Muunneltua totuutta tekijänoikeudesta

Valokuvamanipulaatioteos A. Gallen-Kallelan teoksen pohjalta:
Timo Suvanto

Kuvatoimisto Suomen Kuvapalvelu  kertoo nettisivuillaan, että

- Tekijänoikeus valokuvaan on voimassa 50 vuotta kuvan ottamisesta (= ei teoskynnyksen ylittävä valokuva) tai 70 vuotta kuvaajan kuolemasta (= teoskynnyksen ylittävä valokuva)

- Teoksen määritelmä: itsenäinen, omaperäinen teos. Käytännössä lähes kaikki kuvat ylittävät teoskynnyksen eli suoja-aika on 70 vuotta kuvaajan kuolemasta

Tämä on ns. muunneltua totuutta. Siis osa totuudesta jätetään kertomatta ja osa on suorastaan valetta. Valokuvaan sovelletaan ns. tekijänoikeuden lähioikeutta. Alle teoskynnyksen jäävälle valokuvalle tekijänoikeuden suoja-aika (eri asia kuin tekijänoikeus) on tosiaan voimassa 50 vuotta kuvan ottamisen vuoden loppuun, mutta laki koskee vain vuonna 1966 ja sen jälkeen otettuja kuvia. Laki uudistettiin vuonna 1991 ja sitä ennen suoja-aika oli 25 vuotta. Laki ei tullut voimaan takautuvasti ja siitä syystä vuonna 1965 ja sitä ennen otetut valokuvat eivät kuulu enää suoja-ajan piiriin. ”Ajan tasalle” laki tulee siis vuoden 2015 lopussa.

Esimerkiksi oheisella kuvatekstillä varustettu tuntemattoman kuvaajan kuva Cliff Richardista ja The Shadows yhtyeestä Linnanmäellä on vapaasti käytettävissä ilman tekijän lupaa. Sen suoja-aika on loppunut.

Cliff Richard & The Shadows at Linnanmäki, Finland on 28/5 1964 7:45 p.m. Brian Bennet, John Rostill, Bruce Welch, Cliff Richard and Hank Marvin.

Käytännössä lähes kaikki muut kuin taidevalokuvat eivät ylitä teoskynnystä. Normaaleja käyttökuvia voi siis vapaasti käyttää ilman lupaa lähes ilman mitään riskiä tekijänoikeusrikkomuksesta , jos ne on otettu ennen vuotta 1966. Esimerkiksi kuvan historiallinen arvo ei merkitse mitään määritettäessä kuvan teoskynnystä.

Valokuvaaja Räshid Nasretdin kysyi vuonna 2003 yllä olevan valokuvansa teosluonteen perään tekijänoikeusneuvostolta. Alla tekijänoikeusneuvoston päätöksen olennainen sisältö


”Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että valokuva, joka esittää olympiatulta sytyttävää Paavo Nurmea, on historiallisesta merkittävyydestään huolimatta tavanomainen, ajankohtaisesta tapahtumasta kertova valokuva. Valokuva ei erityisesti ilmennä valokuvan ottaneen henkilön omaperäistä ja persoonallista panosta, eikä sitä siten voida pitää TekijäL 1 §:n nojalla tekijänoikeussuojaa saavana valokuvataiteen teoksena. Kyseinen valokuva jää siten TekijäL 1 §:ssä tarkoitetun tekijänoikeussuojan ulkopuolelle.”

Neuvoston koko lausunto täällä.

Minun tietämäni mukaan teoskynnystä Tekijänoikeusneuvostolta hakeneet valokuvat ovat ylittäneet vain kerran tämän ”lähes kaikkien kuvien” ylittävän kynnyksen – silloinkin enemmän A. Gallen-Kallelan kuin kuvaajan ansioilla. Alla Tekijänoikeusneuvosto lausunnon keskeinen osa.

"Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että kuvaa "Suvannon Kullervon uusi kirous" on pidettävä TekijäL 1 §:ssä tarkoitettuna itsenäisenä ja omaperäisenä kuvataiteen teoksena. Kuva on alkuperäisen Akseli Gallen-Kallelan teoksen muunnelma.

Sitä vastoin kuvat "Meermaid" ja "Aino" eivät tekijänoikeusneuvoston käsityksen mukaan ole TekijäL 1 §:ssä tarkoitettuja teoksia. Kuvat eivät ilmennä sellaista tekijänsä persoonallista luomistyötä, ettei joku toinen henkilö vastaavaan työhön ryhtyessään olisi voinut päätyä samanlaiseen lopputulokseen."

Täällä lausunto kokonaisuudessaan. Mielenkiintoisia näkökulmia. Kannattaa lukea.

Alla pari vain tavallista valokuvaa - jos edes sitäkään. 

 Valokuvat ja kuvankäsittely: Sakari Mäkelä

 Valokuvat ja kuvankäsittely: Timo Suvanto

Onneksi valokuvan ja valokuvateoksen erottaminen toisistaan on käytännössä hyvin epäolennaista. Jos sillä olisi oleellista taloudellista tai edes moraalista merkitystä, niin sekä tekijänoikeusneuvosto että lakituvat ruuhkautuisivat joutuessaan arvioimaan onko kuva valokuva vai valokuvateos. Alla tekijänoikeusneuvoston vakiolauseet lausuntoa antaessaan.

"Tekijänoikeudessa teoksella tarkoitetaan luonnollisen henkilön henkisen luomistyön tulosta. Teokselta edellytetään, että sitä voidaan pitää tekijänsä itsenäisen luovan työn omaperäisenä tuloksena. Tällöin se niin sanotusti ylittää teoskynnyksen eli saavuttaa teostason. Tavanomaisena arviointikriteerinä on pidetty sitä, voisiko kukaan muu samaan työhön ryhtyessään päätyä samanlaiseen lopputulokseen.

Teostasoa arvioitaessa on tarkasteltava valokuvan ilmenemismuotoa kokonaisuudessaan. Omaperäisyyttä voivat ilmentää esimerkiksi kuvakulma, valo-varjovaikutelma, kuvattavan kohteen valinta sekä kuvan rajaus."

Otetaan esimerkiksi vaikka alla oleva kuva.

 

Miten se poikkeaa yllä olevasta valokuvasta "Aino"  tekijänoikeusneuvoston kriteereillä mitattuna. Ei millään muulla tavalla kuin että sen on ottanut tunnettu valokuvataiteilija Elina Brotherus. Minusta olisi enemmän kuin mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa tekijänoikeusneuvoston "tuomiota" tälle kuvalle, jos sen jäsenet

a) eivät tietäisi tekijää

b) tietäisivät tekijän.

Olisin valmis syömään hatullisen paskaa (edelleen kärpäsenä), jos kuva tekijää tietämättä ei päätyisi tavalliseksi valokuvaksi, mutta heti tekijän selvitessä siitä tulisi valokuvateos. Valokuvan ja valokuvateoksen välillä merkitsevin tekijä on kuvan tekijä, ei kuva itse.

Kerettiläisiä käsityksiä tekijänoikeudesta

Tekijänoikeus suojaa taiteellisen teoksen tai siihen rinnastettavan henkisen tuotteen taloudellisia ja moraalisia oikeuksia. Lienee aika itsestään selvää, että toisen tekemää teosta, oli se vaikka musiikkikappale tai valokuva, ei voi ilman lupaa käyttää omiin ansiotarkoituksiin. Kuten ei myöskään tekijää halventavalla tavalla, vaikka oikeudet teokseen olisi ostanutkin. Olkoot tästä esimerkkinä valokuvan painaminen vessapaperiin.

Lahjaksi saamani vessapaperirulla. Älkää kysykö syytä. Ilman kuvaajan lupaa painettuna tekijänoikeusrikkomus, muuten poliittista satiiria? Amerikassa kun laki ja varsinkin sen tulkinnat ovat monesti härmäläiselle käsittämättömiä.

Tekijänoikeuslaki on kuitenkin syntynyt pääosin ennen Internet-aikaa, eikä siinä ole huomioitu oikeastaan lainkaan netin tuomaa muutosta materiaalin levittäjänä. Tekstiä, ääntä ja kuvaa on niin vaivatonta kopioida netistä ja laittaa omille sivuilleen. Menettelyä pidetään yhtä hyväksyttävänä kuin pirtun salakuljetusta kieltolain aikana. Lain kirjain ja käytäntö eivät kohtaa.

Käsittelen tässä vähän aikaa sitten tekemääni juttua tähtien tuikkimisesta. Jutun kuvitukseksi tarvitsin joitakin sellaisia kuvia, joita minulla ei itselläni ollut. Tässä perusteluja tekemiini valintoihin. Ne eivät ole juristin neuvoja, vaan minun omia ratkaisujani, joiden seurauksista minä yksin olen vastuussa. Toivon näiden herättävän keskustelua asiasta. 

Juttuni otsikkokuvaksi kaappasin lehdestä pienen otteen Tiede-lehdessä olleesta artikkelista, jonka arviointiin koko bloggaukseni perustui. Käytin hyväkseni tekijänoikeuslain rajoitusta, sitaattioikeutta. Sitaatti sopii erityisesti sitä arvostelevaan tai yleisemmin tieteelliseen esitykseen. Lasken poikkitieteelliset tekstini yllä olevaan määritelmään kuuluviksi. Muitakin näkökohtia voi olla. Hyvän tavan mukaisesti informoin artikkelin kirjoittajaa, Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukkia asiasta. Hänen kommenttinsa perusteella emme tule tapaamaan käräjillä tämän asian vuoksi.

”Moi Timo!

Oppia ikä kaikki, kiitos kritiikistä.

Jukka”

Seuraavan kuvat kuvat löysin Googlella hakusanoilla ”Sirius, twinkle, rainbow”. Animaatio on sivulla siten, että ei oikein käy selville, onko se blogin pitäjän tekemä vai jonkun muun. Laitoin kyselyn blogin pitäjälle. 

”Hi Steve

I used your animation in my own totally non commercial educational blog. Is it ok? I have linked to your site.

http://timosuvanto.blogspot.com/2011/11/sietamaton-besserwisser.html

Best regards

Timo Suvanto

Vantaa Finland”

Vastaus tuli parin päivän kuluttua

“Hi Timo

Good! Yes, it is fine that you used my animation.

Steve Kluge”

Vastaavanlainen kirjeenvaihto käytiin Astrobobin eli Bob Kingin kanssa hänen valokuvastaan.

Seuraavaan kuvaan törmäsin keskustelupalstalla.

Sen ottaja nimimerkkinä jäi minulle selvittämättä. Lähdin kuitenkin siitä, että kuvaaja on nimenomaan halunnut kuvansa ja siihen liittyvän tekstin levitykseen, joten linkittämällä keskusteluun toimin kuvan ottajan eduksi, vaikka tekijänoikeuslain kirjain ei ehkä toteutunutkaan. Tarkemmin näkökulmani perusteltuna.

1. Kuvaaja on vienyt kuvansa ei-kaupalliselle keskustelusivuille, josta minä kopioin sen omalle ei-kaupalliselle sivulleni. Kummassakaan päässä ei ole rahallista intressiä tämän kuvan suhteen.

2. En ole yrittänytkään esittää olevani kuvan ottaja.

3. Vaikka kuvan ottaja tuskin koskaan eksyy minun sivuilleni, niin en ole pyrkinyt salaamaan tietoa häneltä. Kiinni jäämisen todennäköisyys ei voi olla kriteerinä sille, laittaako muiden tekemää materiaalia omille sivuilleen ilman tekijän lupaa.

 Star trail of Sirius showing its twinkling colours

Saman tyyppinen kuva yllä olevan linkin takana oleva kuva löytyi Science Photo Libraryn sivuilta. Sen on ottanut vielä suomalainen tähtivalokuvauksen veteraani Pekka Parviainen. Tilanne on minusta nyt kokonaan toisenlainen. Kuva on viety Internetin kuvapankkiin siksi, että joku ostaisi sen eikä suinkaan kopioisi ilmaiseksi omille sivuilleen. Olisin mielelläni laittanut Pekan kuvan sivulle, mutta sen ostaminen on ainakin toistaiseksi osoittautunut turhan hankalaksi. Kuva kuuluu ns. Rights Managed katergoriaan, mikä tarkoittaa sitä, että saisin kuvaan yksinoikeuden tietyksi ajaksi. Hinta on vielä hakusessa, koska kuvan käyttöä tiedustellessani minut ohjattiin Suomen Kuvapalvelun sivuille. Luultavasti hinta on sen verran suolainen, että tyydyn vain linkittämään Pekan kuvaan. Se kun on sallittua eikä maksa minulle mitään. Kuva on sivun lukijalle yhden hiiren klikkauksen päässä.

Sivumennen sanoen minusta on aika epärealistista kaupitella tällaista kuvaa yksinoikeudella. En oikein näe kuvan kaupallista lisäarvoa kenellekään niin suurena, että sillä olisi kysyntää yksinoikeudella. Toki, jos joku on eri mieltä ja ostaa kuvan näillä ehdoilla, niin sillähän joudun mielipiteineni jälleen kerran häpeään.

Venus Rainbow

Flickerin sivuilta löytyi taas tämä kuva. Se olisi ollut Royalty Free – kuva, eli sitä olisi saanut käyttää vapaasti, mutta ilman yksinoikeutta. Sen hinnaksi arvioitiin 35$, mikä on minulle tässä yhteydessä turhan suuri kuluerä, koska minulla ei ole mitään tuloa tämän blogin tekemisestä. Kun kuva tässäkin tapauksessa on lukijoilla vain klikkauksen päässä ja saatoin tehdä sen perusteella Photoshopilla kuvamanipulaation, niin ostokynnys oli turhan korkea.

Valokuvan pohjalta tehtyyn kuvamanipulaatioon ei tarvita alkuperäisen kuvan ottajan lupaa. Se katsotaan uudeksi itsenäiseksi teokseksi.  Kaiken kukkuraksi löysin vielä paremman alla olevan ”Sateenkaari Venuksen”, joka tekijä Ron Wayman ystävällisesti antoi minulle luvan kuvan käyttöön blogissani. 

Olen siis tässä koittanut selvitellä niitä muiden kuin omien kuvien käytön pelisääntöjä, jotka minun mielestäni ovat kohtuullisia.

1. Selkeästi kaupalliset kuvat on ostettava, erityisesti nettiin ostettaviksi laitetut.
2. Kuvapankin sivuilla olevan kuvaan on luvallista linkittää. Siksi siellä on esikatselukuvat, että niitä käydään katsomassa. Yleensä niiden koko riittää hyvin blogikäyttöön ja vesileima ei nyt niin haittaa.
3. Kuvien ottajat ovat yleensä vain mielissään, että heidän kuviaan on epäkaupallisilla sivuilla omille sivuilleen linkitettyinä. En ole saanut kertaakaan kieltävää vastausta lupaa kysyessäni.
4. Jos kuvan tekijää ei tavoita, niin epäkaupallisen kuvan voi minun mielestäni laittaa omille epäkaupallisille sivuilleen alkuperäiseen sivuun linkittäen. Mahdollisesta tekijänoikeusrikkomuksesta vastuun kantaa kuvan kopioija yksin. Minulta on kerran pyydetty tällainen kuva poistettavaksi. Se tapahtui  ystävälliseen sävyyn ja tein sen viipymättä.
5. Siteerausoikeus on tarkoitettu sananvapauden avuksi, ei tekijänoikeuden kiertämisen porsaanreiäksi. Julkaisemalla kuvansa netissä asettaa sen myös arvioitavaksi, mutta ei vapaaksi riistaksi. Ei ainakaan ilman eri ilmoitusta vapaasta käytöstä.

II.II.II.II.II.II.II paikan ja ajan koordinaatit

Perjantai Marraskuun 11. päivä 2011 oli numeromagiaan uskovien riemupäivä. Olihan silloin päiväys pelkkää ykköstä. Seuraavan kerran tämä toistuu vuonna 2111. Joten nyt kannatti ottaa ilo irti päiväyksestä ja mennä vaikka naimisiin pelkästä siitä ilosta, että sai sormukseen erikoisen päiväyksen.

Täydellistäkin voidaan vielä täydentää. Sitä yritti Iissä vihkiseremoniassa perjantaina ollut pariskunta, joiden piti sanoa tahdon tasan klo 11:11. Silloin sormukseen voisi kaivertaa vihkimisen paikan ja ajan yksinkertaisimmalla  mahdollisella kirjaisimella, missä iso ii ja ykkönen ovat vain pystysuorat viivat: II.II.II.II.II. Sekuntien tarkkuutta ei varmaan edes tavoiteltu, mutta minuutitkin menivät hieman pitkäksi, kuten TV-uutisten pätkästä kaapattu kuva kertoo. Tai sitten kunnantalon kello edistää. Uskotaan siihen, niin pariskunnalle ei tule myöhästymisestä suotta pahaa mieltä. Eihän vihille meno mitään ventin vetoa ole, jossa kaikki on pilalla, jos menee vähänkin yli. Pikemminkin lihakaupassa asiointia, jossa kauppias yleensä kysyy, että haittaako, jos menee vähän yli. Ei haittaa.

Sietämätön Besserwisser

Istuin tässä päivänä muutamana Heurekan toimistokerroksen kahvihuoneessa ja selailin juuri paikalle tuotua Tiede-lehteä. Suurennuslasin alla oli entisen oppilaani, Tiede-lehden nykyisen päätoimittajan Jukka Ruukin arjen ilmiöistä kertovan sarjan tarina tähtien tuikkimisesta. Seuraava keskustelu käytiin - tai ainakin olisi voitu käydä.

”Jaaha. Timo etsii lehdestä ällätikulla virheitä, että pääsisi pätemään taas kerran besserwissernä” kuului sinänsä aika hyväntahtoinen kommentti.

”Ei toki. Suurin kunnianosoitus toimittajalle on, että hänen juttunsa luetaan huolella ja kommentoidaan virheistä ja annetaan tunnusta ansioista”, sanoin minä.

”No onko virheitä, onko ansioita?”

”On ja on. Tässä sanotaan, että Siriuksesta kuin muistakin tähdistä lähtevä valo jatkaa matkaa hiusta ohuempana säteenä esteittä tyhjässä avaruudessa. Lause on fysikaalisesti päätön, sillä tähden säteilemä valo etenee avaruudessa pallomaisena rintamana leviten kaikkiin suuntiin suhteellisen tasaisesti. Siriuksen valonsäteen  ”paksuus” Maapallon etäisyydellä on 4xpiix8,6 valovuotta, eli noin 100 valovuotta. Aika paksu on se hius, jota ohuempi tämä on.

”Mutta silmäänhän Siriuksesta lähtenyt valo tulee hyvin ohuena säteenä”, minua vastustettiin.

”Ei tule. Silmään tulevan valonsäteen paksuus on sama kuin pupillin suuruus. Pupillin läpimitta hämärässä on noin 8 mm. Melkoisen paksu takkutukka täytyy olla, jonka hiuksen paksuus on tätä suurempi. Paksuimmat tunnetut hiukset ovat läpimitaltaan noin 0,2 mm.”

”Pikkumaista pilkun viilausta. Tekstillä tarkoitetaan, että Sirius näkyy hiustakin kapeampana kappaleena taivaalla.”

”Niin varmaan tarkoitetaan, mutta  tämänkin lauseen sisältö on matemaattis-fysikaalisesti päätön.. Hiuksen paksuus ja taivalla kohteen näkymiskulma ovat kaksi ihan eri suuretta.  Toisen yksikkö on pituusmitta ja toisen kulmamitta. Kiintotähti Siriuksen halkaisija näkyy tietyssä kulmassa kuten Aurinko, Kuu ja planeetat. Kiintotähdillä tämä kulma vain on hyvin pieni.”

”Kuinka pieni?”

”Siriuksen läpimitta on noin 250 miljoonaa kilometriä. Kun se on 8,6 valovuoden päässä Maasta, niin sen halkaisija näkyy noin 15 kaarisekunnin kulmassa.”

”Mitä se tarkoittaa?”

” Se tarkoitta sitä, että silmälle Sirius on pistemäinen kohde, koska ihmissilmän erottelukyky parhaimmillaan noin 1 kulmaminuutti. Sen sijaan esimerkiksi Hubble teleskooppi ”näkee” Siriuksen ei-pistemäisenä objektina, koska sen erottelukyky on 0,1 kaarisekuntia. Eläinmaailmasta haukan silmä alkaa olla sillä rajoilla, että sillä voisi nähdä Siriuksen olevan ei-pistemäinen taivaankappale. Eri asia sitten on, kiinnostaisiko havainto haukkaa tippaakaan.”

”Siis juosten pissaten tehty juttu?”

”Ei toki. Tiede-lehtikin on monien reunaehtojen vanki. Minä luen lehteä omasta luonnontieteilijän näkövinkkelistäni, mutta lehti on tehty laajemmalle lukijapiirille. Jos toimittaja, oli sitten vaikka itse päätoimittaja, ei ota tätä huomioon, niin lehti on äkkiä lakkautettavien aviisien pitkässä jonossa.”

”Jutussa ei siis ollut sinulle mitään uutta ja vanhakin oli osin virheellistä?”

”Ei sentään. Olen havainnut usein Siriuksen väri-ilmiön. Se on vain mennyt silmien lävitse ilman sen parempaa pohdintaa. Tämä artikkeli sai minut miettimään ilmiön taustaa.”

”Selvisikö?”

”Netti on tiedon aarrearkku. Siellä se tieto on tänä päivänä, kun vain osaa hakea ja seuloa.”

Kuvan lähde

 Kuva: Bob King

 Kuva: nimim. Tech Hiker

Osataan sitä meilläkin. Alla linkki suomalaisen tähtivalokuvauksen mestarin Pekka Parviaisen pitkällä valotuksella ottamaan kuvaan Siriuksen  värin vaihtelusta. Kameraa on liikuteltu valotuksen aikana, jolloin tähden kuva piirtää tippaleivän kaltaisen syherön  viivakuvion kameran kennolle. Yllä olevassa nimimerkki Tech Hikerin kuvassa on käytetty samaa tekniikkaa.

 Kuva:Pekka Parviainen; Sirius

”Lehdet ja tietokirjat joutavat museoon?”

”Ei missään nimessä! Niiden rooli vain on muuttunut. Niistä on tullut enemmän tiedon kapakkaan sisäänheittäjiä kuin kyyppareita. Jos vertaus sallitaan.”

”Sallitaan, mutta vielä yksi kysymys. Voiko planeetta näkyä väreissä, vaikka se ei tuikikaan?”

”Voi!”

Photo manipulation: Timo Suvanto

Venuksen sirppi kaukoputkella nähtynä planeetan ollessa lähellä horisonttia. Ilmakehä toimii kuin prisma ja hajottaa Venuksen heijastaman Auringon valon spektrin väreiksi.  Yllä oleva kuva on tehty kuvankäsittelyn keinoin täältä löytämäni kaupallisen kuvan perusteella. Myöhemmin löysin alla olevan paremman, jonka tekijä ystävällisesti antoi minulle luvan käyttää sitä sivullani.

 

Photo: Ron Wayman

”Viimeinen kysymys. Saammeko lukea tästä Poikkitieteellisessä blogissa”

”Tähän voin vastata vain kuin Kalle Päätalo aikoinaan. ´Kun tuttavani tajusivat, että heidän sanomisensa siirtyivät kirjoihini, niin tuttavien määrä väheni oleellisiin. Pidin sitä hyvänä asiana.´ "

Kreikkalaisten ylikorkeat korot

Kävin pokkaamassa Open Science Resources projektin järjestämän opetuspolkukilpailun ensimmäisen palkinnon Ateenassa.  Kun olin paikalla, niin minulla oli tilaisuus tehdä poikkitieteellisiä havaintoja kreikkalaisten mahdollisuuksista selvitä eteenpäin ylikorkeiden korkojen kera.

Päällimmäinen havaintoni oli, että korkeilla koroilla on vaikeampi selvitä eteenpäin kuin matalilla, joilla jopa paikoillaan marssiminen käy helposti. Naiset ovat niin tottuneita korkeisiin korkoihin, että heillä ei ole yleensä vaikeuksia sopeutua tilanteeseen. Miehet sen sijaan etenevät täysin epätahdissa korkotasosta riippumatta, paitsi tietysti silloin kun torrakat heitetään olalle. Onneksi vielä kovat eivät taida olla piipuissa ja korotkin ovat puiset, eivät perinteiset pahaa enteilevät rautaiset. Päätelkää itse.