kokeista ei ole löytynyt arvosteluvirheitä. Tarkastus aloitettiin epäkohtaa epäilleen Itä-Vantaan aikuislukion kokeista. Loppujen viidentoista lukion kokeet saadaan tarkastetuksi ensi viikolla. Jos korjattavaa löytyy, ylioppilas saa uuden todistuksen mahdollisimman pian.


Joten on sitä ollut poikkeuksia ennenkin. Tiedän asian varsin hyvin, kun satuin olemaan 13 vuotta sitten tapahtumien myrskyn silmässä. Kun tämä episodi lienee useimmille blogin lukijoille uusi tai ainakin jo unhoon jäänyt, niin pieni kertaus.

Prosessi sai alkunsa, kun ihmettelin keväällä 1998 eräälle toisessa koulussa opettaneelle kollegalleni matematiikan yo-kokeen omassa koulussani laskeneita arvosanoja. Opettajat kun yleensä arvioivat kokeen Matematiikan opettajien liiton antamien pistesuositusten mukaan, jolloin opettajan antamat pisteet ja lopulliset pisteet ovat lähes poikkeuksetta lyhin lähellä toisiaan. Kollegan koulussa oli käynyt samoin.

Ottaessani asioista vähän tarkemmin selvää, kävi ilmi, että molempien koulujen kokeet oli tarkastanut sama sensori. Kun sekä ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja että kyseinen sensori jyrkästi kiistivät mahdollisuuden virheelliseen arviointiin, päinvastoin vakuuttivat kyseisen sensorin olevan erityisen tarkka arvioissaan, niin aloin haistaa palaneen käryä. Otin yhteyttä Helsingin Sanomien kouluasioista kirjoittavaan toimittaja Marjukka Liiteniin. Sen jälkeen tapahtumat alkoivat vyöryä.

Uutinen Helsingin Sanomissa 28.5.1998
Yo-matematiikan yhtä tarkastajaa epäillään liian ankaraksi

Kevään yo-matematiikan arvostelu on herättänyt muutamissa kouluissa epäilyjä tulosten vertailukelpoisuudesta, sillä erään sensorin epäillään olleen poikkeuksellisen ankara pisteitten jaossa. Esimerkiksi vantaalaiskoulun lehtori Timo Suvanto hämmästyi, kun hänen antamansa pisteet romahtivat 27 prosenttia ylioppilastutkintolautakunnan käsittelyssä, vaikka takana on noin 20 vuoden kokemus kokeiden arvioinnista. Suvannon mukaan ainakin kolmessa muussa koulussa on vastaavanlaisia kokemuksia….

Saman päivän lehdessä oli myös yo-tutkintalautakunnan puheenjohtaja Aatos Lahtisen ja ko. sensorin lyhyet haastattelut.

Yo-matematiikan arvostelussa herännyt kysymys oikeusturvasta

Lahtinen muistuttaa, että vuodesta 1995 lähtien on ollut tarkistusmekanismi epäselviä tapauksia varten eli kokelaalla on kaksi viikkoa tulosten saannista aikaa tehdä kirjallinen pyyntö rehtorille tarkistusarvostelun saamiseksi. Kaksi uutta sensoria tutkii sitten tapauksen. Menettely maksaa 300 markkaa, mikäli virhettä ei löydy.

"Emme myöskään ole selvittäneet kuinka paljon opettajien pisteet muuttuvat, sillä ylioppilastutkintolautakunnan järjestelmä ei tallenna opettajien pisteitä. Opettajien arvosteluhan on alustava arvostelu", Lahtinen selvittää.

Lahtisen mukaan sensorit yritetään kuitenkin pitää jotenkin linjassa. "Meillä on niin sanottu jälkiseuranta, jolla pyritään katsomaan jälkikäteen, miten kirjoitukset ovat menneet ja siinä sivussa voi yrittää seurata, eroavatko tulokset eri sensoreiden kohdalla toisistaan."

"Esimerkiksi matematiikan kohdalla eroja on, mutta ongelma on se, että mikä on se absoluuttinen totuus mihin niitä verrataan. Toki on ohjeet miten arvostellaan ja kutakin koetta kohti on lisäksi pisteytysohjeet, joita sensori on velvollinen noudattamaan. Ohjeisiin ei voi kuitenkaan koskaan eksaktisti mahduttaa kaikkea tietämystä."

Eikö matematiikan arvostelu ole melko eksaktia?

"On tietysti sikäli, että jos laskee oikein, se on kuusi pistettä ja sillä hyvä, ja jos ei tee yhtään mitään, se on nolla pistettä. Mutta jos joku laskee jotakin ja sählää siellä jossakin välissä, tulee kysymys, minkä arvoinen osittain virheellinen suoritus on."

Tämän kevään kohuun erityisen ankarasta matematiikan sensorista Lahtinen ei halua ottaa kantaa: "Meillä on 25 sensoria matematiikassa. Minun on mahdotonta ilman tilastollista analyysiä sanoa minkälainen linja kullakin on ollut. Myöhemmin elokuussa, kun valmistuvat seuranta-ajot, voin nähdä onko ollut notkahduksia johonkin suuntaan."

Ylenmääräisestä ankaruudesta epäilty sensori ei ole halukas kommentoimaan epäilyjä julkisuudessa nimellään, mutta myöntää, että asiasta käydään sensoreiden kesken nyt keskustelua opettajien antaman palautteen takia.

"Olemme nyt setvimässä onko minulla ollut liian ankara linja ja poikkeavatko antamani pisteet merkittävästi vai eivät. Ainakin minusta tuntuu tässä vaiheessa, että eräät opettajien kommentit ovat olleet turhankin dramaattisia", sensori kertoo.

Sensori sanoo keskustelleensa yleisesti muidenkin sensoreiden kanssa tehtävien arvostelusta, mutta yksittäisten kokelaiden papereita hän ei ole toiselle sensorille näyttänyt, vaikka pisteet ovat muuttuneet opettajien antamista reippaastikin. Vastedes hän sanoo harkitsevansa hankalimpien tarkistuttamista toisella.

Sensori myöntää, että tarkistuspyyntöjä on hänen kohdalleen ennenkin tullut runsaasti, mutta hänen toiminnastaan ei ole löytynyt moitittavaa, vaan hänen on todettu olleen hyvinkin tarkka: "Tietysti liika tarkkuus on jopa tietty haitta, jos kaikilla ei ole kerta kaikkiaan aikaa keskittyä etsimään sieltä kaikkia virheitä."


Seuraavana päivänä 29.5.1998 Helsingin Sanomat otti kantaa asiaan pääkirjoituksessa otsikolla:

Oikeusturva on vaarassa

TÄSSÄ lehdessä kerrottiin eilen, että ylioppilaskirjoitusten matematiikan arvostelussa on tapahtunut suuria heittoja. Kokeneen opettajan matematiikan kokeesta antamat pisteet ovat ylioppilastutkintolautakunnan sensorin käsittelyssä laskeneet lähes kolmasosan. Asian julkituoneen Itä-Vantaan aikuislukion matematiikan lehtorin mukaan hänen oppilaidensa pistemäärät ovat pudonneet yli kymmenen pistettä; matematiikassa maksimipistemäärä on 60.

Ylioppilastutkintolautakunnalla on suositus, että jos lautakunnan määräämän sensorin arvostelu eroaa merkittävästi opettajan arvostelusta, koe tulisi antaa myös toiselle arvioitsijalle, ja jos näkemyksissä on edelleen eroja, vielä kolmannelle. Matematiikassa reagointiraja on kymmenen pistettä. Eräissä aineissa sensorit ovat keskenään sopineet virallisia rajoja tiukemmistakin "hälytysrajoista".

Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja Aatos Lahtinen totesi, että sensorien tulisi noudattaa näitä rajoja, mutta minkäänlaista valvontajärjestelmää ei ainakaan matematiikassa ole; eikä myöskään sanktiota, jos sensori ei pistemäärien rajuihin muutoksiin reagoi. Kiistanalainen sensori myönsi, että hän ei pistemäärien muutoksista sen vertaa välittänyt, että olisi antanut koepaperit toiselle sensorille arvioitaviksi.

Tämä on sietämätöntä välinpitämättömyyttä. Ylioppilaskirjoitusten tehtävä on asettaa kaikki valtakunnassa samalle viivalle. Ylioppilaskokelaan oikeusturva on vaarassa, jos lautakunnassa jotkut tarkastajat saavat toteuttaa omia arvostelukriteereitään vailla muiden valvontaa.

Lautakunta teki paniikkijarrutuksen ja täyskäännöksen. Kaikki kyseisen sensorin tarkastamat koulut joutuivat matematiikan kokeen osalta uusintatarkastukseen.

Helsingin Sanomat uutisoi asiasta 6.6.1998

Yo-matematiikan kokeiden tarkastus loppusuoralla

Oppilaitten kahden viikon määräaika tehdä uusintatarkastuspyyntö on mennyt jo umpeen. Määräaika lasketaan siitä hetkestä, kun tulokset ovat tulleet kouluun ja annettu oppilaille.

Ylioppilastutkintolautakuntaan oli saapunut perjantai-iltapäivään mennessä yhteensä 228 arvostelun tarkastuspyyntöä. Määrä ei ole poikkeuksellisen suuri, sillä viime keväänä pyyntöjä tehtiin 232, joista 42 johti arvostelun muuttumiseen.

Jupakan tämän kevään matematiikan kokeiden arvostelun vertailtavuudesta ja oppilaitten oikeusturvasta aloitti vanhempi lehtori Timo Suvanto Itä-Vantaan aikuislukiosta. Suvannon oppilailleen antamat pisteet putosivat yo-lautakunnassa liki 30 prosenttia: parhaan oppilaan pistemäärä putosi 57:stä 47:ään ja huonoimman 25:stä 13:een.

Esimerkiksi Tampereen lyseon lukiossa kymmenillä pitkän matematiikan kirjoittajilla pisteet alenivat reippaasti, kymmenellä yli kymmenen ja eräällä jopa 16 pistettä, mitä rehtori Lea Kuusilehto pitää "mielettömänä".

Nyt heistä 15 on tehnyt oman uusintatarkistuspyynnön lautakunnalle. Kuusilehdon mielestä mahdollisilla oikaisuilla olisi jo kiire, koska jatko-opintoihin pyrkiminen on ajankohtaista.

"Sellainen vaikutelma on, että kyseisellä sensorilla on ollut erilainen linja arvostelussa", sanoo Simonkylän lukion rehtori Risto Väyrynen . Lukion 43 pitkän matematiikan kirjoittajan pisteistä hävisi lautakunnassa yhteensä 150 pistettä. Aiemmin ei vastaavaa ole Väyrysen mukaan sattunut.

Vain yksi Simonkylän oppilas ehti pyytää uutta arvostelua. Väyrysen mukaan muut luottivat siihen, että ylioppilastutkintolautakunta tarkastaa kokeet oma-aloitteisesti uudelleen. Tosin koulu ei saanut asiasta tietoa muuten kuin tiedotusvälineitten kautta.

Ohjeiden mukaan sensorin tulisi kääntyä toisen sensorin puoleen, jos oppilaan kokonaispistemäärä laskee vähintään kymmenen pistettä tai yksittäisen tehtävän pistemäärä viisi tai kuusi pistettä.

Kyseinen sensori ei kuitenkaan ollut niin menetellyt. Hän on myöntänyt, että käyttää kokeiden korjaamiseen paljon aikaa ja on tarkka.

Yo-tutkintolautakunta päätti vapauttaa hänet korjaustehtävistä ainakin ensi vuodeksi lähinnä siksi, ettei hän ollut kääntynyt toisen sensorin puoleen, vaikka oli vähentänyt pisteitä tuntuvasti.

Väyrysen mielestä lautakunnalla ja sen eri jaostoilla tulisi olla selkeät ja sitovat kirjalliset ohjeet, miten menetellä, kun pisteet muuttuvat: "Eihän voi olla, että kyseessä ovat vain herrasmiessopimukset, joita voi rikkoa."

Väyrynen epäilee, tuntevatko yliopistotaustan omaavat sensorit riittävästi lukion vuodelta 1994 peräisin olevia opetussuunnitelman perusteita, käytössä olevia oppikirjoja, lukion työtapoja ja arviointia. Väyrynen muistuttaa myös, että opetussuunnitelman perusteiden mukaan ylioppilastutkinnon tulisi olla ennen kaikkea kypsyyskoe eikä mikään virheiden etsintätilaisuus.

Matematiikan sensoreita on yhteensä 25 ja kaikkiaan sensoreita on yli 300. Ylioppilastutkintolautakunnassa on varsinaisia jäseniä 34 ja heidät nimetään kolmeksi vuodeksi. Viimeksi lautakunta uusiutui osittain vuodenvaihteessa. Apujäseniä palkataan vuodeksi kerrallaan.

Yo-tutkintolautakunnan asettaa opetusministeriö korkeakoulujen rehtorien neuvoston ja opetushallituksen esityksestä.

Asetuksen mukaan lautakunnan jäsenten tulee olla ylioppilastutkintoaineita sekä opetustointa hyvin tuntevia henkilöitä.

9.6.1998 Helsingin Sanomat kertoi matematiikan kokeen uusintatarkastuksen tuloksista

Yo-tutkintolautakunnan uusintatarkistus

Nyt tehty tarkistus koski kaikkiaan 16 lukion 877:ää matematiikan koesuoritusta. Mukana oli sekä pitkän että lyhyen oppimäärän kokeita, jotka kyseinen sensori oli yksin tarkastanut.

Lautakunta muutti kokeen pistemäärää 14 lukiossa yhteensä 96 kokeen kohdalla. Niistä koko arvosana muuttui 92 tapauksessa.

Uusia ylioppilaita tarkistus ei tuottanut. Lautakunta jatkaa niukkaa linjaa tiedottamisessaan eikä kerro, paljonko pisteet enimmillään tai keskimäärin muuttuivat.

Kuudestatoista lukiosta vain Itä-Vantaan aikuislukion ja Sallan lukion pistemäärät pysyivät ennallaan. Lahtinen myöntää, että on suorastaan ironista, että juuri Itä-Vantaan aikuislukion opettaja toi epäilyt arvostelun vertailtavuudesta ja oikeusturvan vaarantumisesta julkisuuteen, eikä sen pisteitä kuitenkaan muutettu lainkaan. "Voisiko syynä olla se, että molemmat ovat pieniä lukioita", Lahtinen pohtii.

Ne oppilaat, jotka ovat nyt saaneet uuden pistemäärän matematiikan kokeestaan, voivat vielä jatkaa tarkistusrumbaa eli heillä on jälleen oikeus tehdä lukion rehtorille 14 päivän kuluessa tulosten saamisesta normaali tarkistuspyyntö.

Yritin saada tarkempia selvityksiä siitä, miten on mahdollista, että juuri minun kouluni arvosanat eivät muuttuneet lainkaan jälkitarkastuksessa. Yo-lautakunta vastasi hiljaisuudella. Kirjoitin vielä asiasta yhteenvedon Helsingin Sanomien Yleisönosastoon, missä se julkaistiin 27.6.1998.

Arvostelu sama, vain arvosanat vaihtelevat?

Yo-matematiikan yhtä tarkastajaa epäillään liian ankaraksi. Tämä uutinen sai aikaan tapahtumien ketjun, jonka seurauksena yo-kokeen arvostelu tehtiin osittain uudestaan. Samalla myös minun kouluni, Itä-Vantaan aikuislukio joutui hieman kyseenalaiseen valoon. Kirjoitustulosten saavuttua olin 26. 5. puhelinyhteydessä sekä YTL:n puheenjohtaja Aatos Lahtiseen että oppilaani arvostelleeseen sensoriin. Sain kummaltakin jyrkän kielteisen vastauksen epäilyihini, että arvostelussa olisi voitu loukata tasa-arvoa.

Saman kohtelun olivat kokeneet myös monet muut kyseisen sensorin arvostelemien koulujen rehtorit tai opettajat. Lautakunta ja sen puheenjohtaja eivät tehneet elettäkään hälventääkseen sen toimintaan kohdistuneita epäilyitä. Vasta toimittaja Marjukka Liitenin uutisen jälkeen tapahtumat alkoivat vyöryä.

Kun HS otti vielä 29. 5. link pääkirjoituksessaan asiaan kärkevästi kantaa, niin YTL teki historiallisen täyskäännöksen. Poikkeavasta linjasta epäillyn sensorin korjaamat kokeet luvattiin arvioida uudestaan. Samassa yhteydessä ennätettiin mainita, että Itä-Vantaan aikuislukion kokeista ei ole löytynyt arvosteluvirheitä.

Tarkastus oli saatu 8. 6. suoritettua ja 877:sta oppilaasta 96:lla pisteet olivat muuttuneet ja 92:lla myös arvosana oli muuttunut. Jälleen YTL:n puheenjohtaja muisti mainita olevan suorastaan ironista, että juuri Itä-Vantaan aikuislukion opettaja toi epäilyt arvostelun vertailtavuudesta ja oikeusturvan vaarantumisesta, eikä sen pisteitä kuitenkaan muutettu lainkaan.

Koska tarkoituksena oli selvittää, oliko kyseisen sensorin linja poikennut muista, niin tarkastus olisi pitänyt suorittaa vanhasta arvostelusta riippumattomasti. Käytännössä se lienee mahdotonta, koska sensorin tekemiä merkintöjä ei voida enää poistaa. Siksi uusi arvostelu on väistämättä enemmän tai vähemmän vanhan arvostelun vanki.

Tiedustelin YTL:n puheenjohtajalta tarkemmin, miten uusi arvostelu oli käytännössä suoritettu. Hän totesi yksilöimättä, että tarkastettiin, oliko sensori poikennut arvosteluohjeista.

Jos sensori oli noudattanut arvosteluohjeita 781:n oppilaan kohdalla niin tarkasti, että näiden arvostelussa ei ollut muutoksen tarvetta edes yhtä pistettä yhdenkään tehtävän kohdalla, niin on tilastollisesti ottaen hyvin kummallista, että pistemuutoksia aiheuttaneet uudelleen arvioinnit olivat muuttaneet myös arvosanaa lähes kaikissa tapauksissa. Arvosanojen väli kun on kuitenkin keskimäärin 6 pistettä. Kun tiedustelin asiaa YTL:n puheenjohtajalta, hän ei nähnyt asiassa mitään outoa.

Myös toinen seikka herätti ihmetystäni. Kun tiedustelin YTL:stä uudelleenarviointiin liittyvistä periaatteista ja arvostelijoista, niin minulle kerrottiin, että vastaukset luki vain yksi lautakunnan jäsen, jos pistemuutoksia epäillyn sensorin pisteisiin ei ollut tullut, muutoin kaksi. Lisäksi ilmeni, että osan minun kouluni oppilaista oli uudelleen tarkastanut YTL:n puheenjohtaja Aatos Lahtinen.

Tarkastuskäytäntö on mielestäni epätyydyttävä. Jokainen organisaatio puolustaa aina itseään, tiedostaen tai tiedostamatta. Jotta sisäinen tarkastus olisi edes jossain määrin uskottava, niin tehtävät olisi pitänyt tarkastuttaa riippumattomasti vähintään kahdella eri tarkastajalla. Vasta näiden päätyessä toistensa tuloksista tietämättä samoihin pisteisiin arvostelua voidaan pitää luotettavana.

Lisäksi pidän äärimmäisen epäkorrektina, että ainoan prosessin yhteydessä erikseen mainitun koulun tehtävät tarkasti uudelleen YTL:n puheenjohtaja. Tapa, jolla puheenjohtaja aluksi torjui kaikki epäilyt ja vasta julkisen painostuksen jälkeen ryhtyi toimenpiteisiin, ei herätä luottamusta vaan pikemminkin epäluottamusta.

Kun lautakunnan toimintaa kohtaan oli esitetty näinkin vakavia epäilyjä, olisi sen puheenjohtajan pitänyt ymmärtää jäävätä itsensä sekä asemansa että tapahtumien kulun vuoksi. Vai onko Suomessa jo käytäntö, että enää ei tarvita edes Tappuraista? Tuppurainen voi olla itse itsensä takuumiehenä.

Ylioppilastutkintolautakunta on riippumaton, käytännössä itse itseään täydentävä elin. Opetusministeriö muodollisesti nimittää sen jäsenet. Riippumattomuus on hyvä asia, mutta aina kaksiteräinen miekka. Organisaatio, joka on vastuussa vain itselleen, tulee helposti riippumattomaksi myös omille virheilleen.

Siksi sen sisäisen kontrollin on oltava ylikorostetun tarkkaa, ei mihinkään herrasmiessopimuksiin perustuvaa, kuten YTL:n puheenjohtaja ilmoitti käytännön matematiikan jaoksessa olevan. Muutoin koululaitoksemme yhden keskeisen instituution, ylioppilastutkinnon uskottavuus murenee kuin oikeuslaitoksen, jossa kuulemma "laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat". Olisi todella onnetonta, jos ylioppilaskirjoitusten suhteen jatkossa yleisesti vallitsisi käsitys, että arvostelu on kaikille sama, vain arvosanat vaihtelevat.

TIMO SUVANTO
vanhempi lehtori
Itä-Vantaan aikuislukio


Kesälomat päällä tai jotain parempaa tekemistä, mutta vastinetta ei enää tullut. Kouluni arvosanat jäivät voimaan, sillä oppilaat eivät lähtenee taistelemaan paremmista arvosanoista. Mielenkiinto asiaa kohtaan laimeni myös myrskyn silmässä olleelta.

Mitä jäi käteen, otettiinko opiksi? Lautakunta ainakin piti asiaa luultavasti harmillisena työtapaturmana. Päätellen lautakunnan jäsenenä olleen tuttavani lausunnosta, että asiasta ei vaihdettu edes puolta sanaa lautakunnan kokoontuessa seuraavan kerran syksyn 1998 yo-kirjoitusten merkeissä. Tämän kevään tapahtumat äidinkielen kokeen osalta voitaneen viedä saman ylimielisyyden ja sisäisen kontrollin puutteen tiliin.

Entä minä? Jouduinko minä kouluni kanssa mustalle listalle? En ainakaan huomannut mitään sen suuntaista seuraavien kokeiden arvioinneissa. Pikemminkin antamani arvosanat pysyivät hämmästyttävän hyvin. Ehkä syynä oli se, että ainakin muutaman vuoden ajan olin erityisen tarkkana ja huolellisena arvostellessani koesuorituksia ohjeita noudattaen.

Kollegat antoivat pääsääntöisesti tukensa minulle, joka oli ainoana asianosaisena prosessissa omalla nimellään. Tosin vain privaatisti. Herran pelko taisi olla monien mielestä jos ei viisauden niin ainakin omaa koulua kohtaavan lempeän arvostelun alku.

Negatiivisin palaute tuli oman koulun kollegalta. Olin kuulemma pilannut koulun ja hänen maineensa. Itä-Vantaan aikuislukiossa ei osata korjata matematiikan kokeita.  Lisäksi olin käyttänyt väärää titteliä. Minut oli nimitetty lehtorin, ei vanhemman lehtorin virkaan. Kyllä hävetti, että olin lähtenyt elvistelemään maan suurimman lehden palstoille vilpillisellä tittelillä.