Kalle Kultala
"LAUSUNTOPYYNTÖ
Hakija on pyytänyt tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa
valokuvan teos-kynnyksestä. Hakija on liittänyt lausuntopyyntöönsä valokopion
lehtikuvaaja Kalle Kultalan ottamasta valokuvasta, jossa Urho Kekkonen, Rafael Seppälä,
Max Jakobson ja Ahti Karjalainen lukevat Neuvostoliiton noottia Havaijilla.
Hakijan käsityksen mukaan kyseessä on valokuva eikä
valokuvateos, sillä tekijällä tuskin on ollut mahdollisuutta asetella
noottikriisin hiljentämiä valtiomiehiä tai muutenkaan juuri vaikuttaa kuvan
sisältöön. Lopputulos olisi ollut olennaisesti sama, jos kuvan olisi ottanut
joku toinen lehtikuvaaja. Hakijan mielestä kyseessä on samankaltainen kuva,
jollaista tekijänoikeusneuvosto käsitteli lausunnossaan TN 2003:6 (Paavo
Nurmi).
Hakija toteaa, että noottikriisistä on juuri tullut
kuluneeksi 50 vuotta. Hakijan tulkinnan mukaan valokuvan suoja-aika päättyy
1.1.2012, jos kyse ei ole valokuvateoksesta. Tällöin suoja-aika päättyisi
1.1.2061. Jos kyseessä on valokuva, joka jää teoskynnyksen alapuolelle, sitä on
hakijan käsityksen mukaan mahdollista käyttää 1.1.2012 jälkeen esimerkiksi
Wikipediassa Noottikriisi-artikkelin kuvituksena. Jos kyseessä on valokuvateos,
näin ei luonnollisesti voida menetellä."
Käsittelin tätä aihetta jo aiemmin. Tekijänoikeusneuvostolta
voi tiedustella tekijänoikeuteen liittyen asioita, vaikka ei itse olisi
juridiikan - eikä matematiikan
erityisosaaja. Siitä huolimatta…
1. Valokuvan tekijänoikeuden suoja-aika nostettiin vuonna 1991
25 vuodesta 50 vuoteen. Ei kuitenkaan takautuvasti, joten Kultalan vuonna 1961
otetun kuvan tekijänoikeuden suoja-aika valokuvana olisi päättynyt vuoden 1987 lopussa.
2. Jos kuva on tekijänoikeusneuvoston lausunnon mukaisesti
teos, niin sen suoja-aika päättyy sen vuoden lopussa, jolloin on kulunut 70
vuotta tekijän kuolemasta. Kultala kuoli 1991, joten suoja-aika ei olisi
voimassa enää 1.1.2062 alkaen.
Finnfoto uutisoi päätöksen otsikolla "Tärkeä päätösvalokuvaajille". Tärkeä on suhteellinen käsite. Tässä se tarkoittaa ennen vuotta
1966 otettuja valokuvia. Käytännössä näiden joukossa lienee aika vähän sellaisia
kuvia, jotka ovat valokuvan ja valokuvateoksen rajamaastossa ja joilla on vielä
tänäänkin jotain kaupallista arvoa.
Periaatteessa olen kuitenkin tyytyväinen
Tekijänoikeusneuvoston kannanottoon. Sen Paavo Nurmen kuvasta antama lausunto
oli sen verran kuvaajaa nöyrryttävä, että nyt ilmassa oli jonkinlaista
valokuvaimperiumin vastaiskun tuntua.
8 kommenttia:
Kun kerran on todettu, että k.o. puheena ollut kuva on teos, jota tekijänoikeus suojaa, niin mites sen julkistaminen tässä yhteydessä? Kyseessä ei ole sitaatti, ei arvosteleva esitys (paitsi mitä nyt tekijänoikeusneuvostoa arvosteleva...) eikä päiväntapahtuman uutisointikaan - sen verran vanha tapaus on jo kyseessä.
Millä oikeudella siis Poikkitieteilijä on sijoittanut k.o. teoksen jäljenteen poikittain palstalleen?
Päiväntapahtuman uutisointi, jota käsittelen, on ko. kuvan saama status Tekijänoikeusneuvostolta.
Oikeus on tietysti oman käden oikeutta. Minun tulkintani tässä on se, että käyttämäni kuvasitaatti on laillinen. Joku voi olla toista mieltä. Lehtikuva on ymmärtääkseni tekijänoikeuksien omistaja. Jos he katsovat asiaa toisin silmin, niin kannetta odotellessa omatuntoni on siinä mielessä puhdas, että minä yksin vastaan palstani laillisuudesta.
Niinhän se toki on. Tuo tekijänoikeusneuvoston lausunto on kahden kuukauden takaa, joten pohdiskelin onko kyse enää "päivän uutisesta".....
Oma tulkintani voisi olla, että on, kun kyseessä on jatko aiemmin "uutisoituun" asiaan, mutta muut arvaukset ovat tietysti yhtä hyviä.
P.S: Mikä tuon viimeisen virkkeen logiikka on? Rikoksen tekijän omatunto on puhdas, jos hänellä ei ole rikostovereita? Ei oikein aukene....
Ilmaisu ei varmaan ollut paras mahdollinen. Tarkoitin sitä, että vastaan itse tekoni mahdollisista seuraamuksista, eikä siinä ole muut kusessa kuten vaikka Marimerkko ja Finnair.
"Perusteena päätökselle oli valokuvan erityinen dramaattinen tunnelma, jonka kuvaaja oli rakentanut luovilla valinnoilla esimerkiksi valojen käytössä, ajoituksessa, syväterävyydessä sekä kuvan sommittelussa ja rajaamisessa."
Paskan marjat. Kultalan ainoa todellinen itsenäinen teko on salaman käyttö. Ilman sitä kuvasta ei olisi tullut mitään. Aikaa ja paikkaa, kuvattavien ohjaamisesta nyt puhumattakaan Kultala ei ole voinut valita. Perusasetelma on ihan sama kuin Nurmesta sytyttämässä olympiatulta. Historiallisesti merkittäviä teoksiä molemmat, myös hyviä valokuvia. Ei kuitenkaan mitään loogista syytä pitää toista valokuvana ja toista teoksena.
Mitään sommittelua ja rajaamista ei ole kuvassa havaittavissa, paitsi mitä nyt erityisen kökköä ja amatöörimäistä.... ;) Katkotut varpaat, tyhjä tila oikealla heikentää kompositiota vieden huomiota pääkohteelta, valo on suora salama päin pläsiä.... Luovaa on vain Urkin polven ojennus, tai siis sen valinta kuvaushetkeksi - tai siis sen ruudun valinta lehteen.
Kommentti tähän, etenkin rajauksen suhteen, omana postauksena.
Lähetä kommentti