Saturday, 14 November 2015

Ketku mikä ketku



Sain pojaltani Veikolta tänään mieluisan myöhästyneen isänpäivän lahjan, Panu Rajalan enemmän kuin puoliksi fiktiivisen romaanin Intoilija. Se kertoo minämuotoon kirjoitettuna monen alan taitajasta I. K. Inhasta.

Minun suhteeni tämä tarinan päähenkilöihin on enemmän kuin ohut. Se alkaa vähintäänkin sivuraiteella olevalla muistikuvalla. Vuosi oli varmaan 1974, jolloin Suomen Kommunistinen Puolue juhli toimintansa laillistamisen 30-vuotismuistoa. Silloisessa Helsingin maalaiskunnassa, eli nykyisessä Vantaassa järjestettiin kommunistien omistamassa tanssipaikassa Pavilla tämän tapahtuman kunniaksi konsertteja, joissa muistini mukaan esiintyi mm. Agit Prop. Olin joka tapauksessa paikan päällä kuuntelemassa jotain konserttia.

Vieressäni tai vastapääpä, en enää muista niin tarkasti, istui kuvankaunis nainen tiukoissa pitkissä farmareissa. Sen verran olin perillä naistenlehtien jutuista, että tunnistin hänet. New Yorkista palannut valokuvamalli Elina Ylivakeri. Muistan vaihtaneeni jonkun sanan hänen kanssaan, mutta päällimmäiseksi jäi tunne: ei kannata edes yrittää iskeä meikäläisen kyvyillä.

Seuraavana vuonna hän menikin naimisiin Panu Rajalan kanssa. Panu 70-luvun naiseniskukyvyssään olisikin ollut meikäläiselle turhan ylivoimainen vastus.

Elinaa en sen koommin nähnyt, Panuun sen sijaan törmäsin muutamaankin otteeseen 80-luvulla Oriveden Suvessa. Panu ei pitänyt parhaita avujaan mitenkään vakan alla. Vanhat katkerat muistot mielessä ajattelin, että ketku mikä ketku.

Elinan ja Panun tarina päättyi traagisesti, mutta Panun matka jatkuu sekä reaalimaailmassa että enempi vähempi fiktiivisissä kirjoissa.

Uusimmassa Rajalan kirjassa Intoilija olleet muusta tekstistä erottumattomat sitaatit ovat nostattaneet kirjallisen myrskyn vesilasissa. Niiden suhteen Panu teki mielestäni kaksi alkeellista virhettä. Näistä ensimmäinen eli sitaattien sotkeminen muun minämuotoisen kerronnan joukkoon oli niistä selvästi pienempi. Varsinkaan kun Rajalalla ei mitä ilmeisemmin ollut mitään tarkoitusta esittää sitä tekstiä omanaan. Varsinainen moka oli asian vähättely ja siitä huomauttaneiden mollaaminen. Koko juttu kun olisi kuitattu sillä, että Panu olisi myöntänyt olleensa ajattelematon ja asia korjattaisiin seuraavaan painokseen. 

Asiaa ei mitenkään parantanut se, että kustannusyhtiökin päätyi tilanteessa siilipuolustukseen. Eihän tässä kukaan ole minun ymmäretääkseni väittänyt, että kyseessä olisi ihan oikea plagiaatti. Sitaatit nyt vain on tapana merkitä siten, että tyhmempikin lukija tajuaa niiden olevan sitaatteja eikä kirjailijan omassa päässä syntynyttä tekstiä. Ei siis kuten WSOY väittää:"Intoilija on kaunokirjallinen teos. Käytäntö, jolla suorat lainaukset merkitään kaunokirjalliseen tekstiin, harkitaan teoskohtaisesti."

Mikähän siinä on, että instituutiot, jotka itse ovat niin ärhäkötä ottamaan kantaa niihin itseensä kohdistuviin tekijänoikeusrikkeisiin, isoihin ja pienempiin, ovat lähinnä närkästyneitä jäätyään itse housut kintuissa kiinni. Mieleen tulee eittämättä Marimekon parin vuoden takaiset kuviot. Siinäkin asiaa vain pahensi kaikki se selittely, jolla valokuvasta läpipiirtämisen kerrottiin ensin olleen ihan omaa työtä ja sitten pakon edessä sanottiin alkuperäisen valokuvan olleen vain "inspiraation lähteenä". Panu on kirjoissaan kertonut sen verran yksityiskohtaisesti "inspiraation lähteensä", että ei sentään tässä sortunut siihen. Muuhun venkoiluun senkin edestä. Ketku mikä ketku.

ps. Kirja on muutoin mitä oivallisin. Olisin hyvin voinut suositella sitä puolen välin lukemisen perusteella. Ei sitaattien merkisemättömyyden puute haittaisi mitenkään lukukokemusta, jos sitä ei tietäisi. Sen sijaan minulta meni aika lailla maku kirjaan viimeistään Panun ja mm. Hesarin kolumnin jälkeen. Tarinan konna onkin Ylen asian paljastanut toimittaja.    (Korjataan lause. Sitaattien merkitsemättömyys ei haittaa ...) 



5 comments:

  1. "Ei sitaattien merkisemättömyyden puute "

    Saivarrellaan: Onko sitaatit merkitty vai ei?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Koukeroinen kielenkäyttö kääntää välillä tekstin sisällön päälaelleen. Kuten tunnetussa Marionin iskelmässä "Kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata."

      Korjasin kuitenkin tekstiin jättäen vanhan varoittavaksi esimerkiksi. Kiitokset tarkkaavaiselle lukijalle.

      Delete
  2. Mikähän on Hesarin kirjallisuustoimittaja Petäjän motiivi hyökätä näin rajusti Ylen kirjallisuustoimittaja Puttosta vastaan? Onko poikkitieteilijällä sisäpiirin tietoa asiasta?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mikähän on poikkitieteilijän oma motiivi hyökätä näin rajusti Panu Rajalaa vastaan?

      Delete
  3. Kirjallisuustoimittajien keskinäisistä väleistä minulla ei ole mitään tietoa. Tuskin ne kovin lämpimät ovat olleet ennen tätä episodiakaan, niin ala-arvoinen Petäjän Hesarin kirjoitus oli. Kun toimittaja alkaa käyttää lehtensä palstatilaa henkilökohtaisena lyömäaseena, silloin olisi syytä kehottaa toimittajaa tutustumaan journalistin ohjeisiin.

    Panu Rajala on minusta mitä mainioin henkilömuotokuvien kirjoittaja ja muutenkin monipuolinen ja ansioitunut kirjallisuusihminen. Nähtävästi hänen suuri egonsa ei kestänyt tästä asiasta huomauttamista. Siksi hän valitsi taktiikakseen erheensä tunnustamisen sijasta närkästyneen vainotun roolin. Koko episodin konna onkin kirjallisuustoimittaja Puttonen, joka paitsi "näkyy tänään jatkavan sinnikästä vainoaan kirjaani kohtaan" purkaa pahaan mieltään kaikkeen hänelle epämieluisaan kirjallisuuteen "Olen kustantajaltani kuullut, että Ylen toimittajat Nadja Nowak ja Seppo Puttonen eivät arvanneet oikein ainuttakaan kuudesta ehdokkaasta. Siitä harmistuneina he käyvät nyt kaikkien ehdolla olevien kirjojen kimppuun. Etenkin Puttonen kuuluu olevan kimpaantunut."

    Minua tässä kiinnostaa lähinnä kirjailijan kyvyttömyys nähdä omissa toimissaan mitään huomautettavaa ja kirjallisten piirien joko täysi vaikeneminen tai vähättely plagioinnin tapahtuessa omassa pesässä. Sinänsähän asia on varsin mitätön, mutta antaa hyvän kuvan siitä, miten sisäpiirissä tapahtuneet asiat pyritään joko kieltämään tai vaikenemaan kuoliaaksi. Tätä tapahtuu koko ajan pienissä ja vähän isommissakin ympyröissä. Kuten vaikka FIFA:ssa.

    ReplyDelete