Friday, 31 May 2013

Merkittävä päätös valokuvaajille


  
Kalle Kultala
Rajaamaton kuva. Olettaisin kamerana olleen Lindhofin ison filmikoon kameran neliön muotoisesta kuvasta päätellen. Kuva on suomalaisen lehtikuvan historiaa ja merkkiteos. Minusta ei kuitenkaan ole täytä niitä kriteereitä, jotka valokuvateoksen pitäisi Tekijänoikeusneuvoston mukaan täyttää.

Merkittävä päätös valokuvaajille. Näin otsikoi Finnfoto Tekijänoikeusneuvoston lausunnon Kalle Kultalan noottikriisikuvasta. Ehkä lievää hypetystä, mutta olihan se toisaalta ainakin minun tietääkseni ensimmäinen kerta, kun selkeä käyttökuva sai valokuvateoksen statuksen. Muuten kansakunta, ei edes valokuvaajien veljeskunta, tuskin pidättelee hengitystään tämän uutisen luettuaan. Valokuvaajien arkea lausunto kun ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Käytännössä kyse on siitä, onko tekijänoikeuden suoja-aika 50 vuotta kuvan ottamisesta vai 70 vuotta tekijän kuolemasta. Tässä tapauksessa ainoa konkreettinen hyötyjä on  STT-Lehtikuva, jolla on kuvan tekijänoikeudet. Kuvia, joilla on rahallista arvoa  ja jotka ovat yli 50 vuotta sitten otettuja, lienee aika harvan fotarin arkistoissa. Todellisia hyötyjiä lehtikuvien pääsystä teos-luokkaan olisivat siis lähinnä kuvatoimistot ja sellaiset lehdet, joilla on hyvin järjestetty arkisto pitkältä ajalta ja siellä historialisesti merkittäviä valokuvia. Kuten Hesari - yllätys yllätys. Uutinen on siis merkittävä, mutta ei valokuvaajille vaan kuva-arkistojen haltioille.


 

Noottikriisikuvan tilaustiedot STT-Lehtikuvan nettisivuilla. Lehtikuvalta kuva irtoaisi tuotepakkauksen kylkeen 295 eurolla. Olettaisin kuvassa olevien herrojen perikunnilla olevan aavistuksen verran  erilainen näkemys tästä asiasta.


Alla neuvoston loppukannanotto sille esitetyn tiedustelun johdosta.

"Valokuvan julkaisemisella tai julkaisemattomuudella ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, ylittääkö valokuva teoskynnyksen vai ei. Valokuvaajanammattitaidon tasolla tai sen puutteella ei itsessään ole merkitystä valokuvan teoskynnyksen arvioimisessa. Amatöörivalokuvaajakin voi luoda teosvalokuvan. Valokuvan tarkoituksella kuten sillä, onko kuva tarkoitettuesimerkiksi lehtikuvaksi, valokuvanäyttelyyn tai perheen valokuva-albumiin ei ole merkitystä arvioitaessa teoskynnyksen ylittymistä. Valokuva voi ylittää teoskynnyksen ja saada suojaa teoksena, jos valokuva ilmentää valokuvaajansa omaperäisiä valintoja. Eräänä arviointikriteerinä voidaan käyttää oletusta siitä, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen saatuaan tehtävän valokuvata samaa kohdetta. Valokuvan on oltava tällä tavalla valokuvaajansa henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Teoskynnys ei ylity, jos valokuvaustulos perustuu ainoastaan valokuvaajan ammattitaitoon ja valokuvausoppien taidokkaaseen soveltamiseen."


Tämähän on ihan selkeää paskapuhetta ja neuvosto varmaan tietää sen itsekin. Taidevalokuvaajien kuvat saisivat valokuvateoksen suunnilleen automaattina, sitä varmemmin mitä tunnetumpi valokuvaaja on kyseessä. Ei puhettakaan, etteikö Elina Brotheruksen arkipäiväisemmätkin räpsyt olisi valokuvateoksia, sen sijaan kaupallisten muotokuvaajien kuvat taas pääsääntöisesti eivät ole. Tällä on jopa todellista rahallista merkitystä, koska taide-esineet ja muotovalokuvat saavat erilaisen verokohtelun - taidekuvien eduksi.

Sitten neuvoston varsinaiset perustelut.

"Tekijänoikeusneuvosto on arvioinut oikeudenhaltijan sille toimittamaa laatuskannattua valokuvaa. Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että valokuva ilmentää dramaattista tunnelmaa, jonka kuvaaja on rakentanut luovilla valinnoilla esimerkiksi valojen käytössä, ajoituksessa, syväterävyydessä sekä kuvan sommittelussa ja rajaamisessa. Suorittamansa kokonaisarvion perusteella tekijänoikeusneuvosto katsoo, että valokuva on tekijänoikeuslain 1§:ssä tarkoitettu teos. Tekijänoikeusneuvosto pitää teoskynnyksen ylittymistä kuitenkin rajatapauksena. Valokuvan suoja-aika on voimassa tekijänoikeuslain 43 §:n mukaisesti tekijän eliniän ja 70 vuotta tämän kuolinvuodesta."

Samaa soopaa tämäkin pääosin. Tunnelma on varmaan dramaattinen ja kuvassa on merkittävä  hetki suomalaista lähihistoriaa maailmanpolitiikan viitekehyksessä. Kuva on siis  kaikin puolin sen saaman huomion arvoinen. Mutta, että "kuvaaja on rakentanut luovilla valinnoilla esimerkiksi valojen käytössä, ajoituksessa, syväterävyydessä sekä kuvan sommittelussa ja rajaamisessa".

Pääkohde eli ukkelit kirjettä lukemassa on valaistu suoralla salamalla. Luultavasti sellaisella vasemmalla kädellä pään yläpuolella pidettävällä möhkäleellä, joita lehtikuvaajat tuohon aikaan käyttivät. Kun Kultala on halunnut kuitenkin taustalla olevan meren näkyvän kuvassa, niin hän on ollut tämän valinnan vanki. Salaman käyttö on määrännyt käytettävän aukon (sen ajan salamoissa ei ollut tehon säätöä) ja aukko taas on määrännyt valotusajan. Tietyllä aukkoarvolla tulee tietty syväterävyys (zoomia eikä vaihdettavia optiikoita ei tässä kamerassa varmuudella ollut). Joten todellisuudessa Kultalan kädet luovien ja omaperäisten ratkaisujen suhteen olivat hyvin sidotut. Pikemminkin sanoisin, että tässä "valokuvaustulos perustuu pääasiassa valokuvaajan ammattitaitoon ja valokuvausoppien taidokkaaseen soveltamiseen".

Tapauksesta julkistettuja Kultalan kuvia on minun tietääkseni kolme. Yksi on tunnetuin ja siitäkin lehdissä näkee yleensä minusta aika tökerösti rajatun version. Karjalaista lukuun ottamatta kaikkien jalkateriä on silvottu törpöllä tavalla. Nähtävästi kyseessä on juuri tämä kuva, rajattu tai rajaamaton. Kun neuvosto kiittelee kuvan rajausta, niin voisi se vähän avata tapausta kertomalla muillekin kuin asianosaisille, mistä kuvasta oikein on kysymys. Esimerkiksi kuvan näyttäminen auttaisi tässä asiassa kummasti. Sitaatin edellytykset varmaan toteutuvat tässä, eihän muuten voida tietää, mistä kuvasta ja miten käsiteltynä on kyse.

Kultalan negatiivit ovat tietääkseni pääosin Valokuvataiteen museon hallussa. Ihan oikea paikka niille, Kultala on kuvajournalismin keskeisiä vaikuttajia Suomessa. Vaikka Kultalan Lehtikuvan kauden kuvien tekijänoikeudet ovatkin Lehtikuvan omistuksessa, niin Valokuvataiteen museo julistaa muutkin Kultalan noottikriisikuvat teoksiksi.  Varmuuden vuoksi.  Tosin muut kuvat eivät ole minusta samaa luokkaa. Karjalainen on niissä jopa lievästi koomisen oloinen hahmo. 

"Suomen valokuvataiteen museo siis katsoo, että Kalle Kultalan noottikriisiaiheen kolme julkaistua kuvaa ja aihepiirin säilyneet negatiivit ovat tekijänoikeudellisesti katsoen samanarvoisia. Museo myös katsoo, että kuvakokonaisuus ylittää teoskynnyksen luovan työn tuloksena. Perusteena esitetään, että valokuvaaja Kalle Kultala oli ammattimainen visualisti, jonka toimintatapaan erityisesti presidentti Kekkosen kanssa kuului yhteistyö, tapa ohjata tilanteita ja etsimellään jäsentää tilanteita merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi."

Viimeinen virke on taas normaalia asiaan kuulumatonta höpinää, jolla yritetään retoriikan keinoin nostaa valokuvaa teokseksi, kun se on lausunnon esittäjän oman intressin mukaista. Varsin inhimillistä.Vaikka Kultalan ego iso olikin, niin mahtoiko ohjata tässä tilannetta valokuvan kannalta ototllisemmaksi. Eppäillä soppii.

Mitä tästä kaikesta jää käteen ihan oikeasti. Pelkkää pelleilyä ja hyvä osoitus siitä, mihin älytön lakipykälä voi johtaa. Älyttömiin prosesseihin. Tätäkin ovat olleet pohtimassa ja ratkaisemassa seuraavat henkilöt: Marcus Norrgård (puheenjohtaja), Mika Enäjärvi, Tuula Hämäläinen, Satu Kangas, Martti Kivistö, Mari Lampenius, Ilmo Laevuo, Elina Mäntylä, Kirsi-Marja Okkonen, Anne Salomaa ja Aku Toivonen.

Ei voi muuta sanoa, kuin että tässäkin on oppineiden aika mennyt hukkaan.

 

 Kalle Kultala 
Kaksi muuta tilanteesta julkaistua Kultalan valokuvaa. Karjalainen on näissä hieman koomisen oloisena hahmona. Toisessa kuvassa tuolissa istuva nainen salakuunteleen, mitä Jacobssonilla on kerrottavaa Urkille ja toisessa taas joku työntää kätensä Seppälän takaraivoon. Itsenäistä ja omaperäistä kuvakerrontaa, jollaisia ratkaisuja kukaan toinen kuvaaja ei olisi tehnyt?

15 comments:

  1. Siinähän ne Poikkitieteilijän eläkepäivät sujuvat mukavasti. Ammattivalokuvausta alasajaen ja haastetta STT-Lehtikuvalta tekijänoikeusrikkomuksesta odotellen.

    ReplyDelete
  2. 295 eukkua olisi aika edullinen hinta... No, vaikkapa kondomipakkauksen kylkeen. "Käytä aitoja lammaskondomeja, ettei synny lisää pässejä".

    http://www.condomdepot.com/product/catalog.cfm/pnid/241/nid/192


    Ihmettelinkin tuota aiemmin esillä ollutta rajausta, mutta selitys löytyi. Eihän Kultala sentään...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä ole kokemuksia lammaskondomien mainostetusta herkkyydestä. Muutenkin nuoruudessa kondomit tuppaisivat haprastumaan lompakkoon vähäisen käytön takia. vähäisenkäytön syitä en lähde tässä sen enempää avaamaan.

      STT-lehtikuvan puolesta on todettava, että firman sivuilla toki on maininta, että markkinointikäytöstä on sovittava erikseen. Hinnoittelu näkyy olevan vakio vanhoille kuville, mutta olisiko kohtuullista, että osalle kuvista käytettäisiin toista sapluunaa. Kun esimerkiksi Kekkosen historiallisiin kuviin ei vuorenvarmasti tule saamaan lupaa käyttää niitä tuotepakkauksissa - korkeitaan luottokortissa. Kaikki kreditit vain siitä Jussille, että on saanut kuvansa myytyä Luottokunnalle.

      Delete
  3. Wikipedia tietää, muistaa:

    "Sitaattioikeus eli siteerausoikeus on Suomen tekijänoikeuslain 22 §:ssä määritelty tekijänoikeuden rajoitus, jonka mukaan "julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa". Sitaattioikeutta käytettäessä siteerattava teos ja sen tekijä (alkuperäinen lähde) on ilmoitettava, muutoin siteerausta voidaan pitää tekijänoikeuden loukkauksena, vaikka siteerausoikeuden ehdot muutoin täyttyisivätkin.

    Siteerausoikeuden käyttöä pohdittaessa on tärkeää, että lainauksen käytön ja siteerattavan teoksen välillä on asiallinen yhteys. Vääristelevän sitaatin, eli sellaisen joka antaa virheellisen tai puutteellisen kuvan alkuperäisestä teoksesta, julkistaminen on tekijänoikeusrikkomus, koska se ei täytä sitaattipykälässä säädettyä hyvän tavan mukaisuutta koskevaa vaatimusta.

    Siteerausoikeus ei ole sidottu teoslajiin, vaan periaatteessa tekstin lisäksi voidaan siteerausoikeudella käyttää myös valokuvia, musiikkia ja muunlaisia teoksia, niin kauan kuin alkuperäisen teoksen ja uuden teoksen välinen asiallinen yhteys täyttyy."

    Jos nyt joku nokkela keksii, että tekstissä puhutaan teoksesta, ei valokuvasta, niin vastaanpa siihen. Nythän tässä on kyseessä nimenomaan teokseksi julistetttu valokuva. Joten sitä voi siteerata ahtaankin tulkinnan mukaan. Jos taas kuvat ovat "vain tavallisia valokuvia", niin niiden suoja-aika on mennyt jo ajat sitten. Itse asiassa vuoden 1986 lopussa, koska silloin valokuvan suoja-aika oli 25 vuotta.

    ReplyDelete
  4. Olisikohan Kultala vielä vähän photoshopannut tuota taustaa? Onnekkaasti aurinkovarjot ja ihmiset ovat parhaimmasta kuvasta taustalta hävinneet...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki kolme kuvaa on otettu hieman eri paikoista. Teokseksi julistetussa kuvassa kuvakulma on ollut sellainen, että esim. aurinkovarjot ovat sopivasti Kekkosen ja Karjalaisen selkien takana. tämä on kuitenkin valokuvaajan ammattitaitoa ja valokuvaoppien taidokasta (jos edes sitä, pikemminkin rutiininomaista) soveltamista. Jos teoskynnys, joka muuten on ollut lehtikuvile aika korkealla, ylittyy laittamalla "päästä kasvavan pylvään" piiloon, niin just joo...

      Delete
  5. Olisiko viimeistään nyt selvillä, mikä on Suvannon rooli valokuva-ammatin alasajossa? Ensin Suvannon ja muutaman muun häikäilemätön toiminta pakotti Jore Puusan lopettamaan Jore Puusan valokuvausblogin. Nyt Suvanto on polkemassa valokuvaajien tekijänoikeuksia samassa rintamassa isojen lehtitalojen omistajien kanssa. En voi olla ihmettelemättä myöskään Digicamera.netin toimintaa tässä, kun se linkittää jatkuvasti tähän blogiin. Voisiko Finnfoto jotenkin puuttua tähän, etenkin nyt, kun sen niskaan kaadettiin kuormallinen paskaa heti tämän postauksen ensimmäisissä virkkeissä?

    ReplyDelete
  6. Hieman tarkkuutta matematiikkaan Poikkitieteilijä!

    Teijänoikeuslakia muutettiin valokuvan osalta vuonna 1991. Silloin valokuvan tekijänoikeuden suoja-ajan pituudeksi tuli 50. Ennen vuotta 1996 otetut valokuvat jäivät kuitenkin ilman suojaa, koska laki ei tullut voimaan takautuvasti. Näin ollen suoja ulottuu tällä hetkellä vain vuonna 1996 tai sen jälkeen otettuihin valokuviin. Tilanne "normalisoituu" vuonna 2016, jolloin vuonna 1966 otetut valokuvat täyttävät pyöreitä vuosia. Sen jälkeen valokuvan suoja-aika on 50 vuotta.

    Matti Äyräs
    Berlin

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tarkkuutta kaivataan, mutta missäs se nyt.... Tarkoittaako edellä 1996 vuotta 1966?

      Delete
    2. Tainnut yksi kutonen kääntyä yksiksi. Hieman tarkkuutta :-)

      Oikea vuosiluku on siis 1966. Sitä ennen otetut valokuvat ovat nyt ja tästä eteenpäin vailla tekijänoikeuden suojaa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon kollegoilla on ennen 1966 otetuja valokuvia, joihin he toivoisivat saavansa tekijänoikeudellista jatkoaikaa.

      Delete
    3. Näin on. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Da redet der Topf über den Tiegel.

      Matti Äyräs
      Berlin

      Delete
  7. Helsingin Maisteri2 June 2013 at 10:25

    Suvannon roolihan on todella selvinnyt. Muutama päivä sitten Chicago Sun-Times irtisanoi kaikki valokuvaajansa. Selvempää todistusta Suvannon roolista valokuvaajan ammatin alasajosta saa hakea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minäkään pysty keksimään selkeämpää todistusta asialle. Tähän sopii hyvin noottikriisiajoilta peräisin oleva poliittinen anekdootti. Kun Kekkonen sahasi Novosibirskissä Suomen kansaa silmään, kaatui Suomessa Honka. Samalla tavalla Chicagossa valokuvaajat potkittiin pihalle, kun Suvanto teki Suomessa myyräntyötä ammattivalokuvaajia vastaan. Eiköhän tämä tullut selväksi - jälleen kerran.

      Delete
    2. Käykääpä täällä

      http://puusa.blogspot.fi/2013/04/aiemmat-tekstini.html

      Jore Puusa on poistanut, luultavasti pelkkää hienotunteisuuttaan, niiden henkilöiden nimet, joiden häikäilemätön toiminta pakotti Joren lopettamaan ammattivalokuvauksen viimeisen puolustuspuheenvuoron. Timo Suvanto oli kuitenkin yksi mainittujen joukossa.

      Delete
    3. Pitää paikkaansa. Siis se, että Jore poisti myös minun nimeni häikäilemättömästi toimivien listalta. Hienotunteisuudesta en ole niin varma.

      Delete