Monday, 7 March 2016

Vuoden 1956 lehtikuvaehdokas


Oriveden valokuvakursseilta 80-luvulta jäi yksi Matti J Kalevan kommentti erityisesti mieleen. Ehkä siksi, että sen kuuli aika usein. Se kuului suunnillen näin: "Välillä valokuvauksen suojelusenkeli ottaa kuvaajan hellään syleilyynsä".

Tässä on käynyt juuri niin. Kuva on isäni ottama 50-luvulla joko Viipurissa tai silloisessa Leningradissa. Kuvassa etualalla olevat pojat ovat uniformuista ja yhden soittopelistä päätellen jotain soitto-oppilaita. Kuva on sekä tärähtänyt että siinä on liike-epäterävyyttä. Yhden pojan kasvojen liike on nähtävästi ollut sellainen, että se kompensoi kameran tärähdyksen, josta syystä tämän pojan kasvot ovat ainoa kuvassa terävänä näkyvä kohde. Ei mikään partakarvan terävä, mutta ihan riittävä.

Jos vuoden lehtikuva voitaisiin jakaa takautuvasti ja kilpailu olisi avoin kaikille, niin ehdottaisin tätä kuvaa vuoden 1956 lehtikuvaksi. Kuten hyvän juryn pitää tehdä, niin perustelen valintani. Päätyminen tähän kuvaan ei johdu nepotismista, vaan siitä, että se on kerta kaikkiaan hieno kuva. Periaatteessa snapshot, mutta kuten sokeallakin kanalla on oikeus nokkaista se kerran elämässä eteen tullut kultajyvä, niin miksemme soisi sitä myös isälleni.

Kuva ei vaadi selitystä avautuakseen katsojalle. Se on kuva nuoruudesta, ystävyydestä, elämän ilosa, koulutuksesta. Kaikki näkyy kuvasta, toisin kuin vaikka taannoin Meeri Koutaniemen kehuttu kuva, jossa kuvateksti kuului: "Kiinalaiset troolarit ovat vieneet suurimman osan kalasaaliista ja syventäneet paikallisten kalastajien ahdinkoa". Kuva oli ihan käypänen, mutta mikään kuvan sanalliseen muotoon puetusta viestistä ei käynyt kuvasta ilmi. Ei edes hyvällä mielikuvituksella.

Kuva on minusta sommittelultaan ja kuvakerronnaltaan kerta kaikkiaan loisto-otos. Avoin ovi, nuoret ulos, vanhat sisälle. Liike-epäterävyys ja kameran liikuttelu siten, että juuri yksi pojista on terävä. Sattuma, tsägä, mutta mitä väliä. Lopputulos ratkaisee.  

Tätäkään kuvaa en ole nähnyt koskaan vedostettuna. Johtuu varmaan siitä, että isäni on negaa katsoessaan todennut sen olevan epäskarppi ja jättänyt vedostamatta. Veikkaan, että vanhoista negoista löytyisi vaikka kuinka paljon tämän kaltaisia helmiä, jos joku vain viitsisi käydä niitä lävitse.

Tuli vielä mieleen, että kun itse vietin pari vuotta 70-luvun Moskovassa, niin miehet kulkivat hyvin yleisesti käsikoukkua keskenään kuten kuvan kaksi keskellä olevaa poikaa. Mikä mahtaa olla tilanne nyt Putinin Venäjällä?

No comments:

Post a Comment