Sunday, 26 December 2010

Betlehemin tähti



The Star of Bethlehem
Yonge, Charlotte M.: “Religion in the Home” (1913)


Joulun tarinoista Raamatussa minua on aina kiehtonut Idän tietäjät ja Betlehemin tähti. Mikä se oikein oli?  Sitä ei mainita Jouluevankeliumina tunnettuna Luukkaan evankeliumissa (toisen luvun jakeet 1-20), vaan kertomus löytyy Matteuksen evankeliumista (toisen luvun jakeet 1-10).  Alla olevat hieman lyhennetyt lainaukset ovat oleellisia tämän tarinan kannalta.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä." Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.

Raamattuun voi suhtautua niin kovin monella eri tavalla. Jonkinlaisia ääripäitä varmaan ovat usko siihen, että Raamattu on sanasta sanaan totta Jumalan sanaa ja toisaalta näkemys, että Raamattu on kokoelma pelkkiä satuja ja tarinoita. Kummassakaan ääripäässä ei Betlehemin tähden arvoituksen tieteelliselle pohdinnalle ole juuri sijaa. Raamattuun kirjaimellisesti uskoville Betlehemin tähti on ihme muiden ihmeiden joukossa ja toisella laidalla oleville tarina tarinoiden joukossa. Ei sitä tarvitse sen kummemmin selittää.

Hyvin monet kuitenkin ajattelevat, että Raamatun kertomukset ovat osin historiallista faktaa, osin monista kulttuureista yhdisteltyjä saagoja. Monet  uskovat myös, että tieteellisellä tutkimuksella voidaan selvittää, kumpaan joukkoon eri Raamatun kertomukset kuuluvat.  Joten oletetaan, että Jeesus todella syntyi suunnilleen ajanlaskun aikoihin ja silloin ainakin Välimeren pohjukassa näkyi taivalla tavallisuudesta poikkeava valoilmiö. Mikä se olisi voinut olla?
Erilaisia astronomisia ilmiöitä on ehdoteltu. Komeetta, planeettojen kohtaaminen eli konjuktio, supernova. Tähtitieteellisten tapahtumien ajankohdat voidaan nykyään laskea hyvin tarkasti sekä eteen- että taaksepäin. Tieteellisen tarkastelun avuksi, tarinoiden todenperäisyyden osoittamiseksi ei niinkään.

Ajanlaskun alun eli Jeesuksen oletetun syntymän aikoihin taivaalla ei näkynyt yhtään komeettaa eikä vasta räjähtänyttä supernovaa. Niitä ei löydy muista aikalaiskirjoituksista, joissa yleensä poikkeavat tähtitaivaan ilmiöt on mainittuina, eivätkä esimerkiksi laskelmat komeettojen kiertoajoista ajoita yhtään nykyään tunnettua komeettaa erityisen lähelle ajanlaskun alkua. Komeetoista ehkä tunnetuin näkyi vuonna 12 eaa.

Konjuktiot ovat suhteellisen yleinen taivalla näkyvä ilmiö. Astrologiassa ne ovat tärkeitä ennusmerkkejä, astronomian kannalta ne ovat lähes merkityksettömiä. Konjuktiossa kun kaksi planeettaa vain sattuvat olemaan Maasta katsottuna suunnilleen samassa suunnassa. Kirkkaimmat planeetat ovat Venus ja Jupiter. Jos ne sattuvat hyvin lähelle toisiaan, niin ne näyttävät yhdeltä kirkkaalta tähdeltä. Tällaiset konjuktiot ovatkin sen sijaan suhteellisen harvinaisia, mutta laskelmien mukaan sellainen tapahtui 17. kesäkuuta vuonna 2 eaa. Jos unohdetaan sivuseikka, että konjuktio tapahtui tismalleen eri puolella vuotta kuin nyt jouluna viettämämme Jeesuksen syntymäpäivä, niin tämä kohtaaminen olisi kirkkautensa ja harvinaisuutensa johdosta muuten hyvä ehdokas Betlehemin tähdeksi. Paitsi että näin läheisessä konjuktiossa planeetat eivät voineet olla useita päiviä, kuten Raamatun teksti kertoo tapahtuneen ja että planeetat tulivat paljain silmin näkyviin läntisellä iltataivaalla. Kuitenkin se johdatti valollaan Itämaan tietäjät Jerusalemista etelään olevaan Betlehemiin.

Unohdetaan ikävät tähtitieteelliset faktat, ja oletetaan taivaalla näkyneen jokin nykytieteelle tuntematon kirkas astronominen kohde. Miten se muuten olisi sopusoinnussa Raamatun tekstin kanssa?

Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen…

Kun kulkee metsässä tähtikirkkaana yönä, niin huomaa helposti, miten tähdet seuraavat kulkijaa. Kun kulkija pysähtyy, niin tähdetkin näyttävät pysähtyvän. Toki kyse on vain liikkeen suhteellisuudesta. Kun näemme tähtien paikan muuttuvan ympärillä oleviin puihin, mutta tiedämme puiden pysyvän paikoillaan, niin aivomme tulkitsevat tähtien liikkuvan. Valitettavasti oppaaksi tästä näennäisestä tähtien liikkeestä ei ole. Tähdet kun näyttävät liikkuvan aina samaan suuntaan kuin kulkija ja pysähtyvät kulkijan pysähtyessä, ei ennen pysähtymistä.

Tietenkin voidaan ajatella, että jos Itämaan tietäjät olisivat jollain muulla tavalla osuneet Beetlehemin tallin itäpuolelle sopivaan kohtaan ja pysähtyneet siihen lepäämään, niin he olisivat saattaneet nähdä konjuktiossa olevien Venuksen ja Jupiterin laskevan läntisen horisontin taakse juuri tallin kohdalla. Jos se on ollut merkkinä sille, että koko maailmankaikkeutta hallitseva Jumala lähetti ainoan poikansa Maan päälle, niin on sanottava, ettei Jumalaa ainakaan pröystäilystä voi syyttää. Moni hänen asemassaan oleva ei varmaan olisi voinut välttää kiusausta juhlistaa tapausta hieman komeammalla taivaallisella ilotulituksella.  Ainakin minulle olisi muutama näyttävä supernova tullut ensimmäiseksi mieleen.

 "Tähden" käyttäytyminen viittaisi pikemminkin siihen suuntaan, että kyseessä olisi kuun aliseen maailmaan liittyvä  kohde. Lentäviin lautasiin ja avaruusolentojen vierailuihin uskovat eivät voi kuvitellakaan, että kyseessä voisi olla mikään muu ilmiö korkeamman kulttuurin avaruusalus.




Legendaarisella suomalaisella seikkailijalla, kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilällä oli tapana poistaa pistoolistaan varmistin, kun hän kuuli sanan kulttuuri. Minä puolestani olen alkanut teroittaa Occamin partaveistä, kun Raamatun tarinoihin ja muita satuihin aletaan etsiä fysikaalisia taustoja. Lainaan toisen suosikkini, elokuvan Mies joka ampui Liberty Vallancen loppurepliikkiä. ”When the legend becomes fact, print the legend”.

No comments:

Post a Comment