Thursday, 23 February 2012

Reilua, eikö totta?



Sanoma Magazines Finland (SMF) ja freelancer-journalistit käyvää kovaa kädenvääntöä avustajasopimuksesta. Kun SMF on ollut aika vaitonainen tapahtumien kulusta ja niiden taustoista, niin sivulliset ovat joutuneet tyytymään lähes kokonaan muiden kuin SMF:n argumentointiin. Kuten tähän Pekka Potkan mainioon bloggaukseen, jota poikkitieteilijäkin on kommentoinut.

Tässä vielä pari kommenttia omassa blogissakin. Otteet ovat sopimustekstistä, joka on luettavissa mm. edellä mainitussa Pekka Potkan blogissa. Tekstin perusteella jää kuva, että sopimuksen on laatinut Sanomatalossa työelämään tutustumassa ollut peruskoulun ysi-luokkalainen vanhaa sopimusta kopioiden, eikä suinkaan armeija ison talon kovapalkkaisia juristeja.


Yhtiö, ovat sopineet seuraavista freelancer-ehdoista:
1. Avustaminen
Freelancer kirjoittaa:
nimellään / nimimerkillä
Nämä ehdot eivät merkitse Yhtiön sitoutumista hyväksymään ja julkaisemaan Aineistoa.

Samassa pykälässä rinnakkain merkittävät asiat. Kirjoittaako freelancer nimellä vai nimimerkillä ja yhtiön velvoite aineiston suhteen.

Lehdille tulee toimituksellista aineista ulkoa kahdella tapaa. Joko lehti tilaa jutun tai kuvituksen freelancerilta tai sitten faksit (nykyisin sähköpostit) työntävät niitä pyytämättä ja yllättäen. Lienee aika itsestään selvää, että näiden kahden juridinen kohtelu ei voi olla samanlaista. Kyllä tilaaja on sitoutunut tilaamaansa aineistoon ihan eri tavalla kuin sille tilaamatta tarjottuun. Ei näin erilaisista tapauksista voida mitenkään sopia yhdellä samansisältöisellä sopimuksella.

2. Palkkiot
Palkkio suoritetaan Freelancerin pankkitilille __________ 14 päivän sisällä siitä, kun Yhtiö on hyväksynyt Aineiston julkaistavaksi ja vastaanottanut Freelancerin laskun. Viime kädessä julkaisupäivää pidetään hyväksymispäivänä.

Miksi sopimuksessa on tilaa pankkitilille? Kai se nyt on laskussakin mukana. Vai käykö reskontra tarkistamassa joka kerta, että sopimuksen tilin numero ja laskun tilin numero ovat samat?

Liike-elämässä lienee aika normaali käytäntö, että tavaran tai palvelun toimittamisen jälkeen tulee lasku, jossa on jokin maksuaika. Lasku maksetaan eräpäivään mennessä tai sitten laskusta tai työstä reklamoidaan. Ei kuitenkaan toimita periaatteella, että maksetaan sitten, kun mahdollisesti tilatulle asialle tulee käyttöä.

Vaan eipä olekaan lehtialalla. Minulla on tästä huonoja kokemuksia. Minä teen vähät lehtijuttuni joko lehden tilaamina tai ainakin etukäteen ennen jutun kirjoittamista sopien. Hesarissa yksi juttu ja samalla myös lasku makasi 1½ vuotta, kun lehti tulkitsi yllä olevan mukaisesti julkaisupäivän hyväksymispäiväksi. Lopulta juttu julkaistiin ja sain palkkioni (aika niukan, mutta sehän on Hesarin yleinen käytäntö). Yhtyneille kuvalehdille tein kerran tilatun jutun, jolle ei löytynyt sopivaa julkaisuajankohtaa kunnes jutun ajankohtaisuus oli mennyt ohi. En saanut mitään korvausta, mihin katkesi myös avustajasuhteeni kyseiseen lehteen minun puoleltani.

4. Freelancerin oikeudet ja velvollisuudet
Freelancer vastaa Yhtiölle ja sen konserniyhtiöille edellä tarkoitettujen velvollisuuksiensa rikkomiseen perustuvista kolmansien osapuolten vaatimista korvauksista ja niihin liittyvistä oikeudenkäyntikuluista sekä muista kustannuksista, mikäli Freelancer on rikkonut velvoitteitaan tahallisesti tai huolimattomalla menettelyllä


Tässä on juridiikan perusasioiden puurot ja vellit SMF:n juristeilta täysin sekaisin. Julkaistusta aineistosta julkaisija kantaa ensi sijassa täyden vastuun. Julkaisija voi tietysti sitten itse hakea korvauksia sille vahingon aiheuttaneelta freelancerilta. Loppukaneetti "mikäli Freelancer on rikkonut velvoitteitaan tahallisesti tai huolimattomalla menettelyllä" edellyttää, että tästä on myös jonkun muun kuin SMF:n näkemys. Free tuskin itse suostuu arvioimaan vapaaehtoisesti menettelyään huolimattomaksi tai tahalliseksi, jos sen myöntämällä koko omaisuus on vaarassa mennä.

Käytännössä tämä tarkoittaisi kahta erillistä oikeusprosessia. Ensin esim. loukkaavasta valokuvasta suivaantunut taho A haastaisi SMF:n ja voittaisi juttunsa. Sen jälkeen SMF voisi vaatia korvauksia free B:ltä ja pyrkiä osoittamaan, että B on rikkonut velvoitteitaan ja toiminut "huolimattomasti tai tahallisesti". Ei sopimuksilla voida velvoittaa toista osapuolta sellaiseen, missä oiotaan normaalin oikeuskäytännön ladulta.

Tätä "tahallisuus ja huolimattomuus" lisäystä ei muuten ollut alkuperäisessä sopimusmallissa, jonka minäkin sain ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Siinä hyvin kategorisesti kaikki kolmansien osapuolten vaatimat korvaukset yritettiin kaataa freelancerin päälle. Tarkemmin mm. täällä.

Sopimus voi olla reilu. Yllä oleva ote on hyvä esimerkki siitä. Se minun ja Sanoma Magazines Finlandin piirejä hyvin lähellä olevan yhtiön välillä tehty vakiosopimus. Siinä ei ole turhaan jaariteltu epäolennaisuuksista, kuten asiaan liittyvistä lakipykälistä. Totta kai minä kuvaajana vastaan, että kaikki kuvan juridiset ja tekniset seikat ovat kunnossa siihen asiayhteyteen liittyen, mihin olen kuvat myynyt. Mutta en sen pidemmälle. Olisihan kohtuutonta vaatia rautakauppiaalta korvausta, jos hänen myymänsä kirves on edelleen myyty "kolmannelle osapuolelle", joka lyö terän pilalle kiveen.

Pitkät jaarittelut SMF:n sopimuksessa rinnakkaisruutujen käytöstä osoittavat lähinnä sopimuksen laatijan puolelta tilannetajun puutetta. Jokainen täysijärkinen freelancer tajuaa, että saman aineiston myyminen asiakkaan kilpailijalle tarkoittaa liiketoiminnallista itsemurhaa.  

Tässä minun sopimuksessani kuvien mahdollinen jatkotuotto pannaan puoliksi ja käännöksessäkin minä saan 25% extraa. Tämä viimeksi mainittu pykälän kohta lämmittää erityisesti, sillä se konkretisoitui tässä männäkeväänä.