torstai 14. heinäkuuta 2016

Kielipuoli aitosuomi

Pohjoismaiden neuvoston jäseniä luurit nolosti korvilla

Monessa mukana ollut, sekä päättäjänä että harmaana eminenssinä Lasse Lehtinen kirjoitta Ilta-Sanomissa otsikolla Kielipuoli aitosuomi.  Olen merkinnyt Lehtisen tekstin lainausmerkeillä ja kursiivilla ja omat huomioni tavallisella fontilla.

"Suomen päättäjät istuvat pohjoismaisissa kokouksissa yleensä luurit nolosti korvilla kun kollegat puhuvat. Suomen kansan enemmistön mielestä näin pitää ollakin, pakkoruotsi on pelkkää koulukiusaamista."

En ymmärrä, mitä noloa siinä on, että kuuntelee tulkattuna puhetta, jota ei osaa niin hyvin, että voisi sujuvasti seurata kokouksen kulkua. Nolompaa minusta olisi istua ilman luureja ja antaa muiden kuvitella, että ymmärtää, vaikka ei tajua hölkäsen pöläystä.

"Kielikiistan saa edelleenkin leimahtamaan melko helposti ja molemmilla kotimaisilla. Olen kuullut oppineidenkin suomenkielisten selittävän, että ruotsi on Suomessa täysin hyödytön kieli siksi, että enemmistö suomenkielisistä ei missään elämänsä vaiheessa tarvitse sanaakaan ruotsia."

Olkinukke numero 1. Tuskin kukaan vähänkään tolkuissaan oleva suomalainen väittää ruotsin olevan Suomessa täysin hyödytön kieli. Se kun on aivan yhtä paljon pielessä kuin väite ruotsin kielen osaamisen olevan elintärkeää niin yhteiskunnan kuin yksilön tarpeista lähtien.  

"Suomenruotsalaiset vanhemmat puolestaan ovat pelänneet laittaa lapsiaan kouluihin, joissa puhutaan myös suomea ja muita kieliä. Lasten itsetunto sen kyllä kestäisi, mutta ei vanhempien. Pelätään, että lapset ryhtyvät välitunneilla puhumaan keskenään suomea."

Näin minullekin on kerrottu. Pitääkö sitten paikkaansa vain ei, en osaa sanoa. Sosiaalisessa kanssakäymisessä tuppaa valikoitumaan se kieli keskustelukieleksi, mikä on kaikille osanottajille helpointa.

Itse olin pari vuotta sitten erään opetusprojektin myötä ketomassa ruotsinkielisessä koulussa fysiikan ihmeellisyyksistä. Vedin saman opetussession kaksi kertaa rinnakkaisluokille. Olin sopinut opettajan kanssa etukäteen, että vedän juttuni ruotsiksi, vaikka puhuttu kieli taipuukin minulta vähän kankeahkoksi. Kun aineen opiskelukin tapahtui aikoinaan englanninkielisen materiaalin pohjalta, niin jopa keskeiset fysikaaliset termit olivat minulta hakusessa på svenska.  Sitä paitsi projektin rahoitus oli saanut merkittävän lisäpotkun siitä, että se ulottui myös ruotsinkielisiin kouluihin.

Ensimmäisen session jälkeen opettaja tuli aika kainosti sanomaan minulle, että voisin halutessani vetää seuraavan suomeksi. Oppilaat olivat kaikki täysin kaksikielisiä, joten he heillä ei ollut mitään ongelmia seurata esitystäni suomeksi ja kommentoida sitä myös suomeksi. Katsoin ehdon projektin kaksikielisyydestä täyttyneen ja vedin muissakin ruotsinkielisissä koulussa session suomeksi. Etukäteen tietysti asiasta sopien.

"Entä sitten? Saksalaisen koulun, ranskalaisen koulun ja venäläisen koulun välitunneilla on aina puhuttu myös suomea. Kysymys on siitä, miten tehokasta opetus on koulun omalla kielellä."

Ehkä on syytä huomauttaa, että kyseessä on suomalais-saksalainen tai suomalais-ranskalainen koulu. Oppilaat ovat siis suomenkielisiä. Totta kai he puhuvat välitunnilla keskenään yhteistä äidinkieltään. Elleivät sitten juttele koulun opetuskieltä äidinkielenään puhuvien kanssa. Esimerkiksi suomalais-saksalaisessa koulussa on myös natiivien linja. Todettakoon nyt vielä kuriositeettina, että  saksankielisten linjan opetussuunnitelmaan ei kuulu ruotsin kieli.

"Dragsvikin ruotsinkielinen varuskunta on antanut monelle suomenkieliselle nuorelle miehelle uskalluksen käyttää siellä oppimaansa ruotsin kieltä arjen tilanteissa. Eivät he olemassaolollaan ole horjuttaneet enemmistön asemaa."

Kun meillä on asevelvollisuus ja jos sen haluaa hyödyntää henkilökohtaisella intressillä, niin Dragsvikin varuskunta on erinomainen paikka kielikylvylle. Tällä elämänkokemuksellani voisin hyvin valita sen itsekin, jos saisin veivattua aikakonetta 45 vuotta taaksepäin.

"Uusimpien tietojen mukaan ruotsin kielen taito on kuitenkin koko valtakunnassa nopeasti romahtanut. Suurimpana syynä on vuoden 2004 lukiolaki, joka muutti ruotsin kielen vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa.

Kukaan ei näköjään muista sanoa lukiolaisille, että vaikka ruotsi nyt on vapaaehtoista, se on edessä korkeakoulussa. Viimeistään työelämässä ruotsin kielen osaamattomuus on yksi etenemisen esteistä."

Käsitevirhe, jonka Lehtinen tekee ehkä ymmärtämättömyyttään tai sitten tahallaan. Ruotsi ei ole lukiossa vapaaehtoinen aine. Se ei ole sitä edes ylioppilaskirjoituksissa. Ylioppilaskirjoituksissa ruotsi on valinnainen neljän oppiaineen joukosta, kolme muuta ovat matematiikka, jokin reaaliaine ja jokin vieras kieli. Näistä neljästä abiturientin on valittava pakollisena aineena vähintään kolme ja yhden on oltava pitkän oppimäärän koe.

Se on totta että, että ruotsin kirjoittajien määrä on romahtanut tämän lukiolain uudistuksen myötä. Ruotsin kielen kirjoittajia on viime aikoina ollut noin 30% suomenkielistä abiturienteista, mutta pitkänä kielenä sen kirjoittaa vain noin 5%. Siis suunnilleen sama prosenttiosuus kuin ruotsinkielisiä on Suomessa.

Kaikesta suomenkielisen valtiovallan arvovaltaisten edustajien ja Folktingetin ruotsin kielen osaamisen auvoisuudesta  huolimatta 70%  suomenkielisistä abiturienteista ei katso sitä edes niin merkittäväksi, että vaivautuisi kirjoittamaan sen ylioppilaskirjoituksissa. Kun vielä otetaan huomioon se, että vasta hyvin suoritetun (arvosana L, E tai M) pitkän kielen suorittaneen voidaan katsoa osaavan kieltä jotenkin säällisesti, niin näiden osuus suomenkielisistä ylioppilaskirjoituksiin osallistuneista on noin 2,5%. Se ei todista kovin suurta innostusta ruotsin kielen hyvään osaamiseen. Englannin kielessä vastaava luku oli viimeksi 17,5%.

Lisäksi on huomioitava, että suinkaan kaikki ruotsin kirjoittajat eivät valitse sitä rakkaudesta kieleen tai sen tarpeellisuuden takia. Monet joutuvat tekemään valinnan ”ruton ja koleran välillä”, jos provokatoorinen sanonta sallitaan. He valitsevat ruotsin, koska silloin he voivat jättää inhoamansa matematiikan kirjoittamatta.  Se on tietysti heidän ratkaisunsa, mutta en minä matematiikan opettajana (emeritus) siitä pelihousujani revi.

Kuriositeettina voisin vielä mainita, että kun opetin ammattikoulussa kaksoistutkintoa suorittaville sähkölinjan ammattikoululaisille fysiikkaa, mikä oli tietysti heille ammatillisesti perusteltua, niin siitä huolimatta suuri osa näistä kirjoitti fysiikan reaalin sijasta keskipitkän ruotsin. Siitä pääsi niin paljon helpommin lävitse kuin reaalin fysiikan kokeesta. Tosin oli siellä terveystiedonkin kirjoittajia, vaikka sitä ei opetettu lainkaan. Vaadittavat  tiedot lukee oppikirjasta kahdessa illassa lävitse niin, että pääsee kokeesta lävitse.

"Selvitysten mukaan ruotsia osaavat näet työllistyvät erittäin hyvin. Ruotsin kieli alkaa olla työnhaussa valttikortti. Yksityinen sektori värvää erityisen mielellään ruotsia puhuvia. Se osaltaan vaikuttaa myös siihen, että julkinen sektori jää ilman.

Monilla hoiva-aloilla on melkein mahdotonta saada palvelua ruotsin kielellä. Pääkaupunkiseudulla ruotsinkielisten vanhusten suhteellinen osuus on suuri ja siellä on jo vaikeuksia löytää henkilökuntaa. Virkamiesuralla kaksikielisillä on ohituskaista."

Hoiva-alan palkkaus on alimmalla tasolla niin kehnoa, että alalla vallitsee pikemminkin työvoimapula kuin työttömyys. En tunne työehtosopimuksia sen tarkemmin, mutta ruotsin kielen osaamisesta saatava kielilisä on joka tapauksessa niin vaatimaton, että se ei voi houkutella ketään vähänkään mittavampaan panostukseen kielitaidon hankkimiseen.

"Suomenruotsalaisuus on viime vuosina yllättäen ollut hienoisessa kasvussa. Monet kaksikieliset perheet näet rekisteröivät lapsensa ruotsinkielisiksi ja ilmoittavat heidät sitten ruotsinkielisiin tarhoihin ja kouluihin. He ajattelevat viisaasti lastensa tulevaisuutta.

Lasten varjeleminen ruotsin kieleltä on todella huono huomenlahja tulevalle sukupolvelle. Sen sijaan pitää olla huolissaan ruotsin kielen opetuksen tasosta suomalaisissa kouluissa. Opiskelu pitää myös aloittaa nykyistä nuorempana. Meluavalle murrosikäiselle itäsuomalaiselle ummikkopojalle on turha enää toista kotimaista opettaa.

Ruotsin kielen vastustaminen on tietenkin suurta poliittista typeryyttä. Ruotsi ja ruotsin kieli ovat siteitä länteen, jonne Suomi kuuluu. Sieltä meille on myös juurtunut demokraattisen yhteiskunnan rakenne ja pohjoismainen elämänkatsomus, jota pitää kaikin voimin varjella."

Olkinukke numero 2. Tiedän ihmisisä ja netissä heitä riehuu vielä paljon suurempi lauma, joilla tunnepohjaisesti hyvin vihamielinen suhde ruotsin kieleen. Minulla ei ole. En vastusta ruotsin kieltä, jopa jalkapallon ja muut urheilut seuraan yleensä ruotsinkielinen ääni päällä (kuvaa kun ei tietääkseni voi vaihtaa i flerbild på svenska).


Jos koitan jotenkin kiteyttää Lasse Lehtisen sanoman, niin hänen mukaansa suomenkieliset osaavat aina vain huonommin ruotsia. Tämä johtuu sen suomenkielisen enemmistön typeryydestä, joka ei ymmärrä omaa parastaan.  Ensimmäinen lienee faktaa, toinen on selvästi mielipide. Minusta olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni tämän blogin harvoista lukijoista on sitä mieltä, että Lehtinen puhuu asiaa ja minun kommenttini edustavat sitä Lehtisen mainitsemaa suurta poliittista typeryyttä. Siitä on olen kuitenkin satavarma, että Lehtisen kirjoitus ei sammuta tätä pitkään jatkunutta kielipoliittista kinastelua, vaan on pikemminkin bensaa liekkeihin. 

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Entäs oma kommentoisi? Vettä vai bensaa liekkeihin?

Timo Suvanto kirjoitti...

Kieliriitaa en halua lietsoa, minulla ei ole mitään tarvetta siihen. Sen sijaan eri mieltä jostain asiasta olevien kyykyttäminen uskon varassa olevalla argumetoinnilla on minulle punainen vaate. Tätä on tulossa jatkossakin niin ruotsin kielen merkityksen kuin Guggenheimin "rahantuloa valtion kassaan ei voi estää" perustelujen kommentointina. Haluttiin niitä tai ei.

Anonyymi kirjoitti...

Viestin alku:

Vuonna 2004 pakkoruotsi poistettiin yo-kirjoituksista. Silloin näytti siltä, että ruotsin pakollisuus murenisi omaan mahdottomuuteensa kohtuullisen nopeasti. Eihän missään maailmassa ole mitään pakkoruotsin kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä kaikille alakoulusta yliopistoon, ei Kanadassa, ei Sveitsissä, ei missään.

Kolme vuotta sitten Tuula Haatainen, joka ohjaili pakkoruotsin yo-kokeen poiston, pahoitteli asiaa HBL:ssä. Haatainen pahoitteli, että kaikki muut toimijat vaativat pakollisen ruotsinkokeen poistamista ja hänen oli pakko... Mutta todellisuudessa toimijat olivat 2004 hyvin tietoisia siitä, että pakkoruotsi oli riesa eikä rikkaus.

Tuula Haatainen kirjaa ”Arjen kuningattaret”, on siteerattu keskustelupalstoilla näin: "Kun Haataisesta tuli vuonna 2003 opetusministeri, niin hänelle selvisi, että päätös ylioppilasruotsista ei voinut odottaa. Kaikki virkamiehet opetusministeriössä olivat vapaaehtoistamisen puolesta. Esteitä oli vain omassa puolueessa ja hallituksessa. Piti tehdä huolellinen suunnitelma. Haatainen puhui silloisen puoluesihteeri Eero Heinäluoman kanssa. Haataisen mukaan Heinäluoma oli samaa mieltä siitä miten pitäisi edetä. Paavo Lipponen oli vaikein este.
– Heinäluoma neuvoi minua aloittamaan vaikeimmasta esteestä eli Lipposesta.
Paavo Lipponen oli pääministerinä pysäyttänyt aikaisemmat suunnitelmat pakollisen yo-ruotsin poistamisesta. Haatainen piti pitkän keskustelun Lipposen kanssa, jossa hän viittasi mm. kansan tahtoon.
– Kansalaiset eivät enää hyväksy palaamista pakkoruotsiin kirjoituksissa.
Lipponen ei ollut ihastunut ollenkaan suunnitelmiin, mutta sanoi lopulta, että hän luottaa opetusministeriön päätökseen. Haatainen kirjoittaa myös, että hänen kamppailunsa pakollista ylioppilasruotsia vastaan oli vaikea myös hänen erityisavustaja Maarit Feldt-Rannalle. Se johti siihen, että Haatainen ei voinut hyödyntää erityisavustajaansa kamppailussa. Hallituksessa Haatainen luotti vain Matti Vanhaseen, jonka kanssa hän teki valmisteluja. Sen jälkeen asiat sujuivat paremmin erityisesti, kun RKP ei tehnyt asiasta hallituskysymystä."

Kyse oli siis siitä, että pakkoruotsi oli muodostunut tulpaksi ja esteeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Viestin loppu:

Kun 2004 yo-tutkintoa uudistettiin ja pakkoruotsi poistettiin kokeiden joukosta, käytiin hallituksessa läpi perustelut (hallituksen pöytäkirjasta):
- haluttiin antaa tilaa matemaattisten aineiden lukemiselle ja kirjoittamiselle,
- haluttiin turvata ammattikoulun kautta kirjoituksiin tulevien yo-kirjoitukset,
- haluttiin päästä irti kirjoitusten ja lukion kielipainotuksesta,
- haluttiin vähentää reppuja ja lyhentää lukioaikaa.

Myös Haatainen itse puhui näistä torjuessaan RKP:n "kompromissiehdotuksen" kolmesta pakollisesta kielikokeesta:
"Rkp:n esittämä viiden pakollisen aineen malli oli käytössä vuosina 1919-46. Tuolloin reputtaneiden määrä pahimmillaan hipoi 20:tä prosenttia. Jos toisimme nykylukioon viiden pakollisen aineen mallin, reputtaneiden määrä kasvaisi huimasti. --- Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaanhan on koko hallitus sitoutunut, ja näiden tavoitteiden mukaista on myös lisätä ammatillista väylää tulevien lukion suorittamista. Tällä hetkellä 80 prosenttia ammatillisen tutkinnon kautta tulleista kirjoittaa ylioppilaskokeessa neljä pakollista ainetta eikä enempää. --- Viiden pakollisen aineen järjestelmä myös pitää sisällään edelleen tämä kielipainotteisuuden eli ei toisi siinä suhteessa mitään helpotusta. --- Jo tällä hetkellä lukio-opiskeluaika on venynyt sillä tavalla, että 18 prosenttia suorittaa sen neljässä vuodessa. Tavoitteenahan on tietysti, että se suoritettaisiin kolmessa vuodessa, joten tämä viiden aineen malli sotisi myös tätä tavoitetta vastaan. Asiantuntijatahot hyvin laajasti vastustivat viiden aineen mallia, muun muassa lukioiden rehtorit olivat hyvin laajalti sitä vastaan. --- asiantuntijatahot toivat esille nämä samat perustelut ja kriteerit, joita tässä esitin." (Haataisen puheesta eduskunnassa)


Mitään tästä realismista ei ole enää jäljellä. Media ei näitä muista ja poliitikoilla on nyt toinen agenda. Samaan aikaan maa on saanut paljon uussuomalaisia, joille perinteinen suru-kaksikielisyys on entistä suurempi riesa, taviksillakin olisi suurten kielten taidolle käyttöä erityisesti sisällöntuotannossa (tästä puhui mm. Soininvaara blogissaan), Ahvenanmaan pakkosuomi poistui, koska se kuulemma söi nuorten kielitaidon... Pakon purkamiselle olisi aina vain enemmän tilausta. Mutta nyt vain propakkopuhe pääsee mediassa läpi ja kansanedustajat todistavat pakkoruotsimyönteisyyttään eduskuntakeskusteluissa nolosti ruotsinkielisin poikaystävin ja kesätyöpaikoin.

Mitä tapahtui?

Timo Suvanto kirjoitti...

Kirjoittaja on selvästi asiaan perehtynyt. En oikein tiedä, mitä minun pitäisi koko asiasta ajatella. Ei minua sinänsä häiritse ruotsinkielen asema suomessa monine etuoikeuksineen. Kuten kiintiöpaikkoihin tai vaikka Ahvenanmaan erityisasemaan (fiksut opiskelee siellä suomea vapaaehtoisesti, mikä estää tätä tapahtumassa mannersuomessa toisin päin?). Olin jo ajatellut antaa asian olla, mutta Lehtisen kirjoituksen jälkeen oli pakko kommentoida. Varmaan eläkkeeni kohta peruutetaan ja minut määrätään takaisin työelämään, niin ei jää aikaa väärinbloggaamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Viestin alku:

Olen seurannut tätäkin aihealuetta tiiviisti jo vuosia. RKP/folktinget on tehnyt lujasti töitä pakkoruotsin säilyttävän ja varhaistavan tahtotilan luomiseksi ja tässä on auttanut erityisesti edellinen pääministerimme Katainen.

Pakkoruotsin poisto yo-kokeesta oli pakon säilyttäjille merkki siitä, että oli ryhdyttävä töihin. Kun yo-koe oli menetetty, tavoitteena oli ruotsin varhaistaminen jokaiseen alakouluun, jolloin kaikkialle olisi hankittava ruotsinopettajia, yhä suurempi joukko myös luokanopettajista pätevöityisi ruotsinopetukseen ja koko ruotsinopetuksen jatkumo saisi lisää merkitystä. Nythän meillä on sellainen käsittämätön tilanne, että lähes kaikki yleissivistävän koulutuksen kieltenopettajat ovat myös ruotsinopettajia.

Tässä pakkoruotsin varhaistuksen vaiheet:

1. Työryhmä 2010 ehdottaa varhaistettua pakkoruotsia

Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankisen työryhmä esitti 2010 opetusministeri Virkkuselle peruskoulun tuntijaon, jossa pakkoruotsi oli varhaistettu kuudennelle luokalle. Tähän esitykseen liittyi sellainen hauska episodi, että Lankinen kävi kertomassa ruotsin varhaistamisesta ensin folktingetille (ja samalla pahoitteli, että ”ilmapiiri” ei salli ruotsin varhaistamista viidennelle) ja vasta pari päivää myöhemmin asia kerrottiin suomenkieliselle medialle. Esitys herätti runsaasti kritiikkia ja se raukeni, kun se jätettiin yli vaalien.

2. Ahtisaari-paperi hallitusohjelmassa 2011 vaatii lisää pakkoruotsia

Jo vuotta ennen 2011-vaaleja folktinget tilasi uudelle hallitukselle kielipoliittisen osion nimittämällä ryhmän, jonka johtoon saatiin presidentti Martti Ahtisaari. Ryhmä laati pitkän listan pakkoruotsia ja ruotsia Suomessa ylipäätään lujittavia vaatimuksia - ne ovat lähes kaikki toteutuneet. Vaikka ns. Ahtisaaripaperi tuntui uskomattoman vanhanaikaiseelta valmistuessaan vaalien alla 2011, Katainen nosti sen hallituksensa kielipoliittiseksi ohjelmaksi (vaikka kansa oli valinnut eduskunnan, jossa vaalikoneiden vastausten perusteella oli pakkoruotsin kriitikkojen enemmistö) - mitään poliittista keskustelua ei aiheesta käyty.

3. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä 2012: ruotsia ei varhaisteta

Vaalien jälkeen muodostettiin opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä laatimaan uutta tuntijakoa. Ryhmä luovutti esityksensä perusopetuksen uudeksi tuntijaoksi helmikuussa 2012 opetusministeri Gustafsonille. Pakkoruotsia ei esityksessä haluttu varhaistaa.

Anonyymi kirjoitti...

Viestin loppu:

4: RKP hakee pakkoruotsin varhaistuksen hallituksen suljettujen ovien takana

Mikaela Nylander (RKP) ilmoitti jo saman illan ruotsinkielisissä uutisissa, että ruotsin aikaistamisesta luopuminen oli pettymys, joten tätä suomenkielisten lasten ruotsin varhaistamista ja vahvistamista lähdettäisiin hakemaan hallituksen suljettujen ovien takana. Hän muistutti, että nyt asia ratkaistaan hallituksen sisällä, joten siellä keskustellaan, mitä kieltenopetukselta oikein halutaan.

5. Kataisen hallitus päivää ennen juhannusta 2012: pakkoruotsi varhaistetaan alakouluun

Pakkoruotsin lopullinen varhaistaminen tapahtui juhannusta edeltävänä päivänä 2012. Juhannuksen jälkeen hiljentyneessä suomalaisessa mediassa oli muutama pieni uutinen uudesta tuntijaosta. Ruotsin varhaistaminen oli piilotettu muun tekstin sekaan. Suurin osa esimerkiksi opetushenkilökunnasta heräsi asiaan vasta pari vuotta myöhemmin uuden opetussuunnitelman perusteita lukiessaan.

6. RKP riemuitsee: menestys RKP:n nykyisille ja aiemmille johtajille

Oli yksi media, jossa pakkoruotsin varhaistaminen nousi ykkösaiheeksi. HBL sanoi suoraan: "Uutta tuntijakoa voi kuvata RKP entisen ja nykyisen johdon menestykseksi!”

7. Pakkoruotsi laajenee syksyllä 2016

Ensi syksynä siis kaikki aloittavat pakkoruotsinsa jo alakoulussa ja kuudennelta. Kieltenopettajat aluksi kritisoivat varhaistusta perustellen, että se syö vapaaehtoisen A-kielen opintoja, koska kolmea vierasta kieltä alakoulussa harva jaksaa. Lisäksi kritisoitiin sitä, että pakkoruotsin tuntimäärä ei kaikkialla kasva, jolloin joudutaan pitämään yhden vuosiviikkotunnin ruotsia, mikä taas ei ylläpidä kieltä. Mutta kritiikki on vaimentunut. Esimerkiksi Helsingissä, missä lähes viidennes lapsista on jo maahanmuuttajataustaisia ja toivovat lähinnä keskittymistä omaan kotikieleen, suomeen ja englantiin, pakkoruotsin tuntimäärää on nostettu kolmanneksella! Aivan poikkeuksellinen satsaus yhteen oppiaineeseen ja vieläpä oppiaineeseen, jonka kansalaisten enemmistö tekisi vapaaehtoiseksi! Rehtorit ovat vain kertoneet kouluillaan, että koska Helsinki on kaksikielinen ja kansainvälinen kaupunki, opetuslautakunnan satsaus ruotsin kieleen on linjassa kaupungin muiden tavoitteiden kanssa. Mitään keskustelua ei ole käyty.

Tästä tarinasta voi päätellä yhtä ja toista pakkoruotsin taustalla olevista voimista.

Matti Äyräs kirjoitti...

Asiaa vähän etäämmältä seuranneena minusta kysymys on ensisijaisesti siitä, että kansalaisten omakohtaiset kokemukset ruotsin kielen merkityksestä ja hyödyllisyydestä omassa elämässään on niin pahasti ristiriidassa "virallisen totuuden" kanssa. Jossain vaiheessa tämä savijaloilla seisova rakennelma romahtaa.

Tilanne on ihan sama kuin kommunistisessa Euroopassa aikoinaan. Kun ristiriita koetun todellisuuden ja virallisen totuuden välillä kasvoi liian suureksi ja riittävän kauan, niin valheellinen maailma romahti. Oliko se esimerkiksi Venäjälle onneksi vai onnettomuudeksi on sitten eri asia.

Oli tilanne mikä tahansa, niin yleensä status quo on joidenkin etu, tai ainakin he kuvittelevat näin olevan. Pakollisen ruotsin kielen opiskelun suhteen minun on vaikea ymmärtää, kenen etu se olisi. Ruotsin kielen opettajien korkeintaan. Ruotsin osaaminen etenkin nuoren suomenkielisen sukupolven kohdalla on aivan onnetonta ja tilanne aiheuttaa aivan turhaa kielipoliittista jännitettä.

Guggenheim ei ole (vielä) todellisuutta, mutta sen suhteen intressit ovat ymmärrettävämpiä. Matkailuala kuvittee hyötyvänsä Guggenheimista, etenkin sen lähistöllä olevat yritykset. Siksi ne ovatkin luvanneet senttisiä asian edistämiseksi. Yksi guggenheimilaisimmista on Rafaela Seppälä, joka on naimisissa galleristi Kaj Forsblomin kanssa. Ei vaadi hirvittävän suurta mielikuvitusta kehittää yhtälöä, jossa Guggenheimin tuleminen on galleristin etu. Vaikka Rafaelalla ja hänen miehellään ei pitäisi olla pätäkän puutteesta kyse.

Anonyymi kirjoitti...

Pakkoruotsihan on järjetön rakennelma eikä mitään vastaavaa olekaan missään muualla, mutta miksi RKP/folktinget upottaisi mittavia summia pakkoruotsin lobbaamiseen ja nostaisi pakkoruotsin jopa ruotsinkielisiä palveluja korkeammalle omissa tavoiteissaan, jollei pakkoruotsi olisi sen äänestäjien ehdoton etu? Pakollisen ruotsin opiskelun tarkoitus ei ole se, että ihmiset oppivat ruotsia, vaan se, että kaikkia koskettava pakko tekee laillisiksi ruotsinkielisten koulutusten alemmat pääsyrajat suosikkialoille (koulutuksethan ovat avoimia kaikille, jotka ovat riittävästi ponnistelleet pakkoruotsinsa kanssa), luo runsaasti kaksikielisyyttä vaativia virkoja ja eri organisaatioihin erilaisia kaksikielisyysasiantuntijatehtäviä. Kannattaa pohtia, kuinka suuri osa suru-kaksikielisistä olisi päässyt suosikkialoille opiskelemaan (juridiikka, journalistiikka, historia, taide...) mikäli pääsyrajat olisivat molemmille kieliryhmille samat, kuinka moni työllistyy nimenomaan kielitaitonsa ansiosta joko hallintoon tai kieliasiantuntijatehtäviin. Ruotsinkielisellä puolella on pitkään pohdittu sitä, miksi ruotsinkielisten opiskelijoiden motivaatio ja menestyminen eivät ole samaa luokkaa kuin suomenkielisellä puolella. Opiskelijat itse arvioivat, että opintopaikat, joiden eteen ei ole joutunut näkemään vaivaa, eivät saa ihmisiä antamaan parastaan opinnoissa.

Anonyymi kirjoitti...

Lehtisellä oli kaksi perustetta pakkoruotsille: ruotsi muka sitoo meidän länteen (vaikka kaikki puhuvat jo englantia) ja "virkamiesuralla kaksikielisillä on ohituskaista". Hän siis nostaa pakkoruotsin todellisen perusteen, eli kaksikielisen eliitin lasten ohituskaistat koulutukseen, virkamiehiksi ja kaksikielisyysasiantuntijoiksi, pakon perusteeksi!