YLE julkaisi nettisivuillaan tietovisan
muotoon laaditun paketin valokuvauksen juridiikasta. Erityisesti tämä kohta
herätti keskustelua Facebookin Valokuvaajat-ryhmässä.
6/10 – Voinko kuvata opettajaani kesken
koulutunnin ja julkaista sen suoratoistona Periscopella tai Facebook Livessä?
a)
Koulu ei voi kieltää
kuvaamista oppitunnilla, se kuuluu sananvapauteen
b)
Et saa kuvata opettajaa,
jos koulun järjestyssäännöt sen kieltävät. Rikoksesta ei kuitenkaan välttämättä
ole kyse
c)
Koulu ei voi kieltää
kuvaamista ja julkaisemista, koska opettaja on julkinen henkilö, joka suorittaa
julkista tehtävää
Testin laatijoiden mielestä oikea tai ainakin
lähinnä oikeaa vastausta oli b. Tämä herätti Valokuvaajat-ryhmässä mm.
seuraavan kommentin: ”Järjestyssäännöillä ei käsittääkseni voi kumota
perustuslaillisia oikeuksia. Siis jos puhutaan kuvaamisesta kohdassa 6 siten
ettei se häiritse opetusta.”
Vaikka tiesin sohaisevani kepillä
muurahaispesää, niin kommentoin tätä seuraavasti.
”Perustuslaissa ei tietääkseni ole mainintaa
valokuvaamisesta luokkahuoneessa. Lakiteksti antaa raamit lain tulkinnalle,
mutta loppujen lopuksi kyse on tulkinnasta. Esimerkiksi kuinka iso painoarvo
annetaan eri lakipykälien vastakkaisille pyrkimyksille. Valokuva on usein
sananvapauden ja yksityisyyden suojan ristitulessa. "Häiritä
opetusta" voi olla aika subjektiivinen asia. Linja-autoissa oli aikoinaan
sääntö, että jo yksikin matkustaja sai kieltää matkaradion kuulumisen
matkustamoon, jos se häiritsi häntä.”
Tästä lähti käyntiin pienimuotoinen debatti,
johon tosin ei minun lisäkseni osallistunut muita kuin entinen työtoverini.
Tuskin se kovin montaa muuta edes kiinnosti. Työtoverini perusteluketju meni
minun ymmärtämykseni mukaan näin.
Perusopetuslain mukaan perusopetus on
julkista. Tästä seuraa se, että luokkahuone on julkinen paikka. Julkisella
paikalla valokuvaaminen on sallittua ilman kuvattavien lupaa, joten
luokkahuoneessakin saa valokuvata tunnin aikana ilman kuvattavien lupaa.
Ainakin opettajaa ilman hänen suostumustaan. Samalla julkisuuden perusteella
luokassa kuvaamista ilman lupaa ei voida pitää salakatseluna, koska se vaatii
nimenomaan julkisrauhan suojassa olevan tilan.
Minä olen asiassa hieman toisella kannalla.
Koitan perustella omaa näkemystäni, jolla on tietenkin vain mielipiteen arvo.
Tosin perustellun sellaisen.
Problematiikka siis tietyllä tavalla kiteytyy
lauseen ”Opetus on julkista” ympärille. Kolmen sanan lause on kuulemma niin
yksinkertainen, että työtoverini mielestä jopa hän kykenee sen ymmärtämään
yksikäsitteisesti. Sitä en epäile lainkaan, mutta onko tämä yksikäsitteisyys
sama kuin lauseen laatijalla. Siitä en ole enää ollenkaan niin varma. Vähät
sanat kun eivät useinkaan tee lauseesta yksikäsitteistä.
Siinä Katekismuksessa, jota minä luin
kouluaikaan, oli jokaisen käskyn jälkeen selitysosio ”Mitä se on?” Yritän nyt
avata lausetta ”Opetus on julkista” Katekismuksen tavoin.
Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle ”julkinen”
kaksi merkitystä. Toisaalta se on avoimesti, kaikkien nähden, kuullen t. tieten
tapahtuva t. tehtävä, yleisesti tiedossa oleva. Vastakohtana tällöin on
salainen.
Toinen tästä selvästi poikkeava merkitys on yleinen, kaikkia koskeva,
yleiseen käyttöön tarkoitettu. Tällöin vastakohtana on yksityinen.
Kun laissa sanotaan, että opetus on julkista,
ei liene sanalle ”julkinen” muuta loogista tulkintaa kuin ensimmäinen. Opetus
ei ole salaista, kuka tahansa voi halutessaan käydä katsomassa, mitä perusopetuksen
opetus pitää sisällään. Opetushan on yläkäsite ja se pitää sisällään paitsi
oppitunnit myös opetussuunnitelman, käytetyt opetusvälineet, kokeet, oppilaiden
arviointiperusteet yms. Ne kaikki ovat julkisia.
Sen sijaan niin ikään laissa mainittu ”Julkisella
paikalla valokuvaaminen on sallittua” tarkoittaa sanan ”julkinen” toista
merkitystä. Tässä kohtaa sanan ”julkinen”
vastakohta ei ole ”salainen”, vaan ”yksityinen”. Meillähän on jopa yksityistä
perusopetusta antavia tahoja, joiden opetus myös on julkista sanan
ensimmäisessä merkityksessä. Joten lause ”Perusopetus on julkista, vaikka se ei
aina ole julkista” on sisällöllisesti totta, vaikka ei varmaan muuten kaikkein
selkeimmästä päästä.
Näin ollen opetuksen julkisuudesta ei voida
mitenkään päätyä siihen, että luokkahuone opetustilanteessa olisi julkinen
paikka, jossa valokuvaaminen olisi lakisääteisesti sallittua ilman kuvattavien
lupaa.
Otan tähän vertailun vuoksi oikeussalin. Pääsääntöisesti oikeuden istunnot
ovat julkisia kuten oikeuden päätöksetkin. Kuka tahansa saa käydä vapaasti
käydä niitä seuraamassa, kunhan vain käy ensin lävitse turvatarkastuksen.
Oikeussalissa istunnon aikana kuvaaminen ei ole kuitenkaan sallittua ilman
kaikkien osapuolten lupaa. Tästä on laissa ihan oma pykälänsäkin. Oikeuden
istunto on siis julkinen, mutta oikeussali kaikkea muuta kuin julkinen paikka. Jos istunto ei ole julkinen, siitä käytetään
termiä suljettu, mutta asiakirjat ovat silloin yleensä salaisia.
21 §
Suullisen käsittelyn taltiointi
Muu kuin tuomioistuin saa julkisessa
suullisessa käsittelyssä valokuvata, nauhoittaa ja muulla tavoin tallentaa sekä
siirtää teknisin menetelmin kuvaa ja ääntä vain puheenjohtajan luvalla ja hänen
antamiensa ohjeiden mukaisesti.
Koulu ei tietenkään ole oikeussali, vaikka
siellä ainakin minun oppilasaikana lakia luettiinkin ja rangaistuksia
annettiinkin kurittomille oppilaille. Minusta koululuokka rinnastuu tässä
mielessä muihin toimistotiloihin, joiden toimintaa säätelee mm. julkisrauha. Joten
koulun johdon antamat valokuvaamisen tunnilla kieltävät järjestysäännöt eivät
mitenkään ole ristiriidassa sananvapauden salliman julkisella paikalla sallitun
valokuvaamisen kanssa. Opetustilanteessa ylipäänsä oppilaiden puhelimien kanssa
häslääminen on todella opetusta häiritsevää, vaikka oppilaat itse saattavat olla
siitä täysin eri mieltä.
Tämä teksti on tarkoitettu lähinnä fotareille
opiksi ja ojennukseksi. Minua ärsyttää se valokuvaajien palstoilla joskus
näkyvä takki auki uhoaminen, että mehän kuvataan missä vain ja mitä vain, kun
sananvapaus on meidän puolellamme. Ei aina ole ja siitä saattaa tulla kynsille.