Monday, 23 October 2017

Oriveden Opisto 20 vuotta 1929


Oriveden Opisto täytti  20 vuotta vuonna 1929. Synttäreitä vietettiin näyttävästi. Itse tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander kunniotti juhlia läsnäolollaan. Sain orivesiläseltä Arto Roineelta juhlien ohjelmaoppaan skannattuina. Tässä muutamia hajahuomioita lisättyinä jo kirjassani "Lapsuuteni Orivesi" olleilla valokuvilla ja teksteillä.


Juhlat olivat kaksipäiväiset, elokuun 3. ja 4. päivinä. Viikonpäivät olivat lauantai ja sunnuntai. Siihen aikaan lauantai oli vielä yleinen työpäivä, tosin vähän lyhyempi kuin muut työpäivät. Yleensä pillit pantiin pussiin kello kahdelta iltapäivällä. Joten neljältä saunaan ja viideltä Opiston pirskeisiin.



Tasavallan presidentti saapui Oripohjan asemalle sunnuntaina 4.8. klo 16.15, ainakin ohjelman mukaan. Maalarimestari  Eemeli Törmä piti tervetuliaispuheen presidentille. Taustalla oleva rennon näköinen sälli on maaherra Albert von Hellens. Naiset lienevät uteliaita sivullisia.


Natsit pilasivat kahden komean symbolin maineen varmaan ikuisiksi ajoiksi. Oikean käden yläviistotervehdyksen ja svastikan, hakaristin, joka oli Suomenkin ilmavoimien tunnus. Kuvassa ei siis tehdä natsitervehdystä, sillä Saksan natsien valtaannousu tapahtui vasta vuonna 1933. Kuvan ottamisen aikoihin Hitler oli vielä kevyen sarjan poliitikko. Orivedellä tuskin kukaan oli edes kuullut hänestä. Juhlaa varten rakennettu Presidentin portti häämöttää taustalla. 




Alakuvassa Relander on keskellä privaattituolissaan. Kuvassa vasemmalla puolella oleva Sylvi Laaksovirta ja oikealla olevat Opiston johtaja Aarne Laaksovirta, maaherra Albert von Hellens ja Tampereen piispa Jaakko Gummerus saivat tyytyä istumaan puutarhapenkeillä, muu juhlaväki vielä vaatimattomammilla raheilla. Huomio kiinnittyy myös siihen yksityiskohtaan, että silinteripäisinä juhlassa esiintyivät maallisen ja taivaallisen esivallan edustajien lisäksi Opiston johtaja Laaksovirta, mutta maaherra von Hellens on sonnustautunut tilaisuuteen arkisemmalla huopahatulla.



Tämä kuva ei ole vuoden 1929 juhlista, mutta tässä näkyy hyvin juhlakenttä ja juhlia varten rakennettu laululava. Laululavan takaseinä heijasti hyvin ääntä, mitään vahvistuhan ei siihen aikaan ollut. Minun perheeni asui aluksi oikealla näkyvässä Urholassa. Lammen silloinen uimakoppi näkyy lavan takana vasemmalla.



Kuten kuvasta näkyy, niin ohjelma oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Jos nyt sanonta tähän asiayhteyteen sopii. Juhlien on täytynyt olla merkittävä tapahtuma Orivedellä. Siihen kerrotaan osallistuneen tuhansia ihmisiä.

Kerrotakoon anekdoottina, että taiteilija oopperalaulaja Eino Rautavaara oli vuosi sitten kuolleen säveltäjä Einojuhani Rautavaaran isän. Einojuhanin ja hänen silloisen vaimonsa Mariaheidin värikästä ja etenkin kuuluvaa avioliittoa pääsivät Opistolla 50- ja 60-lukujen vaihteessa asuneet seuraamaan Klemetti Opiston yhteydessä.


Junia Orivedellä pysähtyi jo siihen aikaan ihan mukavasti molempiin suuntiin, Jyväskylän rata valmistui vasta myöhemmin.

Hinnoista saa jonkinlaisen käsityksen, kun todetaan 10 markkaa vuonna vuonna 1929 vastaavan ostoarvoltaan aika tarkkaan 3 euroa vuonna 2017.  On otettava huomioon myös se, että palkkataso oli rahanarvon huomioidenkin paljon pienempi kuin nykyisin. Vuosikymmen vaihteessa Suomessa oli deflaatio, eli hinnat ja etenkin palkat laskivat. Oriveden kaltaisessa maalaispitäjässä harvojen kuukausipalkka ylti 500 markkaan. Joten varmaan harvassa huushollissa otetettiin juhliin osaa koko rahalla.

Suomessa oli tällöin vielä muutaman vuoden ajan voimassa kieltolaki. Enokunnan laajoissa metsissä tunnetusti tiputeltiin "korpikuusen kyyneliä". Miten paljon niille oli kysyntää juhlaväen keskuudessa, siitä minulla ei ole tietoa. Aavistukset tosin ovat sitäkin vankemmat. 

Tuesday, 10 October 2017

Ompelijoita opiston lähellä


Orivesi oli vielä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla monien muiden maalaispitäjien tapaan hyvin käsityöläisvaltainen ammattijakaumaltaan. Hyvänä esimerkkinä siitä tämän 30-luvulla otetun kuvan neljän ompelijan talot. Naiset vaikuttivat opiston lähellä Sukkavartaalla  ja yksi jopa opiston alueella. Rakennuksetkin olivat kaikki pystyssä vielä minun lapsuudessani.

Alla leike Juhani Eerolan kirjasta "Oriveden kirkonkylä".


Sunday, 8 October 2017

Taloja Suojan kentän liepellä ja vähän kauempanakin





Oriveden kirkonkylä ydinkeskustaa lounaan suunnasta vuonna 1966. Monien talojen asukkaat olivat häipyneet muististani, mutta aikakauden orivesiläisten avulla olen saanut niihin jotain järjestystä. Kommenttiosioon voi vapaasti laitta lisäyksiä ja korjauksia. Myös omakohtaiset muistot näistä taloista ovat tervetulleita.

1.   Kanta-Hämeen leipomo

2.   Erkki Pohjosen kirjoittamasta Oriveden Sanomien 70-vuotishistoriikista löytyy seuraava tieto: Oriveden Sanomat osti sekä nro 2 että nro 3:ssa olevan kiinteistön Einari ja Elli Mäkiseltä ylimääräisen yhtiökokouksen päätöksellä 5.5.1967. Eli vielä 1966 rakennuksessa oli Mäkisen Einon korjaamo. Oriveden Sanomien toimitalona se palveli 1967-1985.

4.   Seth Salminen (Seeti)

5.   Kotipohjan teurastamo (Paavo Mikkola pääteurastajana)

6.   Peltosen kampaamo

7.   Talossa asui nähtävästi pitkään Hanna Aho. 1970-luvun puolivälissä talossa asui jonkun vuoden  Esko Virtasen perhe, sen jälkeen kun Savilinna purettiin pankin tieltä. (Irja ja Esko Virtanen olivat viimeiset Savilinnan baaria pitäneet.)

8. Syväsen Maire ja Reino, pitivät mm.nakkikioskia nykyisen torin laidalla.

9.   Reino Jylhä (Reeti). Kunnan rakennusmestari, jonka kylällä tuttu olemus on varmaan jäänyt mieleen suurimmalle osaa minun sukupolveni orivesiläisistä.

10. Kotipohjan varasto, josta matalampi osa ns. kylkiäinen

11. Veikko Nikkilä, autoilija. Hänen poikansa, minunkin kanssa samalla luokalla ollut Jarmo jatkoi pitkään isänsä ammatissa.

12. Matti Saario. Poikansa Matti "Pitkä-Masa" Saario on asunut nyt uudestaan Orivedellä 10 vuotta.

13. Lumppuri Lahtinen. Lahtisen poika Vesa oli minun luokallani kansakoulussa. Siitä syystä olin usein Lahtisilla. Etenkin kuvassa Suojan takana oleva lumppuvarasto oli jännittävä paikka.
Vesan kanssa meillä oli monia kumpi on parempi kisoja. Yksi oli sellainen, kumpi osaa laskea pidempään. Vesa sanoi osaavansa tuhanteen, johon minä nokitin kahteen tuhanteen. Vesalla meni hetkeksi sisu kaulaan, mutta sitten hän keksi, että "Meidän Matti osaa ainakin miljoonaan". Siinä jäin sanattomaksi.
Matin yo-todistuksessa älliä oli peräti neljä kappaletta, mutta matikasta vain approbatur. Ehkä hän ei ollutkaan niin hyvä laskemaan kuin pikku veljensä oli hätäpäissään kehunut. Molemmat veljekset kuolivat nuorina, Vesa tietääkseni liikenneonnettomuudessa. Se oli vapaiden nopeuksien ja huonojen autojen ja teiden 60- ja 70-luvulla nuorten miesten yleisin kuolinsyy.

14. Entinen viljavarasto, nykyinen matkailukeskus. Pytinki on rakennettu jo 1800-luvulla, joten se on kirkonkylän vanhimpia vielä pystyssä olevia rakennuksia.

15. Suojan taloon liittyy muistoja varmaan melkein kaikilla orivesiläisillä. Niin monessa tämä vuonna 1923 valmistunut talo on ollut. Ponnistuksen urheilijana talo tuli koluttua kellarista vintille moninaisissa puuhissa, viimeisimpinä kutsuntoihin osallistuminen. 
Eteläpäädyn kellarissa oli jonkinlainen yhdistetty puku- ja kerhohuone. Jossain vaiheessa siellä pelattiin pokeria pienillä panoksilla. Aika pian huomasin, että minulla ei ollut ns. pokerinaamaa, vaan vastustajat näkivät jo kaukaa, millainen käsi minulla oli. 

16. Kauppakunnan 1960-luvulla valmistunut lisäsiipi. Täällä oli mm. ruoka- ja vapaa-ajanvälineiden osastot. Täällä muistan nähneeni avajaisissa tai jossain muussa yhteydessä Tapio Rautavaaran esiintyvän trubaduurina, kuten hänellä tuohon aikaan oli tapana. Tämän rakennuksen elinkaari oli paljon lyhyempi kuin takana olevan vieläkin pystyssä olevan rakennuksen.

17. Oriveden kino. Kuvan ottamisen aikoihin siellä ei tainnut olla enää näytöksiä. Suojalla oli elokuvia 60-luvun lopulla ja aseman Taistolla vielä pitkään sen jälkeenkin. 

18. Kauppakunnan varastorakennus. Tästäkin on aika jo jättänyt.

19. Kauppakunnan päärakennus. Oriveden ensimmäisiä kivitaloja. Pohjoispäädyssä oleva ravintola Kotipirtti houkutteli minua niin, että sinne piti pyrkiä väärennetyllä teinikortilla. Huonolla menestyksellä. Kun Kotipirtti sai 60-luvulla B-oikeudet, niin kyllä vitsailtiin, että samalla meni A-oikeudet. Tilan ollessa vielä tavallinen baari, saattoivat jotkut asiakkaat livauttaa vähän terästettä limonaadin sekaan ilman sen suurempaa pelkoa kiinni jäämisestä. 

20. Tässä talossa toimi monia liikkeitä. Apteekki niin pitkään, kunnes se muutti apteekkarin mukana Uotilan taloon. Myöhemmin ainakin Oriveden Pukimo piti majaa tässä talossa.

21. Savisen baari. Täältä jäi mieleeni flipperi, jota kävin pelaamassa opistolaisen tytön kanssa. Yhtä huonolla menestyksellä molemmissa peleissä.


22. Säästöpankin talo. Äidilläni oli vastaanotto tässä talossa. Muistan vielä puhelinnumeronkin; 2198.

23. Liimolan valokuvaamo. Isä kun harrasti itsekin valokuvausta, en muista koskaan käyneeni kuvauksessa Liimolalla. Filmiä joskus ostamassa.

24. Kansallis-Osake-Pankin talo. Talon oli piirtänyt silloisen KOP:n pääjohtaja J. K. Paasikiven tytär Annikki Paasikivi. Kun pankkiin meni sisään, niin melkein vaistomaisesti otti ovella hatun päästä. Pankin murheellisempiin vaiheiseen kuului pankinjohtajan itsemurha 60-luvulla pankin idyllisessä puutarhassa.

25. Jaakkolan kiinteistön rakennus. Tässä toimi mm. Laakson parturikampaamo ja kemikalioliike.

26. Suojan kenttä. Olisi sopinut kuntonsa puolesta paremmin perunapelloksi kuin urheilukentäksi, ellei olisi ollut niin savinen. 

27. Keskuskansakoulu. Täällä aloitin koulutieni syksyllä 1956. 

28. Kansakoulun opettajien asuntola. Luokkatoverini Kaarina Hiekkavuo asui täällä. Olin juuri Hiekkavoilla elämäni ensimmäisissä kotihipoissa vuonna 1964. Twist ja shake olivat muotitanssit. En osannut kumpaakaan.

29. Työväentalo. Täällä ei tullut juuri käytyä, kun kuuluin porvareiden seuraan Ponnistukseen.

30.Osuuskassan talo. Kassan johtajana ollut Werneri Suuronen oli opiston puutarhurin Matti Suurosen veli ja kuului siten melkein opistolaisiin. 

31. 50-luvun lopussa rakennettu opistoa vastapäätä oleva kerrostalo. Laitisen kaupan lopetettua 1965 me siirryimme talon eteläpäädyssä olevan Koltan ja sittemme Paulin Valinnan asiakkaiksi. Luokkatoverini Hannu Liljeroos asui tässä talossa.

32. Opiston kiinnteistöjä. Niistä erillinen sivusto. Kuvan ottamisen aikoihin Opiston ja lammen välissä oleva ns. avaruustalo oli juuri valmistunut. Sen yläkerrassa oli tyttöjen asuntola, missä tuli vierailtua useammin kuin isäni olisi suonut. Siveellisyyskäsityksen olivat 60-luvulla ihan erilaiset kuin nykyään.

33. Puistola. Parhaat lapsuuden kaverini asuivat täällä.


34. Jokelan autokorjaamo kuvan ottamisen aikoihin. Aiemmin Siukolan autokorjaamo, enenen kuin tämä muutti nykyisen Osuuspankin talon kohdalle.

35. Sukkavartaan taloja. Näistäkin tarkemmin omassa osiossaan

36. Vanha-Eskolan matkustajakoti. Oli varsin tiedossa, että opistolaiset käyttivät matkustajakotia tuntihotellina, lähinnä opiston jo mainituista tiukoista seurustelusäännöistä johtuen. Kerran tapasin nykyistä Koulutietä ylöskävelemässä laulaja Pasi Kauniston opistolainen tyttö käsipuolessaan. Samaa tyttöä Pasi näkyy vieläkin taluttelevan. 
Vanha-Eskoloiden poika Pekka oli minulla urheilun opettajana kansakoulussa. Pekka oli myös opiston opettaja, mutta kuoli aika traagisten elämänvaiheiden jälkeen varsin nuorena.

37. Konstaapeli Elon komea mansardikattoinen talo Sukkavartaan keskellä. Sukkavartaan maamerkki.

38. Laitisen teuratamo ja makkaratehdas. Jännittävä paikka. Tästä myös tarkemmin erikseen.

39. Jaakkolan kiinteistö talo, jossa oli minun aikanani ensin Posti ja sitten Timosen parturiliike.

40. Auvisen talo, Oriveden symboli.

41. Puistolankujan kerrostalo. Opiston opettajia asui täällä siinä vaiheessa, kun monet eivät voineet tai halunneet enää asua "kokonaisvaltaisesti" opiston alueella.

42. Sähkön talo. 

43. Helluntaiseurakunnan talo. Täällä kävin pikkupoikana todistamassa uskoani kahdestikin. Tosin ensimmäisen ja viimeisen samalla kertaa.

44. Kivilinna, kirkonkylän ensimmäiseksi kivitaloksi mainittu.  Pohjoismaisen Yhdyspankin konttori sijaitsi täällä. Minullakin on PYP:n maapallon muotoinen säästölipas. Kuten oli myös Postipankin säästöpossu, Osuuskassan metallinen lipas ja KOP:n niin ikään metallinen lipas. Ne poikkesivat toisistaan lähinnä siinä, että Osuuskassan lippaassa oli aukkoa päällä, KOP:n lippaassa sivussa. 
Säästöintoni ei ulottunut pidemmälle kuin kaikkien pankkien säästölippaiden hankintaan.






Tuesday, 3 October 2017

Sirola


Kuvan keskellä tien poskessa näkyy talon pääty. Se on opistolle kuulunut Sirola, jonka vuokraoikeuden opisto lunasti vuonna 1918 kanttori Sirolta. Maa-alue kuului jo siihen aikaan opistolle. Sirola toimi opettajien asuntolona. Opiston taloudenhoitaja piti Sirolassa oto. Osuuskassan konttoria. Konttoriin oli käynti tien puolelta, pihan puolelta pääsi sisään asuintiloihin.

Kerron tässä lähinnä omiin kokemuksiini perustuvia muistoja Sirolasta. Minun aikanani Sirola on talonmies Niemisen perheen asuntoja. Perheen poika Juhani, Niekku-Jussi, oli kaverini ja luokkatoverini kansakoulun alaluokilla. Jussi, joka oli kaikin puolin ihan mukava kaveri, ei ollut koulussa ihan eturivin oppilaita jääden toiselle luokalle, siis nykyisin korrektimmin sanoen kertasi sen.


Sirola ei ollut mukavuuksilla pilattu. Sitä ei mm. oltu liitetty opiston kunnallistekniikkaan, vaan vesi tuotiin läheisestä vesipostista ja vessa oli jälkeenpäin rakennetussa käymälässä talon seinustalla. Maantieltä lähti kohtuullisen jyrkkä Sirolanmäki, josta sai niin potkukelkalla kuin opiston vesikelkalla hyvät alkuvauhdit mäenlaskuun. Kun teitä ei hiekoitettu, niin parhaimmillaan vauhtia riitti Kirjastotalolle asti. Kuvassa näkyy opiston maakellari ja maitolaituri, jonne aamulla tuotiin maitotuotteet Oripohjan aseman meijeriltä. Huonosti näkyvät hahmot tiellä ovat luultavasti siskoni Riitta ja Annu. Oikealla näkyy opiston varastorakennuksen seinän nurkkaa. Se purettiin vasta 60-luvulla, kuten Sirolakin.


Sirola talvella, luultavasti joskus 50-luvun lopussa. Halot pienittiin klapeiksi vasemmalla näkyvän liiterin sirkkelillä ja klapikoneen kirveillä. Se oli hirveä vehje ja sen käyttö oli lapsilta ehdottomasti kielletty, mistä syystä sitä oli pakko kokeilla. Onneksi mitään ei käynyt.


Sisareni Riitan ensimmäinen koulupäivä syksyllä 1959. Äiti ja nuoremmat sisaret saattojoukkoina. Huivipäiset ovat Piipposen sisarukset. Samaan aikaan koulun aloitti myös Oksasen Aimo, joka on joukon kärjessä. Niekku-Jussi polvihousuissaan oikeanpuolimmaisin. Hän on menossa kertaamaan toista luokkaa. Minä lähdin kouluun vähän myöhemmin, koska likkojen kanssa ei ollut soveliasta kulkea. Olinhan jo kolmasluokkalainen.

Sirola taustalla. Kuten katon mineriittilevyistä voi päätellä, rakennuksen kunto ei ollut kaksinen. Huomiota kiinnittää kuitenkin televisioantenni katolla. Se on jotenkin ristiriidassa muun habituksen kanssa. Isä Niemisellä oli tapana kiertää lähiseutujen radioliikkeet ja ottaa televisio koekatseltavaksi. Mitään aikomustakaan hänellä ei luultavasti ollut ostaa apparaattia. Kellään muulla opistolla ei ollut vielä silloin telkkaria, joten minullakin oli usein asiaa Niemisille iltaiseen aikaan, mukamas Jussille läksyjä näyttämään. Jussin luokalle jääminen oli minulle tietysti takaisku, koska tällä tekosyyllä ei voinut enää mennä kylään. Opistollekin televisio hommattiin vasta vuonna 1961 ja Niemisen koekatselut eivät menneet enää lähiseutujen radiokauppiaille lävitse. Niinpä television katseluun tuli väistämättä ikävä parin vuoden katkos.

Toinen muisto liittyy Sirolan pihalla kasvaneeseen omenapuuhun, jonka omenat olivat pieniä ja pahanmakuisia. Puussa oli kuitenkin kiva kiipeillä. Kun opiston asuntosiipeä rakennettiin kesällä 1957, pihalla lojui monenmoista rakennusroinaa. Yksi tällainen oli pitkien putkivalaisimien pahviset laatikot. Niistä sai hyvät siivet, kun työnsi kätensä laatikon sisään. Jussin kanssa hypimme omenapuusta alas siipiämme heilutellen. Pettymys oli tietysti suuri, kun taivaalla leijailun sijaan mätkähdimme joka kerta maahan kuin omenat puuta ravistettaessa. Aerodynamiikan salat olivat vielä silloin meiltä molemmilta hakusessa. Jussista en tiedä, mutta minä olen saanut myöhemmin sen verran teoriaopetusta asian pakeilta, että en ole yrittänyt lentää kuin lentokoneen sisällä.

Talonmies Niemiselle kuuluivat opiston peltotyöt. Hän ei ollut erityisemmin tarkka työvälineiden päälle. Tässäkin kyntöaura on näköjään jäänyt Sirolanmäkeen. Oikealla näkyvä rakennus on opiston vaja. Siellä säilytettiin myös viljaa, josta syystä vajan alusta vilisi isoja rottia. Kylän kissat kävivät niitä pyytämässä, minkä seuraaminen on jännittävää puuhaa.

Monday, 2 October 2017

Mitä jäi jäljelle?



Tässä on numeroitu taloja, jotka olivat jäljellä tästä vuoden 1910 valokuvasta vielä minun asuessani Orivedellä 50- ja 60-luvuilla. Mahdollisista virheistä ja puutteista otan mielelläni kommentit vastaan.

69. Tästä kirja "Oriveden kirkonkylä" tietää seuraavaa. Entinen Kustaa Vitelin liiketalo, joka oli rakennettu jo 1800-luvun loppupuolella Nippalan tilan karjarakennuksen ja pihan paikalle. Siinä toimi muun muassa Oriveden ensimmäinen apteekki ja posti. Talo purettiin ja siirrettiin Koivulehtoon Vainiontien (e. Oritie) varteen vuonna 1928. Talon osti ja siirrätti kauppias Kaarle Henrik Vuorinen (1874-1948) Siukolan virkatalon maalle. Seuraava omistaja oli Kalle Sipilä, jolta Lempi ja Bruno Jokinen ostivat talon vuonna 1940. Puretun Vitelin talon paikalle valmistui vielä samana vuonna (1928) Kansallis-Osakepankin toimitalo, jonka oli piirtänyt Annikki Paasikivi, silloisen KOP:n pääjohtaja J.K. Paasikiven tytär. Tässä talossa KOP toimi vuoteen 1969 asti. Myöhemmin siinä sijaitsi kirjakauppa. Rakennus purettiin ja tilalle tuli Oriveden Hotellin kiinteistö. Nykyisin ravintola.

80. Tämä talo oli vinosti minun ikkunaani vastapäätä tien toisella puolella, kun asuimme opiston uudessa asuntosiivessä. Talossa asui jossain vaiheessa suutari Kamppila. Alla olevan kuvan ottamisen aikoihin siellä asuvia en muista. Ymmärtääkseni talo on vieläkin pystyssä täysin remontointuna.
Oikealla näkyy Lepolan (talo 243) kulmaa.


91. Jaakkolan kiinteistöt. Näistä on niin paljon muistoja, että en edes aloita niitä tässä.

103. Liimolan valokuvaamo. Talo on rakennettu jo 1800-luvulla ja se oli alunperin pienempi kuin sitten Liimolan valokuvaamona toimiessaan. Talo purettiin vasta 1989.

106. Sirola. Tämä ostettiin opistolle vuonna 1928 kanttori Otto Sirolta. Talo sijaitsi opiston mailla, mutta sillä oli vuokraoikeus. Kauppaan kuuluivat talo ja kanttorin tulevat hautajaiskustannukset. Talo maksoi 3000 mk ja seuraavana vuonna 1919 realisoituneet hautajaiset 4000 mk. Mitä summien suhteesta voidaan päätellä?

109. Rauhala. Tämä ostettiin opistolle vuonna 1923. Hinta on 70.000 mk. (Nykyrahassa noin 23.000 euroa. Tämä antaa vähän harhaisen kuvan, koska se ei ota palkkatasoa huomioon. Tyypillinen työmiehen vuosipalkka oli suurusluokaltaan 10.000 mk. Ruoka, vaatetus ja asuminen vei suurimman osan palkasta.) Erikoismainintana oli Rauhalan kaupan mukana tullut hyvä omenatarha, minkä me 50-luvulla opistolla asuneet hyvin muistamme. Omenapuut tuottavat satoa kymmeniä vuosia.

144. Pölkkysen kauppa. Tässä talossa toimi monia liikkeitä. Mm. Auvinen ennen oman liiketalonsa pystyttämistä, kuten alla olevata kuvata käy ilmi.



197. Teerijoki, kirkonkylän mahtitaloja. Minun aikanani isäntäni oli Ilmari "Immu" Paunu, persoonallisuus vailla vertaa. Hänestä on runsaasti juttua kirjassa "Oriveden kirkonkylä".

204. Tapuli, joka on vieläkin pystyssä. Mieleeni jäi erityisesti tapulin seinässä ollut vaivaisukko, joka ymmärtääkseni on nykyisin kirkon seinässä. Kun vaivaisukkoon laittoi kolikon sisään, niin se kilauttu ukon mahassa ollutta kelloa. Aika vaatimatonta verrattuna nykyisiin vao- ja äänitehosteisiin.

205. Oriveden vanhan puukirkko, joka tuhopoltettiin keväällä 1958. Minulle jäi pikkupojan silmin katsottuna katkera muisto kirkon palosta, jota seurasin asuntomme ikkunasta. Olin silloin kansakoulun toisella luokalla. Olimme juuri muuttaneet Opiston päärakennuksen asuntosiiven kolmanteen kerrokseen, jonka olohuoneesta oli esteetön näkymä kirkolle.
Olin ollut vähän kipeänä ja pari päivää koulustakin poissa, mutta nyt jo paranemaan päin. Illalla olin kertonut äidille, että en taida vielä aamulla olla kouluunmenokunnossa. Varmuuden vuoksi, jos vaikka ei huvittaisikaan.
Heräsin varhain aamulla meteliin ja menin katsomaan ikkunasta kirkkaana loimottavia liekkejä. Sanoin äidilleni, että lähden kirkolle katsomaan tulipaloa.
Äiti ilmoitti yksiselitteisesti, että sairaat eivät mene kouluun eivätkä katsomaan kirkon paloa. Niinpä jouduin todistamaan kirkon tuhoutumisen ikkunan takaa sisätiloissa, kun kaverit olivat parhailla katselupaikoilla kirkon vieressä.

243. Lepola. Tämän opiston pääporttia vastapäätä tien toisella puolella olevan pienen huvilan omisti neiti Fina Marscén, jolta opisto osti sen vuonna 1928. Siinä oli jonkinlainen sairaanhoitajan vastaanotto 1950-luvulla. Tarkempia tietoja talon vaiheista minulla ei ole.

Sikäli on olen oikein ymmärtänyt laskenut (sirkkelimiehen sormet riittävät), tässä kuvassa näkyvistä rakennuksista on enää kolme jäljellä. Yksi näistä vielä eri paikassa kuin kuvassa. Osa kuvan taloista tosin jää ikävästi oikeassa reunassa olevan männynlatvan taakse.

Sunday, 1 October 2017

Oriveden opisto noin 1910

Kuva on otettu Kultavuoresta noin 1910. Sen tarkempaa ajankohtaa ei ole tiedossani. 

Keski-Hämeen kansanopisto aloitti toimintansa Orivedellä syksyllä 1910 Suomalaisen Nuijan talossa, joka oli vuokrattuna opistolle. Pari vuotta myöhemmin opisto osti kiinteistön, ja siitä tuli sittemmin opiston pysyvä sijaintipaikka. Nimikin muuttui pian Oriveden opistoksi.

Kuvassa näkyvä tie oli vielä vuoteen 1963 saakka osa Tampereen ja Jyväskylän välistä valtatietä, Ysitietä. Kuvan ottamisen aikoihin tiellä ei tainnut ollut nykyisin Orivedelläkin niin yleistä kaahailua. Aikalaiskirjojen mukaan Oriveden ensimmäisen auton osti vuonna 1912 Kustaa Ala-Sahra, joka asui nykyisin Juupajokeen kuuluvalla Sahrajärven kylällä.

Tonttien rajakartta. Valitettavasti näihin ei ole merkitty taloja. Karttaan piirretyt Suomalaisen Nuijan tontin (23) rajat näkyvät hyvin valokuvassa tonttia kiertävänä aitana. Kuvassa näkyvät Rauhala edessä ja Sirola taaempana tien vieressä eivät alunperin olleet opiston kiinteistön alueella.





Tarinaa opiston maa-alueitten vaiheista Aarne Laaksovirran kirjasta Orivede opisto 1909 – 1929.

Tähän 50-luvun puolivälin ilmakuvaan piirrettyinä Opiston 1910-luvun kiinteistön rajat näyttäisivät suunnilleen tällaisilta. Pinta-alaa tähän aikaan on noin 7 hehtaaria, eli 14 tynnyrinalaa, kuten silloin pinta-alat myös usein ilmoitettiin.

Tässä vuonna 1944 otetussa kuvassa näkyy hyvin kansakoulu, jonka katolta vuoden 1910 valokuva on otettu. Kansakoulu on kuvassa pitkittäin samalla paikalla, jolla nykyisin on kirkonkylän ala-aste. Viereinen poikittain näkyvä rakennus oli opettajien asuntola, nykyinen Laulumaja.

Opistoa on laajennettu runsaasti sitten 1910-kuvan. Siinä kuvassa näkyvistä rakennuksista tässä kuvassa on ovat opistosta oikealle oleva Rauhala ja vasemmassa yläkulmassa oleva valkoseinäinen Sirola. Sirola purettiin 60-luvulla ja Rauhala uuden juhlasalin tieltä 70-luvun alussa. Etulalalla opiston ja tekolammen välissä olevat Urhola, Laululava ja Uotila rakennettiin vasta 1920-luvulla.

Yhtään opiston alueella kuvassa näkyvää rakennusta ei ole enää olemassa. Rajojen ulkopuolella olevista ovat jäljessä alhaalla oikealla oleva Puistola, siitä vasemmalle oleva Siukolan autokorjaamo asuintaloksi muutettuna, oikeassa yläkalmassa oleva Laulumaja, siitä vasemmalle oleva Huitun päärakennus. Sukkavartaalla silmään pistää komea mansardikattoinen konstaapeli Elon talona minun aikanani tunnettu rakennus. 


Kovasti on tämäkin maisema muuttunut sitten yllä olevien kuvin ottamisen ajoista.

Minun tutkijansieluani kutittaa Sirolasta oikealle aivan tien vieressä oleva oleva pieni mökki. Sitä ei ole vielä 1910 kuvassa, mutta kuuleman mukaan rakennettiin näihin aikoihin. Sen verran minulla on varmaa tietoa mökistä, että siinä asui ompelija Elsa Paasi ja se purettiin vuonna 1958 samoihin aikoihin kun opiston asuntosiipi rakennettiin kuvassa opiston päädyssä näkyvän vähän matalamman leipomorakennuksen paikalle. Itse minulla ei ole mitään muistikuvaa tästä nähtävästi opiston mailla vuoralla olleesta talosta, vaikka valokuva selvästi todistaa meidän vaikuttaneen samaan aikaan. Mökin kulmaa näkyy opiston 1952 valmistuneen uuden päärakennuksen ja palosta säästyneen rakennuksen välissä. Muut kuvassa mainittavat ovat koiramme Jaana, Piipposen Eero ja minä. 



Palaan opiston rakennuksiin ja niiden vaiheisiin seuraavassa blogikirjoituksessani.



Wednesday, 20 September 2017

Oriveden vanhat talot kertovat

Tällä alustalla on tarkoituksena kertoa Oriveden kirkonkylän 1900 ensimmäisen puoliskon talosta ja niiden asukkaista. Aiheesta on kirjoitettu kirjoja, kuten Juhani Eerolan suurtyö  "Oriveden kirkonkylä" tai lyhyempään ajanjaksoon keskittyvä ja enempi omakohtainen näkemys minun valokuvakirjani "Lapsuuteni Orivesi". Netissä on on mm. maan mainio Maija-Liisa Mäkelän blogi "Orivesi ennen vanhaan" . Tulen hyödyntämään näitä häikäilemättömästi.

Tämä minun blogini ei ole kerralla valmis, vaan rakentuu ajassa. Itse asiassa en ole aikonut edes tehdä sitä kokonaan yksin, vaan pyydän lukijoilta aineistoa siihen. Mitkä tahansa näihin taloihin liittyvät muistelut taloista ja sen asukkaista ovat tervetulleita. Erikoisen tervetulleita ovat valokuvat. Toivon lukijoiden innostuvan lähettämään aineistoa. Tässä vaiheessa sitä voi laittaa minulle suoraan sähköpostiin timo.suvanto@kolumbus.fi.



Talot on numeroitu käyttäen kirjan Oriveden Kirkonkylä sivuilla 28-29 olevia kartaa ja numerointia. Osa allaolevista tulee varmaan jäämään vaille linkkiä ja numeroista 240 alkaen talot eivät ole kartassa. Joko niitä ei ole merkitty tai ne on rakennettu vuoden 1947 jälkeen. Klikkaamalla taloa alempana olevassa listassa pääsee linkkinä talosta ja sen asukkaista kertovalle sivulle.



Ensimmäinen kuva on sotakeväältä 1944. Koska puissa ei ole lehtiä, talot näkyvät varsin hyvin.



Orivettä etelän suunnasta 1933. Monet rakennukset olivat vielä 50- ja 60-luvuilla pystyssä, osa vielä nytkin.



Talojen numerot. Värilliset kirjaimet tarkoittavat sitä, että talon nimeä klikkaamalla pääsee siitä kertovaan linkkiin. Linkkien määrä lisääntyy ajan kuluessa.

1. Postilahti
2. Järvinen
3. Törmä
4. Jokinen
5. Isometsä
6. Vainio
7. Kauppi
8. Heinonen
9. Ojala
10. Siina Jokinen
11. Lano. nimismies
12. Vatanen
13. Järnberg
14. VR:n talo. Olli Lahtinen
15. Oripohjan asema
16. Osuusmeijeri
17. Tarpila
18. Karlsson
19. Kulmala
20. Karttinen
21. Nyman
22. Jokinen
23. Riihi
24. Huitun muonamies
25. Aulis Keskinen
26. Yhteiskoulu
27. Amanda Laakso
28. Siren
29. Laakso
30. Ahtee
31. Urpo
32. Elina Silen
33. Saarinen
34. Salonen
35. Tanssilava
36. Ravintola ja lava
37. Ilmavalvontatorni
38. Tupala
39. Tuulimylly
40. Helminen
41. Lehto
42. Kanerva. Kisu-Olli
43. J. Kalliosuo
44. Koivisto
45. Haavisto
46. Teodor Tuomi
47. Jokela
48. Kylmälä
49. Martti Siren
50. Lakka-Kustaa
51. Emma Vainio
52. Antti Järvinen
53. Arvi Siren
54. Naaralainen
55. Oskari Virtanen
56. Ketonen
57. Paavo Jokela
58. Vikman
59. Nippala
60. Eino Kivivaara
61. Ylätalo
62. Ylä-Mukkula
63. Paja
64. Matti Seppälä
65. Lauri Seppälä
66. Elokuvateatteri
67. Könni
68. Mäkelä
69. Bruno Jokinen
70. Vapo
71. Osuuskassa
72. Onni Kankaanpää
73. Putka
74. J.R. Silen
75. Venni Koskela
76. Hauskala, Kalervo Peltonen
77. Oriveden Sähkö
78. Granqvist
79. Vilho Vuorio
80. Lempi Järveläinen
81. Mikkola
82. Perälampi
83. Kolhinoja
84. Mäkelä
85. Elo
86. Viljanen
87. Jylhä
88. Kamppila, suutari
89. Järvinen, silittäjä
90. Virtasen kahvila
91. Jaakkolan talot
92. Auvisen talot
93. Pohjonen
94. Viitasaari
95. Kivimaa
96. Peltomaa
97. Korpilähde
98. Mäkinen
99. L. Vehmas ja "Emuli"
100. Roine
101. Karttinen
102. Järvistö
103. Vartiainen
104. Huitu
105. Kansakoulu
106. Opettajien asunto
107. Oriveden opisto

108. Opiston ulkorakennus
109. Rauhala, Matti Suuronen
110. Kalliolinna, Toivo Hänninen
111. Eloranta, Hangasluoma
112. Urhola, Opiston asuntola
113. Uotila, Opiston asuntola
114. Opiston tekolampi
115. Työväentalo
116. Hilja Saarinen
117. Branderin talo
118. Neuvola-Terveystalo
119. Nestori Uitti
120. Martti Snellman
121. Laakso
122. Vuolas
123. Oripohjan mylly
124. Paavolan sisarukset
125. Yrjänäinen, eläinl.
126. Parjanen (Ruusila)
127. Hovin talo
128. Heinonen
129. Vanha-Eskola
130. Ijäs, ratavartija
13 1. Kaskelan matustajakoti
132. Armas Keskinen
133. Liimola, valok.
134. Jussila
135. Loviisa Nippala
136. Nieminen
137. Kalle Kamppila
138. Paavo Toivonen
139. Toivo Lahtinen
140. Iilimato Keskiskä
141. Maitokauppa
142. KOP
143. Kauppakunta-Kotipohja
144. Pölkkysen kauppa
145. Kankaanpään verstas
146. Laitisen kauppa
147. Siukolan autokorj.
148. Puistola, Suihko
149. Y. Vilenin kauppa
150. Savisen kahvila
151. Johan Vuorio
152. Kivilinna
153. Kairaluoman parturi, Ketosen kelloliike
154. Kenkätehdas
155. Apteekki
156. Kanta-Häme
157. Saariot
158. Seth Saarinen
159. Suoja
160. Viljamakasiini
161. Suojan kenttä
162. Fredrika Valta
163. Heikki Kamppila
164. Arvi Aronen
165. Toini Aronen
166. Väinö Ilo
167. Adolf Mäntylä
168. Kivimaa
169. Hanna Aho
170. Lilja
171. Sulo Laitinen
172. Uotila
173. Vuollekoski
174. Lehtinen
175. Vainio
176. Mäkelä
177. Teräs
 178. Kössi
179. Palo
180. Sanni Paavola
181. Järvi
182. Paavo Lilja
183. Eerola
184. Ville Peltomaa
185. Parpola
186. Pikku-Parpola
187. Lauri Vuorinen
188. Virtanen
189. poist.
190. Suhonen
191. Laitinen
192. Palokunta
193. Kunnantalo
194. Pikkupappila
195. Korpikoski
196. Puhelinlaitos
197. K. Teerijoki
198. Karosen kauppa
199. Syren. kellosepänliike
200. Linden, puusepänliike
201. Maissi Karonen
202. Lilli Kallenautio
203. Jaakko Syren
204. Kellotapuli
205. Kirkko
206. Helmi Kivimaa
207. Aino Lepovuori
208. Paavo Ahonen
209. Eino Kuusenoksa
210. Väinö Nieminen
211. Paavo Mikkola
212. Arvo Sukanen
213. Temonen
214. Viitanen A. ja M.
215. Naarajoki Ilmari Paunu
216. Saarion paja
217. Borg
218. Ojala
219. Uitin nahkatehdas
220. Esa Lahtinen
221. Kanerva. lääkäri
222. Uitti-Räihä
223. Lemiö
224. Katajaharju
225. Ahti Virokannas Posti
226. Alenius
227. Huitun makasiini
228. Arvo Virtanen
229. Koulun piharak.
230. Parpola
231. Matti Siukola
232. Martti Ojala
233. Heimo Jokinen
234. Aleksi Vainio
235. Reino Virtanen
236. Kalle Seppälä
237. Kalle Niemi
238. Kenkätehtaan piharak. Viherma. Mäkinen, Salmela
239. Anni Nieminen
240. Opiston ulkorakennus
241. Opiston varasto
242. Elsa Paasi
243. Lepola


Friday, 15 September 2017

Suojan kentällä ennen ja vähän sen jälkeen

Aukeama kirjastani "Lapsuuteni Orivesi". Tekstin saa parhaiten luettua, jos klikkaa hiirellä kuvaa, jolloin se avautuu suurempana omaan ikkunaansa.

Lainasin kirjastosta Orivedeltä kotoisin olevan Pasi Kiviojan pakinakokoelman ”Legendat”. Osa pakinoista sijoittuu 80- ja 90-lukujen Orivedelle. Kirjan perusteella Pasia voisi pitää toisen orivesilähtöisen lehtimiehen, Jyrki Maunulan perinnön jatkajana.

Pasi on minua yhtä sukupolvea nuorempi, syntynyt silloin, kun minä olin jo muuttanut Orivedeltä. En tunne Pasia sen kummemmin, kerran olen sanonut kättäpäivää.

Sukupovien kuilusta huolimatta Pasin jutuista käy ilmi, että eivät maailma ja ihmiset niin kovin paljon olleet muuttuneet sitten minun 50- ja 60-luvun lapsuuteni samalla paikkakunnalla. Kuten tästä ja alla siteeraamastani Pasin tarinasta ”Opettaja mitätöi unelmani” voi itse kukin päätellä .

Olin oppikoulussa hyvä urheilussa. Nimenomaan silloin, kun häslättiin pallon tai kiekon kanssa. Yleisurheilu ei kuitenkaan kuulunut paraatilajeihini. Koulussa voimistelunopettaja kirjasi syksyisin tulokset pikajuoksusta, pituushypystä, kuulantyönnöstä ja 1000 metrin juoksusta. Kolmessa viimeisessä olin aika huono ja jo 60 metrin juoksukin oli jalkapallon lyhyisiin pyrähdyksiin soveltuvalla lihastyypilleni pitkä matka, lukiossa sen vaihtuminen 100 metriin tarkoitti jo ylipitkää matkaa.

Tonni oli juoksukestävyydelleni jo aivan ylivoimainen. Ainoan kelvollisen aikani 1000 metrin juoksussa saavutin lukion 7 luokalla ja senkin vilpillisin keinoin. Urheilutunti oli aamun ensimmäinen ja sinä aamuna sattui lisäksi olemaan sankka sumu Suojan kentän yllä. Toisesta päästä ei näkynyt enää kentän toiseen päähän.

Suojan kentän rata oli pituudeltaan vain 300 metriä, joten tuhannen metrin juoksu lähti sadan metrin juoksun lähtöpaikalta. Voimistelun opettajamme Topi lähetti juoksijat matkaan ja käveli sitten itse maalin kohdalle kertomaan maaliin tulleille heidän aikansa. Juoksijoita oli radalla yhtä aikaa ainakin 25 ja letkan venyessä pitkäksi oli mahdotonta pitää lukua siitä, kuinka monta kierrosta kukin oli juossut. Minä muutaman muun vilpastelijan kanssa jäimme pitämään huilia takakaarteeseen yhden kierroksen ajaksi. Parhaiden juoksijoiden perään ei tietystikään ollut viisasta lähteä, vaan oli syytä olla maltillinen. Olin maaliin tulijoista ehkä kymmenes ja puuskutin armottomasti kuten muutkin, vaikka olin jättänyt kolmesta täydestä kierroksesta keskimmäisen väliin. En tiedä huomasiko tai arvasiko Topi temppumme, mutta eläkeiän kynnyksellä hän ei tainnut enää siitä edes välittää. Kun seuraavana syksynä palasin kirkkaan sään johdosta taas tavalliselle tasolleni 1000 metrin juoksussa, niin Topi ei voinut olla ihmettelemättä kuntoni laskua. Paremman selityksen puutteessa kerroin juuri poteneeni flunssaa.

Luokkatoverini Hannu oli pikajuoksussa yhtä lailla omaa luokkaansa kuin Usain Bolt parhaina päivinään. Pitkine koipineen hän oli muutenkin olemukseltaan kuin Bolt. Tosin ei show-miehiä, vaan pikemminkin totinen toveri, mutta mukava sellainen. Hannulla oli aina kymppi urheilusta jo pelkästään pikajuoksukykynsä ansiosta. Minulla vain ysi, vaikka olin koulun eliittiä pallopeleissä ja kuuluin kaikissa koulun joukkueeseen. Päästötodistuksessa sentään jo kymppi.

Kyseisenä syksynä yritin saada edes satasella kymppiä vastaavan tuloksen. Parilla yrityskerralla olin jäänyt muutaman kymmenyksen päähän. Juoksut tehtiin pareittain, vain voittajalle otettiin aika ja seuraavan ajan Topi arvioi välimatkan perusteella. Reiluna kaverina Hannu lupasi lähteä kirittämään minua, vaikka oli itse jo alittanut kymppiin vaadittavan ajan.  Olisin jopa saanut lainata hänen piikkareitaan, mutta koko ei ollut oikea. Piikkareita ei ollut juuri kellään, kuten ei minullakaan. Tai oli, mutta ne olivat isän perintöä 30-luvulta. Niiden vaikutus  sadalla metrillä oli noin ½ sekuntia – aikaa huonontaen. 

Hannun kirittämänä juoksinkin ihan hyvin, mutta niin teki Hannukin, joka pinkoi paineettomana rennon oloisesti. Hävisin hänelle vähän enemmän kuin rinnanmitan, mutta en juuri metriä enempää. Innoissani menin kysymään Topilta, mikä oli aikani.

”Nyt tuli Hannulle kova tulos, 11,4.” Topi oli tohkeissaan kuin vichypullo.

”Entäs minun aikani?”

”Enpäs huomannut katsoa, paljonko olit jäljessä, kun Hannu tuli niin lujaa.”

Näin jäi 100 metrin ennätykseni, ainakin 11,6 käsiajanotolla, kirjaamatta. Olen siitä vieläkin katkera.

 


Wednesday, 9 August 2017

Lapsuuteni Orivesi


Ystävät, tutut sekä kylänmiehet ja -naiset eivät ole voineet olla panematta merkille, että viimeisen vuoden ajan on tullut puuhailtua lapsuudestani Orivedellä kertovan valokuvateoksen parissa. Seuraavassa lyhyt historiikki ja katsaus nykytilanteeseen.

Aloin väsäillä opustani talvella 2016. Ensimmäinen muutaman kirjan koepainos valmistui alkusyksystä 2016 ja ensimmäinen varsinainen 312 sivuinen painos marraskuussa 2016. Toinen korjattu painos tuli painosta talvella 2017. Saamani positiivisen palautteen ja lukijoiden lähettämän lisämateriaalin kannustamana päätin ottaa vielä yhden laajennetun 420 sivuisen lisäpainoksen kesällä 2017. Jokainen painos on ollut sata kappaletta. Tarkkaa kirjanpitoa minulla ei ole ollut, mutta suunnilleen suhteessa fifty-sixty kirja on mennyt myyntiin ja lahjakappaleina. Ensimmäinen painos valmistui juuri äitini hautajaisiin, joissa kaikki hautajaisvieraat saivat uunituoreen paljon äidistänikin kertovan kirjan omakseen. Herätti saajissaan ansaittua ihmetystä, monet jopa kuvittelivat kirjan tehdyn varta vasten hautajaisiin, vaikka ajallinen yhteys olikin pelkkä sattuma. Ei kuitenkaan täysin odottamaton.

Olen käynyt pitämässä pienen esityksen kirjan tekovaiheista useassakin eri paikassa. Kiinnostusta vastaaviin projekteihin tuntuu olevan, koska salit ovat täyttyneet joka paikassa, missä olen pitänyt esitykseni. Todettakoon rehellisyyden nimissä, että salit ovat olleet kohtuullisen pieniä.

Monet prosessit lähtevät liikkeelle sattumasta. Lähtösysäys tälle kirjalle tuli taalvella 2016, kun kokeilin skannausta muutaman kympin Lidlin skannerilla.



Sattumoisin käteeni tarttui silloin hyllyssäni jo pitkään ollut isäni negatiivikansio, yksi monista, josta valitsin terävältä näyttäneen talvisen kuvan Oriveden Opiston Kalliolinnasta.



Kun tulos oli sitä mitä sillä hintaa voi kuvitellakin saavansa, siis lähinnä sutta ja sekundaa, päätin digitoida saman kuvan käyttäen siihen digitaalikameraani ja sen makro-objektiivia. Lidlin halpaskannerin mukana tuli kätevät pitimet sekä negatiiviliuskoille että raamitetuille dioille. valona käytin negatiivin takana valaistua tavallista valkoista paperiarkkia.. Ero laadussa oli todella iso. Sen voi todeta hyvin klikkaamalla kuvaa ja katsomalla sitten kuvia peräkkäin.




Samalla tulin selanneeksi muitakin kansion negatiiveja. Huomasin suuren osan niistä olevan sellaisia, joita en ollut koskaan nähnyt vedostettuina. Ihastelin myös niiden hienoa laatua, niin teknistä kuin sisällöllistä. 

Mieleeni oli joskus aikaisemmin tullut kirjoittaa lapsuudestani Orivedellä, ennen kaikkea Oriveden Opistolla. Olihan se suljettuna internaattiyhteisönä ihan omanlaisensa. Varmaan samankaltainen kuin isot sairaalat tai varuskunnat, jotka elävät osin omaa elämäänsä mutta ovat myös vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Muistikuvat olivat kuitenkin hataria ja satunnaisia. Mitään yhtenäistä tarinaa en olisi saanut niistä aikaiseksi. Kun en edes (onneksi) ole minkään sortin julkkis, kirjalla ei olisi sitäkään huomioarvoa. Valokuvien myötä kuitenkin palaset loksahtivat yhtäkkiä paikoilleen. Ensinnäkin ne palauttivat mieleeni monia sellaisia lapsuuden muistoja, joiden olin kuvitellut kokonaan painuneen unholaan. Toiseksi sitomalla muistoni valokuviin en tarvinnut kirjalle enää yhtenäistä juonta. Kirjasta tulisikin valokuvateos, jossa tekstit vain taustoittavat kuvia. 

Siitä se lähti. Negatiiveja oli noin 5000. Ne oli digitoitava. Tilapäiseksi ajattelemani järjestely osoittautui hyvin toimivaksi myös isompia määriä negatiivejä digitoitaessa.

Kuvausjärjestely kaikessa yksinkertaisuudessaan. Edessä kamera makro-objektiivin kera. Halvempikin viritys kelpaa, minulla vain sattui olemaan hyvä kamera valmiina. Kinofilmistä tällä yhdiselmällä saa 1:1 kopion, minkä laatu riittää kirkkaasti niin pikselien määrän kuin sävyjen toiston suhteen painokuvaa varten.

Negatiivipidin on satunnaisten ensimmäisenä käteen tulleiden esineiden välissä. Kuvattessa negatiivipidintä siirretään ruutu kerrallaan kameran pysyessä paikoillaan. Alustana on käytöstä poistettu tietokone ja vain siitä syystä, että se oli sopivan korkuinen ja mustasta pinnasta ei tule heijastumia. Jos sattuu olemaan kahdet negaliuskan pitimet ja kaksi henkilöä, niin sarjatyönä näitä kuvaa 6 kuvan liuskan puolessa minuutissa toisen kuvatessa ja toisen ladatessa. 5000 negan digitointiin kuluu yksi reippaanpuoleinen työpäivä.

Tässä vaiheessa minulla oli siis 5000 negatiivia digitoituna. Olin ottanut negoista sekä RAW-kuvat että JPEG-kuvat.


Onneksi on tullut harrastettua kuvankäsittelyä sen verran, että osasin rakentaa Photoshop-ohjelmaan makron, joka kääntää eräajona JPEG- negatiivit positiiveiksi. Sitten kone raksuttamaan ja itse vaikka kahville. Kotvasen kuvuttua minulla oli "digitaaliset pinnakkaiset" käytettävissä.


Nimesin nämä positiivikuvat uudelleen siten, että kussakin oli kuvan alkuperäinen nimi ja muutama keskeinen tunniste myöhempää hakua varten. Jos tässä vaiheessa slarvaa eikä ole systemaattinen, se kostautuu jatkossa. Nimimerkillä kokemusta on. Kaikkia kuvia ei ole tarpeen nimetä uudestaan, koska osasta näkee heti, että niillä ei ole käyttöä.



Alla tyypillisen haun tulos. Olen ehkä hakenut aluksi hakusanalla "hakala", jolloin olen saanut oheisen positiivin. Senjälkeen olen laittanut uudeksi hakusanaksi IMG_3869 ja tuloksena on posan lisäksi alkuperäiset kaksi negatiivia. Niistä valitsen RAW-muotoisen, jotta saisin mahdollisimman hyvälaatuisen positiivin. Lopuksi nimeän saamani kuvan äskeisen positiivin tavoin, mutta vaikka versiona 2. 


Tässä projektissa mentiin kuvat edellä. Niitä oli nyt valittuna karvan alle tuhat kappaletta. Entäs sitten Leevi?

Minulle oli itsestään selvää, että tulen väsäämään itse tämän tekeleen alusta alkaen painatusta vaille valmiiksi. Siihen kuuluu kuvien valinta ja käsittely painolle sopiviksi, tekstit ja taitto. Melkoinen urakka tiedossa.

Kun lähtee omin avuin tällaisen kirjan tekoprosessiin, täytyy olla engelsmannien sanoin "Ready, Willing and Able". 

Monday, 10 April 2017

Kuntavaalien tulos Guggenheimin valossa



Harva asian Helsingin kunnallispolitiikassa on herättänyt niin paljon intohimoa kuin Guggenheim. Prosessihan kesti yli viisi vuotta, kunnes kaupunginvaltuusto torppasi sen viime marraskuun lopussa. Somessa uhottiin puolin ja toisin, että ”väärin” äänestäneiden nimet tai ainakin vaalinumerot pantaisiin muistiin parhaaseen jääkiekkotyyliin.

Äänestyksestä on kulunut jo yli neljä kuukautta, joten voisi olettaa suurimpien mielenliikutusten asian suhteen jo laantuneen. Joten päätin tehdä pienen tilastollisen tutkimuksen asiasta kuntavaalien tulosten perusteella.

Guggenheim kaatui Helsingin kaupunginvaltuustossa äänin 53-32. Prosenttiluvut olivat 62%-38%.

Uuteen valtuustoon äänestykseen osallistuneista valtuutetuista pyrki 68. Näistä 42 oli äänestänyt vastaan ja 26 puolesta. Prosenteissa 62%-38%. Guggenheim äänestyksessä käyttäytyminen ei ainakaan tämän perusteella vaikuttanut halukkuuteen asettua uudestaan ehdolle.

Näistä uuteen valtuustoon pääsi 39 valtuutettua, joista 23 oli äänestänyt Guggista vastaan ja 16 sen puolesta. Prosenteissa 59%-41%. Guggenheimin kannattajista siis pääsi vähän suurempi osa uudestaan kuin sen vastustajista.

Kuvaavampi muuttuja saattaisi olla ehdokkaan äänimäärien muutos vuoden 2012 vaaleihin verrattuna. Guggenheimin puolesta äänestäneiden äänimäärä nousi 9 edustajan kohdalla ja laski 17 kohdalla. Prosentit 35%-65%. Tämän perusteella voisi siis kuvitella äänestäjien vähän näpäyttäneen Guggenheimin puolesta äänestäneitä.

Edellisen perusteella olisi luonnollista olettaa lukujen olevan toisin päin vastustajien leirissä. Vaan eipä olekaan. Vastustajista äänimäärä nousi 15:sta ja laski 27:llä. Prosenteissa 36%-64%.

Guggenheimia vastustaneita äänesti 55733 ja Guggista puoltaneita 35572.  Prosentit 61%-39%. Prosenttiosuudet pysyvät sitkeästi suunnilleen samoina.

Vasta kun lasketaan äänimäärien muutokset yhteen, saadaan edes hieman merkittävää eroa. Guggenheimin puolesta äänestäneillä äänimäärät laskivat yhteensä 3396 äänellä ja vastaa äänestäneillä nousivat 2102 äänellä.  Erotus on pyöreästi 5500 ääntä. Se on noin 6% näiden ehdokkaiden yhteensä saamista 91305 äänestä.  Guggenheimia varsin näyttävästi useaankin otteeseen kannattaneen Vapaavuoren äänimäärä oli melkein kolmasosa tästä. Guggenheimilla tuskin oli siihen kovin merkittävää sen paremmin nostetta kuin laskuvaikutustakaan.

Muuttujia on paljon ja tähän oli otettu mukaan vain äänestyksessä olleet ja uutta valtuustopaikkaa hakeneet. Esimerkiksi äänikuningas Vapaavuori valittiin edelliselläkin kerralla, mutta ei ollut enää valtuutettu äänestyksen tapahtuessa. Muita nyt paljon ääniä saaneita, mutta tämän tarkastelun ulkopuolella ovat mm. Anni Sinnemäki, Tuula Haatainen, Eero Heinäluoma tai Jussi Halla-aho. Näistä vain Halla-aho oli selkeästi Guggenheimia vastaan. Ainakin Haatainen ja Vapaavuori liputtivat selkeästi sen puolesta, Heinäluoma ja Sinnemäki vähän varovaisemmin.

Tulokset ovat sellaiset, että kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä Guggenheimin vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen ei kannata vedellä. Puolesta äänestämisellä oli keskimäärin hieman enemmän negatiivista kuin positiivista vaikutusta, mutta tuloksia tutkittaessa tämä asia ei näyttäisi pelaavan ainakaan yksikäsitteisesti selkeää roolia ehdokkaan äänimäärissä. Äänimäärien nousut ja laskut menevät sen verran paljon ristiin. Esimerkiksi demareissa toinen Taipale (Kaarin) vastusti ja toinen (Ilkka) puolsi. Molempien äänimäärät laskivat. Kookomuksen Terhi Koulumies vastusti, Jaana Pelkonen puolsi. Molempien äänimäärä nousi rutkasti.

Varmaan hyvä niin, se nyt oli vain yksi episodi valtuuston kokonaistyössä, vaikka se saikin niin suuren mediahuomion. Muuallakin kuin poikkitieteellisellä palstalla.

ps. 11.4.2017

Minulle huomautettiin, että äänestäjien lukumäärä oli kasvanut sitten 2012 vaalien. Se on totta, lisäystä on tullut 13%. Tästä johtuen taulukossa näkyvä äänimäärien muutos "imartelee" hieman ehdokkaita. Se antaa liian isoja plus-merkkisiä ja liian pieniä miinusmerkkisiä muutoksia. Kun vuoden 2012 äänimäärät korjataan äänestäjien määrän muutoksen mukaisesti, tulokset muuttuvat hieman. Jopa niin paljon, että vaikka äänimäärä joillakin ehdokkailla on absoluuttisesti kasvanut, niin äänestäjien määrän lisäyksestä johtuen se onkin suhteellisesti ottaen vähentynyt. Nämä tulokset alla, sulkeissa luku ilman korjausta.

Puolesta äänestäneillä äänimäärä kasvoi 5:llä (9) ehdokkaalla
Puolesta äänestäneillä äänimäärä laski 21:llä (25) ehdokkaalla
Vastaan äänestäneillä äänimäärä nousi 13.sta (15) ehdokkaalla
Vastaan äänestäneillä äänimäärä laski  29:llä (27) ehdokkaalla

Siis entistä huonommalta näyttää tulos keskimäärin, äänesti puolesta tai vastaan. Tällä suhteellisella tavalla laskien puolesta äänestäneiden äänimäärät laskivat 8642 äänellä ja vastaan äänestäneiden myös laskivat, mutta "vain" 4870 äänellä. Vastaan äänestäminen oli siis tilastollisesti hieman kannattavampaa, pudotusta oli vähemmän. Puolesta äänestäneillä keskimäärin 332 ääntä ehdokasta kohti, vastaan äänestäneillä luku on 116 ääntä ehdokasta kohti.

Vastaan äänestäneet saivat siis 3772 ääntä paremman kuin tuloksen kuin puolesta äänestäneet. Sen merkitys asettuu vähän kertovampaan raamiin, kun todetaan sen olevan 3,9% näiden ehdokkaiden saamista äänistä ja 1,1% kaikista äänistä. Guggenheimin äänestyskäyttäytymisellä oli vaikutusta, mutta se oli hyvin vähäistä.

Merkille pantavaa on vielä sekin, että jos ryhmät olisivat äänestäneet ryhmäkurin säilyttäen enemmistön mukaan, niin Guggis olisi mennyt lävitse heittämällä Kokoomuksen, Vihreiden ja Kepun ännillä 45-40.