Katsoin Youtubesta elokuvan Kaasua komisario Palmu, joka
sivumennen sanoen on minusta Palmu-trilogian paras elokuva. Viimeistä
värillistä Palmua en osaa pitää enää edes samaan sarjaan kuuluvana.
Katsomiskokemuksen innoittamana heitin pienet trivial
pursuitit Facebookiin. Mikä yhdistää elokuvan Kaasua komisario Palmu ja New
Yorkin kaksoistornien tuhon? Ekalle tietäjälle lupasin kaljat tai lasi viiniä
maun mukaan.
En ymmärtänyt, että poikani Veikko olisi pitänyt sulkea
ammattilaisena pois kisoista. Myös vanhalla ystävälläni Maisalla oli
hoksottimet kohdallaan. Kun vastaukset tulivat toisistaan riippumatta, niin
lupasin tarjota molemmille palkintodrinksut.
Vastaus oli tietysti BÖ-911. Palmun apulainen Virta lähti
sillä rekisterikilvellä varustetulla autolla ottamaan aikaa, kuinka kauan
kestää ajaa ravintolasta murhapaikalle. Mutta mistä ravintolasta ja ennen
kaikkea mistä osoitteesta ja minne mentiin?
Netin aikana tällaiset kysymykset ovat todella triviaaleja.
Ravintola Metropol (minkä nimistä ravintolaa ei liene koskaan ollut olemassa Helsingissä, ei ainakaan tässä paikassa) oli
elokuvassa osoitteessa Eteläesplanadi 16 olevassa Hypoteekkiyhdistyksen talossa
ja rouva Skroofin asunnon osoite oli Merikatu 7.
Googlen reittihaun mukaan matkan ajaa kahdeksassa minuutissa. Elokuvassa Virralta kesti edestakaiseen matkaan 22 minuuttia. Elokuvasta ei käy ilmi, miten pitkään Virta oli pysähtynyt määränpäässä, mutta voitaneen olettaa, että aikaa murhaamiseen jäi noin 14 minuuttia. Tosin sinä aikana piti kiivetä katon kautta sisälle ja tappaa koira. Toisaalta 50 vuotta sitten kadut olivat nykyistä tyhjempiä autoista, varsinkin iltaisin.
Eteläespa 16 nykyisessä kuosissaan Google-mapsin mukaan. Kuvakulma on hieman eri kuin elokuvassa, mutta selkeästi tunnistettavissa
Googlen reittihaun mukaan matkan ajaa kahdeksassa minuutissa. Elokuvassa Virralta kesti edestakaiseen matkaan 22 minuuttia. Elokuvasta ei käy ilmi, miten pitkään Virta oli pysähtynyt määränpäässä, mutta voitaneen olettaa, että aikaa murhaamiseen jäi noin 14 minuuttia. Tosin sinä aikana piti kiivetä katon kautta sisälle ja tappaa koira. Toisaalta 50 vuotta sitten kadut olivat nykyistä tyhjempiä autoista, varsinkin iltaisin.
Murhaajan reitti Googlen reittioppaan mukaan Eteläespalta Laivanvarustajankadulle (elokuvassa Laivamiehenkadulle) ja takaisin. Murhaajahan meni "Laivamiehenkadun" puoleisesta porttikongista sisälle. Oletan katujen nykyisten yksisuuntaisuuksien olevan samat kuin filmin tekemisen aikoihin.
Kohtaus, jossa Virta lähti ottamaan autolla aikaa katkeaa ennen kuin Aauto ehtii Espan ja Kasarmikadun kulmaan. Oletettavasti autoa ajanut kokenut konsaapeli (ei siis Matti Raninin esittämä Virta) tiesi kantakaupungissa lyhimmät reitit.
Senaatintorin varrelta ravintolaan oli korkeintaan ½ kilometriä, joten autolla sinne tulo olisi ilman ajanottoa ollutkin hieman liioittelua.
Kohtaus, jossa Virta lähti ottamaan autolla aikaa katkeaa ennen kuin Aauto ehtii Espan ja Kasarmikadun kulmaan. Oletettavasti autoa ajanut kokenut konsaapeli (ei siis Matti Raninin esittämä Virta) tiesi kantakaupungissa lyhimmät reitit.
Senaatintorin varrelta ravintolaan oli korkeintaan ½ kilometriä, joten autolla sinne tulo olisi ilman ajanottoa ollutkin hieman liioittelua.
Toinen ystäväni, Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykoski valitteli
Facebookissa ongelman numerologisen ratkaisun antikliimaksisuutta. Näin kommentoin tätä.
Tämän parempaa kliimaksia ei nyt tällä kertaa ollut
tarjolla. Toisin etenkin jenkkien kulttuuriperimässä 9/11 on varmaan syvemmällä kauhujen rekisterissä kuin vaikka pedon merkki
666. Niin syvällä jenkkikulttuuri on täälläkin, että minäkin "rekisteröin" heti
auton rekisterikilven ja assosioin sen New Yorkin traagisiin tapahtumiin.
Toinen havainto rekkarista oli se, mitä nuorempi polvi ei
varmaan enää tunnista. Rekisterin ensimmäinen kirjain kertoi auton
rekisteröinnin läänin. A ja B olivat hesalaisten rekkareiden alkukirjaimet.
Meillä landella kun ei leveistä (mukamas) stadin kundeista pidetty, niin A- tai
B-alkuisella rekkarilla liikuttaessa oli aina mahdollisuus saada landella
turpaansa. Vastaavasti Hesassa
naureskeltiin etenkin K- tai M-alkuisille autoilijoille. Savolaisia. Jos osti
käytetyn auton oman lääninsä ulkopuolelta, niin saattoi jopa joutua
selittelemään, että ei ole ihan oikeasti samasta paikasta kotoisin kuin auto.
Ä ja Ö poistuivat jossain vaiheessa rekkareista, koska ne sekoittuivat
helposti kirjaimiin A ja O. Ahvenanmaalaiset autot alkavat vieläkin
kirjainyhdistelmällä ÅL. Mieleeni on
jäänyt tapaus Orivedeltä. Ilkka Kuusisto oli Klemettiopiston rehtorina 60- ja
70-luvun vaihteessa ja hän asui kirjastotalossa minun naapurihuoneessani.
Ihmettelin Ilkalle hänen autonsa minulle silloin tunnistamatonta ÅL-alkuista rekisterikilpeä, jolloin
hän kertoi auton olevan Ahvenanmaalta. Ilkalla oli jokin yhteys Ahvenanmaalle. Mikä
se oli, sitä en enää muista. Kesäpaikka
vai ehkä vaimo/tyttöystävä?
Jos rekkaritrivian nälkä ei tällä sammunut, niin täällä
lisää. Tosin Ahvenanmaata ei tässä mainita lainkaan. Eikö nettisivujen tekijän
mielestä Ahvenanmaa kuulu muka Suomeen?
ps. 19.7.2013
Matti Äyrään mainitsemat kaksi kohtausta. Olen ollut itse tekemässä leffaa ja huomannut, miten helposti yksityiskohdat muuttuvat, jos kohtauksista ei pidetä tarkkaa ja yksityiskohtaista kirjaa.
ps. 19.7.2013
Matti Äyrään mainitsemat kaksi kohtausta. Olen ollut itse tekemässä leffaa ja huomannut, miten helposti yksityiskohdat muuttuvat, jos kohtauksista ei pidetä tarkkaa ja yksityiskohtaista kirjaa.
17 kommenttia:
Elokuva on minunkin Palmu-suosikkini. Kyseiseen ajanottokohtaukseen liittyy pieni epäloogisuus, jonka kunnon kuvaussihteerin olisi pitänyt huomata. Kun Virta lähtee ottamaan aikaa, niin hän ottaa taskustaan sekundaattorin. Kun Palmu kysyy reittiin kulunutta aikaa, niin Virta katsoo sen rannekellostaan. Filmillä kohtaus on vähän yli tunnin kohdalla.
Auto on kuitenkin Itä-Saksan kaksitahti-ihme Wartburg Combi.
Autojen tuonnin sääntely päättyi 1962 ja elokuva on vuodelta 1961. Kun itäautoja sai siihen aikaan paljon helpommin kuin länsiautoja, ei ollut ihme elokuvassakin poliisin käytössä oli Warre. Warre Kombi oli hyvin mukautuva auto. Tilastoa tuskin on, mutta veikkaisin aika monen 50-luvun lopussa tai 60-luvun alussa syntyneen saaneen alkunsa juuri Warre Kombin kaatuvien takapenkkien päällä puuhailusta.
Timolta on nyt unohtunut se, että jos osti käytetyn auton toisesta läänistä, se piti rekisteröidä uudelleen kotikulmien kilville.
Käytäntö tosin sitten loppui jossain vaiheessa, mutta samalla sitten loppui vieraskilkilpisille v.... siis pottuilukin. Taisi olla 70-luvun puolta, olisko sitten ollut -72, kun kilpien värikin vaihtui. Joku lukijoista kaiketi muistaa.
Warresta ei ole kokemusta, mutta ainakin seuraavissa automerkeissä olen ollut panemassa. Volvo 242 ja 245, Saab 96 farmari ja 900 sedan, Citroen CV ja isokissa (mekkiä en nyt muista), Mazda 626 ja Skoda MB. Autot mieleen tulevassa, ei koronologisessa järjestyksessä.
Minä sain ekan autoni vasta vuonna 1976 ja sekin oli sattuneesta syystä Neuvostoliiton rekkarissa ja vaimon nimissä. Yllä mainittu linkki tietää, että "Ikään kuin esivalmisteluna seuraavalle uudelle rekisterikilpijärjestelmälle toteutettiin syyskuussa 1971 muutos, jossa kilpeä ei enää tarvinnut vaihtaa auton vaihtaessa kotilääniä. Rekisterikilpi kertoi nyt siis sen missä läänissä auto oli alun perin rekisteröity, mutta ei enää sitä, missä auton senhetkinen omistaja asui."
"Läänintunnus-kilpijärjestelmä lopetettiin syyskuun lopussa 1989."
Mielenkiintoista tietoa. Onko asiasta parempaa näyttöä kuin nimimerkki Anonymouksen oma kertomus.
Auto on Wartburg Kombi. Sitä valmistettiin pyöreäkulmaisena ja kantikkaana versiona. Kuvan auton on se kantikkaampi.
Kun Saksat yhdistyivät 20 vuotta sitten, niitä näki vielä paljon Itä-Saksan puolella. Nyt ovat enempi museotavaraa. Hyväkuntoisista maksetaan ihan kelpo summia, mutta niitäpä ei juuri ole jäljellä. Itä-Saksassa auton saaneet eivät pitäneet niitä tallissa arvonnousua odottaen.
http://wiki.w311.info/index.php?title=Datei:Wb1000-6-312.jpg
Kiitoksia tästäkin tiedosta. Jostain syystä arvostan tämän korkeammalle kuin alla olevan nimimerkin panemishistorian.
Tuostapa tulikin mieleeni 60-luvulta erään tuttavaperheen pikkupaketti Fiat Panorama. En muista oliko tarkempi merkki Assisi vai joku muu.
Warresta en nyt mene sanomaan mitään, mutta Hiace oli aika hyvä....
Ei kuitenkaan panodraama?
Minä ajelin vm. 61 Warrella vuosina -62 - -68. Ajelin koko ajan kesärenkailla, koska nastarenkaat tulivat melko harvojen käyttöön vasta 60-luvun alkuvuosina. Etuvetoinen auto oli helppo pitää jäiselläkin tiellä keskitiellä "sianselkäisillä" sorateillä (niihin aikoihin teiden keskiviiva oli korkein kohta, reunat laskeutuivat sivulle ja aikaisemmin leveitä pientareita kavennettiin).
Koska henkilöautoja alkoi saada vasta niinä vuosina, rateissa seikkaili paljon vasta ajokortin saaneita ikäihmisiä. Yleensä autoja luisui ojaan voimakkaasti kallistetuissa mutkissa, koska kokemattomat kuskit pudottivat kurvaan tultaessa vauhdin liian matalaksi. Keskipakovoiman vaikutusta ei ymmärretty!
Vastaantulijoita oikealle kaartuvissa mutkissa alkoi varoa. Jos näin vastaantulijan riittävän aikaisin, pysäytin Warren ennen mutkaa ja katsoin, kuinka kaverille käy!
Mielenkiintoinen tarina. Tosin näin fyysikkona pitäisi todeta, että keskipakovoiman vaikutusta ei ole vieläkään tajuttu. Sitä kun ei ole olemassakaan.
Multipla oli aika hieno vekotin, tosin ei puheena olleeseen tarkoitukseen.
http://www.cartype.com/pages/3752/fiat_600_multipla__1955
Puheena olevia tarkoituksia tarinassa on useita. Mm. ajan ottaminen ajettaesssa Eteläespalta Laivanvarustajankadulle ja takaisin.
Jotta väärä tieto ei jäisi elämään, kehotan googlaamaan 'Borgward Kombi' ja vertaamaan Warreen, sekä tietysti elokuvan autoon. Kyseessä ei siis ole itäauto.
Lähetä kommentti