Thursday, 23 February 2012

Reilua, eikö totta?



Sanoma Magazines Finland (SMF) ja freelancer-journalistit käyvää kovaa kädenvääntöä avustajasopimuksesta. Kun SMF on ollut aika vaitonainen tapahtumien kulusta ja niiden taustoista, niin sivulliset ovat joutuneet tyytymään lähes kokonaan muiden kuin SMF:n argumentointiin. Kuten tähän Pekka Potkan mainioon bloggaukseen, jota poikkitieteilijäkin on kommentoinut.

Tässä vielä pari kommenttia omassa blogissakin. Otteet ovat sopimustekstistä, joka on luettavissa mm. edellä mainitussa Pekka Potkan blogissa. Tekstin perusteella jää kuva, että sopimuksen on laatinut Sanomatalossa työelämään tutustumassa ollut peruskoulun ysi-luokkalainen vanhaa sopimusta kopioiden, eikä suinkaan armeija ison talon kovapalkkaisia juristeja.


Yhtiö, ovat sopineet seuraavista freelancer-ehdoista:
1. Avustaminen
Freelancer kirjoittaa:
nimellään / nimimerkillä
Nämä ehdot eivät merkitse Yhtiön sitoutumista hyväksymään ja julkaisemaan Aineistoa.

Samassa pykälässä rinnakkain merkittävät asiat. Kirjoittaako freelancer nimellä vai nimimerkillä ja yhtiön velvoite aineiston suhteen.

Lehdille tulee toimituksellista aineista ulkoa kahdella tapaa. Joko lehti tilaa jutun tai kuvituksen freelancerilta tai sitten faksit (nykyisin sähköpostit) työntävät niitä pyytämättä ja yllättäen. Lienee aika itsestään selvää, että näiden kahden juridinen kohtelu ei voi olla samanlaista. Kyllä tilaaja on sitoutunut tilaamaansa aineistoon ihan eri tavalla kuin sille tilaamatta tarjottuun. Ei näin erilaisista tapauksista voida mitenkään sopia yhdellä samansisältöisellä sopimuksella.

2. Palkkiot
Palkkio suoritetaan Freelancerin pankkitilille __________ 14 päivän sisällä siitä, kun Yhtiö on hyväksynyt Aineiston julkaistavaksi ja vastaanottanut Freelancerin laskun. Viime kädessä julkaisupäivää pidetään hyväksymispäivänä.

Miksi sopimuksessa on tilaa pankkitilille? Kai se nyt on laskussakin mukana. Vai käykö reskontra tarkistamassa joka kerta, että sopimuksen tilin numero ja laskun tilin numero ovat samat?

Liike-elämässä lienee aika normaali käytäntö, että tavaran tai palvelun toimittamisen jälkeen tulee lasku, jossa on jokin maksuaika. Lasku maksetaan eräpäivään mennessä tai sitten laskusta tai työstä reklamoidaan. Ei kuitenkaan toimita periaatteella, että maksetaan sitten, kun mahdollisesti tilatulle asialle tulee käyttöä.

Vaan eipä olekaan lehtialalla. Minulla on tästä huonoja kokemuksia. Minä teen vähät lehtijuttuni joko lehden tilaamina tai ainakin etukäteen ennen jutun kirjoittamista sopien. Hesarissa yksi juttu ja samalla myös lasku makasi 1½ vuotta, kun lehti tulkitsi yllä olevan mukaisesti julkaisupäivän hyväksymispäiväksi. Lopulta juttu julkaistiin ja sain palkkioni (aika niukan, mutta sehän on Hesarin yleinen käytäntö). Yhtyneille kuvalehdille tein kerran tilatun jutun, jolle ei löytynyt sopivaa julkaisuajankohtaa kunnes jutun ajankohtaisuus oli mennyt ohi. En saanut mitään korvausta, mihin katkesi myös avustajasuhteeni kyseiseen lehteen minun puoleltani.

4. Freelancerin oikeudet ja velvollisuudet
Freelancer vastaa Yhtiölle ja sen konserniyhtiöille edellä tarkoitettujen velvollisuuksiensa rikkomiseen perustuvista kolmansien osapuolten vaatimista korvauksista ja niihin liittyvistä oikeudenkäyntikuluista sekä muista kustannuksista, mikäli Freelancer on rikkonut velvoitteitaan tahallisesti tai huolimattomalla menettelyllä


Tässä on juridiikan perusasioiden puurot ja vellit SMF:n juristeilta täysin sekaisin. Julkaistusta aineistosta julkaisija kantaa ensi sijassa täyden vastuun. Julkaisija voi tietysti sitten itse hakea korvauksia sille vahingon aiheuttaneelta freelancerilta. Loppukaneetti "mikäli Freelancer on rikkonut velvoitteitaan tahallisesti tai huolimattomalla menettelyllä" edellyttää, että tästä on myös jonkun muun kuin SMF:n näkemys. Free tuskin itse suostuu arvioimaan vapaaehtoisesti menettelyään huolimattomaksi tai tahalliseksi, jos sen myöntämällä koko omaisuus on vaarassa mennä.

Käytännössä tämä tarkoittaisi kahta erillistä oikeusprosessia. Ensin esim. loukkaavasta valokuvasta suivaantunut taho A haastaisi SMF:n ja voittaisi juttunsa. Sen jälkeen SMF voisi vaatia korvauksia free B:ltä ja pyrkiä osoittamaan, että B on rikkonut velvoitteitaan ja toiminut "huolimattomasti tai tahallisesti". Ei sopimuksilla voida velvoittaa toista osapuolta sellaiseen, missä oiotaan normaalin oikeuskäytännön ladulta.

Tätä "tahallisuus ja huolimattomuus" lisäystä ei muuten ollut alkuperäisessä sopimusmallissa, jonka minäkin sain ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Siinä hyvin kategorisesti kaikki kolmansien osapuolten vaatimat korvaukset yritettiin kaataa freelancerin päälle. Tarkemmin mm. täällä.

Sopimus voi olla reilu. Yllä oleva ote on hyvä esimerkki siitä. Se minun ja Sanoma Magazines Finlandin piirejä hyvin lähellä olevan yhtiön välillä tehty vakiosopimus. Siinä ei ole turhaan jaariteltu epäolennaisuuksista, kuten asiaan liittyvistä lakipykälistä. Totta kai minä kuvaajana vastaan, että kaikki kuvan juridiset ja tekniset seikat ovat kunnossa siihen asiayhteyteen liittyen, mihin olen kuvat myynyt. Mutta en sen pidemmälle. Olisihan kohtuutonta vaatia rautakauppiaalta korvausta, jos hänen myymänsä kirves on edelleen myyty "kolmannelle osapuolelle", joka lyö terän pilalle kiveen.

Pitkät jaarittelut SMF:n sopimuksessa rinnakkaisruutujen käytöstä osoittavat lähinnä sopimuksen laatijan puolelta tilannetajun puutetta. Jokainen täysijärkinen freelancer tajuaa, että saman aineiston myyminen asiakkaan kilpailijalle tarkoittaa liiketoiminnallista itsemurhaa.  

Tässä minun sopimuksessani kuvien mahdollinen jatkotuotto pannaan puoliksi ja käännöksessäkin minä saan 25% extraa. Tämä viimeksi mainittu pykälän kohta lämmittää erityisesti, sillä se konkretisoitui tässä männäkeväänä.

17 comments:

  1. Minkälaisen protestilistan jälkeen tuo fifty-sixty ja 25% saatiin paperille?

    ReplyDelete
  2. Kuten sanoin, niin sopimus on ihan vakiosopimus. Ei yksittäisellä toimijalla ole paljoa neuvotteluvaraa ison talon kanssa tällaisissa asioissa. Lähinnä paperi on esimerkkinä siitä, että Erkonkin puljujen kanssa voi tehdä asiallisia sopimuksia. Tasapuolinen molempien edut huomioiva sopiminen on loppujen lopuksi ainoa pitkällä aikavälillä toimiva politiikka. Puolin ja toisin.

    ReplyDelete
  3. Mikset samalla kerro, kenen kanssa olet sopinut ja kuinka paljon saanut rahaa? Ei ihme, jos toimeksiantoja ei tule, kun näin pettää toisen sopijaosapuolen luottamuksen julkaisemalla sopimuksen.

    ReplyDelete
  4. Sen verran katson oikeudekseni paljastaa, että kyseessä on Sanoma-konserniin kuuluva yritys. Maksetut korvaukset ovat tietysti meidän sopijoiden välinen asia eivätkä liity tähän tapaukseen mitenkään.

    Kuten olen useaan otteeseen maininnut, niin tämä sopimus on kustantajan vakiosopimus. Samanlainen on varmaan tehty kymmenien, ehkä satojen henkilöiden kanssa. Tällaisen sopimuksen, jossa punaisena lankana ei kulje oikeustoimilla uhkailu, kanssa on iloinen ja luottamuksellinen olo tehdä työtä. Vaikka en kustantajan nimeä mainitsekaan (ei sitä ole vaikea arvata), niin olen ollut heidän kanssaan tehtyyn yhteistyöhön enemmän kuin tyytyväinen. Muitakin syitä toki on, mutta molempia osapuolia kunnioittava ja hyödyntävä sopimus on yksi tämän tyytyväisyyden keskeisiä kulmakiviä.

    ReplyDelete
  5. Väärä alviprosentti

    ReplyDelete
  6. Minusta hupaisinta tuossa SMF:n "sopimuksessa" on se, että siinä todellakin on noita tyhjiä viivoja, esimerkiksi jutun hinnan kohdalla. Niitä ei ole täytetty siinä vaiheessa kun sinun pitäisi allekirjoittaa ja palauttaa sopimus.

    Kuinka moni allekirjoittaisi työsopimuksen niin, että työnantaja täyttää sitten jotain palkaksesi noille tyhjille viivoille?

    Itseni (juu, minullakin on tuollainen edelleen pöydällä) tekisi mieleni laittaa jotain sopivaa noiden viivojen päälle ja lähettää sitten se allekirjoitettuna. Esimerkiksi 5000 euroa per juttu. Jos ne hölmöyksissään sen paperin allekirjoittaa, niin hyvinhän tuo päättyisi.

    Ja edelleen tästä voisi oikeastaan kehittää: jos säätäisi sopimustekstiä vähän itselle järkevämmäksi, mutta jättäisi muotoilun saman näköiseksi (tekstinkäsittely on mukavaa), allekirjoittaisi ja lähettäisi takaisin. Jos vastaanottaja allekirjoittaa, olenko tehnyt mitään sen laittomampaa kuin SMF? He ovat hyväksyneet tällöin minun ehdotukseni...


    Ennen kaikkea tässä toimitaan pöljästi. Sopimuksia pitää tehdä yhteisen pöydän ääressä, niin että asioita SOVITAAN, ja molemmat tietävät mitä ovat allekirjoittamassa. Tämä nyt tehty menettely ei sitä ole. Minua ei juurikaan (omassa kirjoitustyössäni) haittaa nuo sopimuksen ehdot, mutta menettelytapa on typerä.

    ReplyDelete
  7. Olen Ollin kanssa harvinaisen samaa mieltä. Sopimus jostain asiasta edellyttää, että osapuolet ovat yhdessä sopineet siitä. Muuten noudatettava paperi on säännöt, laki, toimintaohje tai jotain muuta, jonka toinen osapuoli on laatinut. Niiden mukaan toimitaan ja toinen osapuoli saa valita (yleensä), haluaako olla pelissä, toiminnassa tms. mukana.

    Kun olin vielä kunnan leivissä, minulla oli työehtosopimus. En ollut tietenkään itse sitä neuvotellut, vaan antanut valtakirjan ainakin symboolisesti OAJ:lle. Tässä tilanteessa luonteva neuvotteluosapuoli olisi Journalistiliitto. SMF vain on itsepintaisesti kieltänyt asettumasta samaan pöytään sen kanssa ja haluaa tehdä "sopimukset" jokaisen freen kanssa erikseen. Jos kyseessä olisi aito neuvottelutilanne, niin tämän vielä ymmärtäisi. Nyt kyseessä on sanelu, joka härskiydessään muistuttaa tilannetta työmarkkinoilla noin 100 vuotta sitten.

    ReplyDelete
  8. ALV oli 22% silloin, kun sopimus tehtiin.

    ReplyDelete
  9. Osoituksena "sopimuksen" teknisestä tasosta on siinä olevat lukemattomat itsestäänselvyydet á la "Mikäli Freelanceria ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, suoritetaan palkkiosta ennakonpidätys Freelancerin toimittaman verokortin, tai jos verokorttia ei ole toimitettu, 60 %:n mukaan.

    Arvonlisäverorekisteriin merkityllä Freelancerilla on oikeus lisätä palkkion arvonlisäverolliseen osuuteen kulloinkin voimassa oleva arvonlisävero. Laskussa on eriteltävä, mikä osa palkkiosta kohdistuu verolliseen (esim. kuva) ja mikä verottomaan (esim. kirjoitus) luovutukseen."

    Eihän näistä tarvitse sopia tässä sopimuksessa. Näinhän palkkiot aina maksetaan. Yhtä hyvin voitaisiin sopia, lähetetäänkö aineisto 1. vai 2. luokan postissa ja missä tilanteissa eri vaihtoehtoja käytetään.

    Sen sijaan ei sanallakaan mainittu, miten menetellään mahdollisessa kolmannen osapuolen korvausvaatimustilanteessa. Kuka tai mikä taho arvioi freelancerin "tahallisuuden tai huolimattomuuden"? Voiko kolmas osapuoli haastaa freelancerin suoraan SMF:n välittämän aineiston ja jossain muualla julkaistun jutun perusteella SMF:n seuraten vain sivusta tapahtumien kulkua?

    SMF voi "opettaa" hankalaa freetä kunnioittaville tavoille ja usuttaa sopivaa bulvaania nostamaan oikeusjutun freen toimittaman aineiston pohjalta. SMF häviää jutun tahallaan vaikka myöntämällä kanteen oikeutetuksi ja maksaa suuret korvaukset bulvaanille. Sen jälkeen SMF nostaa freen jaloista ylös ja ravistaa freen taskuista viimeisetkin lantit.

    SMF:ssä kauhistellaan, että eihän me näin toimita. Ehkä ei, mutta voitaisiin toimia. Siksi en laita kuuna päivänä tietoisesti nimeäni sopimukseen, jonka seuraamuksia en ymmärrä. Enkä myöskään sopimukseen, jonka koen itseäni nöyryyttäväksi.

    ReplyDelete
  10. Millaisen mukamas paremman sopimuksen olisit itse osannut laatia? Vähän on joka käänteessä mainostamasi "väärin sammutetun" makua.

    ReplyDelete
  11. Ainakin olisin laittanut jonkin ylärajan avsutajan korvausvelvollisuudelle - vähintäänkin huolimattomuuden johdosta syntyneen tilanteen kohdalla. Otetaan esimerkki. Free kuvaa kadulla vaikka tunnetun henkilön lähtöä hotellista. Sattumoisin yhden ikkunan takana onkin joku alastomana ja hän on kuva tarkemmin tutkittaessa tunnistettavissa. Kuvaaja on huolimattomuuttaan laittanut kuvan lehdelle ja lehti on hyvässä uskossa välittänyt sen ulkolaiselle medialle. Salakatseluna ja yksityisyyden suojan loukkauksena alkanut prosessi voi tulla todella kalliiksi. Kuvasta ehkä kymmeniä, korkeintaan muutaman satasen netonnut kuvaaja voi menettää koko omaisuutensa, jos sopimuksen tekstiä sovelletaan täydellä voimallaan kuvaajan tappioksi. Kuvasta saatavan hyödyn ja mahdollisen rikkeen luonteen täytyy olla jostain kohtuullisessa suhteessa korvauksiin. Olisikin mielnekiintoista tietää, miten free voisi vakuuttaa itsensä tällaisen katastrofin varalta?

    Hyvänä esimerkkinä on markkinaoikeuden ratkaisu tähän juttuun liittyen.

    http://www.oikeus.fi/markkinaoikeus/49554.htm

    Tekstiä lukiessa on vaikea erottaa, milloin äänessä ovat SMF:n juristit ja milloin markkinaoikeuden tuomarit. Niin totaalisesti sivuutetaan Journalistiliiton näkemykset ratkaisussa ja sen peruseluissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onko tosiaan niin että kuvaaja on vastuussa kuvan julkaisusta ? Kuvaaja ei kai ole ikinä kuvan julkaisija ?
      Jos tilaaja (julkaisija) lähettää kuvaajan ottaman jostakin tilanteesta kuvan, minkälainen on se tilanne jossa kuvaaja joutuu julkaisijan sijaan korvausvastuuseen, eli on Sanoman tapauksessa rikkonut velvoitteitaan ? Onko esimerkki tällainen, epäilen, tai jos on niin olisi se ollut sellainen myös vanhan sopimuksen aikana mikäli henkilö on tunnistettavissa.
      Onko tällaisesta tilanteesta jossa kuvaaja on joutunut korvaamaan julkaisijalla jotain ennakkotapausta vai onko tämä vain spekulointia ?

      Delete
  12. Kun itse kysyy ja vastaa, niin toivottavasti tulee jälkipuheita. Pohjolan yritysten toimintavakuutuksen ehdoissa mm. seuraavaa:

    "3.2.23 Kunnian tai yksityiselämän loukkaaminen
    Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu kunnian tai yksityiselämän loukkaa-misesta."

    Christina Onassis-vainaa kuvattiin aikoinaan salaa Kalastajatorpan ikkunan lävitse hänen ollessaan alasti huoneessaan. Valitettavasti kuvaaja jäi kiinni, kun "varmisti" otoksen ottamalla myös salamalla kuvan. Filmi muistaakseni tuhottiin ja juttu jäi siihen.

    Sanon valitettavasti, en siksi, että olisin halunnut tiirailla Christinaa nakuna, vaan siksi, että olisin halunnut nähdä millaiseen korvausprosessiin asia olisi johtanut, jos kuva olisi päätynyt suunnitelmien mukaisesti Ilta-Sanomien sivuille. Nyt lehti ja valokuvaaja pääsivät kuin koira veräjästä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nimimerkki Anonyymille.

      Julkaisija vastaa julkaisustaan. Ei näin keskeisestä juridisesta vastuusta voida livetä tällaisella sopimuksella.

      Sopia voidaan mm. siitä, mitä asioita kuvaajan pitää hoitaa, ennen kuin toimittaa aineiston julkaisijalle. Luvat kuvassa olevilta henkilöiltä, immateriaalioikeuksien haltijoilta yms. kuvan jatkokäyttöä ajatellen. Sen sijaan olisi täysin absurdia vaatia, että valokuvat eivät saa sisältää loukkaavaa materiaalia. Kukaan ei voi päättää, mistä joku toinen loukkaantuu ja nostaa asiasta oikeusjutun.

      Kuten olen useaan kertaan todennut, niin koko vastuupykälä on täysin tarpeeton tässä sopimuksessa. Laissa on selvät pykälät, joiden mukaan toimitaan, jos julkaisija katsoo hänelle koituneen vahingon aiheutuneen valokuvaajan toimesta. Siitä vain oikeusprosessi valokuvaajaa vastaan käyntiin. Sillä on jopa hyvät läpimenomahdollisuudet, jos esim. selkeä sopimusrikkomus todetaan.

      Delete
  13. Tämä vastuuehto tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä SMF:n sopimuksessa. Toteutuneita ehdon mukaisia tapauksia ei ole tiettävästi ole ruuhkaksi asti. Mahdollisilla korvauksilla ei ole mitään merkitystä SMF:n liikevaihtoon suhteutettuna. En ymmärrä, miksi SMF kaataa sopimuksen tällaisen itselleen pikkujutun takia.

    Toisaalta jokaisen kuvan tiedostoon voitaisiin liittää tiedot kuvan ottajasta, julkaisuluvista kuvassa olevilta henkilöiltä yms. Miksei tätä hyödynnetä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näitä sopii ihmetellä, mutta vastauksen kykenee antamaan ainoastaan SMF.

      Delete
  14. http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/mikael-pentikaiselle.html

    Sattuipa tämäkin silmiini. Jos Kemppinenkin on samaa mieltä kuin minä, niin ei kai se tee Kemppisen mielipidettä yhtään sen vääremmäksi - mutta minun näkemykseni saa kyllä siitä lisäpotkua.

    Yksi kemppisen pääpointeista ylläolevassa on se, että rikosoikeudellista vastuuta ei voida laistaa sopimuksella. Esimerkiksi minun eteeni kiikutetussa allekirjoitusta vaille olevassa paperissa luki varsin yksiselitteisesti, että Avustaja (= minä)vastaa KAIKISTA kolmansien osapuolten vaatimista korvauksista, oikeudenkäytikuluista ja muista kustannuksista.

    Mitä se voisi tarkoittaa. Oletaan että SMF haastetaan oikeuteen jonkin freen ottaman kuvan kunniaa loukkaavan sisällön vuoksi. Kuvaajaa ei voida haastaa, koska kuva on otettu julkisella paikalla, mutta sen julkaiseminen on jotenkin loukannut haasteen esittäneen henkilön kunniaa. Sanotaan nyt vaikka paremman esimerkin puutteessa, että kuvasta käy ilmi, että jollain ei ole alushousuja jalassa, jolloin Helka neidin tavoin melkein näkyy AAAHH.

    Vaikka Suomessa ei Jenkkilän tavoin annetakaan korvauksia vastaajan varallisuuden perusteella, niin SMF:n saama korvausvelvollisuus voi olla aika suuri. SMF lähettää laskun sopimuksen mukaisesti freelancerille. Eihän tällä ole sitä maksaa. Free menee vararikkoon, joutuu mieron tielle. Kantajan saamat korvaukset jäävät murto-osaan määrätyistä ja SMF pesee kätensä kaikesta. Onneksi oikeusjärjestelmä ei toimi Suomessa näin. Siksi tällä sopimuksella ei tältä osin ole edes vessapaperin arvoa (liian kovaa takapuolelle).

    ReplyDelete