sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kuvajournalismi 2015-kilpailu

 Kuva: Markus Jokela

Vuoden lehtikuvaa ja -kuvaajaa etsittiin taas vuoden tauon jälkeen. Kisan nimi tosin on muuttunut, mutta paljon muuta sitten ei olekaan. Palkitutkin näyttävät olevan pitkälti kisaan useasti osallistuneita ja siinä aiemminkin pärjänneitä. Osallistujia oli rapiat sata. Kilpailuhan on jäsentenvälinen, sillä pääsarjoihin voi osallistua vain Suomen kuvajournalistit ry:n jäsenet. Jossain näin jäsenmääräksi sellaisen luvun kuin 500, joten viidesosa jäsenistä olisi ollut kisassa mukana. Parhaat, kilpailuhenkisimmät, ennen pärjänneet, sisäpiiriin kuuluvat?  En tiedä.

Tuomarit kiittävät Kuvajournalisti 2015 -voittajaa Markus Jokelaa oivaltavasta näkökulmien hallinnasta ja tilannetajusta. Tuomariston mukaan Jokelan ammattitaito näkyy oikean hetken valitsemisessa ja kuvalla kertomisen taidossa.

Tuomaristo huomauttaa, että voittajan työt eivät uudista kuvajournalistisia perinteitä, mutta käyttävät niitä osaavasti hyväksi

En voi mitään sille, mutta osasta Jokelan kisassa olleista kuvista minulle tulee mieleen snapshot, eli suomeksi räpsy. Kaiken tietävä Wikipedia kertoo siitä seuraa englanniksi. Suomeksi ei ole omaa artikkelia.

A snapshot is popularly defined as a photograph that is "shot" spontaneously and quickly, most often without artistic or journalistic intent. Snapshots are commonly considered to be technically "imperfect" or amateurish—out of focus or poorly framed or composed. Common snapshot subjects include the events of everyday life, such as birthday parties and other celebrations, sunsets, children playing, group photos, pets, tourist attractions and the like.

Jokelan kuvassa Stubbista ja Merkelistä on niin paljon räpsyn piirtetiä, että minusta "syytä epäillä tunnusmerkit" täyttävät. Kuva lienee niitä tavallistakin tavallisempia lehtikuvaajan arkeen kuuluvista tilanteesta. Poliittiset toimijat kohtaavat ja siitä pitäisi saada kuva. Se, että vieras on tällä kertaa vähän isompi kala ja että ajankohtaan epätyypilliseen tapaan satoi lunta, eivät kumpikaan olleet kuvaajan oivalluksesta kiinni olevia reunaehtoja. 



Googlaamalla saa helposti selville, että paikalla oli muitakin kuvaajia. Miten Jokelan kuva eroaisi muista vastaavista "oivaltavan näkökulman hallinnan, tilannetajun, oikean hetken valinnan ja kuvalla kertomisen taidon suhteen" ei minulle oikein aukea. Tosin ei se olisi ensimmäinen kerta kuvakerronnan kyseessä ollen. Fingerporinkin nerokkuus jää minulta aika usein oivaltamatta.

Kuva: Markus Jokela


Merkelin ja Stubbin lumisadekuva ei tietenkään täytä snapshotin määritelmän ehtoa "the event of everyday life", mutta kuva lentoasemalla nukkuvasta neitokaisesta sitten sitäkin paremmin. Jos kilpailun aihe olisi "kuva, jonka kuka tahansa olisi voinut ottaa", niin tämä kuva olisi pärjännyt siinäkin kisassa. Ainakin jos minä olisin ollut tuomaristossa. Joten vanhoja sanontoja kitkerästä turkulaisesta palopäälliköstä ja pohjalaisesta sotaveteraanista vapaasti mukaillen: "Noon eri miehet/naiset, ketkä kisaan osallistuu ja parhaat palkitsee ja eri mies, kuka sanoo, että väärin valittu". Olisiko amatöörin snapshotin ja ammattilaisen palkitun lehtikuvan ero siinä, että snapshotin luonnehdinnasta  pudotetaan lehtikuvan kyseessä ollen sanasta "without" loppuosa "out" pois?  "A professional newspaper photo is defined as a photograph that is "shot" spontaneously and quickly, often even with artistic or journalistic intent"

ps. Minä olen sen verran vanhan liiton miehiä valokuvan suhteen, että minua häiritsee kuvan reunoilta kuvaan työntyvät katseenvangitsijat. Tosin ne tuntuvat olevan Jokelalle enempi tavoiteltu tavaramerkki kuin harmillinen virhe. Kuten minulle valokuvausta niin monelta kantilta valoittaneella Matti J. Kalevalla oli tapana sanoa: "Katso reunat!", millä tarkoitettiin sekä kuva-alan että pääkohteen reunoja. Ohje on yhtä pätevä riippumatta siitä, haluaako reunojen olevan "puhtaat" vai täynnä "kuvaan kurkistavia" elementtejä. Minä olisin rajannut jotenkin alla olevien tapaan.






pps. En todellakaan edes huomannut kuvan vitsiä. Se johtuu paitsi meikäläisen hitaasta sytytyksestä myös siitä, että varsinkin originaalissa kuvassa on niin paljon hajottavia elementtejä, että kuvan viesti jää helposti huomaamatta. Ei lehtikuva ole mikään Fingerpori, jossa lukija saattaa jäädä pitkäksikin aikaa pähkäilemään Jarlan ajatuksen juoksua. Jos lehtikuva ei avaudu lukijalle muutamassa sekunnissa, niin katse on seuraavassa kohteessa. Tietenkin tässäkin voi vängätä vastaan, että kyllä fiksu lukija miettii pitkään, mutta niitä on harvassa. Jos lehtikuvaaja ei pelaa lukijan ehdoilla, niin voidaan hyvin kysyä, kuvaako hän itselleen ja kavereilleen vai maksaville lukijoille.



24 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Happamia tuntuu olevan pihlajanmarjat Suvannolle vuosi vuoden jälkeen. Miten mahtaa istua tekijänoikeuksiin, että olet silponut Jokelan hienot valokuvat?

Timo Suvanto kirjoitti...

Tuntuu, että olen kuullut nämä repliikit ennenkin. Jopa samalta Anonymous-tyypiltä. Jälkimmäiseen viitsin laittaa jopa vastakommentin.

Lakipykälä: 25 §, 1. mom
”Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia:
1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen...

Kuvasitaattia avataan varsin hyvin täällä

http://www.opettajantekijanoikeus.fi/opas/korjaukset/kuvasitaatit-arvosteluissa-ja-tieteellisissa-esityksissa/


Todettakoon tässä vielä kerran se, että tekijänoikeuslaki on monilta osin etenkin termeiltään pahasti vanhentunut. Kun se lisäksi on puitelain tyyppinen, niin käytännössä sitä joutuu soveltaa monissa tilanteissa enemmän maalaisjärkeen (tai kaupunkilaistolkkuun) kuin pelkkään lakitekstiin nojautuen. Näin myös sitaattien yhteydessä.

Sitaatin edellytyksiä

1. Lainattavan teoksen on oltava julkistettu. Teos katsotaan julkistetuksi, kun se luvallisesti on saatettu yleisön saataviin.

2. Hyvä tapa
Sitaattioikeuden yhteydessä hyvä tapa tarkoittaa mukaan sitä, että "siteerattaessa teosta tai sen osaa on lähde mainittava joko välittömästi siteeratun kohdan yhteydessä tai muussa sopivassa paikassa. Siteeraus on myös selkeästi erotettava siteeraajan omasta tekstistä esimerkiksi lainausmerkeillä." Lainauksella pitää myös aina olla hyväksyttävä asiallinen yhteys lainaajan omaan teokseen.

3. Asiallinen yhteys
Lainatun ja lainaavan teoksen välillä tulee olla asiallinen yhteys, ja tätä edellytystä kutsutaan vakiintuneesti siteerausfunktioksi tai vetoamisfunktioksi. Asiallisen yhteyden vaatimus koskee sitä, mitä tarkoitusta varten lainaus on sallittu. Olennaista on, että siteerattava teos havainnollistaa, selkeyttää tai taustoittaa jollain tavalla lainaajan omaa esitystä. Siteerattua teosta saa käyttää omien ajatustensa perustelemiseen, havainnollistamiseen tai siteerattujen ajatusten arvostelemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen tekemää tekstiä tai kuvaa ei saa käyttää korvaamaan omaa tekstiä tai muuta teosta.


Minä olen omasta mielestäni siteeraanut Jokelaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, toisin kuin esimerkiksi Panu Rajala, joka romaanissaan I. K. Inhasta rikkoo sitaattioikeuden toisen kohdan seikkoja varsin selkeästi.

Kuten Heikki Poroila tätä käsittelevässä blogissaan sanoo ja minä vielä vähän komppaan, niin lait toistaiseksi säädetään eduskunnassa, tekijänoikeuslaista painavimmat tulkinnat antaa tekijänoikeusneuvosto, mutta lopullinen sanavalta on oikeusistuimilla. Mikään näistä ei tapahdu sen paremmin kirjailijan kammiossa kuin blogin pitäjän työhuoneessa. Tämä on syytä pitää mielessä.

Anonyymi kirjoitti...

Selityksiä riittää. Et ota kuitenkaan kantaa kuvien silpomiseen!

Timo Suvanto kirjoitti...

Minusta kuvan rajaaminen on sitaattioikeuden hengen mukaista, kun samanaikaisesti näytetään originaali versio.

Anonyymi kirjoitti...

Missä kohtaa tekijänoikeuslakia näin sanotaan?

Timo Suvanto kirjoitti...

Lakitekstin luonne ei taida olla sinulle kovin tuttua. Lakipykälissä on kerrottu kukin lainkohdan yleiset periaatteet, harvoin yksityiskohtaisen tarkasti. Varsinkin tekijänoikeuslaki, joka on luonteeltaan enemmän puitelain oloinen kuin yksityiskohtaisia säädöksiä sisältävä, on tarkoitettu tapauskohtaisesti tulkittavaksi. Esimerkiksi sitaatista sanotaan 22§ näin yleisesti: "Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."

Kun suurin osa valokuvista ei ole edes teoksia, niin on selvää, että monenmoista tulkintaa tarvitaan. "Hyvä tapa" ja "tarkoituksen edellyttämä laajuus" ovat käsitteinä epämääreisempiä kuin se tunnettu veteen piirretty viiva.

Entinen lehtifotari kirjoitti...

Millähän lihaksilla kuvittelet ymmärtäväsi lehtikuvasta enemmän kuin varsin nimekäs tuomaristo? Ethän ole edes ollut koskaan lehtikuvaajana.

sa.mih kirjoitti...

Robin Williams elokuvassa One hour photo ja henkilönä Sy Parrish: According to The Oxford English Dictionary, the word "snapshot" was originally a hunting term.

On parempi lähde, kuin Wiki tässä tapauksessa, kun määritellään nopeaa valokuvaamista.

Timo Suvanto kirjoitti...

En ole tässä määrittelemässä nopeaa valokuvaamista, vaan kertomassa termistä "snapshot" siinä kontekstissa, missä se Wikipedian artikkelissa määritellään. Monet sanat ovat tarkoittaneet alunperin jotain ihan muuta kuin mitä ne nykyisin tarkoittavat. Otetaan vaikka juuri laukaus, joka on alunperin tarkoittanut aseen laukaisemista, mutta nykyään se on myös valokuvaustermi.

sa.mih kirjoitti...

Niin, minä vähän neuvoin mitä se termi tarkoittaa ja se ei tarkoita näpsyä.

Näpsy voisi olla vaikka snappy.

kuten
http://www.snappysnaps.co.uk/

Timo Suvanto kirjoitti...

Meillä kun tässä huushollissa on käännetty ammatiksi englannista suomeen jo 40 vuotta, niin on tullut törmättyä kerran jos toisenkin besserwisser-tyyppeihin, jotka ovat katsoneet sanakirjasta jonkin merkityksen sanalle tai sanonnalle. Jos käännös ei vastaakaan juuri sitä, niin normaali reaktio on lähettää närkästynyt kommentti: "Väärin käännetty. Eikö se ja se iso toimija löydä mistään päteviä kääntäjiä?"

No, nythän on niin, että ilmaisun merkitys saattaa muuttua ihan toiseksi kontekstista riippuen. Beaver voi olla majava tai tussu ihan asiayhteydestä riippuen. Toki olisin voinut ottaa jonkin toisenkin esimerkin, mutta tämä nyt sattui putkahtamaan ekana mieleen.

Jos vielä vähän palataan sanaan "snapshot", niin Websterin sanakirja (monen muun tavoin) määrittelee sanan seuraavasti:

Simple Definition of snapshot
an informal photograph that is taken quickly
Full Definition of snapshot
a casual photograph made typically by an amateur with a small handheld camera


Sana on tarttunut tässä tarkoituksessa myös suomalaisiin ilmaisuihin. Suomen valokuvataiteen museossa oli vuonna 2014 näyttely, jonka nimi oli Snapshot. Näyttelytekstissä kerrottiin siitä mm. seuraavaa.

"Suomen valokuvataiteen museon Snapshot-näyttely päivittää näppäilyvalokuvan käsitteen. Näyttely koostuu pääosin tavallisten ihmisten kuvaamista valokuvista, internetkuvista, historiallisista näppäilykuvista, selfieitä ja niiden historiaa unohtamatta."

Joten minäkin vähän neuvoin, mitä se termi tarkoittaa. Sillä on muitakin merkityksiä, mutta yksi niistä on näppäilykuva, josta minä käytän nimeä räpsy.

Timo Suvanto kirjoitti...

Minä ymmärrän valokuvasta eri konteksteissa omalla tavallani. Ei se ole maailman totuus, mutta minulle totta toistaiseksi. Minun mittareillani mitattuna vuoden lehtikuvissa on ollut hyvin vaatimaton taso jo pitkään. Jos minusta kuvat ja juryn niistä antamat luonnehdinnat eivät kohtaa, niin se on minusta bloggauksen arvoinen asia. Näkemyksen saa toki haastaa, mieluiten kuitenkin perustellen.

Anonyymi kirjoitti...

Entäs se kuva, jossa Sipilä ja Stubb kuiskuttelevat Soinin selän takana? Eikö edes se ole hyvä?

Helsingin Maisteri kirjoitti...

Mitäs me papit... ;-)

Jore Puusa kirjoitti...

Ainoa osaaminen, joka mielipiteen kirjoittamiseen tarvitaan on kirjoitustaito. Kukaan ei odota että Helsingin Sanomien musiikkitoimittaja osaa säveltää sinfonian voidakseen kirjoittaa musiikista. Kukaan ei odota että Aamulehden urheilutoimittajan pitää kyetä hiihtämään 50 km voittajien vauhtia, voidakseen kirjoittaa hiihdosta. Kukaan ei odota että Tekniikan Maailman toimittaja osaa rakentaa auton voidakseen kirjoittaa autoista.
Tästä huolimatta valokuvauksesta kirjoittava saa yhä uudestaan vuodesta toiseen samaa narinaa osakseen siitä ettei itse ole tehnyt sitä ja tätä valokuvauksessa, eikä siis saisi siitä kirjoittaa.
Jostain syystä valokuvauksen sisälle on eksynyt Suomen kaikkein ikävin marinajoukko kommentoimaan mielipidekirjoittajien oikeudesta kirjoittaa, mutta keskustelemaan itse kirjoituksen aiheesta...siihen ei kyetä. Tuo joukko ei kykene käsittämään sitä että kirjoittajat blogeissa ovat siis MIELIPIDEKIRJOITTAJIA eli kolumnisteja-- eivät tarkistettavaa väitöskirjaa tekeviä. Nämä ihmiset myös tappavat kaiken keskustelun valokuvauksesta, koska kukaan alasta kirjoittava ei kauaa jaksa väitellä metakirjoittamisesta.
Yleisön tekemä tuhoava nakertaminen ja selkäänpuukotus on johtanut valokuvauksesta kirjoittamisen dramaattiseen vähenemiseen ja ilmeisesti loppumiseen.
Mistä tämä johtuu...en tiedä. Ehkä valokuvaajat ovat kertaluokkaa typerämpiä ja lukeneisuus on niin heikkoa että kommentit ovat kuin Odinin sotureiden. Ihmettelen suuresti miten olen itse jaksanut kirjoittaa mielipiteistäni valokuvauksen suhteen parikymmentä vuotta, aiheesta ei kukaan keskustellut mutta siitä kuka kirjoittaa...jokainen nimimerkillä. Pahasti ollaan vinossa sivistymaihin nähden. Linkedissä alasta tehty aloitusteksti saa helposti satakunta älykästä kommenttia, joissa kirjoittajaa ei nälvi kukaan.

Timo Suvanto kirjoitti...

Kuvahan on ihan hauska, mutta onko kyseessä pelkkä vitsi ilman sen syvällisempää sisältöä?

Tarkkasilmäinen kirjoitti...

Et tainnut huomata lainkaan lentokenttäkuvan vitsiä? Poweria mainostetaan, mutta puhti on poissa.

Timo Suvanto kirjoitti...

Suoraan sanoen en hokannut. Hyvä että joku vääntää minulle rautalangasta. Katso jutun lopussa pps.

Timo Suvanto kirjoitti...

Kyllä täällä kommentoidaan. Osa on nimimerkillä tai ilman puskista huutelua, mutta on ihan asiallisiakin puheenvuoroja. Minua ei pikku haukku haittaa, olen aika kovanahksinen nimettömään räksytykseen. Fyysisellä väkivallalla ei ole toistaiseksi uhkailtu.

Valokuvan ollessa aiheena lukijoita käy tyypillisesti puolisen tuhatta. Jos heistä prosentti kommentoi, niin se on jo ihan hyvä määrä. Pyrin vastaamaan, mutta en tietenkään loputtomiin.

Tarkkasilmäinen kirjoitti...

Mitä taas pidän siitä, jos kuvassa on juju, jota ei hoksaa ihan heti. Meitä on moneen junaan.

Jore Puusa kirjoitti...

Eipä toimi tuomaristoskaan kukaan lehtikuvaajana. Sekin, joka on toiminut -ei tee sitä enää.

Helsingin Maisteri kirjoitti...

Minusta kilpailussa oli aika omituista se, että Haastaja-sarjan voittaja oli lähettänyt kuvansa toiseeen sarjaan. Tuomaristo oli oma-aloitteisesti siirtänyt kuvat sarjasta toiseen. Kilpailun säännöt tosin sallivat tämän, mutta tämä Haastaja-sarja oli tarkoitettu yhdistyksen ulkopuolisille osanottajille. Voi olla että seuraavan kerran tähän sarjaan ei kovin montaa ulkopuolista osanottajaa tule.

Kaiken lisäksi kuulin että tuomaristo oli palkinnut kunniamaininnoin sarjoja vastoin kilpailun sääntöjä ja nimenomaisia ohjeita.

Timo Suvanto kirjoitti...

Sitäkin voisi pohtia, millainen tausta pitää olla kompetentilla tuomarilla. Esimerkiksi taitoluistelun pisteet ovat niin säädeltyjä, että tuomariksi ei voi tulla pystymetsästä. Sen sojaan tämän kisan tuomariston perustelut antavat vaikutelman, että ratkaisut tehdään mutu-periaatteella. Jotenkin minulle jäi sisäsiittoisuuden ja myötäkarvaan silittämisen tunne.

Jore Puusa kirjoitti...

Tällaiset kilpailut ovat "polittisia". Ne ovat tuomariston kilpailu. Näillä määritetään se kuvaamisen suunta, joka katsotaan ns viralliseksi totuudeksi ja jos kuvaa tarvittavalla tavalla voi olettaa saavansa töitä ja pysyvänsä yhteisön jäsenenä. Suomessa on kestetty huonosti erillaisuutta ja siksi samanlaisuus pitää määrittää kerran vuodessa.
Surullinen seuraus on että kuvat ovat kautta maan samanlaisia. Vain muutama kuvaaja uskaltaa olla erillainen. Eetu Sillanpää on ykis ja HS:n Gröndahl toinen ja parhaana esimerkkinä mielestäni Suomen paras lehtikuvaaja Kristoffer Åberg Östra Nylandista. kaikkien kanssa olen tehnyt töitä. Jonkun kanssa keikan..Eetun kanssa kuukausia ja Kristofferin kanssa viikkoja. Nämä eivät näy kilpailuissa. Eivät taida edes osallistua enää.
He kuvaavat siten että kuvissa on valokuville ominainen koukku esim sommittelun, DOF:in ja otsikon synkroni. Mutta loppuhan tämä ala on. Minkäpä tuolle mahtaa. Eikä yhden ammatin loppu mitään merkitse maailman nykytilanteen rinnalla.