Enqvist vs. Himanka

Kuvassa oikealla oleva Olliver Hawk tekee maagisen taikaeleen kuin Taika-Jim konsanaan ja varmaan haaveissaan tyrmää Mohammad Alin "alle kolmessa sekunnissa" koskaan toteutumattomassa Hawk vs. Ali ottelussa. Jo edesmenneen Hawk-Hakasalon kannalta valitettavasti  kuva ei siis ole dokumenetti tapahtuneesta, vaan ainoastaan poikkitieteilijän vaatimattoman kuvankäsittelytaidon tulos.

Oletan myös  filosofi Juha Himanka pitävän itseään tekstissä kerrotun fyysikon ja filosofin välisen verbaalisen matsin voittajana, vaikka turpaan tulikin lähes kaikin tuomariäänin.

Kotipaikkakunnallani Orivedellä esiintyi entisellä suojeluskannan talolla Suojalla 1960-luvun puolessa välissä kuuluisa hypnotisoija Olliver (kahdella ällällä) Hawk eli Olavi Hakasalo. Olin katsomassa esitystä ja tarjouduin itsekin hypnotisoitavaksi. En läpäissyt kuitenkaan esikoetta ja Hawk totesikin minun kuuluvan (muutaman muun ohella) niihin harvoihin ihmisiin, joita on mahdotonta hypnotisoida. Olin kuulemma liian epäuskoinen, minkä luonnehdinnan kyllä myönnän varsin hyvin jo silloin ja etenkin varttuneemmalla iällä oikeaan osuneeksi.

Esitys oli kuitenkin minun nuoren pojan mielestä vaikuttava ja viihdyttävä. Siitä puhuttiin koulun välitunneilla pitkään. Erityisesti mieleeni jäi kohtaus, jossa Olliver kertoi hypnoosissa oleville ilman olevan tukahduttavan kuuman, jolloin lavalla olevat rupesivat riisumaan vaatteitaan. Odotin suu jännityksestä kuivana, milloin "esiintyjien" joukossa oleva naapurin tyttö riisuisi jumpperinsa, mutta suureksi pettymyksekseni Olliver tai hänen avustajansa ohjasi riisujan käden aina pois jumpperin helmoista juuri ennen ratkaisevaa hetkeä. Juicenkin Marilyn ja jumpperin riisuminen oli suuri hitti tästä vasta 10 vuoden kuluttua.

Jonkinlaiseen maailmanmaineeseen tai ainakin julkisuuteen Hawk pääsi vuonna 1966 syyttäessään maailmanmestarinyrkkeilijä Muhammad Alia (Cassius Clay) hypnoosin väärinkäytöstä ja lupasi tyrmätä hänet "alle kolmessa sekunnissa" Alin omilla aseilla eli hypnoosilla. Sattuneesta syystä ottelua ei koskaan järjestetty ja Hawk livisti myös Pertti Purtsi Purhosen kanssa suunnitellusta ottelusta.

Jotenkin minulle tuli tämä tarina mieleen, kun lueskelin Tieteessä tapahtuu lehdestä filosofi Juha Himangan ja kosmologi Kari Enqvistin välisen matsin ainakin toistaiseksi viimeisen erän tapahtumia. Lyöntivuorossa oli nyt Enqvist.

Minusta ottelijat vain ovat niin eri sarjoissa, että en voi olla tuntematta jopa hieman sääliä (myötähäpeän lisäksi)  Himankaa kohtaan. Jos Enqvist on tässä ottelussa vähintään raskaan, jos ei suorastaan superraskaan sarjan verbaalinen nyrkkeilijä, niin Himanka ei ole missään tapauksessa kärpässarjaa ylemmässä painoluokassa. Minä laskisin hänet kevyen kärpässarjan mieheksi, eli korkeintaan 48 kiloiseksi.

Itse asiassa kyseessä on jonkinlainen neliottelu, jossa toisessa nurkkauksessa ovat kosmologit Kari Enqvist ja Esko Valtaoja (joka taitaa tässä olla kuitenkin lähinnä äänetön yhtiömies) ja toisessa nurkkauksessa filosofit Juha Himanka ja Pauli Pylkkö.

Minulla ei ole mitään syytä olla puolueellinen. Enqvistin ja Valtaojan kanssa olen aika etäisesti hyvän päivän tuttu, Himankaa ja Pylkköä en tietääkseni ole koskaan edes tavannut. Ottelu vain on niin epätasaväkinen. Enqvistin ja Valtaojan sanan säilät leikkaavat sen verran terävämmin ja loogisemmin kuin Himangan ja Pylkön tylsän sahalaitaisen leipäveisten nirhaisut.  Molemmat filosofit vetoavat mieluusti auktoriteetteihin, Himanka jopa kiusallisen usein Pylkköön. Tuppurainen Tappuraisen tieteellisenä takuumiehenä. Retoriikassa herroille pärjää vain Tapio Puolimatka, tosin tässä kisassa varsin hyvin. 

Kamppailun aikaisempiin ja nykyisiin vaiheisiin pääsee tutustumaan näistä linkeistä. Muitakin löytyy, mutta näillä pääsee alkuun. Jokainen voi antaa pisteitä kampailijoille ihan oman näkemyksensä mukaan.

Yritys ymmärtää Kari Enqvistiä

Kuka katsoo kaukoputkeen? Enqvistin aurinkokeskisyyden selitys

Akateemisen keskustelun ääri-ilmiöitä – suositut luonnontieteilijät filosofeina

Ymmärryksen luonteesta

 Suhteellisuusteoriaa ja ääri-ilmiöitä

FYSIIKKA VIIKARI FILOSOFIAN IHMEM AASSA

ps. Oikea Taika-Jim tekemässä paranormaalia koetta.

 

Jälkirjoitus 20.6.2013

Kommentoin Kari Enqvistille alla olevan kuvan kera, että Juha Himanka saattaa julistautua voittajaksi vedoten vyön alle lyömiseen. Tähän Kari vastasi: "Kuvittelen otelleeni sääntöjä tarkkaan noudattaen ja aivan erityisesti varoneeni vyötärön alle lyömistä, päinvastoin kuin Himanka."

Kuva: Don Addis

Kuva sopisi ehkä paremmin Kari Enqvistin muihin matseihin, erityisesti Tapio Puolimatkan kanssa otettuihin, mutta kyllä se tässäkin asiansa ajaa.

 

Kommenttiin liittyen. Cassius Clay (Muhammad Ali) makasi vaakasuorassa, kun taas iso ruma karhu Sonny Liston elämöi, nosti kämmentä ja löi. 

Ase aina mukana

Ihmisiä uhkaillaan väkivallalla. "Tapan, raiskaan tai ainakin rusikoin sinut sairaalakuntoon." Vaikka minulla ei ole omia kokemuksia uhkailusta, niin voin hyvin kuvitella, miltä se uhkailtavasta tuntuu. Hyvin epämiellyttävältä ja ahdistavalta. En osaa päätellä, kumpi on ahdistavampaa: kun tuntee uhkailijansa vai kun se nykyiseen tyyliin tulee nimettömänä täysin puskista. Ehkä jälkimmäinen siinä mielessä, että siitä on vaikeampaa päätellä, kuinka vakavasti uhkaus pitää ottaa.

Uhkailuihin voi suhtautua monella eri tavoin. Kirjailija Reijo Mäki kertoi lehtijutussa muuttaneensa rivitalosta kerrostaloon ja pitävänsä aina asetta mukanaan. Lööpissä ollut ase tosin tarkentui itse jutussa kaasuaseeksi.

EU-komissaari Neelie Kroes kirjoitti Twitter-tilillään Suomen viime aikojen uhkailuista: "Olen kauhuissani kuultuani jatkuvista tappouhkauksista toimittajia kohtaan Suomessa - ne eivät ole koskaan hyväksyttävä osa sivistynyttä demokraattista keskustelua."

Perussuomalaisten kansanedustaja ja poliisi Tom Packalén on yksi suomenruotsalaisuutta vastustavan vihapostin saajista. Hänen mukaansa vihapostin tulo jatkuu niin kauan kun media pitää aihetta pinnalla. Sen takia hän ei itse halua kertoa saamansa vihapostin sisällöstä mitään. Packalénin mukaan media itse ruokkii ja antaa tyydytystä vihapostin kirjoittajalle tai kirjoittajille.

"Missään tapauksessa heille ei saa antaa sitä julkisuutta, sitä tyydytystä mitä he haluavat. Tämä vain ruokkii tätä oravanpyörää", Packalén sanoo.

Päivi Storgård järjesti mediassa runsaasti huomiota saaneen mielenosoituksen tappouhkauksia vastaan Kolmen sepän patsaalla.

Tappouhkauksia ja niihin liittyviä seikkoja voidaan tarkastella monesta eri lähestymiskulmasta. Uhkaajan motiivit ovat yksi.

Minun on vaikea kuvitella, että tappouhkauksia, varsinkin nimettömiä lähettävät muut kuin pahasti henkisesti häiriintyneet. Siitä seuraa hyvää ja huonoa. Hyvää on varmaan se, että tilansa vuoksi he yleensä ovat sen verran voimattomia ja kyvyttömiä raukkoja, että uhkailu harvoin konkretisoituu väkivallanteoiksi. Huonoa taas se, että uhrin yksityiset tai yleiset vastalauseet menevät kuin vesi hanhen selkää. Jos niillä on jotain vaikutusta, niin korkeintaan uhkaajaa innostavaa.

Ihmisiä uhkaillaan eri syistä. Kirjailijoita varmaan harvemmin, ellei satu olemaan riittävän suosittu ja kirjoita räväkästi jotain vastaan. Kuten Reijo Mäki tai Sofi Oksanen, jotka täyttävät hyvin molemmat yllä vaaditut ominaisuudet.

Poliisin saamissa tappouhkauksissa ei asiakaskunnan huomioon ottaen ole mitään kummallista ja poliitikoillekin uhkapostin saaminen valitettavasti kuuluu ammatinvalinnan luontaisetuihin.

Uhkailun edessä ei pidä antautua eikä muuttaa mielipiteitään ja niiden esittämistä uhkailun takia. Sen sijaan minusta ei ole lainkaan turhaa mietiskellä, miksi juuri minä saan juuri tämän kaltaisia uhkailuja. Syiden selvittäminen on ihan eri asia kuin uhrin syyllistäminen, omasta tai muiden taholta.

Uhkauksia saanut poliisi voi varmaan arvella, miltä taholta ja miksi mikin uhkaus on tullut. Poliisin työssä kun kerta kaikkiaan yhteiskunnan ja poliisin "asiakkaiden" intressit ovat usein pahasti ristikkäin. Kirjailijan uhkailu hänen kirjojensa sisällön vuoksi on sananvapauteen puuttumista isoilla tikkukirjaimilla.

Poliitikot saavat varmasti uhkauksia sekä oman että puolueensa toiminnan vuoksi. Se, että uhkauksia on tullut viime aikoina nimenomaan suomenruotsalaisille, ei ole minusta hirveä yllätys. Sen verran kuumana on keskustelu ruotsin kielen asemasta ja erityisesti ns. pakkoruotsista  käynyt. Väitän, että osa tästä vihapuheesta johtaa alkunsa pakkoruotsin kannattajien omasta asenteesta, jossa ei anneta piiruakaan periksi vastapuolen näkemyksille.

Nyt ei ole syytä sekoittaa asioita ja vetää vääriä johtopäätöksiä. En hyväksy uhkailua millään taholla. En, vaikka joku saattaa suorastaan kerjätä omalla toiminnallaan sitä. Asioilla on kuitenkin syynsä ja seurauksensa. Minusta tässä kieliasiassa kaivautuminen poteroihin ei mitenkään paranna ruotsin kielen asemaa ja arvostusta Suomessa. Yksi seurauksista näyttäisi olevan tappo- ja raiskausuhkauksien sinkoileminen. Luultavasti ja toivottavasti ne ovat vain yhden tai muutaman pahasti häiriintyneen käsialaa eivätkä johda mihinkään tekoihin.

Ensimmäinen on kirjailijan kannanotto. Toinen  korkea-arvoisen EU-virkamiehen - tai tässä tapauksessa naisen - kannanotto. Kolmas taas persujen rivikansanedustajan ja neljäs kansanedustajaksi pyrkivän poliitikon.   

Kirjailija tulee julkisuuteen yleensä silloin, kun viimeisin kirja on tullut painosta ulos. Muuten he tuppaavat olemaan kirkkaassa auringonvalossa silmiään räpyttelevää tyyppiä. Se, että Mäen (kaasu)ase pääsi Ilta-Sanomien etusivulle, lienee sittenkin enemmän toimituksen kuin kirjailijan valinta.

Packalén on käytännön poliisityössä tappouhkausten kanssa niin omassa elämässään kuin virkatyötä hoitaessaan joutunut kokemaan ja etenkin näkemään ja kuulemaan tappouhkauksia varmaan sen verran kuin mitä yksi eduskunnallinen poliitikkoja saa vaalikaudessa. Vaikka hän on persu ja siis a priori poliittisesti vääriä lausuntoja antava, niin pidän Packalénin maanläheistä kommenttia monin verroin arvokkaampana käyttäytymisohjeena  kuin Kroesin. Ennen kaikkea se on suunnattu niille ihmisille, jotka saattaisivat toimia ohjeen mukaisesti.

Päivi Strogårdin motiiveja tulla näin näkyvisti asian kanssa esille olen arvioinut jo aikaisemmin, joten niistä ei tässä sen enempää.

Minun on vaikea kuvitella, että tappouhkaukset kuuluisivat  kenenkään vähänkään tolkuissaan olevan ihmisen mielestä sivistyneeseen keskusteluun.  Lause "ne eivät ole koskaan hyväksyttävä osa sivistynyttä demokraattista keskustelua" ei anna kovin mullistavaa uutta käyttäytymisohjetta suurimmalle osalle ihmisistä. Kyllä he sen tietävät muutenkin ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Tappouhkauksia netissä suoltaville taas nämä sanat ovat vähintäänkin vettä hanhen selkään, ellei sitten bensaa liekkeihin.

Hyväksynkö itse tappouhkaukset osana sivistynyttä demokraattista keskustelua?  Odottaako joku siihen vastausta? Maailma kun nyt vain toimii Humen giljotiinin määrittelemällä tavalla. Siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä miten niiden pitäisi olla. Tai toisin päin. Tietty määrä ihmisiä on idiootteja, psykopaatteja, monin tavoin  häiriintyneitä, jotka ovat ennen uhonneet omissa piireissään, mutta joille on avautunut Internetin anonymiteetin ihmeellinen puskista huutelemisen maailma.

Miten näihin pitäisi suhtautua. Niin tappo- ja muita uhkauksia saavien ja yhteiskunnan yleensä. Ei minulla ole siihen mitään yleispätevää vastausta, ei kenelläkään ole. Jokaista tappouhkauksia, peiteltyjä tai suorempia saavia kehotan tekemään asiasta rikosilmoituksen. Poliisi on näihin asioihin erikoistunut virkamies. Jotkut ihmiset tuntuvat nostavan vihapuheiden vastustamisen oman poliittisen uransa pönkittäjiksi.  Poliitikon pitää tietysti yrittää kaapia äänet sieltä, missä niitä on irrallaan liikkeellä, mutta siitä huolimatta pidän vihapuheiden nostamista ensisijaisesti oman poliittisen agendan vetojuhdaksi vastenmielisenä.  Minusta Packalénin lausunto on  yksilölle paljon parempi toimintaohje kuin mitä hän saa mediassa näkyvästä ja kuuluvasta  tappouhkauksien yleisestä ja yhtäläisestä  tuomitsemisesta.  Siinä kun kerrotaan, mitä uhkailtu voi tehdä eikä sitä, mitä uhkailijan pitäisi tehdä. Uhkailijan kykyyn vastaanottaa hyviä neuvoja kun en jaksa oikein tosissani uskoa.

Kolme kaunista Päiviä ja yksi rumankaunis Tero

Kuvat: Jyrki Vesa, Yle, Jyrki Vesa

Wikipedia tietää:

Päivi on suomalainen naisen etunimi, jonka nimipäivä on 16. kesäkuuta. Päivi-nimen esimuoto on suomen kielen päivä-sana. Nimi hyväksyttiin etunimenä almanakkaan vuonna 1950 Salama-nimen tilalle (Päivikki oli päässyt nimipäiväluetteloon jo vuonna 1929; sillä oli nimipäivä 30. kesäkuuta).

Väestörekisterikeskuksen mukaan Päivi-nimen saaneita on Suomessa vuoden 2009 loppuun mennessä kaikkiaan 36.091.
 

Ensimmäinen Päivi sai nimensä vuonna 1901. Suosituimmillaan nimi oli vuonna 1958, jolloin Päivejä syntyi 2 130 – miltei kuusi päivässä ympäri vuoden. Vuonna 1969 Päivi oli suosituin nimi alle 10-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa ja aivan kärkijoukossa vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. Vuonna 1983 Päivejä syntyi enää vain runsas yksi päivää kohden.

Siksi ei olekaan kovin kummallista, että Suomen politiikassa vallan huipulla ja sinne pyrkimässä on ainakin kolme Päiviä. Kristillisten Päivi Räsänen on jo ehtinyt hallitukseen asti, Demareiden Päivi Lipposelle povataan hallituspaikkaa tulevaisuudessa, nyt vielä on tyytyminen pelkkään kansanedustajuuteen ja kansan- sekä euroedustajaksi on enemmän kuin tyrkyllä RKP:n Päivi Storgård.

Päivi Räsänen on noussut politiikan kärkikastiin Jumalaan turvaten ja huonoja asioita vastustaen. Kuten viinan juontia, tupakan polttoa, esiaviollista seksiä, homostelua ja naispappeutta. Nämä nyt pitkän listan kärkipäässä ensiksi mieleen tulevina.

Päivi Lipposen nousu on tapahtunut tietysti osin reittä myöten, mutta myös rasismin vastaisuudella ratsastaen. Tässä hän on ollutkin kiitettävän ripeä, välillä jopa poliisia nopea, kuten Tampereen pizzerian  murhapoltossa kävi.

Päivi Storgård on pakkoruotsin jyrkimpiä puolestapuhujia, mistä tietysti seurauksena on aika vähän puoltoääniä poikkitieteellisestä suunnasta. Muutenkin Päivin laariin on kertynyt vaaleissa ääniä sen verran vähän, että ovet politiikan kammareihin eivät toistaiseksi ole edenneet kaupunginvaltuustoa pidemmälle hyvistä yrityksistä huolimatta.

Äkkinäisempi voisi kuvitella sananvalinnoista, että minä tietysti kannatan kaikkea mitä nämä Päivit kukin omalla tahollaan vastustavat. Siis rasismia, vihapuheita, vähemmistökielen aseman heikentämistä, viinan juontia, esiaviollista seksiä, homostelua ja naispappeutta.

Niin kannatankin ja olen harjoittanutkin. Nimittäin viinan juontia ja esiaviollista seksiä. Homojen keskinäinen puuhastelu on minulle täysin yhdentekevää, tosin ei sitä tarvitsisi harjoittaa Yrjönkadun uimahallin saunassa samaan aikaan kun minä olen siellä. Kirkkoon kuulumattomana naispappeuskin on minulle vain tasa-arvokysymys. Siksi ruksini menee kyselylomakkeessa naispappeutta kannattavaan neliöön.

Rasismi on minusta kuvottavaa. Niin yksityisen ihmisen toiseen sanoin ja teoin kohdistama rodullinen tai etninen ylemmyys kuin koko yhteiskunnan kattava rasismi.  Siis sellainen, jota on ollut esim. Etelä-Afrikassa tai Yhdysvalloissa, natsi-Saksasta nyt puhumattakaan. Sama koskee valtakunnan tasolla hyväksyttyä vihapuhetta. Tässäkään en voi olla ottamatta natsi-Saksaa esimerkiksi.

Netissä näkyvät nimettömät rasismiin vivahtavat ja muut lähinnä esittäjän omaa pahaa oloa viestivät purkaukset ovat minusta sen sijaan ensisijaisesti  säälittäviä. Järkevämpää olisi jättää ne omaan arvoonsa ja sillä tavalla vaientaa ne kuoliaaksi. Kukaan ei jaksa kauaa kiljua samaa vihavirttä, jos sen kohteet  eivät reagoi siihen millä tavalla.

Päivit Lipponen ja Storgård reagoivat. He reagoivat sillä kiivaudella ja näkyvyydellä, että tuskin keneltäkään on jäänyt huomaamatta, ketkä marssivat eturivissä.

Tämä ärsyttää minua, varmaan enemmän kuin olisi syytä. Olen ollut 60-luvulla marssilla Tšekkoslovakian miehitystä, 70-luvulla USA:n Vietnamin politiikkaa tai Chilen sotilasjunttaa vastaan. Aika kultaa muistot ja vääristää perspektiiviä varmaan yhtä paljon kuin antaa sitä. Kuitenkin mielenosoitus  muutamaa netissä uhkaviestejä laativaa vastaan tai oman ravintolansa polttaneiden tuomitsemista rasismista varmuuden vuoksi hyvissä ajoin (ettei hyvä lyöntiase ehtisi sulaa käsiin kiusallisen totuuden selvitessä) on minusta lähinnä kotinurkissa näpräämistä.  Minun sukupolveni ei siihen sortunut, pahat asiat ja ihmiset olivat riittävän kaukana.

Minusta Päivit Lipponen ja Storgård ovat näillä esiintymisillään enemmän oman poliittisen uransa kuin puolustamiensa asioiden asialla.  Poliittiselta sielultani minä olen varmaan lähinnä demari eikä minulla ole mitään ruotsin kieltä eikä suomenruotsalaisia vastaan. Kuinka kattavasti Lipponen edustaa demariutta ja Storgård (os. savolainen Saharinen) suomenruotsalaisuutta. Oletan ja toivon heidän olevan ääri-ilmiöitä omalla sektorillaan, sillä muuten joudun tarkistamaan äänestyskäyttäytymistäni. Sehän on ainoa keino, jolla voin kuvitella jotenkin edes vaikuttavani poliitikkojen tekemisiin ja tekemättä jättämisiin.

Mutta ei kun onnea Päiveille valitsemillanne  teillä, nimppari on tänään kesäkuun 16. päivä. 

 Kuva: Harri Pakarinen

Päivi Räsänen oli tässä mukana lähinnä lukumäärän vuoksi, jotta saatiin sopiva määrällinen vastakohta kolmelle rumalle Terolle, jotka tässä ovat nähtävästi marssimassa isänmaan asialla.

Terosta Wikipedia tieää kertoa seuraavaa.

Tero on suomalainen miehen etunimi. Tero ilmestyi Suomen nimistöön 1900–1919 välisenä aikana, jolloin rekisteröitiin yhteensä kolme Tero-nimistä poikaa. Vuosina 1980–1999 rekisteröitiin 5 385 lasta, joiden etunimenä oli Tero. 2000–2009 välisenä aikana 232 poikaa sai nimekseen Tero. Kaiken kaikkiaan Tero-nimisiä oli vuoden 2012 lopussa Suomessa noin 16 170.

Tero-nimi pohjautuu roomalaiseen nimeen Terentius. Kristityissä maissa nimen on tehnyt suosituksi varhaiskristillinen marttyyri Terentius.

 
Teroja on vähemmän kuin Päivejä, joten tilastojen valossa ei olekaan mikään ihme, että Teroja ei politiikassa, ainakaan huipulla, liiemmälti ole. Enempi keihäänheittäjissä. Poliitikko Teroista ei mieleen tule kuin Tero Rönni,  jonka Helsingin Sanomat nimesi eduskunnassa suorittamansa nimettömän kyselyn perusteella ilman mitään näyttöä yhdeksi seksuaalisista häiritsijöistä eduskunnassa.  Minulle Tero on tuttu jo lapsuudestani, hän oli oppikoulussa siskoni luokalla. Kauniiksi Teroa tuskin voi sanoa, mutta ei rumaksikaan. Pikemminkin rumankaunis, mikä kombinaatio on yleensä vetänyt naisia puoleensa eikä suinkaan karkoittanut heitä. Joten tämän aihetodistelun pohjalta voitaneen pitää ahdistelusyytteitä Teroa vastaan täysin vailla perää olevina. 

Tero Rönni siis joutui vihapuheiden kohteeksi ja putosi koko jupakan seurauksena eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa. Marttyyrina kuin nimensä esikuva Terentius.  

Olisiko jotenkin kuvaavaa, että Tero Rönni oli akateemisen tutkimuksen mukaan eniten vasemmalla oleva kansanedustaja. Kaukaa vasemmalta mm. Päivi Lipposen ohi koukaten. Päivi hävisi tässä "kisassa" jopa Juha Miedolle. Sinänsä Juha itsekin on todistanut, että hoppee ei oo häppee, mutta siitä huolimatta.  

Mietaakin putosi samoissa vuoden 2011 vaaleissa, joten millainen poliittinen analyysi tästä olisi tehtävissä?

 Kuva: YLE / Petri Aaltonen  

Tällä rumankauniilla pärställä saisi naisten huomion ilman seksuaalista häirintääkin. Toki kauneus, kuten rumankauneuskin on katsojan silmässä ja miehenä olen tietysti kaikkea muuta kuin asiantunteva ottamaan asiaan muuta kuin poikkitieteellistä kantaa. 

 

Hyvät, huonot ja rumat lausumat

Kuvat: Jyrki Vesa

Suomessa rikoslaki  määrittelee kiihottamisen kansanryhmää vastaan:   

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Minun mielestäni ihan viihdyttävässä ja Uutisvuotoa paremmassa ohjelmassa Hyvät ja huonot uutiset käsiteltiin uutista Suomen avaruusstrategiasta. Mikko Kuustonen heitti siihen liittyen omana näkemyksenään, että kaikki perussuomalaiset voitaisiin lähettää Marsiin. Tosin sitten heillä ei olisi enää maahanmuutto-ongelmaa vaan Maahan muutto -ongelma.

Tämä noin muistista vapaasti Mikkoa siteeraten.

No tämähän on vain läppää.  Nokkela sanaleikki loppukaneettina nauratti jopa minua.

Myös Jussi Halla-aho heitti taannoin läppää kansanryhmästä. Hän kirjoitti blogissaan, että ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre. Oliko se hyvää vai huonoa läppää, siitä jokainen saa muodostaa ihan vapaasti oman mielipiteensä.  Asiayhteydestä oli kuitenkin ilmiselvää jokaiselle täysjärkiselle, että kyseessä oli satiirinen kirjoitus, jonka ainakaan pääkohde ei ollut somalit vaan valtakunnansyyttäjä Mika Illman.

Kuustosen heitto kirvoitti studioyleisön naurut aplodien kera. Halla-aholle seuraus oli syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja lopulta korkeimman oikeuden vahvistama tuomio.

Väistämättä näen tiettyä epätasapainoa näiden kahden läpän heiton seuraamusten välillä. Mikko on suosittu laulaja, YK:n hyväntahdon lähettiläs, Putouksen viehättävän Iina Kuustosen isä ja ennen kaikkia hän kuuluu "meihin hyviin ja suvaitsevaisiin ihmisiin", kuten ex-pressa Mara määritteli muut kuin persut, vaikka ei sitä suoraan sanonutkaan. Niinpä Mikolla pitää olla oikeus heittää läppää mitä ilmeisimmin inhoamastaan 20% kansanryhmästä ja suositella näille "lopullista ratkaisua" eli yhdensuuntaista matkaa punaiselle Arbeit macht frei -planeetalle.

Jussihan  tunnetusti on Perkeleestä seuraava, joten hänen heittämänsä läppä on jo a priori rasistista, fasistista ja aina jollakin tavalla hänen ja perussuomalaisuuden peripahuudesta kertovaa. Siksi se ole oikeaa läppää, vaan jotain ihan muuta, josta seuraavalla kerralla rikoksen uusijana ei selvitäkään pelkillä sakoilla.

Tiedän, että tästäkin postauksesta voi tulla lunta poikkitieteelliseen tupaan. Ainakin joku Facebook -kaveri saattaa kääntää peukun alaspäin ja poistaa tämän luettuaan minut kaverilistalta.  

Minut tekee surulliseksi tässä asiassa sanavapauden polarisoituminen. Mikä on sallittua Jupiterille, ei ole sallittua härälle. Perussuomalaisuuteen ja perussuomalaisiin liittyy monia yksityiskohtia, joita en pidä hyvänä.  Homoliittojen, siis kahden ihmisen yksityisasian, vastustaminen tai James Potkukelkka Hirvisaaren möläytykset oikeudesta puhua ruotsia eduskunnassa. Persut eivät ole yksin minun antilistallani. Kataisen ja Kokoomuksen kaikki rimat alittavat perustelut pakkoruotsille tai Urpilaisen ja demarien Kreikan olemattomien vakuuksien valkopesu, vaikka ilmiselvästi niiden ainoa todellinen motiivi oli vaalilupauksiin kiinni jääminen. Eikä Arhinmäen ponnekkaat vaatimukset hyvitysmaksujen saattamisesta "oikeudenmukaiselle" tasolle saa minussa muuta vastakaikua kuin toteumuksen poliittisesta retoriikasta. Paavo ei ole vähävaraisen taiteilijan, vaan isojen yhtiöiden ja tekijänoikeusjärjestöjen oman edun asialla.

Seurasin opiskeluaikanani taistolaisliikettä välillä hyvinkin läheltä. Siitä jäi käteen monenmoista, hyvää ja huonoa. Huonoihin luen yhden kantavista periaatteista: "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan." Vaikka Niinistö hehkutti vuoden 2006 presidentin vaaleissa, että vastakkainasettelun aika on ohitse, niin minusta tuntuu pahasti siltä, että se on päinvastoin syvenemässä.    Tosin se, että sillä teemalla Sale ei mennyt lävitse,  ei ole todiste puoleen eikä toiseen.