Thursday, 30 December 2010

Rat Basketball Time Lapse



Nopeutetut elokuvat ovat hauskoja kuriositeetteja ja sopivat kohteisiin, jossa katsoja muutoin alkaisi hamuta kaukosäätimestä pikakelauspainetta. Tunti, päivä, viikko, kuukausi tai vaikka vuosi saadaan puristettua muutamaan minuuttiin. Ainoa mitä pitää säätää, on otettavien kuvien taajuus. Kun kolme minuuttia alkaa olla maksimi, kuinka kauan tällaista ns. time lapse elokuvaa jaksaa katsoa, niin siitä saa hyvän lähtökohdan yksittäisten kuvien ottotaajudelle. Hieman matematiikkaa.
Minä teen kuvista videon, jonka kuvataajuus on 30 kuvaa sekunnissa. Kolmen minuutin videossa on siis 3*60*30 = 5400 kuvaa, freimiä. Tunnissa on 60*60 = 3600 sekuntia. Siis videoon, jossa tunti kestää kolme minuuttia on otettava 5400/3600 kuvaa/sekunti = 1,5 kuvaa/sekunti eli kuva kerran 0,67 sekunnissa.
Valokuva-alalla olevat ihmiset voidaan jakaa karkeasti kahteen joukkoon. Toinen pitää vaatimattomiakin tietojaan ja taitojaan visusti omana tietonaan, "ammattisalaisuuksina". Toinen puoli ymmärtää, että todellinen ammattitaito ei ole kiinni näissä "kikoissa" ja "jujuissa", vaan vuosikausien määrätietoisessa työssä. Ei sitä voi kukaan varastaa.
Minun tietoni ja varsinkin taitoni ovat valokuvauksen suhteen niin vaatimattomat, että niitä on turha pihtailla.
Kamerana minulla on tavallinen webbikamera, tosin sieltä paremmasta päästä. Logitech HD Pro Webcam C910. Kameralla saa jopa videota jopa full HD -resoluutiolla ja stereoäänellä, mutta käytännössä olen havainnut, että viimeistään 1280 x 720 pikselin kuvassa tulevat optiikan ja kennon rajat vastaan. Full HD 1920 x 1080 pikselin kuvaustilaa ei kannata käyttää.
Kamerassa on stereomikrofoni, mutta time lapse elokuvissahan reaalaiaiakaista ääntähän ei ole, joten sillä ominaisuudella ei ole tässä käyttöä.
Ohjelmana, jolla time lapse elokuvat tallennetaan, käytän HandyAvi nimistä softaa. Se on näihin tarkoituksiin riittävän monipuolinen ja hinnaltaan varsin edullinen. Etenkin ohjelmassa oleva mahdollisuus säättää mm. videokuvan kirkkautta on vähänkin haastavimmissa valaistusolosuhteissa aivan välttämätön. Ohjelma tallentaa videon avi-tiedostona. Sen koko tulee helposti hyvin suureksi, esimerkiksi tässä näytillä oleva ohjelma koripalloilevista rotista vei raakatiedostoina yli 5 gigaa levytilaa. Editoituna HD-resoluutioiseksi videoksi tiedostokoko putosi 134 megaan.
Videon editointiin käytän halpaa Pinaclen Studio -ohjelmaa. Monet netistä saatavat ilmasohjelmat käyvät tähän ihan yhtä hyvin.
Tällaisilla eväillä minä teen tällaisia time lapse elokuvia. Tässä kuvia on otettu 5 kertaa sekunnissa. Video on otettu vallitsevassa valossa, mikä rottien pelin aikana on hieman epätasainen. Toisen korin luona varsinkin valkoiset rotat tahtovat palaa puhki. Tässä voi todeta, että rottakoripallossakin "mustat donkkaa tykimmin". Valaistus ainakin sopii paremmin värillisille rotille.
Musiikin sopivuudesta juuri tähän voidaan olla montaa mieltä, mutta kyseinen kappale on tekijänoikeuksista vapaata, joten sitä voi huoletta käyttää.
YouTubeen istuvia elokuvia näilläkin tarpeilla syntyy ja varsin vaivattomasti. Sopivia aiheita löytynee runsaasti niin kotoa kuin konttorista.
Onko tällaisille videoille kaupallisia markkinoita? Tuskin ainakaan kovin merkittäviä, mutta niiden tekeminen on hauskaa. Jos aikoo tehdä näistä leipäpuuta, niin jo katu-uskottavuuden kannalta lienee syytä satsata hieman ammattimaisimpiin laitteisiin ja ohjelmistoihin. Kun media siirtyy yhä enenemässä määrin nettiin, niin video tulee jo lähitukevaisuudessa väistämättä syrjäyttämään perinteistä valokuvaa, joka jää printtimedian kuvittajaksi. Vähänkään tulevaisuudestaan huolestunut valokuvaaja ottaaa tämän huomioon ja alkaa jo nyt suuntautua myös elävän kuvan tuottajaksi. Video- ja editointikaluston hinnat kun ovat romahtaneet.

Sunday, 26 December 2010

Betlehemin tähti



The Star of Bethlehem
Yonge, Charlotte M.: “Religion in the Home” (1913)


Joulun tarinoista Raamatussa minua on aina kiehtonut Idän tietäjät ja Betlehemin tähti. Mikä se oikein oli?  Sitä ei mainita Jouluevankeliumina tunnettuna Luukkaan evankeliumissa (toisen luvun jakeet 1-20), vaan kertomus löytyy Matteuksen evankeliumista (toisen luvun jakeet 1-10).  Alla olevat hieman lyhennetyt lainaukset ovat oleellisia tämän tarinan kannalta.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä." Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.

Raamattuun voi suhtautua niin kovin monella eri tavalla. Jonkinlaisia ääripäitä varmaan ovat usko siihen, että Raamattu on sanasta sanaan totta Jumalan sanaa ja toisaalta näkemys, että Raamattu on kokoelma pelkkiä satuja ja tarinoita. Kummassakaan ääripäässä ei Betlehemin tähden arvoituksen tieteelliselle pohdinnalle ole juuri sijaa. Raamattuun kirjaimellisesti uskoville Betlehemin tähti on ihme muiden ihmeiden joukossa ja toisella laidalla oleville tarina tarinoiden joukossa. Ei sitä tarvitse sen kummemmin selittää.

Hyvin monet kuitenkin ajattelevat, että Raamatun kertomukset ovat osin historiallista faktaa, osin monista kulttuureista yhdisteltyjä saagoja. Monet  uskovat myös, että tieteellisellä tutkimuksella voidaan selvittää, kumpaan joukkoon eri Raamatun kertomukset kuuluvat.  Joten oletetaan, että Jeesus todella syntyi suunnilleen ajanlaskun aikoihin ja silloin ainakin Välimeren pohjukassa näkyi taivalla tavallisuudesta poikkeava valoilmiö. Mikä se olisi voinut olla?
Erilaisia astronomisia ilmiöitä on ehdoteltu. Komeetta, planeettojen kohtaaminen eli konjuktio, supernova. Tähtitieteellisten tapahtumien ajankohdat voidaan nykyään laskea hyvin tarkasti sekä eteen- että taaksepäin. Tieteellisen tarkastelun avuksi, tarinoiden todenperäisyyden osoittamiseksi ei niinkään.

Ajanlaskun alun eli Jeesuksen oletetun syntymän aikoihin taivaalla ei näkynyt yhtään komeettaa eikä vasta räjähtänyttä supernovaa. Niitä ei löydy muista aikalaiskirjoituksista, joissa yleensä poikkeavat tähtitaivaan ilmiöt on mainittuina, eivätkä esimerkiksi laskelmat komeettojen kiertoajoista ajoita yhtään nykyään tunnettua komeettaa erityisen lähelle ajanlaskun alkua. Komeetoista ehkä tunnetuin näkyi vuonna 12 eaa.

Konjuktiot ovat suhteellisen yleinen taivalla näkyvä ilmiö. Astrologiassa ne ovat tärkeitä ennusmerkkejä, astronomian kannalta ne ovat lähes merkityksettömiä. Konjuktiossa kun kaksi planeettaa vain sattuvat olemaan Maasta katsottuna suunnilleen samassa suunnassa. Kirkkaimmat planeetat ovat Venus ja Jupiter. Jos ne sattuvat hyvin lähelle toisiaan, niin ne näyttävät yhdeltä kirkkaalta tähdeltä. Tällaiset konjuktiot ovatkin sen sijaan suhteellisen harvinaisia, mutta laskelmien mukaan sellainen tapahtui 17. kesäkuuta vuonna 2 eaa. Jos unohdetaan sivuseikka, että konjuktio tapahtui tismalleen eri puolella vuotta kuin nyt jouluna viettämämme Jeesuksen syntymäpäivä, niin tämä kohtaaminen olisi kirkkautensa ja harvinaisuutensa johdosta muuten hyvä ehdokas Betlehemin tähdeksi. Paitsi että näin läheisessä konjuktiossa planeetat eivät voineet olla useita päiviä, kuten Raamatun teksti kertoo tapahtuneen ja että planeetat tulivat paljain silmin näkyviin läntisellä iltataivaalla. Kuitenkin se johdatti valollaan Itämaan tietäjät Jerusalemista etelään olevaan Betlehemiin.

Unohdetaan ikävät tähtitieteelliset faktat, ja oletetaan taivaalla näkyneen jokin nykytieteelle tuntematon kirkas astronominen kohde. Miten se muuten olisi sopusoinnussa Raamatun tekstin kanssa?

Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen…

Kun kulkee metsässä tähtikirkkaana yönä, niin huomaa helposti, miten tähdet seuraavat kulkijaa. Kun kulkija pysähtyy, niin tähdetkin näyttävät pysähtyvän. Toki kyse on vain liikkeen suhteellisuudesta. Kun näemme tähtien paikan muuttuvan ympärillä oleviin puihin, mutta tiedämme puiden pysyvän paikoillaan, niin aivomme tulkitsevat tähtien liikkuvan. Valitettavasti oppaaksi tästä näennäisestä tähtien liikkeestä ei ole. Tähdet kun näyttävät liikkuvan aina samaan suuntaan kuin kulkija ja pysähtyvät kulkijan pysähtyessä, ei ennen pysähtymistä.

Tietenkin voidaan ajatella, että jos Itämaan tietäjät olisivat jollain muulla tavalla osuneet Beetlehemin tallin itäpuolelle sopivaan kohtaan ja pysähtyneet siihen lepäämään, niin he olisivat saattaneet nähdä konjuktiossa olevien Venuksen ja Jupiterin laskevan läntisen horisontin taakse juuri tallin kohdalla. Jos se on ollut merkkinä sille, että koko maailmankaikkeutta hallitseva Jumala lähetti ainoan poikansa Maan päälle, niin on sanottava, ettei Jumalaa ainakaan pröystäilystä voi syyttää. Moni hänen asemassaan oleva ei varmaan olisi voinut välttää kiusausta juhlistaa tapausta hieman komeammalla taivaallisella ilotulituksella.  Ainakin minulle olisi muutama näyttävä supernova tullut ensimmäiseksi mieleen.

 "Tähden" käyttäytyminen viittaisi pikemminkin siihen suuntaan, että kyseessä olisi kuun aliseen maailmaan liittyvä  kohde. Lentäviin lautasiin ja avaruusolentojen vierailuihin uskovat eivät voi kuvitellakaan, että kyseessä voisi olla mikään muu ilmiö korkeamman kulttuurin avaruusalus.




Legendaarisella suomalaisella seikkailijalla, kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilällä oli tapana poistaa pistoolistaan varmistin, kun hän kuuli sanan kulttuuri. Minä puolestani olen alkanut teroittaa Occamin partaveistä, kun Raamatun tarinoihin ja muita satuihin aletaan etsiä fysikaalisia taustoja. Lainaan toisen suosikkini, elokuvan Mies joka ampui Liberty Vallancen loppurepliikkiä. ”When the legend becomes fact, print the legend”.

Saturday, 25 December 2010

Ankkalammikossa jäätävää tunnelmaa - änderna kämpar mot varandra


Lupasin lopettaa kirjoittelun pakkoruotsista, mutta kun varsinkin poliittiset lupaukset on tehty rikottaviksi, niin pyörrän puheeni saman tien.
RKP:n varapuheenjohtaja Nils ”Linuksen isä” Torvalds kirjoitti RKP:n äänenkannattajassa Höblässä, että pakkoruotsista voitaisiin luopua, jos vastikkeeksi saataisiin takeita palveluista ruotsiksi ja toimivasta kaksikielisyydestä.
RKP:n johdon tvångsvenska-siipi Stefan Wallinin ja Ulla-Maj Widerroosin johdolla ampui Torvaldsin ehdotuksen heti lennosta alas.
Wallin kantoi ikiaikaista huolta siitä, että näin meneteltäessä niin kovin moni suomalainen menettäisi mahdollisuuden pohjoismaiseen yhteistyöhön. Väite on nykyisessä englannin dominoivassa maailmassa niin absurdi, että joulupukkiinkin uskoo varmaan enemmän aikuisia ihmisiä kuin siihen.  Lapsillehan nyt voidaan syöttää mitä puppua hyvänsä.
Toinen Wallinin veto oli se, että samalla pitäisi koulussa luopua myös pakkosuomesta – eikä se olisi viisasta. Olen hieman huuli pyöreänä tämän väitteen kanssa. Ovatko pakollinen suomenkielen ja ruotsinkielen opetus ikiaikaisessa avioliitossa keskenään? Jos toinen katoaa, niin se tarkoittaa kuolinkelloja myös toiselle?
En ole kuullut mistään, että suomenkieliset vaatisivat pakkosuomea ruotsinkielisille. Sen sijaan tuskin monikaan suomenruotsalainen jättäisi koulussa suomen opiskelun kokonaan väliin. Koska  - Wallinin sanoin – se ei olisi viisasta. Pienen kielivähemmistön kannattaa ehdottomasti oman etunsa vuoksi osata ja osata hyvin suuren kielienemmistön kieltä. Silloin he pääsevät nauttimaan myös siitä paljon mainostetusta ”kaksikielisyyden rikkaudesta”.
Kaikki minun tuntemani suomenruotsalaiset ovat fiksua väkeä. Mistä ihmeestä televisioon ja muuhun mediaan löydetään lausuntoja antamaan ne samoja iänikuisia idiotismeja laukovat pahimmat typerykset? Ei ainakaan satunnaisotannalla.
Lienee itsestään selvää, että pakkoruotsi ei ole oikea, eikä varsinkaan riittävä keino ruotsinkielisten palvelujen takaamiseksi niitä tarvitseville. Uskon, että niitäkin on, vaikka suurin osa suomenruotsalaisista on kadehdittavan kaksikielisiä.
Keppi on pitkällä tähtäyksellä huono opettaja. Mitäs, jos kokeiltaisiin porkkanaa? Luovutaan byrokraattisesta virkamiesten muodollisesta ruotsinkielen osaamispakosta ja maksetaan aidosta kaksikielisyydestä asianmukainen lisäkorvaus niillä julkisen sektorin aloilla, joissa sitä ihan oikeasti tarvitaan. Jos vaikka perushoitaja selvittää kunnollisen kielikokeen sekä suomeksi että ruotsiksi, niin hän saa, sanotaan nyt vaikka kahta palkkaluokkaa korkeampaa palkkaa. Sama voitaisiin maksaa muille aidosti kaksi- tai useampikielisille.
Kuten Torvaldskin toteaa, niin suurin osa suomalaisista ei saa ruotsin opiskelusta mitään todellista vastinetta (gengäld). Tämä koskee etenkin niitä myöhemmässä elämässään suoritustason tehtäviin siirtyviä, jotka tällä hetkellä ovat kaikkein vähiten motivoituneita ruotsinkielen opiskelusta. Tiliotteessa oleva merkintä olisi aika konkreettinen porkkana. Ainakin jos vertaa mahdollisuuteen päästä joskus osalliseksi pohjoismaisesta yhteistyöstä – sen ainoaksi ruotsia puhuvaksi jäseneksi.

Jos Nils Torvalds edustaa sitä liberaalia ja avarakatseista suomenruotsalaisuutta (kuten monen entiset taistolaiset), niin Ulla-Maj Wideroos on kaivautunut niin syvälle kielipoteroonsa , että sieltä pystyy enää ampumaan vain tähtäämättä. Sotaiset kielikuvat ovat Ulla-Majn oman blogin inspiroimia.
Kas kun Ulla-Maj ei närpiöläisenä ole vaatimassa Närpiön ruotsille pakollista opetusta suomenkielisissä kouluissa. Närpiössä kun muilla suomenruotsalaisillakin on kielivaikeuksia, kouluruotsilla siellä ei pärjää lainkaan. Tässä puhun kokemuksen rintaäänellä.

Torvaldsin artikkelia en löytänyt mistään, mutta alla Höblän uutinen asiasta.
I en kolumn i morgondagens Hbl flaggar Nils Torvalds för att den obligatoriska svenskan kan ges upp under vissa villkor som garanterar tvåspråkigheten.

Debatten om den obligatoriska svenskundervisningen i finska skolor går vidare. I en kolumn i morgondagens Hbl föreslår Svenska folkpartiets viceordförande Nils Torvalds en kompromiss.

Enligt hans förslag frångår man den obligatoriska svenskan men kräver i gengäld en bättre garanti för service på svenska och en fungerande tvåspråkighet.

– Det viktiga är hur vi bäst kan garantera service på svenska, säger Torvalds.

Han försäkrar att han funderat länge på frågan innan han fattade pennan.

– Problemet är att vi i dag kräver att finskspråkiga elever läser svenska utan att ge någonting i gengäld. Samtidigt vet alla, åtminstone de som bor innanför Ring III, att på sjukhus och åldringshem ser vi ingenting av den obligatoriska svenskan. Den tillför ingenting när det gäller, säger Torvalds.

Partiordförande Stefan Wallin tar i mogondagens Hbl avstånd från Torvalds förslag.

– Skolsvenskan är inte bara en fråga om att tillräckligt många personer i förvaltningen skall kunna ge finlandssvenskarna service. Det vore ett alltför egoistiskt sätt att se på skolsvenskan eller landets tvåspråkighet.

– Det handlar också om att ge finska barn och ungdomar en personlig kontaktyta med vårt lands tvåspråkighet, exempelvis som port till det nordiska sammanhanget. Och slopar vi den obligatoriska svenskan i finska skolor måste vi också slopa den obligatoriska finskan i svenska skolor. Det vore inte klokt, skriver Wallin.

Ulla-Maj Wideroosin kielipoliittisia näkemyksiä pakkovenäjästä ja venäläistämisestä.
Det är det minsta man kan säga om vår statsministers sätt att ta hjälp av Rysslands statsminister i språkfrågan. När skall Finlands folk vakna och inse vad som är på gång i vårt land. Tvångsryska och förryskning! Det var inte det här som min far och andra stred för i kriget!

Sunday, 19 December 2010

Kääntäjän dilemma

Animaatio ei vielä takaa sitä, että asia olisi fysikaalisesti oikein. Ei norsukaan osaa lentää kuin piirretyissä.

Kääntäjän työn tarkoitus on yksinkertaisesti muuttaa teksti kielestä toiseen siten, että alkuperäisen tekstin kirjoittajan ajatus säilyisi mahdollisimman tarkasti. Tässä joudutaan monenlaisiin kompromisseihin kielen ja kulttuurien eroista johtuen. Sanatarkka orjallinen käännös on yleensä huono.
Kaunokirjallinen tuote on väliin niin kehno, että kääntäjä saattaa joutua kiusaukseen hieman ”parannella” sitä käännöksessä. Varmaan näin on tapahtunutkin, vaikka se ei kääntämisen perimmäinen idea olekaan.
Erityisen hankalan ongelman eteen asiatekstin kääntäjä joutuu silloin, kun alkuperäisessä tekstissä on selviä asiavirheitä. Miten menetellä niiden kanssa? Laittaako virheet sellaisinaan vai korjaako ne? Ovatko virheet tarkoituksellisia vai ovatko ne ylipäänsä virheitä lainkaan? Riittääkö kääntäjän substanssin tuntemus?
Heurekan Vattenfall planetaarion ohjelmistoon tuli tänä vuonna kaukoputkista kertova elokuva Kaksi pientä lasinpalaa - ihmeellinen kaukoputki. Tähtitieteen vuonna 2009 aika pienellä budjetilla tehty minusta hyvin sympaattinen elokuva. Budjetin pienuus näkyy valitettavasti myös siinä, että elokuvaan on jäänyt sinänsä aika käsittämättömiä fysikaalisia virheitä. Pahimmat kolme voi käydä kurkkaamassa täällä. Kannattaa katsoa video koko näytön tilassa, koska itse kuva on vain osassa videota.

1. Kynttilän liekissä sininen osa liekin alaosassa ei kerro mitään liekin lämpötilasta. Se ei johdu hehkusta, vaan on seuraus vedyn viritystilan purkautumisesta. Keltainen ja punainen liekin väri sen sijaan on yhteydessä liekin eri osien lämpötilaan.

2. Spektrin eri väreillä ei ole ”eri lämpötiloja”. Hehkun tuottaman valon spektrin aallonpituusjakauma kertoo hehkuvan aineen lämpötilan. Mitä sinisempi se on, sitä korkeampi on hehkuvan aineen lämpötila. Siksi siniset tähdet ovat kuumempia kuin keltaiset. Auringon värisen tähden pintalämpötila on noin 5500 oC.

3. Tähtien ja galaksien liikkeen meihin nähden paljastaa niiden Dopplerin ilmiöstä johtuva punasiirtymä. Analogia ambulanssiin on tässä hieman huono, koska ambulanssin sireenin ääni on enemmän tai vähemmän yhtä taajuutta. Siksi lähestyvän ambulanssin sireenin ääni kuuluu korkeammalta ja etääntyvän matalammalta.
Tähden valossa näkyy koko näkyvän valon spektri. Punasiirtymässä tapahtuu siirto, jolloin lyhyet UV-alueen aallonpituudet tulevat näkyviksi ja vastaavasti punaisena näkyvät aallonpituudet siirtyvät Infrapuna-alueelle. Punasiirtymää ei siis nähdä tähden värin muuttumisena, vaan ns. karakterististen viivojen liukumisena kohti spektrin punaista päätä. Tarkempaa valistusta asiaa saa mm. täältä.

Elokuvassa oleva virhe on siinä mielessä vielä tuplahankala, että virhettä korjattaessa kuvan ja tekstin välille saattaa jäädä kiusallinen ristiriitaisuus.
Tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Miten Heurekan planetaarion väki asian ratkaisi? Ei paljasteta kaikkea. Käykää itse katsomassa.

Sunday, 5 December 2010

Identiteettikriisissä


TV 2:ssa on ollut tänä syksynä kaksi ohjelmaa ylitse muiden. Homo- ja pakkoruotsi-ilta. Faktisesti näissä oli tarkoitus keskustella siitä, voidaanko homoparit vihkiä avioliittoon samoin perustein kuin heteroparit sekä siitä, pitääkö kaikkien suomalaisten opiskella ainakin 3 luokka-astetta pakollisena kielenä ruotsia (tai yhtä hyvin suomea). Todellisuudessa käytetyt puheenvuorot rönsyilivät suunnilleen kaikissa muissa näkökulmissa mutta ei näissä.

Kumpikaan kysymys ei hetkauta minua henkilökohtaisesti. Olen jo naimissa, eikä suunnitelmissa ole uutta avioliittoa siihen kuuluvine vihkimisineen. En ole homo, enkä kuulu kirkkoon. Ystäviini, tuttuihini ja kylänmiehiin kuuluu kaappi- ja julkihomoja (lesbojakin) sekä uskonnollisella akselilla ateisteista syvässä uskossa oleviin. Pakkoruotsini olen aikoinaan lukenut koulussa kiinnittämättä sen kummemmin huomiota asiaan. Vaikka omakohtaista kokemusta ja näkemystä kumpaankin aihealueeseen on, katson kuitenkin olevani sen verran syrjässä tunteiden kovimmista virranpyörteistä, että mielenkiintoni keskustelua kohtaan on aika akateemista. Sitä kuitenkin on. Siis mielenkiintoa. Kuten tämän blogin lukijat varmaan ovat havainneet.

Yksi pakkoruotsin perusteluista on se, että ruotsin kieli on osa suomalaisten identiteettiä En tiedä onko niin, mutta kun sitä maan johtavien politikkojen suulla niin syvällä rintaäänellä (arvaatte varmaan, ketä tarkoitan) vakuutellaan, niin uskotaan. Siis vähemmistön jokin ominaisuus identiteettinä on jotain, joka säätelee enemmistön velvollisuuksia.

Puhun tässä tietysti vain omasta puolestani, mutta itse identifioidun ensisijaisesti ihmiseksi, sitten mieheksi, sen jälkeen ehkä heteroksi seksuaalisen suuntautumiseni suhteen, tämän jälkeen suomea äidinkielenään puhuvaksi suomalaiseksi. Nämä noin karkeana jakona eikä niiden järjestyskään ole kiveen hakattu. On niitä muitakin identiteettejä: vaari, aviopuoliso, isä, poika, jossain paljon kauempana jopa fyysikko, heurekalainenkin (vielä vähän aikaa) tai vaikka Lidl:n asiakas (viimeinen alkaa olla identiteettinä jo aika marginaalinen).

Nyt koplaankin kuin Kauko Juhantalo aikoinaan nämä kaksi asiaa yhteen Homoja on suunnilleen yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä Suomessa, eli noin 5%. Homojen osalta ei ole kuin arviotilastointi, mutta suuruusluokan oikeellisuudesta ovat useimmat lähteet yhtä mieltä. Siksi minusta olisi vähintään oikeus ja kohtuus, että Suomen viralliset seksuaaliset suuntautumiset olisivat heterous ja homous.

Koska biseksuaalisuus on rikkaus kuten kaksikielisyys, niin heteroille opetettaisiin ilman valinnan mahdollisuutta ainakin 3 vuosiluokkaa homoutta ja päinvastoin. Tämän opetuksen keskeinen motiivi olisi tietysti tasa-arvo, eli että kummallakin ryhmällä olisi oikeus saada palveluita omalla seksuaalisella suuntautumisellaan. Vaikka joku väittäisi, etä dendrofilialla (jos et tiedä mitä se on, niin katso Wikipediasta) olisi hänelle enemmän käyttöä, niin ei mitään poikkeusta. Joko heteroutta tai homoutta on opiskeltava toisena kotimaisena seksuaalisena suuntauksena. 

Kun itse kävin aikoinaan 60-luvulla oppikoulua, niin välitunneilla (missä opittiin ne elämässä oikeasti tarvittavat asiat) kerrottiin riittävän usein kerraten (repetitio mater studiorum est) tieteellisesti todistettuna tietona, että kaikki ruotsalaiset ovat homoja. Tiedettiin myös, että Ruotsissa homous ei ollut rikos, toisin kuin meillä. Siksi monet suomalaiset omot muuttivatkin Ruotsiin voidakseen elää sukupuolisen suuntautumisensa mukaisesti ilman pelkoa vankilaan joutumisesta. Tätä sinänsä loogista perustetta tosin en kuullut kenenkään ruotsinmaikan käyttävän motivointina. Motivoinniksi riitti yksinkertaisesti se, että ruotsi oli ylioppilaskokeessa pakollinen aine. Sitä oli osattava ainakin kokeesta läpipääsyn verran.

Homous on myös avain muihin eurooppalaisiin seksuaalisuuden lajeihin. Sehän on selvää. Kun hetero on kerran oppinut homouden alkeet, niin vaikka panseksuaalisuuden tai transseksuaalisuuden omaksuminen on paljon helpompaa. Pakkohomouden vastustajat tosin väittävät, että homouden opiskelu on portti todella koviin ja kiellettyihin seksuaalisuuden lajeihin, kuten pedo- tai nekrofiliaan. Mitään tieteellistä näyttöä tästä ei ole olemassa.

Millaista homouden opetus heteroille ja päinvastoin heterouden opetus homoille koulussa konkretian tasolla olisi? Enemmän henkiseen puoleen ja asenteisiin kuin asentoihin keskittyvää? En osaa sanoa, mutta eiköhän tuo sitten aikoinaan OPS:sta selviäisi kuten muidenkin oppiaineiden sisällöt.

Ahvenanmaalaiset jäisivät kansainvälisen sopimuksen mukaisesti tietysti tämän ulkopuolelle. Siellä kun ei esiinny kuin yhtä seksuaalista suuntautumista. En sano mitä, vaikka edelleen koulun välitunneilla opitun perusteella sen luultavasti tiedänkin.