Taivaaseen pääsyn matemaattinen todistaminen

Korson aseman lähellä roskapönttöön kiinnitettynä oheinen juliste kiinnitti huomioni. Minusta siinä oli jotain upeaa symboliikkaa. Helsingin odotellessa tuhlaajapoikansa (Vantaan) paluuta takaisin isän huomaan, voisiko mikään symboloida pojan rappiota enemmän kuin syntisen Korson (eniten kapakoita per asukas Suomessa) aseman vieressä oleva roskapönttö. Herran kutsu ei katso aikaa eikä paikkaa.

Uskovilla on tapana todistaa, lähinnä kai Jumalan olemassaoloa, Jumalan käsittämätöntä armoa ja suuruutta tai muita sen sellaisia asioita, joissa usko tuppaa aika ajoin rakoilemaan. Myös matemaatikot todistavat erilaisia asioita. Todistaa ja todistaa. Näillä tuskin on mitään tekemistä toistensa kanssa. Vai olisiko sittenkin? Kun lukee oheisen tekstin ja muuttaa sanan "ehdoton" synonyymisanakirjan antamaksi synonyymiksi "välttämätön", niin teksti alkaakin haista matematiikalta.

Välttämättömät ja riittävät ehdot viittaavat logiikassa väittämien välisiin implikatiivisiin suhteisiin. Väite p on väitteen q välttämätön ehto, jos q ei voi olla tosi, ilman että p on tosi. Väite p on väitteen q riittävä ehto, jos p:n totuus takaa sen, että myös q on tosi. Se, että p on q:n välttämätön ja riittävä ehto ilmaistaan yleensä konjunktiolla ”jos ja vain jos” tai sen lyhenteellä ”joss”, eli q joss p.

Otetaan esimerkki. Kauppatorilla tulee sinua vastaan tutulta näyttävä henkilö. Mietit, voisiko hän olla Suomen tasavallan presidentti. Menet juttelemaan hänen kanssaan ja hän vastaa sinulle sujuvalla suomen kielellä. Hän voisi olla Suomen tasavallan presidentti, koska kaikki elossa olevat presidentit ovat suomenkielisiä. Suomenkielisyys on siis välttämätön ehto sille, että tapaamasi henkilö on Suomen presidentti.Toki aika kaukana riittävästä.

Seuraavaksi kysyt hänen nimeään ja ikäänsä. Henkilö ei ole epäkohtelias ja kysy, että etkö tiedä kuka olen vaan näyttää passinsa, josta käy ilmi: "Sauli Väinämö Niinistö (s. 24. elokuuta 1948 Salo)" Se on riittävä, mutta ei välttämätön ehto asialle, koska muitakin Suomen presidenttejä on vielä elossa.

Sen sijaan jos olisit pohtinut, onko tyyppi Suomen istuva presidentti, niin: "Sauli Väinämö Niinistö (s. 24. elokuuta 1948 Salo)" olisi sekä välttämätön että riittävä ehto tälle.

Takaisin Kauppatorilta Korson asemalle. Koska Jumala on suuressa hyvyydessään antanut ihmiselle loogisen ajattelun kyvyn, niin kai tarkoitus on myös käyttää sitä. Muutenhan logiikan täytyy olla Paholaisen tekosia.

Uskoontulon ihme on siis välttämätön ehto Taivaaseen pääsylle. Varmaan tässä tarkoitetaan kyseisen Taivaaseen pyrkijän omaa ihmeellistä uskoontuloa, ei uskoontulon ihmettä yleisenä käsitteenä. Muutenhan kaikki olisivat ainakin jonossa Taivaaseen ja silloin siellä olisi jo ikävästi tungosta.

Jos on sattunut kokemaan uskoontulon ihmeen, niin tietää olevansa jo hyvällä alulla matkalla Taivaaseen. Monet ovat jo tässä pudotuspelissä ohjattu Helvettiin matkaavien jonoon - vaikka eivät itse sitä välttämättä vielä tiedäkään.  Kun välttävän ehdon karikko on kierretty, niin nyt pitäisi vain selvittää, mikä olisi riittävä ehto.

Matemaattinen todistelu perustuu aksioomiin, todeksi tiedettyihin tai todistettuihin lauseisiin. Niitä käytetään todistusketjun lyhentämiseksi, että jokaista todistusta ei pidä aloittaa "ihan alusta asti". Tyypillinen aksiooma on esimerkiksi euklidisen geometrian lause "kolmion kulmien summa on 180 astetta".

Korson aseman julisteessa on kolme aksioomaa. Koska ne ovat Raamatusta, niin ne ovat tosia. Jos niiden totuusarvoa epäilee, niin sittenhän tältä pohdiskelulta on kokonaan pohja poissa.

Ensimmäinen aksiooma kertoo: "Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

Valitettavasti vain tämä aksiooma tuo toisen välttämättömän ehdon Taivaaseen pääsyyn (tai sitten kertoo saman vain toisin sanoin). Riittävä ehto ei vielä täyty.

Eteenpäin sanoi mies Korson asemalla: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla."

Varmaan totta, mutta kertoo vain niitä ehtoja, joilla ei ainakaan Taivaan portit aukene. Tekemällä syntiä. Ei siis edes välttämätön ehto vaan sen negaatio.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä:  "Jokainen, joka huutaa avuksi Herran (Jeesuksen) nimeä, pelastuu."

Pelastuminen on varmaan käsitettävä Taivaaseen pääsyn rinnakkaisilmaisuna. Siis Herran nimen huutaminen avuksi riittää Taivaaseen pääsyyn. Miten tähän suhtautuu välttämätön ehto uskoon tulon ihmeestä? Logiikan kannalta epätyydyttävästi, ellei riittävää ehtoa rajata jotenkin.

 Jos ryhmän  "Herraa avuksi huutavat" taivaseen pääsyä ei rajata lainkaan, niin syntyy looginen ristiriita. Kenellä tahansa olisi silloin pääsy Taivaaseen varsin pienellä vaivalla. Myös niillä, jotka eivät ole kokeneet uskoontulon ihmettä. Riittävä ehto ei voi ulottoa välttämättömän ehdon ulkopuolelle.

Todellisuus reaalimaailmassa lienee kuitenkin yllä olevan kaavion mukainen. Jotkut Herraa avuksi huutavat kuuluvat toivottomiin tapauksiin, joilla ei ole mitään mahkuja Taivaaseen.

 Mutta kun nämä koplataan yhteen vättämätön ja riittävä ehto  Taivaaseen kuin Kake Juhantalo aikoinaan pankin ja omat intrenssinsä, niin saadaan looginen lause, millä pääsee Taivaaseen: "Jokainen, joka on kokenut uskoontulon ihmeen ja huutaa avuksi Herran nimeä pääsee taivaaseen"

 On syytä huomata, että loogisesti Taivaan iloista osattomiksi saattaa jäädä osa uskoontulon ihmeen kokeneet ja toisaalta niistä nauttimassa voi olla muitakin kuin Herraa avukseen huutaneita. Näin välttämättömien ja riittävien ehtojen logiikka toimii.

MOT

Onko tämä muuta kuin rienausta ja uskovaisten pilkkaa? Varmaan sitäkin, mutta myös yksi (luultavasti tuhoon tuomittu) yritys saada ihmiset ajattelemaan niillä aivoilla, jotka kenties  Luoja on heille suonut. Raamatun lauseiden todistusvoima on nolla. Eniten logiikkaa on lauseessa: "Tutkimattomat ovat Herran tiet". Sillä kun voi selittää kaiken ja samalla ei mitään.  Miten vain parhaiten sopii itse kullekin.

Palmu ja BÖ-911

Katsoin Youtubesta elokuvan Kaasua komisario Palmu, joka sivumennen sanoen on minusta Palmu-trilogian paras elokuva. Viimeistä värillistä Palmua en osaa pitää enää edes samaan sarjaan kuuluvana.

Katsomiskokemuksen innoittamana heitin pienet trivial pursuitit Facebookiin. Mikä yhdistää elokuvan Kaasua komisario Palmu ja New Yorkin kaksoistornien tuhon? Ekalle tietäjälle lupasin kaljat tai lasi viiniä maun mukaan.

En ymmärtänyt, että poikani Veikko olisi pitänyt sulkea ammattilaisena pois kisoista. Myös vanhalla ystävälläni Maisalla oli hoksottimet kohdallaan. Kun vastaukset tulivat toisistaan riippumatta, niin lupasin tarjota molemmille palkintodrinksut.

 Vastaus oli tietysti BÖ-911. Palmun apulainen Virta lähti sillä rekisterikilvellä varustetulla autolla ottamaan aikaa, kuinka kauan kestää ajaa ravintolasta murhapaikalle. Mutta mistä ravintolasta ja ennen kaikkea mistä osoitteesta ja minne mentiin?

 

Netin aikana tällaiset kysymykset ovat todella triviaaleja. Ravintola Metropol (minkä nimistä ravintolaa ei liene koskaan ollut olemassa Helsingissä, ei ainakaan tässä paikassa) oli elokuvassa osoitteessa Eteläesplanadi 16 olevassa Hypoteekkiyhdistyksen talossa ja rouva Skroofin asunnon osoite oli Merikatu 7.

 Eteläespa 16 nykyisessä kuosissaan Google-mapsin mukaan. Kuvakulma on hieman eri kuin elokuvassa, mutta selkeästi tunnistettavissa

Googlen reittihaun mukaan matkan ajaa kahdeksassa minuutissa. Elokuvassa Virralta kesti edestakaiseen matkaan 22 minuuttia. Elokuvasta ei käy ilmi, miten pitkään Virta oli pysähtynyt määränpäässä, mutta voitaneen olettaa, että aikaa murhaamiseen jäi noin 14 minuuttia. Tosin sinä aikana piti kiivetä katon kautta sisälle ja tappaa koira. Toisaalta 50 vuotta sitten kadut olivat nykyistä tyhjempiä autoista, varsinkin iltaisin. 

Murhaajan reitti Googlen reittioppaan mukaan Eteläespalta Laivanvarustajankadulle  (elokuvassa Laivamiehenkadulle) ja takaisin. Murhaajahan meni "Laivamiehenkadun" puoleisesta porttikongista sisälle. Oletan katujen nykyisten yksisuuntaisuuksien olevan samat kuin filmin tekemisen aikoihin.  
Kohtaus, jossa Virta lähti ottamaan autolla aikaa katkeaa ennen kuin Aauto ehtii Espan ja Kasarmikadun kulmaan. Oletettavasti autoa ajanut kokenut konsaapeli (ei siis Matti Raninin esittämä Virta) tiesi kantakaupungissa lyhimmät reitit. 
Senaatintorin varrelta ravintolaan oli korkeintaan   ½ kilometriä, joten autolla sinne tulo olisi ilman ajanottoa ollutkin hieman liioittelua.

Toinen ystäväni, Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykoski valitteli Facebookissa ongelman numerologisen ratkaisun antikliimaksisuutta. Näin kommentoin tätä.

Tämän parempaa kliimaksia ei nyt tällä kertaa ollut tarjolla. Toisin etenkin jenkkien kulttuuriperimässä 9/11 on  varmaan syvemmällä kauhujen rekisterissä kuin vaikka pedon merkki 666. Niin syvällä jenkkikulttuuri on täälläkin, että minäkin "rekisteröin" heti auton rekisterikilven  ja assosioin sen New Yorkin traagisiin tapahtumiin.

Toinen havainto rekkarista oli se, mitä nuorempi polvi ei varmaan enää tunnista. Rekisterin ensimmäinen kirjain kertoi auton rekisteröinnin läänin. A ja B olivat hesalaisten rekkareiden alkukirjaimet. Meillä landella kun ei leveistä (mukamas) stadin kundeista pidetty, niin A- tai B-alkuisella rekkarilla liikuttaessa oli aina mahdollisuus saada landella turpaansa.  Vastaavasti Hesassa naureskeltiin etenkin K- tai M-alkuisille autoilijoille. Savolaisia. Jos osti käytetyn auton oman lääninsä ulkopuolelta, niin saattoi jopa joutua selittelemään, että ei ole ihan oikeasti samasta paikasta kotoisin kuin auto.

Ä ja Ö poistuivat jossain vaiheessa rekkareista, koska ne sekoittuivat helposti kirjaimiin A ja O. Ahvenanmaalaiset autot alkavat vieläkin kirjainyhdistelmällä ÅL.  Mieleeni on jäänyt tapaus Orivedeltä. Ilkka Kuusisto oli Klemettiopiston rehtorina 60- ja 70-luvun vaihteessa ja hän asui kirjastotalossa minun naapurihuoneessani. Ihmettelin Ilkalle hänen autonsa minulle silloin tunnistamatonta ÅL-alkuista rekisterikilpeä, jolloin hän kertoi auton olevan Ahvenanmaalta. Ilkalla oli jokin yhteys Ahvenanmaalle. Mikä se oli, sitä en enää muista.  Kesäpaikka vai ehkä vaimo/tyttöystävä?

Jos rekkaritrivian nälkä ei tällä sammunut, niin täällä lisää. Tosin Ahvenanmaata ei tässä mainita lainkaan. Eikö nettisivujen tekijän mielestä Ahvenanmaa kuulu muka Suomeen?

ps. 19.7.2013

Matti Äyrään mainitsemat kaksi kohtausta. Olen ollut itse tekemässä leffaa ja huomannut, miten helposti yksityiskohdat muuttuvat, jos kohtauksista ei pidetä tarkkaa ja yksityiskohtaista kirjaa.

Erään valokuvan tarina osa I

Epilogi

Valokuvaaja Räshid Nasretdin, ammattipiireissä paremmin tunnettu nimellä Nasa, sai vuonna 2004 Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoton vuotuisen tunnustuspalkinnon. Palkinto luovutettiin Nasalle Suomen urheilumuseossa Olympiastadionilla. Kuvassa vasemmalta Finnfoton edustajat, oikealla muotokuvan tekijä Antti Mannermaa ja Nasa. 

Toimittelin näihin aikoihin satunnaisia juoksevia asioita Finnfotossa, mistä syystä olin saanut kunniatehtäväksi hakea autollani Nasan kotoaan Fredrikinkadulta Olympiastadionille. Olin hyvissä ajoin paikalla, joten minulle jäi hyvää aikaa rupatella Nasan kanssa maailman menosta. Nykyisen, mutta etenkin menneen ajan. Nasan omaan elämään oli menoa ja käänteitä mahtunut alkaen varhaislapsuudesta Venäjällä Volgan mutkassa, Nishni Novgorodin alueen Aktukin kylässä, jossa Nasa syntyi 14. heinäkuuta 1920. Suomeen Nasa muutti 2-vuotiaana. Heikkokuntoisen, riisitautia sairastavan lapsen eloonjäämiselle ei annettu suuria toiveita, mutta Nasan omin sanoin hän selvisi suolakylvyillä ja kalanmaksaöljyn avulla.

Kun siihen aikaan toimin myös Suomen Valokuvaajain liiton lehden Foton toimitussihteerinä, sain idean tehdä Nasasta ja hänen kuuluisimmasta valokuvastaan Paavo Nurmi olympiatulta sytyttämässä jutun Fotoon. Nasa itse oli innostunut asiasta ja antoi minulle jo valmiiksi kyseisen kuvan, jonka hän oli skannauttanut originaalista negatiivista.

Haastattelu viivästyi Nasan sairastelun ja minun muiden kiireiden takia, Fotokin lakkautettiin ja juttuidea hautautui. Mutta kun Nasa vuonna 2010 kuoli 90 vuoden kunnioitettavassa iässä, niin päätin sittenkin tehdä jutun Nasan muistoa kunnioittaen.  En enää Nasalta “itse asiasta kuultuna”, vaan kirjallisiin ja kuvallisiin lähteisiin perustuen. Päätin selvittää, miksi julkisuudessa on näkynyt vain Nasan ottama kuva Nurmesta  olympiatulta sytyttämässä.

Kolme vuotta siinäkin kesti, ennen kuin juttu saatiiin paperimuotoon. Se ilmestyi Kamera-lehden kesänumerossa 6-7/2013.  Lehdessä kun jutuille on rajoitettu määrä sivuja, niin lehdessä ollut juttu on olennaisesti lyhyempi kuin alla oleva. Joten artikkelin taustoista ja siitä muutenkin hieman syvemmin kiinnostuneet saavat lisätietoa alla olevasta.

Nopea kamera - vikkelä kuvaaja

Suomen lehtivalokuvaajain kerhon piti saada yksinoikeudet Helsingin olympialaisten kuvauksiin. Tätä varten perustettiin oma yhtiönsä Olympia Kuva. Yritys sai olympialaisten vuoksi valuuttaa uusien kameroiden ja muiden laitteiden hankintaan tuontisäännöstelystä huolimatta. Peruskameroiksi hankittiin 22 amerikkalaista Speed Graphicia, joissa oli verhosuljin. Lisäksi oli 15 Contax IIa kameraa nopeisiin tapahtumakuvauksiin ja kuusi Linhof Technika 13x18:n koon laakoja kuvaavaa kameraa erityisesti olympiajoukkueiden kuvaamista varten.

Olympia Kuvan hanke ei ollut kovin onnistunut.  Muillekin kuvaajille kuin Olympia Kuvan osakkaille annettiin kuvausoikeudet olympialaisiin. Huonosti menestyvä yhtiö menikin konkurssiin 1955. Konkurssihuutokaupasta moni kuvaaja osti itselleen välineitä, joiden tuonti tuolloin oli vielä rajoitettua. Näiden joukossa oli Nasa, joka oman kertomansa mukaan osti konkurssipesästä itselleen sellaisen kameran, jolla tulensytytyskuva otettiin.

60 vuotta sitten kinokoon filmiä käyttävät kamerat olivat selvästi vähemmistössä valokuvaajien kalustossa. Kaikilla ammattimaisilla valokuvaajilla ei ollut välttämättä edes suurennuskonetta, vaan asiakkaalle luovutetut kuvat olivat pinnakkaisvedoksia. Merkittävä osa kameroista oli vielä laakafilmille kuvaavia. Suuri kuvakoko mahdollisti tietysti hienon rakeettoman kuvan, mutta isot kamerat olivat auttamattoman kömpelöitä ja hitaita nopeassa tapahtumakuvauksessa.

Rullafilmiä käyttävät kamerat olivat ylivoimaisia nopeudessa. Kun kinofilmirullassa oli yleensä 36 ruutua, niin tilanne oli suunnilleen sama kuin villin lännen kaksintaistelussa piipusta ladattavan pistoolin ja kuudesti laukeavan revolverin välillä. Ensimmäisellä piti osua kerralla tai peli oli menetetty. Nasa itse kertoo kuvaustilanteesta: “Olin sateisella kentällä Paavo Nurmen saapuessa stadionille. Juoksin häntä kohden ja ajattelin, että otan ensin yhden kuvan ennen tulensytytystä Speedillä ja toisen kuvan olympiatulen sytyttämisestä Contax-kameralla. Nurmi tuli, tuikkasi tulen ja häipyi. Hän ei jäänyt poseeraamaan. Olin ainoa joka sai kuvan olympiatulen sytytyksestä.”

Tutkiessani kuva-aineistoa kisojen avajaisista minusta tuntui, että Nasan muistikuva ei ollut ihan oikea. Missään kuvassa hänellä ei näyttäisi olevan kuin yksi kamera mukanaan ja se on nimenomaan Contax IIa. Sillä hän sai ainoana lehtikuvaajana ikuistettua tilanteen, jossa muut jäivät joko lähtökuoppiin tai ottivat varaslähdön. Sen aikaisilla välineillä kun vilppilähdön ottanut kuvaaja oli nykyisten lähtösääntöjen mukaisesti auttamatta ulkona olympiatulen sytyttämisestä. Toista mahdollisuutta ei annettu.

Sytytystapahtuman kestosta saa hyvän kuvan täällä. Tässä toisessa elokuvan pätkässä sytyttämistä väreissä. Katkelmat on tämän tarinan kannalta leikattu ja kuvattu sellaisista kuvakulmista, että tapahtuman kesto ja valokuvaajien käyttäyminen ei näy oikein selvästi. Johtopäätökset on täytynyt tehdä yhdistelemällä eri otoksista saatua informaatiota. 

Tästä amerikkalaisten tekemästä olympia-filmistä näkyy väliin hyvin, kuinka paljon kuvaajia oli kentällä. Välillä näkyy tulleen pientä tönimistäkin parhaista kuvauspaikoista. 6½ minuutin kohdalla selviää myös hyvin, kuinka lyhyen ajan tulen sytytys ja Nurmen poistuminen paikalta kesti. Nopeat söivät hitaat.

Helsingin olympiakisojen symboliksi noussut kuva Paavo Nurmesta olympiatulta sytyttämässä. Kuva on levinnyt satoina eri kopioina eri julkaisuissa. Monet niistä ovat varsin heikkotasoisia eivätkä tee oikeutta kuvalle. Tämä on originaalinegatiivista skannattu ja kuvaajan tämän artikkelin kirjoittajalle varta vasten luovuttama.

Yksityiskohta kuvasta paljastaa takana olevan lehtikuvaajan olevan auttamattomasti myöhässä ison kameransa kanssa. Katsomostakin kuvataan. Kuvan oikeassa laidassa oleva mies kelaa juuri seuraavaa ruutua kameraansa. Luultavasti hänkin myöhästyi. Myös vasemmassa laidassa oleva mies luultavasti ottaa juuri kuvaa. Ihmisten kotialbumeissa varmaan on kuvia tästä tilanteesta. Olisi mielenkiintoista tietää, jos joltakin sellainen sattuisi löytymään. Selvästi yleisempi optinen väline katsomossa kuin kamera näyttää olevan kiikari.

Ilfordin FP on aikansa parhaita mv-filmejä, mutta sitäkin oli rajallisesti saatavilla säännöstelyn vuosina. Sitä ei tuhlattu edes olympialaisia kuvattaessa. Ennen olympiatulen sytyttämistä Nasa otti kuvan Nurmesta etusuoralla ja juoksi sitten olympiatulen kohdalle ottamaan seuraavan kuvan. 

 Virallisia vieraista saapumassa avajaisiin. Nasa taustalla. Kuvasta voidaan päätellä, että Nasalla oli käytössä vain yksi kamera, Contax IIa kinofilmikamera.

Nurmi lähestyy tulen sytytyspaikkaa. Etualalla olevat kolme lehtikuvaajaa sähläävät vielä kameroittensa kanssa.

Nurmi valmiina sytyttämään olympiatulen. Etusuoralta “oikaisten” paikalle juoksut Nasa on nyt kuvassa vasemmalla valmiina ottamaan Contaxillaan kuvan. Muut lehtikuvaajat vasta säätävät kameroitaan ja takana oleva Nasan kuvassakin näkyvä valokuvaaja on myös auttamattomasti myöhässä. Hänen vieressään on invalidisoituneita sotaveteraaneja, joille oli varattu rullatuolipaikkoja eteläkaarteesta.

 

Tulen sytyttämiseen juoksee vasemmalta kuvaaja, jolla mitä ilmeisimmin on käytössään iso Speed Craphic - kamera. Ajoitus on oikeaoppinen, mutta salaman käyttö ei. Tätä kuvaa ei ole näkynyt julkaisuissa. Voi vain kuvitella, mitä liekistä on jäänyt kuvaan näkyviin salaman jäljiltä. Viimeisessä kuvassa tuli on sytytetty ja kuva salamalla otettu. Pressun käärijä lienee ollut sitä mieltä, että hän varastaa kohta koko shown ellei äkkiä häivy paikalta.

 Sama tilanne toisesta suunnasta. Salamaa käyttävä mies on "tuhannen taalan paikalla", mutta kudista tulee totaalinen hutikuti. Edessä oleva mies ei siis ole kuvaaja, vaan telinettä peittänyttä pressua kokoon käärivä avustaja. 

 Nurmi on jo viemässä soitua Hannes Kolehmaiselle. Salamakuvaajan vieressä oleva kuvaajalla on myös kinokoon kamera ja hän ottaa kuvaa juoksevasta Nurmesta. Kuka hän on ja miksei hänellä ollut näyttää julkisuuteen kuvaa tulta sytyttävästä Nurmesta? Sitä ei tarina kerro. 

Siitä hetkestä, kun Nurmi pysähtyi olympiatulen luokse kului vain neljä sekuntia siihen, kun hän oli jo matkalla kohti stadion tornia luovuttamaan soihdun Hannes Kolehmaiselle. Nurmi ei jäänyt odottamaan kuvaajia kriittisellä hetkellä. Nämä nähtäväsi jäivätkin harmittelemaan saamatta jäänyttä kuvaa, kun taas lyhyenläntä Nasa jatkoi Nurmen perässä kohti seuraavaa kuvaa.

Olympiatuli on juuri sytytetty. Valokuvaajia kentän sisällä parhailla kuvauspaikoilla oli sentään kymmenkunta, joista vain yksi onnistui. Olympiatulen ympärilläkin on kuusi valokuvaajaa. Nasa on viiden kuvaajan ryhmässä oikeanpuolimmaisin, vyötärön kohdalta tulen taakse jäävä. 

 Kisat, varsinkin yleisurheilu,  tulivat hyvin dokumentoiduiksi. Kuvassa 10-ottelun voittaja Bob Mathias on juuri mätkähtänyt hiekkakasaan ja tullut kuvatuksi kolmen kuvaajan voimin. Vasemmalla kinokamera käsissään on luultavasti Nasa.

Puhumattakaan siitä, kun Zatopek tuli maratonin voittajana maaliin. 

Tosin oli kameroita katsomossakin. Tässä Zatopekin tullessa maaliin kuvan oikeassa reunassa on neljällä katsojalla kamera kaulassaan tai käsissään. 

Ahneet amatöörit olisivat jo yli 60 vuotta sitten tulleet ammattilaisten tontille, kuten tässä Helsingin uimastadionilla. Yksi heiltä vain puuttui kuin Paavo Ruotsalaiselta aikoinaan, nimittäin kuvien jakelukanava lehtien toimituksiin. Ei ollut digikameroita, ei internettiä tai kännykkäkameroita siihen aikaan. 

Contax IIa, kamera jolla kuva Nurmesta sytyttämässä olympiatulta otettiin.

Speed Graphic - kamera. Kamerassa olleesta salamasta ei ollut hyötyä olympiatulen sytyttämistä kuvattaessa -  pikemminkin päinvastoin.

Tapahtumakuvat on kuvakaapattu parista  olympia-filmistä.

Jälkikirjoitus 13.7.2013

Jotta kivikään ei jäisi kääntämättä, niin muutama valokuva vielä erilaisista netistä löytyneistä filmeistä kaapattuna. 

 Toisen kinokameramiehen arvoitus ratkeaa ainakin tapahtumien kulun suhteen tästä videosta. Vidossa hän ilmestyy kuvan vasempaan alalaitaan valmiina kuvaamaan, kun Nurmi on juoksemassa jo pois paikalta. Jälleen kerran siis nopeat söivät hitaat. 

Ranskalaisessa olympiafilmissä kuvakulma on eri kuin monissa muissa. Kuvassa Nurmi on juuri tulossa sytyttämään tulta. Vasemmalla perässä pinkova hahmo on Nasa, joka siis oli ottanut kuvan Nurmesta etusuoralla ja on nyt menossa vauhdilla kuvaamaan olympiatulen sytytyksen.

Edellisestä kuvasta on kulunut alle seitsemän sekuntia. Tuli on juuri sytytetty ja Nasa on jo paikoillaan ottamassa kuvaa. Taustalla näkee monen urheilijan myös ottavan kuvia, joten kyllä sytytystapahtumasta täytyy olla olemassa enemmänkin kuvia kuin Nasan ottama. Julkaistuja ei tiettävästi ole kuitenkaan muita.