Vuoden lehtikuvaaja 2012

Omalle suosikilleen vuoden lehtikuvaajaksi 2012 voi antaa äänensä. Ei kun tutkimaan kuvia.

Lehtikuvaajat ovat itkeneet vuosikausia, että ahneet amatöörit ja kuvaavat toimittajat vievät leivän heidän ja heidän lapsiensa suusta kuvittamalla lehdet amatöörimäisillä räpsyillä, joita ei hyvällä tahdollakaan kutsua valokuviksi, ei ainakaan isolla veellä. Nyt näkemäni kuvasadon perusteella ammattilaiset ovat käyneet imperiumin vastaiskuun. Siis kohottamalla kuviensa tason sellaiseksi, että amatööreillä ei ole enää mitään mahdollisuutta vastaavaan? Ei, vaan ryhtymällä itse kuvaamaan amatöörimäisiä räpsyjä ja kirjoittamalla niihin kuviin vain löyhästi - jos ollenkaan - liittyviä kuvatekstejä.

Nyt varmaan useampi kuin yksi saattaa kysyä, että millä lihaksilla esitän tällaista. Enhän ole lehtikuvaaja, en edes wannabe lehtikuvaaja. En olekaan, mutta ei kai lehtiä tehdä lehtikuvaajille. Jotkut elokuvaohjaajat kertoivat tekevänsä elokuviaan ensisijaisesti ystävilleen, mutta minusta se on aika elitististä ajattelua. Massamediaa tehdään kuitenkin pääasiassa massoille, suurelle lukevalle yleisölle. Jos ystävät, tutut ja kylänmiehetkin  sattuvat pitämään tuotoksesta, niin se on bonusta.

Arvioni ovat lehtiä 57 vuotta lukeneen (siitä kun opin lukeneen on kulunut tämä aika) ja kuvia vielä hieman pidempään katselleen henkilön täysin subjektiivinen käsitys näistä valokuvista. Kuvaajia sinänsä en arvioi, ainoastaan tässä esillä olevia kuvia, jotka eivät ole edes kaikki arvioitavat kuvat. Jos se nyt jotain kiinnostaa, niin on minulla valokuvaajan tutkintokin, eli Valokuvaajan erikoisammattitutkinto, VEAT. Suuntautumiseni tässä tutkinnossa oli fysikaaliset ilmiöt, eli aika kaukana tavallisesta lehtikuvasta. Koko CV:tä en laita, eiköhän jo tällä ja blogia vähän selaamalla selkene, kuka ja millainen tyyppi on arvioiden takana.

Kuvien ja kuvaajien valintakriteereitä en ole nähnyt missään.  Ovatko kuvat kyseisten kuvaajien omasta mielestä heidän parhaita valokuvia sinällään vai johonkin tekstiin hyvin sopivia? Jos jälkimmäinen on oleellinen kriteeri, niin silloin kuvat pitäisi ehdottomasti julkaista taittoineen. Lehtijuttuhan on kolmen tekijän liitto: tekstin, taiton ja kuvien. Ilman kokonaisuutta yhtä osaa on aika vaikea arvioida.

Kun taittoa ei ole saatavilla, niin arvioin kuvia itsenäisinä ja miten ne istuvat ainoaan saatavilla olevaan informaatioon, eli kuvatekstiin. 

Otetaan sitten ehdokkaat muutaman enempi vähempi satunnaisen esimerkin voimin käsittelyyn.

 Venäläisiä turisteja Kuolleella merellä, maaliskuu 2012.

Tällaisia kuvia on jokaisella Kuolleella merellä käyneellä turistilla. Jopa minulla.  Ilman kontekstia on vaikeaa päätellä, onko kuvassa olevien kansallisuus jotenkin oleellista. Henkilöiden venäläisyys kun ei mitenkään ilmene kuvasta. Minun luokituksessani menee kategoriaan snapshotit eli räpsyt.

Kuvaan sinänsä liittymättä todettakoon, että Kuollutmeri on siitä omituinen sana, että siinä taipuvat yhdyssanan alku- ja loppuosa. Siis Kuolleellamerellä. Kuvateksteistä lisää hieman myöhemmin. 

Kuvassa on selkeä värivirhe. Onko se tarkoituksellista vai ei, sitähän minä en tiedä. Värivirhe saa kuvan näyttämään jotenkin 70-luvun haalistuneelta printiltä. Korjattuna kuva voisi olla jotenkin yllä  olevan kaltainen. Olen ollut Kuolleellamerellä ja tiedän, miltä siellä näyttää paikalle tyypillisenä autereisena kevätpäivänä. 

 Rankkasade Aleksanterinkadulla Helsingissä 19.7.2012. 

Jos tyttöjen vaatteilla on muutama pisara, mutta muuten ei suoralla salamalla päin pläsiä otetussa kuvassa ole sateen tuntuakaan, niin en kutsuisi tilaa rankkasateeksi. 

 Venäjä. Pietari. Venäjällä on juhlittu voitonpäivää 67 vuotta sitten natsi-Saksasta saadun voiton kunniaksi. Pietarissa nuoret venäläissotilaat osallistui voitonjuhla kulkueeseen.

Kuvassa ei mikään elementti liitä sitä kuvatekstiin. Ei Pietariin, ei voitonpäivään, ei natsi-Saksasta saatuun voittoon, ei voitonjuhlaan, ei venäläissotilaisiin, ei kulkueeseen. Ainoa kuvan johinkin tilaan selkeästi liittävä elementti on kielletyn ajosuunnan merkki. Mikä on sen viesti, jää minulle kysymysmerkiksi.

Kuvan visuaaliset meriitit ovat aika vaatimattomat - tai sitten minä moukkana en niitä vain huomaa. Joku fiksumpi voisi valistaa.

 20120623 Venäjä. Pietari. Yleinen sauna. Andrei ja Nikolai antaa voimauttaavaa energiahoitoja.

Lehtikuvaajien moraali on kuulemma niin korkealla, että he eivät tule kirjoittamaan toimittajien tontille ja toivovat vastavuoroisuutta toimittajilta. Ehkä olisi syytä laajentaa korkea moraali myös kuvateksteihin. Ihan vain niiden laadun takia. Kuvan etualalla olevan henkilön nimi tuskin on Andrei ja Nikolai. Eli missä luuraa Andrei tai Nikolai, jotka yhdessä antavat voimauttavaa energiahoitoa tai voimauttavia energiahoitoja.  Kuuden sanan virkkeessä neljä  sisältö-, kirjoitus- ja kielioppivirhettä on ihan mallikas suoritus – ottaen huomioon, että kyseessä on kilpailukuvan kuvateksti. Sitä edeltävän kuvan kuvatekstin viimeisessä virkkeessä kielioppivirheitä on vain kaksi.

Ihmetellä voi myös sitä, miten kuvan sommittelua parantaa Andrein ja Nikolain olkapäästä työntyvä käsi, joka tökkää Andreita ja Nikolaita silmään tai Andrein ja Nikolain kyynärpäästä kasvava jalka. Pieni siirtymä oikealle olisi korjannut tämän.

 Putsasin Phtoshopilla etualan Andrein takana olevan henkilön pois kuvasta. (Venäjällähän tämä on valokuvauksen traditiota). Olisiko se eettisesti oikein kilpailukuvassa ja teenkö tekijänoikeusrikkomuksen Juha Metson kuvaa kohtaa? Sitä saavat muut spekuloida aivan vapaasti. Korjauttu kuva on tässä vain esimerkkinä siitä, kuinka paljon häiritsevät elementit vaikuttavat kuvan visuaalisuuteen. Etenkin punainen läpsykäs on visuaalinen magneetti, joka vetää katsetta puoleensä. Se häiritsee paljon enemmän kuin musta reppu etualalla.

 Kuvan etualalla melkoisen tilan ottaa kiusallisen paljon kevyeltä kamerarepulta vaikuttava esine. Kokemuksesta tiedän, että jos kameralaukkua ei laita johonkin hallittuun paikkaan, niin se ryömii mukaan kuvaan luonnonlain varmuudella. Sen verran linssiluteen vikaa siinä pakkauksessa on.

Olen käyttänyt tähän Juha Metson kuvan analysointiin aika paljon ruutia. Se johtuu vain siitä, että kuvassa olisi ollut minusta todellisen mestarikuvan ainekset, mutta nyt kuvaaja on mennyt ikään kuin onnensa ohitse. Hieman lisää skarppaamista ja tulos olisi ollut loistava. 

 Venäjä. Siperia. Ukkosmyrsky pyyhkäisi Venäjän Keski-Siperian ikimetsikön yli.

Meikäläisen ydinosaamisalueella. Fysikaalinen ilmiö. Salamakuvia on maailman tulvillaan. Katsokaa vaikka googlettamalla.  Tässä kuvassa ei ole mitään vikaa, mutta se on ihan väärässä kontekstissa, kilpailemassa vuoden parhaiden lehtikuvien joukossa. Miten kuvasta ilmenee, että ollaan Keski-Siperian ikimetsikössä? Muutama puunlatva kuvan alareunassa ei ainakaan kerro tätä seikkaa. Sitä paitsi salama iskemässä Vatikaanin kirkon huipulle paavin eropäivänä on niin paljon kovempi symbolisena kuvana, että tämä kalpenee jo pelkästään siksi. Toki Vatikaanin kuva on otettu vasta sen jälkeen, kun tämän kisan kuvat on valittu.

 Aino Falck Pudasjärveltä menossa sahaamaan polttopuita helmikuussa 2012.

Räpsy mikä räpsy. Keskellä kuvaa oleva hahmo näyttää minusta pikemmin olevan tulossa kuvaajaa kohti moottorisahamurha mielessään. Valokuvaajan ensimmäinen käsky "Tarkista reunat" on unohtunut, kun niskan takaa kurkistaa oranssi ahkio ja käden vierestä tynnyrin puolikas. 

 12-vuotias Rosa Maria Flores nauttii tanssimisesta kotipihallaan tavallisen 12 tunnin työpäivän jälkeen. El Alto, Bolivia. / 12-year-old Rosa Maria Flores enjoyes dancing at her home after a usual workday of 12 hours. El Alto, Bolivia.

Kuvana pidin tästä kovastikin. Ainoat miinuspisteet varpaiden silpomisesta. "Katso reunat", kehotti valokuvauksen opettajani Matti J. Kaleva. Eikä ainoastaan kerran. Kun edelleen on kisasta kysymys, niin kuvatekstit kannattaa laittaa ainakin Wordin oikolukuun.  Silloin selviäisi, että enjoy-verbin kolmannen persoonan preesens on enjoys.  Eihän tämä mikään englannin kielen oikeinkirjoituskilpailu ole, mutta kun kuvissa on kuvateksti ja niitä on kisaaja kohti noin 5 kappaletta, niin saisivathan ainakin ne olla kunnossa. Kuvilla kun ei tunnu olevan niin väliä. Ja sitten hymiö perään, ettei vain kukaan suutu vahingossa. :-)

 Kiinalaiset troolarit ovat vieneet suurimman osan kalasaaliista ja syventäneet paikallisten kalastajien ahdinkoa. Cape Coast, Ghana. / Chinese trawlers have stolen most of the fish from the local fishermen and deepen the plight to survive. Cape Coast, Ghana.

Tästäkin pidin. Vaikka kuvasta ei mitenkään ilmene, että "kiinalaiset troolarit ovat vieneet suurimman osan kalasaaliista ja syventäneet paikallisten kalastajien ahdinkoa". Tähän kuvaan pätee myös edellisen kommentti. Kuvaajan ammattitaitoon kuuluu, että kädet eivät ole kuin sirkkelimiehellä eli pari sormea puuttuu.

Sopii muuten vertailla Jokelan moottorisahakuvaa ja molempia Koutaniemen kuvia. Miten paljon enemmän dramatiikkaa saadaan kuvaan, kun kuvaaja vaivautuu ottamaan kuvan alaperspektiivistä. Normaali silmänkorkeus on tylsin kuvaussuunta. 

 Jenni Haukio onnittelee aviomiestään, vasta valittua Suomen tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä, tammikuu 2012.

Minusta näyttää kuvan perusteella, että nainen iskee selkään pullan väärään kurkkuun saanut miestä. Naisen tunnistaa just ja just Haukioksi, mutta mies on Niinistö vain asiayhteyden perusteella. Mitään Niinistölle olennaista ei kuvassa ole näkyvissä, saatikka sitä, että hänet on juuri valittu pressaksi.

 Addison ja Olivia Turk uudella keskiluokan asuinalueella Mont Horebissa, Wisconsissa, syyskuu 2012.

Suurin osa kuvista on taaskin otettu ulkomailla. Ei eksoottinen kuvauspaikka tee kuvasta yhtään sen parempaa, vaikka viime vuosien tulosten perusteella tämä tuntuu olevan keskeinen arviointikriteeri.  

 Venäjä. Siperia. Alaikäiset Vladimir ja Igor ajelevat rallia kilvettömällä Moskovitzilla Pudinon kylän raitilla.

Ehdoton suosikkini. Tämä on hurja kuva, vaikka oikeastaan mikään kuvatekstistä ei näy kuvassa. Minusta pojat ovat aika vanhoja, kuvassa on kolmaskin henkilö, tosin selin, auto on varmaan paikallaan, ei liikkeessä.  Auton kilvettömyys, merkki ja Pudinon kylän raitti jäävät myös pelkän  kuvatekstin varaan. Mikään kuvassa ei tule niitä. Hyvä kuva toimii kuvatekstistä riippumatta, huono ei oikeastaan mitenkään, mutta erityisesti ei, jos se ole liitossa kuvatekstin kanssa.

Keskustelu on vapaa tällä palstalla tai jossain muualla. Olen tapojeni vastaisesti (?) ollut aika ilkeä arvioissani, mutta minusta kuvien laatu ei tällä kertaa ansaitse päänsilitystä. Jos näiden kuvien perusteella pitäisi tehdä kattavampaa arviota lehtikuvauksen tilasta Suomessa anno domino 2013, niin se on minusta melkoisessa kriisissä. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Suomessa on vielä laadukasta lehtivalokuvausta ja tietysti laadukkaita kuvaajia. Vuoden lehtikuvakisassa se on vain näkynyt viime vuosina aika huonosti.

-------------------------------

Päivityksiä

 Olisin rajannut tämän kuvan niin, että veneen alla oleva hahmo näkyy, mutta siitä eteenpäin oleva löysä leikataan pois.

 Pekka ja Pätkä neekereinä. Lippalakkipäinen on kaverini Pekka ja minä olen häntä 2 senttiä lyhempi Pätkä. Kuva voisi olla totta, mutta ei ole. Ei ainakaan siinä mielessä, että se on rakennettu kolmesta samassa paikkaa mutta eri aikaan kuvatusta kuvasta. Olin kyllä Pekan kanssa Kuolleellamerellä (mikä on kielitoimiston suositus taivutukseen) yhtä aikaa, mutta Pekka ei halunnut sillä kertaa ruveta neekeriksi. Siksi liitin itseni Pekasta aiemmin otettuun valokuvaan ja liitin kuvaan vielä sanomalehteä lukevan kellujan korostamaan sitä, etä olemme Kuolleenmeren rannalla. Kyseinen kuva on aika klassinen paikalla otettu  valokuva. Googlatkaa vaikka.

Minunkin vasemman jalan varpaat on kuvassa silvottu. Se johtuu siitä, että kuvan minusta otti kaverini Jyrki, ja siinä kuvassa varpaat rajautuvat pois. Jotta sain itseni luonnollisen oloisesti samaan kuvaan Pekan kanssa, minun oli sijoitettava itseni niin, että kuvahahmoni olemattomat varpaat eivät näy kuvassa. 

Jos tämä kuva jostain kumman syystä olisi ollut vuoden lehtikuvakilpailussa, niin olisin kirjoittanut siihen jotenkin tällaisen taustatekstin.

Pekka ja Pätkä neekereinä. Suomalaiset Pekka R. ja Timo S. ovat sivelleet itsensä Kuolleenmeren terveelliseksi väitetyllä mudalla. Suolajärven suolapitoisuus on niin suuri, että siinä on helppo kellua vaikka sanomalehteä lukien. 

Esimerkiksi tällaista tekstiä en olisi laittanut.

Kuolleenmeren pinta laskee jatkuvasti israelilaisten järveen laskevasta Jordanvirrasta ottaman liiallisen kasteluveden johdosta.

Se kun ei näy kuvasta mitenkään.

 
Jyrki D:n kommenttiin liittyen.