Vanhojen valokuvien tekijänoikeudesta

Olen tekemässä valokuvateosta nuoruuteni Orivedestä ja vähän sen ympäriltäkin. Koska suurin osa kuvista on muiden kuin minun itseni ottamia, niin olen joutunut ottamaan kantaa myös niihin liittyviin tekijänoikeudellisiin kysymyksiin. 

Jotta voidaan puhua valokuvasta, pitää ensin selvittää, mitä sillä ylipäänsä tarkoitetaan. Se ei nimittäin ole ollenkaan niin yksiselitteinen asia, kuin äkkipäätä voisi olettaa. Olen kirjoittanut teemasta muutama vuosi sitten. 

Siihen aikaan mm. Finnforo ry:n sivuilla valokuva määriteltiin näin. "Valokuva tarkoittaa kaikkea sitä materiaalia, jolle valokuvaaja on viimeistellyt ottamansa kuvan. Esimerkiksi diapositiivi, negatiivi, valokuva-vedos, CD-ROM tai mikä tahansa fyysinen tai elektroninen materiaali, jolla kuva on, on valokuva."

Siinä nyt oli mennyt vähän puurot ja vellit sekaisin, eli valokuva ja sen kiinnitysalusta. Ei kiinnitysalusta voi olla valokuva, eli esimerkiksi muistikortin määritteleminen valokuvaksi olisi suunnilleen samaa kuin jos kirja määriteltäisiin sisällöllisesti ja tekijänoikeudellisesti vain paperiksi ja painomusteeksi.

No, tämä teksti on nykyään häipynyt ja mm. tässä sopimusehdossa valokuva määritellään vähän yleisemminkin näin. "Aineistolla tarkoitetaan julkaisualustasta riippumatonta valokuvaa,..." Tosin ei siinäkään vielä määritellä, mitä valokuva sitten on. Englanninkielisessä sopimustekstiluonnoksessa tämä minusta vähemmän onnistunut valokuvan määritelmä näkyy vielä olevan.

"1. Definition of a Photograph

Photograph“ means all photographic material on which the Photographer has finished the

picture taken by him, e.g. transparencies, negatives, prints, CD-ROM or any other type of

physical or electronic material."

Määritelmiä on useita. Tämä seuraava on minun näkemistäni parhaita: "Valokuva on valon avulla synnytetty kuva, joka on tallennettu kuvan materiaaliin tai elektroniselle muistimateriaalille". 

Parhaita varmaan siksi, että olen sen itse muotoillut. Oleellista minusta tässä on se, että kyseessä on kuva, jonka piirtoväline on valo ja kuva on saatu talteen. Esimerkiksi seinälle heijastettu diakuva ei täytä valokuvan ehtoja, koska kuva ei taltioidu seinälle. Diassa oleva kuva sen sijaan luonnollisesti on, mutta ei sen enempää diaraamit kuin diamateriaali. Valokuva on siis immateriaalinen käsite ihan riippumatta siitä, miten se on tallennettu. Analogiseen tai digitaaliseen muotoon. 

Isäni ottama kuva minusta opettelemassa ajamaan polkupyörällä ehkä vuodelta 1956. Kuvan tekijänoikeuden suoja-aika on mennyt ohitse ja vaikka ei olisikaan, niin isäni kuoleman johdosta kuvan oikeudet ovat minulla (siskojeni kanssa). Kun kuvassa ei ole muita henkilöitä kuin minä, niin kuvan julkaisuoikeudet tässä yhteydessä ovat tukevasti ylittyneet. 

Tässä on syytä huomauttaa, että tämä nimenomainen kuvaruudussa näkyvä versio on minun alkuperäisestä negatiivista digitoimani ja kuvankäsittelemäni versio. Vaikka alkuperäisen valokuvan ottaja ja sen tekijänoikeudet omaava onkin isäni, niin tämän version tekijänoikeudet ovat minulla. Kaappaamalla tämän kuvaruutukuvana tai tallentamalla sen tietokoneelle sekä julkaisemalla kuvan uudestaan vaikka omilla kuvasivuillaan tai Facebookissa, syyllistyy tekijänoikeusrikkomukseen. Kaupallisessa yhteydessä rikosnimikkeeksi saattaa tulla jopa tekijänoikeusrikos.

Tämä huomatus koskee itse asiassa kaikkia netissä olevia vanhojankin valokuvia. Ne on digitoitu alle 50 vuotta sitten ja näiden valokuvien valokuvista suoja-aika on vielä voimassa. Tekijänoikeuslainsäädäntö, etenkin valokuvien osalta, on monissa suhteissa hyvin tulkinnanvaraista. Tästä ei minun tietääkseni ole ennakkotapausta, mutta ei tämä suinkaan minun keksimääni ole. Museot perustavat kieltonsa kuviensa kopiointiin juuri tähän seikkaan. 

Kolmannen luokan luokkakuvani vuodelta 1958. Kuvaaja minulle tuntematon. Olen itse digitoinut kaikki ne vanhat valokuvat, joiden tekijänoikeuden suoja-aika on päättynyt, mutta joiden kuvaajilta minulla ei ole syystä tai toisesta lupaa kuvan julkaisemiseen. Kuten edellisessäkin, niin minulla on vain tämän kyseisen digitaalisen version tekijänoikeudet. Kuten laissakin sanotaan, niin minun oikeuteni eivät rajoita millään tavalla alkuperäisen kuvan ottajan tekijänoikeuksia. 

Hanlampi tapaus. Tavallinen valokuva vai valokuvateos? Isäni varta vasten valokuvanäyttelyyn Unkarissa kuvaama valokuva. 

Valokuvan ja valokuvateoksen erot ovat varsinainen veteen piirretty viiva. Tekijänoikeuteen liittyvistä kysymyksistä lausuntoja antava tekijänoikeusneuvosto on esittänyt valokuvan ja valokuvateoksen eroista mm. seuraavaa.

"Valokuvan teostason ylittymisen arvioimiseksi on huomioitava yhtäältä valokuvana ilmenevä lopputulos ja toisaalta valokuvaajan tekemät lopputulokseen vaikuttaneet valinnat. Valokuvan teostasoa arvioitaessa on tarkasteltava valokuvaa eri elementtiensä muodostamana kokonaisuutena.

Valokuvaaja voi tehdä lopputulokseen vaikuttavia valintoja ennen valokuvan ottamista muun muassa oivaltamalla kuvaushetkeen liittyvät erityispiirteet, sommittelemalla kuvauskohteen, valitsemalla kuvan rajauksen, kontrastin, terävyysalueen, kuvakulman, valotuksen tai kuvauskohteen lisävalaisemisen. Valokuvaaja voi kuvan otettuaan käsitellä valokuvaa.

Valokuvan julkaisemisella tai julkaisemattomuudella ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, ylittääkö valokuva teoskynnyksen vai ei. Valokuvaajan ammattitaidon tasolla tai sen puutteella ei ole merkitystä valokuvan teoskynnyksen arvioimisessa. Amatöörivalokuvaajakin voi luoda teosvalokuvan. Valokuvan tarkoituksella kuten sillä, onko kuva tarkoitettu esimerkiksi lehtikuvaksi, valokuvanäyttelyyn tai perheen valokuva-albumiin ei ole merkitystä arvioitaessa teoskynnyksen ylittymistä.

Valokuva voi ylittää teoskynnyksen ja saada suojaa teoksena, jos valokuva ilmentää valokuvaajansa omaperäisiä valintoja siten, että voidaan olettaa, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen saatuaan tehtävän valokuvata samaa kohdetta. Valokuvan on oltava tällä tavalla valokuvaajansa henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos."

Tämähän on tietysti ns. paskapuhetta monellakin eri tasolla. Millä kriteereillä esimerkiksi voidaan päätellä, että kukaan toinen ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen, jos hänen olisi käsketty käydä kuvaamassa Unkarin maaseudun asukkaita? Olisiko hän osannut valita juuri nämä ihmiset, tämän kuva-kulman, sommittelun ja asetelman? 

Totuus kuitenkin on se, että valokuvateosstatuksen saa vuorenvarmasti, jos on koulut käynyt valokuvataiteilija ja kuvat ovat olleet valokuvanäyttelyssä. Ihan riippumatta siitä, millaisia räpsyjä itse kuvat ovat. Räpsyjä ja nimenomaan räpsyjä on tullut nähtyä valokuvanäyttelyissä. Toki myös hienoja valokuvia, joiden teosluonteessa ei jää tulkinnanvaraa. Kuten vaikka alla oleva, joka on tässä tekijänoikeuslain salliman kuvasitaattioikeuden perusteella.

Arno Rafael Minkkinen

Niin tai näin, minä pidän isäni kuvaa valokuvateoksena, jonka tekijänoikeuden suoja-aika päättyy 31.12.2074. Jos joku haluaa kiistää tämän, niin oikeudessa saatetaan tavata. Kuvan teosluonteesta juridisesti sitovasti päätöksen voi tehdä vain oikeusistuin.

Oman mielenkiintonsa asiaan tekee vielä se, että millaisen tekijänoikeudellisen statuksen minun alkuperäisestä negasta digitoimani versio saisi. Valokuvan nyt ainakin. Valokuvan tekijänoikeus voi olla hyvinkin kompleksikas, kun se saattaa jakautua useiden ihmisten kesken.