Sunday, 30 August 2015

Vaikka tekee kipeää, ei haittaa


Talollani alkaa olla ikää 60-vuotta. Minä olen vaimoni kanssa nykyään sen pitkäaikaisen asukas. Vaikka sodasta oli rakentamisen aikaan kulunut jo kymmenisen vuotta, niin vallinnut asuntopula oli vielä osittain sota-ajan ja siirtolaisuuden peruja. Se näkyi rakennustyön tarpeellisuuden perusteluissa. Tonttikin oli rintamamiestontti, joita lunastettiin rintamamiesten tarpeisiin. Läheskään aina se ei tapahtunut vapaaehtoisesti. 

Talon kustannusarvio oli 1,6 miljoonaa markkaa. Se vastaa nykyrahassa noin 52.000 euroa. Katselin netistä tämän kokoisten talopakettien hintoja. Itse paketit olivat aika tarkkaan juuri 50.000:n euron molemmin puolin, asennettuina tietysti noin kolme kertaa niin kalliita. Viljo Kutilainen rakensi omansa ajan tavan mukaan hartiapankkia käyttäen, mikä näkyikin joinakin aika omaperäisinä ratkaisuina. 

Facebookin on perustettu Pakolaisten vieraanvaraisuus-ryhmä. En epäile ja väheksy lainkaan ihmisten auttamishalua ja vielä vähemmän epäilen pakolaisten hätää ja avun tarvetta. Hieman kyyninen olo tuli kuitenkin, kun lueskelin ryhmään liittyneiden kommentteja. Tyypillisiä auttamiskeinoja tuntuivat olevan villasukkien ompeleminen, pakolaisten kutsuminen päiväkahville ja nurkissa pyörivän itselle tarpeettoman rojun, kuten vanhojen polkupyörien, roudaaminen pakolaisten käytettäväksi. Siis kaikkea sellaista toimintaa, jolla vähällä vaivalla ja pienillä uhrauksilla saa ainakin itselleen hyvän mielen.

En voinut olla vertaamatta tätä nykyistä pakolaistilannetta karjalaisten asuttamiseen 70 vuotta sitten. Silloinhan piti hyvin lyhyessä ajassa sijoittaa noin 420.000 siirtolaista. Se ei käynyt suinkaan kivuttomasti, kun se väistämättä tarkoitti sitä, että siirtolaisten hyväksi jouduttiin tekemään maiden ja kiinteistöjen pakkolunastuksia. Jonnekin siirtolaiset piti majoittaakin, jolloin monet joutuivat luovuttamaan osan omista asumistiloistaan siirtolaisille. Ei aina vapaaehtoisesti eikä iloisin mielin.

Kyse oli kuitenkin saman maan kansalaisista, jotka olivat saman näköisiä, uskoivat samaan oikeudenmukaiseen Jumalaan (usko Jumalan oikeudenmukaisuuteen saattoi tosin olla hetkittäin koetuksella) ja puhuivat vielä samaa kieltäkin (mitä nyt lievä kielimuuri erotti pitkän itä-länsi suunnassa tehneen evakkomatkan siirtolaiset paikkakuntalaisista, kuten Metsäpirtistä Laitilaan muuttaneen appiukkoni). Kun tätäkään ei saatu ihan sopuisasti hoidettua, niin ennuste tässä suhteessa nykyisestä kehityksestä ei ole kovin positiivinen.

Toisaalta karjalaistenkin asuttamisesta selvittiin, kun oli pakko selvitä. Tähän perustuu optimistini nykyisen pakolaistulvan (joka muuten on vasta alussa) ratkaisemisesta. Sekin on pakko selvittää jollain tavalla, joka ei voi olla pakolaisten hukuttaminen Välimereen tai tukehduttaminen Itävallan autobaanoille.

Ratkaisu tulee vaatimaan kuitenkin uhrauksia myös yksilötasolla, jotka ovat ihan eri suuruusluokkaa kuin villasukkien kutomisesta kipeytyneet sormet tai romujen kuljetukseen käytetyn peräkärryn vuokrausmaksut. Näitä miettiessäni Malmstenin Totisen pojan jenkan sanoin "mä ajattelin näin, itsekseni nimittäin", millaisiin uhrauksiin olisin itse valmis. Mikä olisi minulle sellaista, että vaikka tekee vähän kipeää, niin ei haittaa?

Pakolaisten vastaanotto tietää kustannuksia. Olisin valmis siihen, että tähän kerätään korvamerkitty pakolaisvero vähän samaan tapaan kuin YLE-vero. Minun mielestäni sen pitäisi olla sekä ansiotulon että pääomatulon huomioiva progressiivinen vero. Itse en ole varakas enkä hyvätuloinen, hyvin toimeentuleva kuitenkin. Jos jotenkin normittaisin veron suuruuden itseeni, niin sanoisin itselleni 500 €/kk olevan sellainen summa, joka ei vielä tee kovin kipeää ja ei myöskään haittaa arkista elämää. Suunnilleen näin paljon minun tuloistani putoilee taskusta ja valuu löysästi sormien lävitse kuukaudessa. Siitä voisin hyvin luopua.

Seuraava kohde on aika hypoteettinen. Omistan Orivedellä kaksi asuntoa, joista toinen on juuri ja juuri talviasuttava vähällä käytöllä oleva kesämökki (ainakin pakolaisleiriin telttamajoitukseen verrattuna jopa luksusta) ja toinen rivitalonpätkä. Hypoteettisia siinä mielessä, että omistan mökistä 1/4 ja rivarista perintöni tulee (luultavasti) olemaan niin ikään 1/4. Jos valtio päättäisi pakkolunastaa vaikka ilman korvausta tällaiset tyhjillään olevat kiinteistöt pakolaisten käyttöön, niin toki se tekisi vähän kipeää, mutta ei haittaisi millään tavalla jokapäiväistä arkeani. Siskoillani saattaa olla asian haittaavuudesta erilainen näkemys.

Omistan myös kiinteistön Rekolassa. Se on rakennettu 50-luvun puolessa välin asuntopulan aikaan. Vielä meidän muuttaessamme taloon vuonna 1985 yläkerta oli rintamamiestaloille tyypilliseen tapaan omana alivuokralaisasuntona omine keittiöineen ja vessoineen. Kiinteistöön kuuluu myös erillinen saunarakennus, jossa juuri nakuttelen tätäkin tekstiä. Sekä talon yläkerran että tämän saunarakennuksen voisi varsin vähäisin kustannuksin muuttaa pakolaisten asunnoiksi. Se ei tekisi edes kovin kipeää, mutta yksityiseen tottuneena olettaisin sen haittaavan arkeani. Siinä siis minun kamelini selkä katkeaisi. En olisi valmis vapaaehtoisesti luovuttamaan tiloja omasta asunnostani pakolaisten asuttamiseksi. Syyt eivät siis olisi niinkään taloudelliset kuin mukavuudenhaluiset.

Teoreettisesti laskien (pitäen sisällään siskojen myötämielisyyden asialle) minulta löytyisi majoituskapasiteettia noin 30 pakolaiselle ja vielä 500 euroa kuukaudessa ruokarahaakin päälle. Ei sillä koko porukkaa ruokittaisi, mutta aika paljon peruselintarvikkeita tällä summalla kuitenkin saisi. Kolmasosan tästä majoituskapasiteetista luovuttaisin itsekkäistä syistä vasta pitkin hampain enkä muutenkaan aio lähteä ilman kollektiivisia päätöksiä olemaan aloitteellinen. Sooloilusta kun tuppaa tulemaan vain kaikille paha mieli. 


Ei varmaan olisi itse kullekin pahitteeksi pohtia, mihin uhrauksiin olisi omalta kohdaltaan valmis pakolaisten auttamiseksi. Nimby -tyyppisten ratkaisujen puolesta on aika helppo pitää vieraanvaraista tervetuloa-mattoa ulko-oven portailla, mutta kun mennään sille epämukavuusalueelle, jossa alkaa sekä tehdä kipeää että haitata, niin tilanne saattaa ollakin toinen. 

7 comments:

  1. "Mitä Vittua" sivun rasistit saisivat lisää bensaa liekkeihinsä kirjoituksestasi. Saivat ainakin minun Facebook sivuni kaadettua kahteen kertaan - kun uskalsin olla erimieltä henkilölle, joka lupasi korkata pullon sampanjaa jokainen Välimereen hukkuneen lapsen johdosta.
    -
    Suomalaisten 700 000 rasistin taakan kantaminen alkoi omalta osaltani Liedossa Turun lähellä kun sinne 1952 opettajaksi tullutta evakkoisääni huudeltiin ryssäksi vielä monta vuotta jälkeenpäin kun kylillä käveltiin. Ja nyt 47 maata koluttuani työni suhteen ja kohdattuani erittäin suurta lämpöä kaikkien köyhimpien taholta, tunnen suurta häpeää siitä, mitä Suomessa tapahtuu. "Kansa on kelvoton" sanoi jo Paasikivi tai jotain sinnepäin. Voin vain kuvitella niitä kommentteja joita kirjoituksesi saa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Evakkoon sitä lähtivät minunkin isovanhempani ja äitini aikoinaan. Eihän se mukavaa ollut, mutta kun he olivat Viipuriin muuttaneita savolaisia, niin takaisin paluu ei ollut varmaan ollenkaan niin katkeraa kuin koko entisen elämänsä taakseen jättäneille varmaan oli. Kuten appiukolleni, mitä ei jäänyt käymättä vävypojallekin selväksi.

      Meikäläinen on niin näkymätön ja olematon persoona, että eipä näitä kirjoituksia MV-sivujen tyypit taida paljoa noteerata. Asiansa kun voi esittää niin monella eri tavalla.

      Delete
  2. Aika tehokkaasti rasistiset sivustot ovat saneet ihmiset hiljaiseksi. Oman blogini muutama viimeinen päivitys on ollut todella hiljainen käsitellessään rasismia ja pakolaisia ym. Pelko hiipii yhteiskuntaan. "Mitä jos ne toteuttavatkin uhkauksensa"?? ajatellaan.

    ReplyDelete
  3. Minulla on hiukan kokemusta näiden maahanmuuttajien valtauskonnon harjoittajien suhteesta eurooppalaisiin ihmisiin ja meidän yhteiskuntiimme. Niillä on kuitenkin satunnaisina tapauksina vain rajoitattua toditusvoimaa enkä niitä juuri rupea tässä availemaan. Olen esim. nähnyt läheltä tapauksen Turkissa jossa väkijoukko otti oikeuden jakamisen omiin käsiinsä. Olen myös sitä ikäpolvea joka on omakohtaisesti kokenut ja muistaa evakkoon lähdön ja "mitä sitten tapahtui". Käytän nimimerkkiä hh

    Ajattelin kuitenkin laittaa yhden linkin sellaiselta ihmiseltä joka on nähnyt maailmaa laajalti pitkän ajan kuluessa. Miehen kirjoittajanimi on Theodore Dalrymple (oik. Anthony M Daniels). Hän on siviiliammatiltaan lääkäri mutta laajalti tunnettu kirjallisesta tuotannostaan josta löytyy edustava valikoima myös netistä. Tässä yksi hänen kirjoituksistaan n. 10 vuoden takaa, ehkä se valaisee tämän hetkisiä probleemoitamme täällä vanhalla mantereella:

    www.city-journal.org/html/14_2_when_islam.html/

    Kaikkea hyvää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, onhan se selvää ja tunnettua naisten surkea asema ja kaikenlainen pysähtyneisyys islamin läpitunkemissa maissa. Mutta jos anonyymi tarkoittaa, että meitä uhkaa islamisaatio, niin huoli on vahvasti liioiteltu. Kirjoittajan (Daniels) shaahi-ihailu on naiivia: Iraniinhan oli kehittymässä demokratia 1950- luvulla, mutta USA ynnä GB junailivat demokraattisesti valitun pääministerin pois vallasta ja nostivat marionettinsa shaahin takaisin valtaan.

      Delete
  4. Hei!


    Minun nimeni on Aino ja olen freelancer Promo logic:lla, nettimedia toimistolla. Olisimme kiinnostuneita lisäämään 2-3 lausetta ja linkin teidän sivullenne sovittuun hintaan vuodeksi.

    Olkaa hyvä ja ilmoittakaa jos tämä kuullostaa kiinnostavalta ja annan lisätietoja. Jos omistatte myös muita sivuja, olkaa hyvä ja liittäkää niiden URL osoitteet jotta voin käydä myös ne läpi mahdollista sopimusta varten.

    Kiitos ja pikaisiin kuulemiin!

    Aino Nurminen
    nurmien.aino@gmail.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on kokemus, että hinta on pikemminkin sopimaton kuin sovittu.

      Delete