Ankkalammikossa jäätävää tunnelmaa - änderna kämpar mot varandra

Lupasin lopettaa kirjoittelun pakkoruotsista, mutta kun varsinkin poliittiset lupaukset on tehty rikottaviksi, niin pyörrän puheeni saman tien.

RKP:n varapuheenjohtaja Nils ”Linuksen isä” Torvalds kirjoitti RKP:n äänenkannattajassa Höblässä, että pakkoruotsista voitaisiin luopua, jos vastikkeeksi saataisiin takeita palveluista ruotsiksi ja toimivasta kaksikielisyydestä.

RKP:n johdon tvångsvenska-siipi Stefan Wallinin ja Ulla-Maj Widerroosin johdolla ampui Torvaldsin ehdotuksen heti lennosta alas.

Wallin kantoi ikiaikaista huolta siitä, että näin meneteltäessä niin kovin moni suomalainen menettäisi mahdollisuuden pohjoismaiseen yhteistyöhön. Väite on nykyisessä englannin dominoivassa maailmassa niin absurdi, että joulupukkiinkin uskoo varmaan enemmän aikuisia ihmisiä kuin siihen.  Lapsillehan nyt voidaan syöttää mitä puppua hyvänsä.

Toinen Wallinin veto oli se, että samalla pitäisi koulussa luopua myös pakkosuomesta – eikä se olisi viisasta. Olen hieman huuli pyöreänä tämän väitteen kanssa. Ovatko pakollinen suomenkielen ja ruotsinkielen opetus ikiaikaisessa avioliitossa keskenään? Jos toinen katoaa, niin se tarkoittaa kuolinkelloja myös toiselle?

En ole kuullut mistään, että suomenkieliset vaatisivat pakkosuomea ruotsinkielisille. Sen sijaan tuskin monikaan suomenruotsalainen jättäisi koulussa suomen opiskelun kokonaan väliin. Koska  - Wallinin sanoin – se ei olisi viisasta. Pienen kielivähemmistön kannattaa ehdottomasti oman etunsa vuoksi osata ja osata hyvin suuren kielienemmistön kieltä. Silloin he pääsevät nauttimaan myös siitä paljon mainostetusta ”kaksikielisyyden rikkaudesta”.
Kaikki minun tuntemani suomenruotsalaiset ovat fiksua väkeä. Mistä ihmeestä televisioon ja muuhun mediaan löydetään lausuntoja antamaan ne samoja iänikuisia idiotismeja laukovat pahimmat typerykset? Ei ainakaan satunnaisotannalla.

Lienee itsestään selvää, että pakkoruotsi ei ole oikea, eikä varsinkaan riittävä keino ruotsinkielisten palvelujen takaamiseksi niitä tarvitseville. Uskon, että niitäkin on, vaikka suurin osa suomenruotsalaisista on kadehdittavan kaksikielisiä.
Keppi on pitkällä tähtäyksellä huono opettaja. Mitäs, jos kokeiltaisiin porkkanaa? Luovutaan byrokraattisesta virkamiesten muodollisesta ruotsinkielen osaamispakosta ja maksetaan aidosta kaksikielisyydestä asianmukainen lisäkorvaus niillä julkisen sektorin aloilla, joissa sitä ihan oikeasti tarvitaan. Jos vaikka perushoitaja selvittää kunnollisen kielikokeen sekä suomeksi että ruotsiksi, niin hän saa, sanotaan nyt vaikka kahta palkkaluokkaa korkeampaa palkkaa. Sama voitaisiin maksaa muille aidosti kaksi- tai useampikielisille.

Kuten Torvaldskin toteaa, niin suurin osa suomalaisista ei saa ruotsin opiskelusta mitään todellista vastinetta (gengäld). Tämä koskee etenkin niitä myöhemmässä elämässään suoritustason tehtäviin siirtyviä, jotka tällä hetkellä ovat kaikkein vähiten motivoituneita ruotsinkielen opiskelusta. Tiliotteessa oleva merkintä olisi aika konkreettinen porkkana. Ainakin jos vertaa mahdollisuuteen päästä joskus osalliseksi pohjoismaisesta yhteistyöstä – sen ainoaksi ruotsia puhuvaksi jäseneksi.

Jos Nils Torvalds edustaa sitä liberaalia ja avarakatseista suomenruotsalaisuutta (kuten monen entiset taistolaiset), niin Ulla-Maj Wideroos on kaivautunut niin syvälle kielipoteroonsa , että sieltä pystyy enää ampumaan vain tähtäämättä. Sotaiset kielikuvat ovat Ulla-Majn oman blogin inspiroimia.

Kas kun Ulla-Maj ei närpiöläisenä ole vaatimassa Närpiön ruotsille pakollista opetusta suomenkielisissä kouluissa. Närpiössä kun muilla suomenruotsalaisillakin on kielivaikeuksia, kouluruotsilla siellä ei pärjää lainkaan. Tässä puhun kokemuksen rintaäänellä.

Torvaldsin artikkelia en löytänyt mistään, mutta alla Höblän uutinen asiasta.

I en kolumn i morgondagens Hbl flaggar Nils Torvalds för att den obligatoriska svenskan kan ges upp under vissa villkor som garanterar tvåspråkigheten.

Debatten om den obligatoriska svenskundervisningen i finska skolor går vidare. I en kolumn i morgondagens Hbl föreslår Svenska folkpartiets viceordförande Nils Torvalds en kompromiss.

Enligt hans förslag frångår man den obligatoriska svenskan men kräver i gengäld en bättre garanti för service på svenska och en fungerande tvåspråkighet.

– Det viktiga är hur vi bäst kan garantera service på svenska, säger Torvalds.

Han försäkrar att han funderat länge på frågan innan han fattade pennan.

– Problemet är att vi i dag kräver att finskspråkiga elever läser svenska utan att ge någonting i gengäld. Samtidigt vet alla, åtminstone de som bor innanför Ring III, att på sjukhus och åldringshem ser vi ingenting av den obligatoriska svenskan. Den tillför ingenting när det gäller, säger Torvalds.

Partiordförande Stefan Wallin tar i mogondagens Hbl avstånd från Torvalds förslag.

– Skolsvenskan är inte bara en fråga om att tillräckligt många personer i förvaltningen skall kunna ge finlandssvenskarna service. Det vore ett alltför egoistiskt sätt att se på skolsvenskan eller landets tvåspråkighet.

– Det handlar också om att ge finska barn och ungdomar en personlig kontaktyta med vårt lands tvåspråkighet, exempelvis som port till det nordiska sammanhanget. Och slopar vi den obligatoriska svenskan i finska skolor måste vi också slopa den obligatoriska finskan i svenska skolor. Det vore inte klokt, skriver Wallin.

Ulla-Maj Wideroosin kielipoliittisia näkemyksiä pakkovenäjästä ja venäläistämisestä.

Det är det minsta man kan säga om vår statsministers sätt att ta hjälp av Rysslands statsminister i språkfrågan. När skall Finlands folk vakna och inse vad som är på gång i vårt land. Tvångsryska och förryskning! Det var inte det här som min far och andra stred för i kriget!