tiistai 30. heinäkuuta 2013

Norsu museossa


Kävin minä lomamatkallani Keuruullakin. Ikiliikkuja-näyttelyssä Keuruun museossa. Jos en muusta syystä, niin siksi, kun olin tehnyt Kati Tyystjärven kanssa videon Heurekan ikiliikkujasta museossa näytettäväksi.

Kivasti oli video laitettu esille ja oli kuulemma myös toiminut moitteetta - kuten ikiliikkujan luontelle sopiikin  toimia. Muutenkin ja etenkin muutenkin näyttely on käymisen arvoinen. Keuruu on varsinkin kesällä nätti paikka eikä kaukana oikeastaan mistään. Suosittelen vilpittömästi retkeä Keuruun museoon oli lomaa vielä jäljellä tai ei. Museoalueella on muutakin mukavaa nähtävää kuin tämä ikiliikkuja näyttely.

Kokenut kaiken tietää – vaivainen kaiken kokee, sanoo vanha sananlasku. Siksi museossa ei kannata käyttäytyä kuin tämä norsu. Eli olla lukematta ohjeita. Kaikki museot eivät ole Heurekoita, jossa SAA kosketella ja kokeilla. Ehkä norsu on viettänyt liian paljon aikaa Heurekassa ja oppinut huonoille käytöstavoille.

Niinpä tämäkin norsu sai luikkia ikiliikkuja-näyttelystä ulos isot korvat luimussa. Eikä auttanut edes perinteinen puolustus: "En se minä ollut!", kun sulkemisajan lähestyessä norsu oli ainut paikalla olija vahtimestarin lisäksi.

Alla olevasta videosta muuten näkee hyvin, miten aikaisemmin esittämäni hyrrä käyttäytyy, kun sitä koitetaan kääntää. Kääntyy ihan "väärään" suuntaan. 







ps. Olihan tapaus lööpeissäkin.


lauantai 27. heinäkuuta 2013

Hyrrä




Ostin siis Mäntästä hyrrän. Lasten lelun? Kaikkea muuta! Hyrrä on yksi elämämme kulmakivistä, jos nyt pyörivää kappaletta voi kulmakiveksi kutsua.



Maapallo on hyrrä. Siksi meillä on säännölliset vuorokauden ja vuodenaikojen vaihtelut. Ilman hyrrän tuomia ominaisuuksia maapallolla ei olisi elämää siinä muodossa kuin nyt on.

Tänään 27.7.2013 ilma oli minulle turhan lämmin. Jos maapallo ei pyörisi akselinsa ympäri hyrränä, niin Suomessa voisi olla paljon kuumempaa – tai sitten paljon paljon kylmempää. Riippuen siitä, millaiseen asentoon maapallo olisi sattunut jämähtämään suhteessa Aurinkoon.

Keskipäivän kuumuutta suojassa leikin hyrrällä saunamökkini terassilla. Koitin saada sen pyörimään mahdollisimman pitkään. Pienen hyrrän pyörittäminen sormilla on selkeästi tekniikka- ei voimalaji. Sain hyrräni pyörimään yli minuutin, mikä oli minusta 2,50 euron hyrrälle ihan hyvä saavutus. Tosin maapallo on pyörinyt jo 4,5 miljardia vuotta, mutta vähän eri sarjoissa painitaan. Jos joku panee todistetusti paremmaksi Mäntän hyrrällä, niin veto otetaan vastaan.


Itse asiassa ostamiani hyrriä on kaksi. Toinen kellohameinen on jotenkin feminiini. Se tanssii (pyörii) kaksi kertaa niin kauan kuin toinen kaljamahainen hoiperteleva maskuliinihyrrä. Hyrrissä on eroja – kuten miehissä ja naisissa.



Jälkikirjoitus 28.7.2013

Ystäväni Kimmo Kuurre kiitteli minua oivaltavasta peilin käytös hyrräkuvissa. Todellisuudessa hyrrän pyörimisalusta ei ollut peili, vaan vihreä pleksilevy, joka sattui osumaan ensimmäisenä käteen tasaista alustaa pöydän päälle etsiessäni. Mutta kiitos vain Kimmo ideasta. Onhan minulla saunamökillä tietysti peilikin, joka sai nyt uutta käyttöä. (Tässä iässä ei tule enää juuri peiliin katsottua kuin jostain pakosta korkeintaan.)


Minusta hyrrän hallinta peilin päällä on helpompaa kuin pleksin päällä. Ainakin se pyöri siinä pidempään. Ennätysaikani naishyrrällä on nyt 1:14.05.

Alla olevalla edelleen Straussin sävelin koristellulla videolla näkyy selkeästi "täydellisen" hyrräliikkeen kaksi häirikköä. Prekessio ja nutaatio. Prekessio on isompi kiertoliike ja nutaatio on prekession sisällä näkyvä hyrrän "vapina".

Alustallaan pyörivä hyrrä pyrkii oikaisemaan prekessioliikkeensä alustan ja hyrrän kärjen välisen kitkan ansiosta. Lopussa vauhdin hiipuessa hyrrän pyöriminen ei kykene enää stabiloimaan hyrrän asentoa. Se alkaa vaappua ja kellahtaa lopulta kumoon. Nämä pyörimisen vaiheet käyvät hyvin ilmi videosta. Kun selvitimme Sakari Mäkelän kanssa aika perusteellisesti hyrrän fysikaalista taustaa  jo kirjassamme Onko pisara pyöreä? (Otava 1983), niin turha sitä on tässä toistaa. Kirjaa kun myytiin aikoinaan nykyisin käsittämättömältä tuntuva määrä, eli melkein 10.000 kappaletta, niin se lienee useimpien poikkitieteestä kiinnostuneiden  lukijoiden  kirjahyllyssä ja jos ei ole, niin löytyy monista  hyvin varustetuista antikvariaateista. Ihan kohtuulliseen hintaankin yleensä.




Myös maapallohyrrällä on omat prekessionsa ja nutaationsa. Maapallon prekessioliikkeen sykli on noin 26.000 vuotta. Sitä kutsutaan Platonin vuodeksi, koska tiettävästi jo Platon oli sen aikaisten tähtitieteen havaintojen perusteella tietoinen maapallon prekessiosta.

Maan prekessio johtuu pääasiassa siitä, että Aurinko koittaa kääntää maapallon vinossa olevaa akselia kohtisuoraan Maan ratatasoa vastaan. Mitä siitä seuraa, sen ovat konkreettisesti kokeneet pyörivää gyroskooppia käsissään käännelleet.  Prekessio aiheuttaa vuodenaikojen kiertymisen Platonin vuoden jaksoissa ja on teorian mukaan yksi keskeinen tekijä jääkausien synnyssä ja katoamisessa.

Maapallon nutaation jakso 18,6 vuotta ja se johtuu Kuun prekessiosta Maata kiertävällä radallaan. Nutaation merkitys maapallolla on varsin vähäinen, ellei sellaiseksi lasketa napapiirin vaihtelua noin 300 metriä 18,6 vuoden kierron aikana.

Kuva _Wikipedia
Kuva on vuodelta 1975. Siitä napapiiri on muuttanut paikkaansa yli ½ kilometriä.

ps. Nopeat syövät hitaat. Kun kirjoittelin tätä, niin Antikvaarissa oli vielä 5 "Onko pisara pyöreä kirjaa". Nyt sunnuntai-iltana 22:20 jäljellä näyttäisi olevan enää kaksi. Toinen kahden kirjan yhteisteos.


 

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Paperiperkele


Helvetin mukavat näkymät Paperiperkeleen konttorista, kuka hän kulloinkin sattui tässä huoneessa olemaan. Museohan on entinen yhtiön pääkonttori.

Meille orivesiläisille Mänttä on ollut aina vähän marginaalissa oleva paikkakunta. Minun nuoruudessani 60-luvulla Mäntän kauppalaan mentiin vain kahdesta syystä. Yksi oli mennä pelaamaan jalkapalloa jompaakumpaa Mäntän kahdesta seurasta, porvarien Mäntän Urheilijoita ja työläisten Mäntän Valoa vastaan. Yleensä huonolla menestyksellä. Turpiin tuli molemmilta.

Toinen syy käydä Mäntässä oli viinakortin haku. Kortti kun oli myymäläkohtainen, mutta ei paikkakuntakohtainen. Siksi orivesiläiset alan miehet hakivat kortin Mäntästä, koska sillä saattoi noutaa kaikista Tampereen Alkoista "täyden lastin". Tästä tarkemmin täällä.

Viimeisen kerran kävin Mäntässä, kun vuonna 1967 voitin Oriveden Ponnistuksen riveissä b-juniorien jalkapallon piirinmestaruuden. Ratkaisevassa ottelussa peittosimme Mäntän keskuskentällä Mäntän Urheilijat. Jopa kaksi kertaa. Ensimmäisen ja viimeisen – ainakin minun urallani. Sen jälkeen olen noudattanut pajatson pelaajan tärkeintä ohjetta. Kannattaa lopettaa silloin, kun vielä on voitolla. Minä lopetin Mäntässä käynnin. Ei ollut mitään asiaa.

Tänä kesänä sitä tuli. Siis asiaa Mänttään. Huhu tiesi kertoa, että Serlachius Museossa oli hieno näyttely Paperiperkele.  Paperiperkele-näyttely perustuu filosofian tohtori Teemu Keskisarjan G. A. Serlachiuksesta kirjoittamaan elämäkertaan Vihreän kullan kirous. Suosittelen lukukokemuksena. Teemu, vaikka edustaakin minuun nähden jo seuraavaa sukupolvea,  on isänsä kautta tuttuni yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Pelasin joskus häntä vastaan shakkia. Vielä huonommalla menestyksellä kuin potkupalloa Mäntässä.

Yli 45 vuotta kestänyt Mäntän boikottini murtui siis tänä kesänä. Täytyy sanoa, että jo oli aikakin. Näyttely oli hieno. Kannattaa käydä katsomassa. Itseään sivistämällä jos ei aina sivisty niin saa ainakin triviaalitietoutta. Minun nuoruudessani meillä oli mainoksesta muotoiltu hokema: "Paras pyyhkii parhaiten, Nokia silkki vain siirtää". Nokian paperitehtaan perustaja Fredrik Idestam oli alun perin G. A. Serlachiuksen yhtiökumppani, myöhemmin miehet olivat katkeria vihamiehiä.  Lokaa lensi puolin ja toisin, mutta olihan kummallakin paperia, millä pyyhkiä.

Poikkitieteilijä kuuntelee luurit korvilla dramatisoitua kohtausta, jossa G. A. Serlachiuksen veljenpoika Gösta ottaa vetovastuun tehtaasta. 

Ostin museon kaupasta hyrrän. Parhaita mitä olen koskaan kokeillut.


torstai 25. heinäkuuta 2013

Enokunnassa Kuukin on kummempi




 
Mökillämme Oriveden Enokunnassa täysikuu nousi harvinaisen komeana heinäkuun 23. päivän  iltana. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin täysikuu oli jo päivän vanha, mutta silmällä katsoen se oli  vielä ihan normaalin täydenkuun oloinen  ilman eheytystäkin. Suunnilleen tältä Kuu mökkimme laiturilta katsottuna minusta näytti  kuvan ottohetkellä klo 23.15 eli noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Itse asiasta kuultuna muutkin paikalla olleet luultavasti ovat samaa mieltä.


Tällaisena se tallentui digitaalikameran muistiin. Mistä näin suuri ero sekä Kuun koossa että sen kirkkaudessa johtuu?

Matalalla lähellä horisonttia oleva Kuu koetaan normaalia suuremmaksi. Ilmiö on puhtaasti psykologinen ja tunnetaan kuuilluusion nimellä. Psykologisissa testeissä on havaittu, että matalalla oleva Kuun läpimitta saatetaan kokea jopa kolminkertaiseksi todelliseen taivalla näkyvään kokoonsa verrattuna. Tässä on siis vaikuttamassa kaksi Kuuhun liittyvää aistiharhaa. Kuu ylipäänsä koetaan taivaalla todellista kokoaan suurempana ja horisontissa ilmiö korostuu. Kuu itsessään on yllättävän pieni kohde taivaalla. Kuun kulmaläpimitta on 0,5 astetta. Havainnollisen vertailukohdan saa 10 sentin kolikosta. Kuu ja kolikko näyttävät yhtä suurilta, kun kolikko on kahden metrin päässä katsojasta.

 Kuvan ottaja ei saa työnnettyä millään kättään niin pitkälle, että 10 sentin kolikko olisi samankokoinen taivaalla näkyvän Kuun kanssa.

Ihmissilmällä ei ole mitään vaikeuksia nähdä samaan aikaan Kuun pinnan kirkkauseroja ja hämärän maiseman yksityiskohtia. Silmän dynamiikka on aivan ylivoimainen. Parhaatkaan kamerat eivät kykene kilpailemaan tässä ihmissilmän kanssa. Kun otin kuvan siten, että Kuu "näytti yhtä kirkkaalta kuin mitä silmä sen näki", niin tulos oli alla olevan kaltainen. Maisema on lähestulkoon täyspimeä, vaikka todellisuudessa jopa meikäläisen eläkeläisen silminkin  näki vielä lukea ilman mitään vaikeuksia. 



 Otetaan muutamia lukuja, niin asia selvenee matikkataitoisille paremmin ja numerotaidottomat menevät lopullisesti sekaisin tai lopettavat lukemisen tähän. 



Kuukuvien valotusarvot. Vasemmanpuoleinen vaaleamman kuvan EV-arvo on 7 ja oikeanpuoleinen tummemman kuvan 13. Jos halutaan muuttaa kameran valotuksen EV-arvot valaistusvoimakkuuden lukseiksi eli millainen valaistus antaa kyseisellä EV-arvolla "oikean valotuksen", niin muunnoksessa filmin tai kennon herkkyys pitää normeerata 100 ISO:ksi. Silloin siis nämä normeeratut EV-arvot olisivat noin 5 ja 11.  Näitä arvoja vastaavat valaistusvoimakkuuden arvot olisivat taas suurusluokka.arvoina 80 lx ja 5000 lx. Kun valotin soutelukuvaa tarkoituksella  noin 2 EV-arvoa ali saadakseni maisemaan enemmän illan tunnelmaa, niin valaistusvoimakkuus lienee ollut jossain hieman 20 luksin paikkeilla tai EV-arvona ilmaistuna noin 3. Tässä valaistuksessa lukeminen ei siis tuota mitään ongelmia normaalisilmille. Minä pystyn pinnistäen lukemaan noin 10 luksin valossa.  Nuorilla silmillä muistan lukeneeni jopa täydenkuun valossa (isoa tekstiä). Täydenkuun valaistusvoimakkuus on noin 1 lx.

Oikeanpuoleinen on tummemman kuvan valotuksen  EV-arvo on 12. Eroa on siis 8-9 EV-arvoa.

 Taulukko, jossa selviää, miten valotuksen EV-arvot ja valaistusvoimmakkuuden luksit vastaavat toisiaan. Normeeraus 100 ISO. Valokuvaajat käyttävät usein yhden EV-arvon muutoksesta ilmaisua "yhden aukon muutos", mutta EV-arvot ovat tässä järkevämpi tapa ilmasta asia.

Asiaa voidaan tarkastella toisesta näkökulmasta. Suoran auringonvalon valaistusvoimakkuus on noin 100.000 luksia. Se vastaa EV-arvoa noin 15. Kuu on suorassa auringonvalossa oleva kohde ja vaikka ilmakehä pudottaakin sen lävitse matalalta loistavan Kuun valosta helposti pari - kolme EV-arvoa, niin Kuu näkyi meidän laituriltamme katsottuna ehkä 8 EV-arvoa voimakkaammin valaistuna kohteena kuin edessä aukeava Sääksjärven maisema.  Kahdella toisistaan riippumattomalla tavalla saadut tulokset ovat hyvin yhteensopivat, mikä lisää aina tulosten luotettavuutta.

Joten ei ihme, että Kuuta ja maisemaa iltahämärissä on mahdotonta valottaa samaan kuvaan  siten, kuin silmä ne näkee. Silmän dynamiikka kun on hyvinkin 15 EV-arvoa, kameran kennon ehkä 7. 

Aivojen muodostama kuva ei ole valokuvan tapainen yhden valotuksen tulos, vaan aivot kokoavat ja suodattavat silmän niille lähettämää aineistoa. Siksi silmällä katsottaessa näemme paljon paremmin, kuin silmän optiset ominaisuudet muuten antaisivat myöten.

 Vanha kunnon Gossenin Lunasix F. Digikuvauksessa sille on ollut vähemmän käyttöä, filmiaikaan sitäkin enemmän. En koskaan oppinut oikein käyttämään pistemittereita.

Kuvan tilantessa valotuksen EV-arvo on 8. Kun herkkyys on 100 ISO, niin yllä olevan taulukon mukaan valaistusvoimakkuus on 640 lx.

Lunasixin kääntöpuolella on taulukko, josta saadaan EV-arvoja vastaavat valaistusvoimakkuuden arvot. Saksalaisen DIN-normin mukaan käytettiin 18 DIN herkkyyttä, mikä vastaa 50 ASA (nykyisin ISO). Nykyään normi on muuttunut, siksi tässä EV-arvoa 8 vastaa arvo 1400 lx eikä 640 lx. 


Vähän tietoa niille, jotka haluaisivat poikkitieteellisen palstan painotuksen olevan enemmän sanan poikkitieteellinen  jälkimmäisellä sanalla. Kuvasta käy ilmi, kuinka Auringon säteilyn piikki osuu näkyvän valon alueelle. Se on noin 40% kaikesta säteilystä. Myös ilmakehän vaikutus eri väreihin käy ilmi tästä kuvasta, eli syy siihen, että lähellä horisonttia Kuu ja Aurinko ovat kovin punaisia.

Säteilyn intensiteetti siis laskee dramaattisesti Auringon tai yhtä hyvin Kuun ollessa lähellä horisonttia. Valon osuden voidaan olettaa muuttuvan suunnilleen samassa suhteessa kuin kokonaissäteiilyn. Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti tässä tilanteessa? Palataan taas Enokunnan Sääksjärven Juurakonlahdelle (ei tiettävästi mitään yhteyttä Huldaan).





Etäisyyttä lahden perukoilla oleviin noin 20 metriä korkeisiin kuusiin mökkimme, kartassa selvästi näkyvältä laiturilta, on noin 300 metriä. Kun Kuun korkeus on osapuilleen tuplat kuusten latvuksiin verrattuna, niin yksinkertaisella trigonometrisellä laskulla Kuun korkeudeksi saadaan noin 5 astetta. Taulukossa nolla lähtee zeniitistä, joten luetaan nyt 85 asteen kohdalta. Kuun kirkkaus on suunnilleen 1/4 siitä, mitä se on Kuun olleessa reilusti korkeammalla taivaalla. Siis arvioni Kuun valon vähenemisestä tässä vaiheessa 2 EV-arvoa on varmaan aika lähellä. Ihmissilmän adaptaatiokyvyn vuoksi aistinvaraiset arviot valaistuksen ja Kuun kirkkauden muuttumisista ovat hyvin epäluotettavia.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kansalaistottelemattomuudesta



 Punaisia valoja päin kävely on varmaan räväkintä kansalaistottelemattomuutta, mihin poikkitieteilijästä olisi. Silläkin voi olla seuraamukset, jotka kannattaa ottaa huomioon, vaikka olisikin sitä mieltä, että sääntö on yksilön vapautta loukkaava. Lievimmässä tapauksessa poliisi sakottaa, ankarimmassa jää auton alle.
 
Kansalaistottelemattomuus on viime aikoina ollut jostain syystä tapetilla normaalia enemmän. Päivi Räsänen kehotti miettimään, pitääkö toimia vastoin lakia, jos se on Jumalan sanan vastaista. Anna Kontula piilotteli laittomasti maassa olevia ja Kalasatamaan oli taas rakennettu ilman lupaa sauna, jonka tosin viranomaiset jälleen kerran laittoivat puskutraktorilla matalaksi.

Kansalaistottelemattomuus on minusta ihan jees. Siitä voi kuitenkin olla seuraamuksia tottelemattomalle. Kansalaistottelemattomuus ilman vastuunkantoa laillisista seuraamuksista on minusta raukkamaista. Sellaiseksi katson esimerkiksi naamioituneena tapahtuvan turkiseläinten tuhrimisen tai luontoon päästämisen.  Sen sijaan esimerkiksi Koijärvi-liikkeen tapahtumat etenivät ainakin näin sivusta seuraten suhteellisen ryhdikkäästi. Osallistujat pidätettiin ja he saivat aikanaan siitä tuomionsa.

Lakeja voi pitää huonoina ja niitä on voitava vastustaa jopa niitä rikkomalla, mutta yhteiskunnan toiminnan kannalta on kestämätöntä, jos lakeja voi omantunnon tai muista tekijän mielestä hyvistä syistä rikkoa ilman sanktioita.  Rajan vetäminen yhteiskunnallisesti hyväksyttävän ja tuomittavan kansalaistottelemattomuuden välillä on hyvin subjektiivista.

Pekka Sauri kommentoi asiaa Facebookissa: "Kansalaistottelemattomuus on kohtuuttomaksi koetun lain tietoista rikkomista ja oikeusseuraamisten kantamista omalla nimellä ja naamalla. Kansalaistottelemattomuus on laitonta, eikä sitä voi "sallia". Jos yleinen mielipide asettuu samalle kannalle kuin kansalaistottelematon, kyseinen kohtuuttomaksi koettu laki varmasti muutetaan aikanaan. Kansalaistottelemattomuus ei koskaan ole luvallista. Sehän juuri on koko asian ydin. Tottelematon voi esittää lain rikkomiselle erilaisia perusteita, joita sitten julkisessa keskustelussa arvioidaan. Mutta hän joutuu teostaan edesvastuuseen olemassaolevan lain mukaisesti." 

Minusta se on aika hyvin sanottu. 

 Kansalaistottelmattomuuden symboli. Kalasataman luvatta rakennettu sauna. 

Naamioitumalla laittomuuksia tekevä viestittää, että ei halua olla vastuussa tekemisistään. Ryöstäjän kohdalla tämä käytös saa minulta enemmän ymmärtämystä kuin turkistarhassa meuhkaajan kohdalla. Vaikka suhtaudunkin turkistarhaukseen hyvin negatiivisesti.


Kristityillä on pitkät perinteet lain rikkomisessa. Tässä Jesus laittomissa puuhissa, rikkomassa fysiikan lakeja. Tai sitten hän vain näyttää Pietarille vedenalaisen kiven paikan.




Jos minä olisin vastuussa ev. lut. kirkosta, niin tämä huolestuttaisi minua. Väkeä lähtee noin prosenttiyksikkö vuodessa. Tasaisen vauhdin taulukon mukaan viimeinen kirkko sulkee ovensa reilusti ennen vuosisadan loppua.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kerjääminen ja kaupustelu sallittu



Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen pitää kerjäämisen kieltämistä lailla liian järeänä toimenpiteenä asiassa, joka ei kosketa suurinta osaa Suomen kaupungeista tai kunnista.

- Kerjääminen kuin se esimerkiksi Helsingissä ilmenee, on vain muutaman kunnan asia koko Suomessa. Minkä takia lähteä tekemään lainsäädäntöä, joka ei oikeasti koske valtaosaa suomalaisia kuntia, sanoo Pajunen Ylen Päivän kasvo-ohjelmassa.

Pajunen on pitänyt hyvin linjansa Guggenheim-kysymyksessä.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Erään valokuvan tarina osa II




Nasan Nurmi-kuvan tarinassa näyteltiin vielä vuonna 2002 kohtaus, joka jätti aika pahan maun monien suuhun. Aku Ankkaa julkaiseva Helsinki Media käytti kuvaa mainoksessaan, jossa oli tekstiä ja Aku Ankan hahmo kuvan päällä. Nasan kuva oli mainoksessa huonolaatuisena kopiona, mikä korostuu yllä olevassa kopioin kopiossa.

Nasa ei tykännyt tästä ja teki mm. Finnfoton avustamana kyselyn asiasta tekijänoikeusneuvostolle. Keskeinen kysymys oli valokuvan teosluonne, jolloin sen suoja-aika ei olisi vielä päättynyt. Tekijänoikeusneuvostonpäätös oli aikamoinen täystyrmäys Nasalle. Vain valokuva ja pulinat pois.

Tässä tekijänoikeusneuvoston loppulausunto olennaisilta osin.

"Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että valokuva, joka esittää olympiatulta sytyttävää Paavo Nurmea, on historiallisesta merkittävyydestään huolimatta tavanomainen, ajankohtaisesta tapahtumasta kertova valokuva. Valokuva ei erityisesti ilmennä valokuvan ottaneen henkilön omaperäistä ja persoonallista panosta, eikä sitä siten voida pitää TekijäL 1 §:n nojalla tekijän oikeussuojaa saavana valokuvataiteen teoksena. Kyseinen valokuvajää siten TekijäL 1 §:ssä tarkoitetun tekijänoikeussuojan ulkopuolelle.

Sen sijaan tekijänoikeusneuvosto toteaa, että kyseinen valokuva voisi periaatteessa saada suojaa TekijäL 49 a §:n nojalla edellyttäen, että valokuvan suoja-aika ei ole vielä päättynyt"



What the fuck! Varsinainen understatement lausunnon päätteeksi. "voisi periaatteessa … edellyttäen". Valokuvan tekijänoikeuden suoja-aika on 50 vuotta (ennen 1966 otetuilla kuvilla se oli 25 vuotta), eikä siinä ole mitään konditionaalia rajaamassa suoja-ajan pituutta.


Mielenkiintoinen on myös toisen vastapuolen, eli Lehtikuvan lausunto asiasta. On selvää, että asianajajan on puhuttava päämiehensä pussiin, mutta vastapuolen vähättelylläkin voisi olla rajansa. Varsinkin tällaisessa tilanteessa. Jos voisi vastaantulo ainakin Pitkänsillan puoleenväliin olla ihan paikallaan, vaikka molemmat osapuolet sattuivatkin majailemaan siellä Pitkänsillan varakkaampien puolella. Nasa asui Fredalla ja Sanomien päämajan kaikki tietänevät muutenkin. STT-Lehtikuva taas on Malminkadulla, melkein Nasan silloisen osoitteen naapurissa.

 
"Kaikkia valokuvia, kuinka hienoja ja merkittäviä ovatkin, ei voida pitää teoksina. Ollakseen teos, valokuvan tulee ilmentää kuvaajan omaperäisyyttä ja itsenäisyyttä. Kuvan on ilmennettävä kuvaajan persoonallista leimaa niin, että jos joku muu olisi siihen ryhtynyt, siitä ei olisi tullut samanlaista.

Lausuntopyynnössä tarkoitettu kuva on valokuva historiallisesti merkittävästä hetkestä. Se ei kuitenkaan ole omaperäinen eikä itsenäinen sen takia, että se on tiettävästi ainoa valokuva hetkestä, jolloin Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen. Jos muut kuvaajat olisivat olleet ottamassa vastaavia valokuvia, olisivat ne oletettavasti samanlaisia tai vähintäänkin erittäin samankaltaisia kuvan kanssa: sama valotus, samat taustat ym. Tilanne ja siis kuvan kohde ovat olleet annetut, R ei ole niihin voinut vaikuttaa.

R on esittänyt, että kuvan ainutlaatuisuus johtuu siitä, että kukaan muu kuvaaja ei ehtinyt tilannetta ikuistaa. Kun tilanne on ollut niin yllättävä ja niin nopeasti ohi, etteivät muut paikalla olleet kuvaajat ehtineet kuvaa ottamaan, lienee selvää, ettei R ole omaa kuvaansa voinut suunnitella ja valmistella. Olympiatulen sytyttäminen on tapahtuma, jonka R on onnistunut ikuistamaan olemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Kuva on päiväntapahtumasta otettu valokuva, annetusta tilanteesta otettu uutiskuva, ei taiteellisuutta ja kuvaaja n omaa panosta ilmentävä teos. R ei ole itse suunnitellut kuvan kohdetta eikä näin ollen ole myöskään voinut vaikuttaa kuvan sisältöön. R ei ole itse voinut vaikuttaa siihen, mihin aikaan tuli on sytytetty. Näin ollen hän ei ole myöskään voinut vaikuttaa kuvassa oleviin valoihin ja varjoihin, vaan ne ovat annetut. R ei ole myöskään voinut vaikuttaa siihen, mistä suunnasta Nurmi tulen sytyttää ja mihin suuntaan tuuli kääntää tulen liekit. R ei ole voinut vaikuttaa Nurmen vaatteisiin eikä kuvan taustaan . Kuvakulma tulen sytyttämisestä ei ole omaperäinen eikä persoonallinen. Kuvan muoto ja rajaukset ovat sellaisia, etteivät ne ilmennä R:n persoonallisuutta.

Valokuva voi olla teos, jos se ilmentää kuvaajan omaa panosta. R ottama kuva ei sitä kuitenkaan tee. Kuva on otettu annetusta tilanteesta kuvan muotoa ja esim. valotusta etukäteen suunnittelematta. R ei ole voinut muuttaa kuvan sisältöä ja ottaa uusi a otoksia kerta toisensa jälkeen. Teoksen valmistaminen suunnitellaan huolellisesti etukäteen, valoja ja muotoja voidaan muuttaa kesken kuvauksen ja hakea kuvaajaa eniten miellyttävää otosta. Teoksen valmistamisessa kuvaaja vaikuttaa kuvan sisältöön muutenkin kuin vain laukaisijaa painamalla. R ei ole tehnyt muuta kuin ottanut kuvan mekaanisesti. Osin hänen ammattitaidostaan, mutta osin myös tuurista johtuen kuva on onnistunut erinomaisesti. Jos kuva ei olisi onnistunut, R ei kuitenkaan olisi voinut ottaa sitä uudestaan.

Erilaisten kisojen avajaisia on vuosittain useita kymmeniä, ellei jopa satoja. Avajaisia kuvataan rutiininomaisesti, varsinkin suurten kisojen avajaisia, jotka ovat aina merkittäviä tapahtumia. Avajaisten kuvaaminen tapahtuu kuitenkin suuren tapahtuman uutisoimiseksi yleisölle. R on ollut Helsingin Olympialaisissa lehti/uutiskuvaajana. Hän on ollut paikalla ottamassa uutiskuvia annetuista tilanteista eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa kuvien sisältöön niiden valotuksista ja muodoista puhumattakaan."



Oma mielenkiintonsa on myös verrata edellistä tekstiä Kultalan Kekkos-kuvan tapaukseen, jossa lehtivalokuva sai valokuvateoksen tittelin. Mielenkiintoista siinäkin mielessä, että Nurmen kuvassa silloinen Lehtikuva oli puolustamassa kuvan valokuvaluonnetta ja Kekkosen noottikirjekuvassa sen seuraaja STT-Lehtikuva taas teosluonnetta. Mistä moinen ero?



Nasa toimi olympialaisten aikoihin Olympiakuvan kuvaajana. Kuvien tekijänoikeuksien luovutusehtoja en tiedä, mutta olettavasti ne myytiin Olympiakuvan konkurssin yhteydessä eteenpäin ja päätyivät sittemmin Lehtikuvan, nykyisen STT-Lehtikuvan omistukseen. Ainakin Nurmen kuva löytyy nykyisin STT-Lehtikuvan myyntiluettelosta. Jos jollain on parempaa tietoa asiasta, niin olisi mukava kuulla.



Näin ollen en edes ymmärrä, miksi Lehtikuvan piti lähteä antamaan vastinetta Nasan kyselyyn ja pontevasti esittää kuvan olevan pelkkä valokuva. Jos tekijänoikeudet olivat Lehtikuvalla, niin saihan se myydä kuvan eteenpäin, tosin tässä tapauksessa vain Erkon konsernin sisäisellä kaupalla. Moraalisiin oikeuksiin ei ole merkitystä sillä, kenellä on kuvan tekijänoikeudet. Niitä on kunnioitettava joka tapauksessa, myös kuvan suoja-ajan mentyä umpeen.



Ainoa selitys asialle on minun mielestäni se, että Sanomien ja Lehtikuvan juristit olivat asiassa pihalla kuin lumiukko ja ampuivat järeimmällä mahdollisella juristien retoriikalla sulkutulta Nasaa kohden. Toivoen, että joku osuisi kohdallekin. Tätä näkemystä ei ainakaan hälventänyt Sanomilta aikoinani saamani avustajasopimuksen juridinen taso.








STT-Lehtikuvan katalogissa Olympiatulen sytytyskuva on kahtena versiona. Huonolaatuisena ja vielä huonompilaatuisena. Huonompilaatuiseen on merkitty Nasa kuvan ottajaksi, toiseen ei ole merkitty kuvaajaa lainkaan. Hinnoittelu on molemmissa sama. 

 Todettakoon nyt tässä, että tekijänoikeusneuvoston lausunnon perusteella tätä kuvaa voi käyttää varsin vapaasti ilman että on pelkoa tekijänoikeusrikkomuksesta. Voi vaikka käyttää allaolevaa Nasan negatiivista teettämää versiota ja jättää STT-Lehtikuvan nuolemaan tässä näppejään.