Nelikenttää vuoden lehtikuvista

Vuoden lehtikuvaajajutun takia saamani runsaan ja rönsyilevän palautteen vuoksi palaan vielä aiheeseen. Penäsin jossain välissä valintakriteereiden perään. Millä perusteella kisaan on valikoitu ne kuvat kuin on?

Valokuvassa on aina jonkinlainen viesti kuvaajalta katsojalle. Jos ei ole, niin miksi sitten ottaa kuva ja vielä enemmän voi ihmetellä sen julkaisemista. Viesti sisältää sekä tietoa että tunnetta. Vaihtelevassa määrin kumpaakin. Kuvan välittämä tieto voi olla oikeaa, olematonta tai sitten suorastaan väärää tietoa. Kuvan välittämä tunne voi olla samoin sitä, mitä kuvaaja haluaa, olematonta tai pahimmassa tapauksessa hyvin ristiriitaista.

Olen tehnyt joistakin vuoden lehtikuvaajaehdokkaiden kuvista analyysia ja sijoittanut ne nelikenttään, jossa akseleina ovat tieto ja tunne. Tiedon ja tunteen kriteereiksi olen valinnut ne kuvan saatesanat tai kuvatekstin, jotka kilpailukuvilla on.  Oikeaan yläkulmaan sijoittuvat ne kuvat, joissa kuvasta saatava tieto ja tunne ovat parhaiten sopusoinnussa kuvatekstin kanssa. Muutamia tekstejä olen muotoillut itse, jotta idea aukenisi parhaiten. Näin mm. kuva jääkiekkokatsomosta sijoittuu joka kulmaan, jos sillä on eri kuvateksti. Akseleiden origoon sijoittuu kuvista hajuttomin, värittömin ja mauttomin näillä kahdella ominaisuudella mitaten.

Kuvan sisältämän tiedon arviointi on yksikäsitteisempää. Miten hyvin olen laittanut kuvat tunneakselille onkin jo tulkinnallisempaa. Näin valikoidut kuvat kuitenkin minun mielestäni asettuvat tähän nelikenttään. Joku toinen olisi voinut laittaa ne eri tavalla tai suorastaan valita eri kuvat tähän.

Kuvan sijoittuminen johonkin kohtaan nelikentässä ei ole sinänsä kuvien paremmuuden absoluuttinen mittari.  Se kertoo vain sen, miten minä koen kuvan onnistuneen tiedon ja tunteen välittäjänä. Puhtaasti faktaa sisältävän kuvan ei tarvitsekaan olla tunteikas, mutta jos kuva on vasemmalla alaneljänneksessä, niin silloin on jotain pielessä. Nimittäin fakta- ja tunnepuoli ovat molemmat juuri päinvastaiset, mitä kuvaajalla on ollut mielessä. Tunnepuoli siis edelleen minun näkemykseni mukaan.

Tämän enempää en aio valintojani avata. Alla kuhunkin kuvaan liittyvä teksti. Osa niistä on tähän tarkoitukseen keksittyjä. Samoin osa kuvista on minun kuvia. Niiden tarkoitus tässä on olla vain tyhjän paikan täyttäjänä, kun en löytänyt kilpailukuvista hyvää esimerkkiä. Jokerifanit ovat neljällä eri tekstillä nelikentän kulmissa.

1. Israelin armeija ja palestiinalaiset mielenosoittajat ottivat yhteen Maapäivän mielenosoituksessa Jerusalemissa 30.3.2012.

2. Rankkasade Aleksanterinkadulla Helsingissä 19.7.2012.

3. Venäläisiä turisteja Kuolleella merellä, maaliskuu 2012.

4. Aino Falck Pudasjärveltä menossa sahaamaan polttopuita helmikuussa 2012.

5. Iman Dahmane sovittaa asuaan koulun vanhojen tansseihin Helsingissä helmikuussa 2012.

6. Jokereiden kannattajia Hartwall Areenassa marraskuussa 2012. Oma joukkue johtaa

7. HIFK:n kannattajia Hartwall Areenassa marraskuussa 2012. Oma joukkue johtaa.

8. Venäjä. Siperia. Alaikäiset Vladimir ja Igor ajelevat rallia kilvettömällä Moskovitzilla Pudinon kylän raitilla.

9. Hylkeenpyyntiä Perämerellä, kevät 2012

10. Turistit ovat sivelleet itsensä Kuolleenmeren terveelliseksi väitetyllä mudalla. Suolajärven suolapitoisuus on niin suuri, että siinä on helppo kellua vaikka sanomalehteä lukien.

11. Ravintolapäivä Helsingin Kalasataman teurastamoalueella marraskuussa 2012.

12. Rebuplikaanien kokoontuminen San Antoniossa Teksasissa, syyskuu 2012.

13. Valokuva asteroidista BA14, joka ohitti maapallon hyvin läheltä.

14. Jääkiekko on seniori-ikäisiä usein vammauttava urheilumuoto.

15. HIFK:n kannattajia Hartwall Areenassa marraskuussa 2012. Oma joukkue häviöllä.

16. Jokereiden kannattajia Hartwall Areenassa marraskuussa 2012. Oma joukkue häviöllä.

17. Markus ja Eero Sutinen saunovat Helsingin Kannelmäessä joulukuussa 2012.

jälkikirjoitus

Ensimmäinen kommentti koski natsien valokuvia. Miten ne voivat olla hyviä natsien kauheudesta huolimatta?

Ihan samalla tavalla valokuvina sisältämänsä viestin mukaisia tai ristiriitaisia tai jotain siltä väliltä.

 Aatu itse kuvattiin Saksan kansan ennennäkemättömään suuruuteen ja korkeuksiin johdattavana Führerinä, jonka takana massat seisoivat vankkumattomina. Kuva on ristiriidaton tämän viestin suhteen, natsien propagandakoneisto oli todella taitava. Nythän ei arvoida sitä, onko viesti totta vai ei, vaan sitä, onko kuva halutun viestin suuntainen. Tämä on.

Naisilla ei juuri ollut sanasijaa natsi-Saksassa. Vaikka propaganda koitti väittää toisin, niin tässäkin kuvassa on ristiriita kuvan sisällön ja tiedollisen viestin välillä. Miehet ovat kuulijoiden joukossa eturivissä, naiset takana.

Joskus todellisuuden ja halutun viestin välillä on niin suuri ristiriita, että todellisuus puristuu kuvasta väkisin esiin. Tämä kuva on tietysti sieltä lievimmästä päästä, mitä natsi-Saksaan tulee.

Kun olin itse parina kesänä Saksassa 70-luvun alussa, niin mieleeni jäi vitsikkääksi tarkoitettu sanonta. Kun lähdettiin autolla, niin naiset pantiin aina takapenkille ja usein saatesanoilla "Gemüse hinten" eli vihannekset taakse.  Selitän vielä, kun joillakin saattoi mennä ohitse. Ostoksilla kun saksalaisilla oli tapana, että lihat ja muut arvokkaammat tavarat lastattiin autoon sisälle ja vihannekset heitettiin takakonttiin.

Yllä olevista kuvista siis ylempi oikeaan yläneljännekseen ja alempi vasempaan yläneljännekseen.