maanantai 12. heinäkuuta 2010

MM-jalkapallomuisto Heurekasta 12 vuoden takaa


Sir Kroto lukemassa "innoissaan" Dimensio-lehteä

Minulle suotiin kunnia haastatella Heurekassa keväällä 1998 vieraillutta professori Sir Harold W. Krotoa. Siis Nobelilla palkittua fullereenin eli hiili-60:n keksijää. Rehellisyyden nimessä on tunnustettava, että pääsyni nobelistin haastattelijaksi ei suinkaan johtunut journalistisista ansioistani mm. Dimension pakinoitsijana. Jossain vaiheessa vain tiedostusvastuussa olleita Ilseä ja Leaa luultavasti alkoi pelottaa, ettei media ole kiinnostunut edes näin merkittävästä tiedemiehestä. Piti yrittää kaapia paikalle jokainen joskus lehtiin kirjoitellut.
Pelko osoittautui turhaksi. Loppujen lopuksi Sir Haroldin maine houkutteli paikalle runsaslukuisesti sekä lehdistön että radion. Eikä syyttä. Hän vaikutti hyvin charmikkaalta persoonalta ja osasi kertoa kemiasta ja urastaan ymmärrettävästi ja hauskasti. Yleisen lehdistötilaisuuden jälkeen sir Harold oli luvannut antaa vielä kahdenkeskisiä haastatteluja kiinnostuneille.
Olin varma, että suurin osa Dimension lukijoista arvelisi minun vain jatkavan fiktiivisiä tarinoitani, eikä uskoisi ilman erillistä näyttöä, että minut on päästetty lähellekään yhtä kuuluisimmista Nobelin palkinnon voittajista. Siksi otatin perinteisen pönötyskuvan sir Haroldista ja itsestäni kättelemässä toisiamme. Sir Harold tuntui suhtautuvan tilanteeseen huvittuneen hämmentyneenä. Pyysin saada ottaa toisenkin kuvan, missä sir Harold lukisi Dimensiota. Sir Harold ilmoitti, että hän ei osaa suomea. Sanoin, että ei se haittaa, voihan hän vain katsella kuvia. Kuvaa otettaessa havaitsin sir Haroldin poskilihasten hieman kiristyvän. Arvelin sen johtuvan siitä, että häntä vain harmitti, kun ei ymmärtänyt eksoottisella kielellä kirjoitettua hauskaa pakinaa.
Olin valmistanut etukäteen viisi kysymystä, jotka aioin esittää sir Haroldille. Jotta en sekoaisi kysymyksissäni, olin kirjoittanut kaikki vuorosanani luntiksi paperille loppukiitoksia myöten.
Haastattelu sujui jotenkin seuraavasti:
Minä: Kumpi oli ensin, muna vai kana? Tarkoitan, että keksittiinkö hiili-60 molekyylin rakenne jalkapallon nahanpalojen leikkauskuvioista vai sovellettiinko hiili-60 rakennetta jalkapalloon?
Sir Harold: Fulleriini keksittiin vasta 1985, kun taas viisi- ja kuusikulmioisista nahanpaloista ommeltua jalkapalloa käytettiin jo Englannin maailmanmestaruuskisoissa 1966.
Minä: Olette varmaan erehtyneet ajankohdasta. Tällaisella pallollahan pelattiin vasta Meksikon kisoissa 1970.
Sir Harold: Ei, ei. Kyllä haastattelija on nyt väärässä. Olin itse katsomassa 19.07.1966 Middlesbroughin Ayresome Parkilla ottelua Italia – Pohjois-Korea, jonka Pohjois-Korea yllättäen voitti 1 – 0. Muistan hyvin, että kisoissa pelattiin fulleriinipallolla.
Minä: Saanen kuitenkin epäillä. Juuri äsken Suomen televisiossa näytettiin katkelmia kisojen loppuottelusta Englanti – Länsi- Saksa, joka Englanti voitti kyseenalaisella maalilla 4 – 2. Ainakin loppuottelussa käytettiin vanhanaikaista jalkapalloa.
Sir Harold: Sehän oli maali. Siitä ei ole mitään epäilyä.
Minä: Hyvä on. Joka tapauksessa jalkapallon rakenne siis keksittiin ennen fullereenia.
Sir Harold: Kiitoksia haastattelusta, oli hauska tavata.
Minä (miettien): Hetkinen! Tämä repliikkihän on luntissani vasta kaikkien kysymysten jälkeen. Sitä paitsi minun piti sanoa se eikä sir Haroldin. Kun sir Harold nousi, kätteli minut ja poistui paikalta, ymmärsin haastattelun jääneen yhteen kysymykseen. Vannoin pyhästi, että jos joskus vielä pääsen herrojen kanssa marjaan, koitan pitää luontaista besserwisseryttäni hieman piilossa - varsinkin jos puhe kääntyy jalkapalloon.

Epilogi
Tämä pakina julkaistiin Dimensiossa vuonna 1999. Se muistui juuri päättyneiden jalkapallon MM-kisojen aikana mieleeni, kun taas syntyi keskustelua kisapallosta ja sen ominaisuuksista. Päätinkin käydä tarkistamassa netistä, kumpi oli loppujen lopuksi oikeassa, sir Kroto vai minä. Alla olevat valokuvat todistavat, että minä ja yllä oleva kirjoitus yhtä vakuuttavasti, että oikeassa olosta ei yleensä ole muuta kuin haittaa.
Muuten olen sitä mieltä, että Saksa sai ansaitun hyvityksen vuoden 1966 vääryydelle, jolloin Englannille lahjoitettiin maali, vaikka pallo ei koskaan käynyt maalissa.
Jos joku vielä epäilee, niin saksalaisella perusteellisuudella tehdyn analyysin voi käydä katsomassa täällä.
Nyt kävi toisinpäin. Englannilta hylättiin selvä maali. Puntit tasattiin. Vääryys korvattiin toisella vääryydellä. Olisiko ollut jotenkin oikeudenmukaisempaa, että Saksalta olisi hyväksytty paitsiomaali tai samanlainen ei-maali kuin Englannilta 44 vuotta sitten? Jalkapallo on meidän spekulanttien koskaan tyhjentymätön aarrearkku.


Englannin ja Saksan välinen loppuottelu Wembleylla vuonna 1966. Lähimpänä turnauksessa käytetty perinteinen jalkapallo ja Saksan maalitykki Uwe Seeler, joka on ilmiselvästi muistanut olla kotona väliaterioillakin (Zwischenmahlzeit) . Tankkimaista Seeleriä varjostaa Englannin susikoira Bobby Charlton


Meksikon kisoissa 1970 käytettiin ensimmäisen kerran fulleriinipalloa. Kuva Englannin ja Brasilian välisestä ottelusta, jonka Brasilia voitti 1-0. Lähimpänä Englannin kapteeni Bobby Moore.



Vuoden 1970 Meksikon kisojen pelipallo oli Adidaksen Telstar






















Nimensä pelipallo sai Telstar-tietoliikenne satelliitista, joka oli kuvioiltaan hieman ko. pallon näköinen. Telstar ja jalkapallon MM-kisat liittyivät yhteen jo vuoden 1962 Chilen kisojen aikaan. Kisat piti televisioida suorana Eurooppaan Telstarin välityksellä, mutta satelliitin laukaisu myöhästyi sen verran, että kisat ehtivät juuri ja juuri päättyä ennen satelliitin pääsyä kiertoradalleen.
Telstarista tehtiin myös aikanaan varsin suosittu iskelmä. The Shadowsien versiota voi käydä kurkkaamassa täällä.
Laila Halme teki Telstarista suomeksi lauletun version. Netistä en sitä löytänyt, mutta sanat menivät jotenkin seuraavasti: "Telstar, Telstar, oi sä tähti yön, oot ihme ihmistyön sä vain"


























Uusi pelipallo oli Meksikon kisojen kisajulisteessa.

5 kommenttia:

Jouko Koskinen kirjoitti...

Omat muistikuvani ovat seuraavia:

Fullereeni-nimi harmitti minua alunpitäen. Se kun oli niin kovin epätarkka. Fuller teki jos jotakin, mm. siunasi kesäkuussa 1968 diplomityöideani. Tylpätty kaksiymmentahokas, truncated icosahedron, olisi ollut parempi nimi. Myös ”soccerball”, jota alkuun käytettiin sitäkin, olisi ollut osuvampi.

Teetin Heurekan entisen vaksinkopin katolle ennen Kroton tuloa pallon 60:stä teräslankavanteesta, joiden keskipisteet olivat tuon tylpätyn kaksikymmentahokkaan sopissa. Renkaitten halkaisija oli jokusen millin junioropotkupallon halkaisijaa pienempi. joka vanteeseen tungin puoleenväliin yhden pallon. siinä olivat kuin C60:n hiiliatomit. (Pallot olivat tietysti 12 mustasta viisikulmiosta ja 20 valkeasta kuusikulmiosta ommeltuja.) Pallot ovat hävinneet, kaikki 60, jo parempiin jalkoihin. Teräsvanteikko killuu pihallamme omenapuussa.

Bangkokissa olen ollut vain kerran, muistaakseni 1985, silloinkin vain kentällä koneenvaihtoa odottamassa. Ostin kentän matkamuistokaupasta halkaistusta rottingista punotun palloikosadodekaedrin, joka taitaa olla kovin paljon 1970-jalkapalloa vanhempi keksintö, ainakin oman himmelimme ikäinen. Ensimmäisen semmoisen näin 1957 Kotilieden kannessa. Otin osaa Suomen kuvalehden askartelukilpailuun haapalastuista pujottelemallani palloikosadodekaedrilla ja sain palkinnoksi oivan askartelukirjan, joka on yhä tallella.

Palloikosadodekaedri ei ole ihan sama kuin tylpätty palloikosaedri, mutta pikku muunnoksella toisesta saa toisen. Palloikosaedri on valittu jalkapallon malliksi kai siksi, että kaikki saumat ovat yhtä pitkiä, joka soppi samanlainen vain kolmisaumainen ja saumojen väliset kulmatkin kohtuullisen samoja, noin täysikulman kolmanneksia.
Luulen että perinteinen, kenties esihistoriallinen, bambupallo puolestaan on saanut geometriakseen palloikosadodekaedrin, koska se koostuu kuudesta isoympyrästä, mikä on punojalle siunauksellista.

Lopuksi sukututkimusta:

Kun ikosaedrin soppia ryhtyy tylppäämään yhä syvemmälti, tylppäämällä tehtyjen viisikulmioiden sivun pituus kasvaa ja kolmiotahojen sivunpituus lyhenee. Kun molemmat ovat yhtäsuuria, kolmiosta on syntynyt säännöllinen kuusikulmio ja kappaleesta tuo soccerball.

Mutta jos tylppäämistä yhä jatkaa, alkuperäisen kolmiotahon sivunpituus supistuu lopulta olemattomiin ja kuusikulmiosta tulee taas kolmio, jonka sivunpituus on vain puolet ikosaedrin alkuperäisen kolmiotahon sivunpituudesta. Kolmioita on tietysti samat 20 ja viisikulmioita 12, mutta särmät muodostuvat isoympyröiksi, jee!

Jouko

Veikko Pasuri kirjoitti...

Saksa oli tämän vuoden ottelussa aivan ylivoimainen Englantia vastaan. Peli päättyi 4-1, joten engelsmannien on turha jossitella hylätystä maalista. Se olisi vain hieman kaunistellut muuten tylyjä loppulukemia.

Eeva Mielos kirjoitti...

Muistan tuon Jouko Koskisen mainitseman häkkyrän Heurekassa. En silloin oikein ymmärtänyt sen ideaa.
Hauska kuulla nyt sen taustasta tällä palstalla, jonka pitäjä on viime aikoina petrannut keskittymällä asiaan ja jättänyt meidät uskossa olevien piikittelyn taakseen. Näin ainakin toivon. Seuraan tätä palstaa säännöllisesti. Se on piristävä poikkeus monien tyhjänpuhuvien blogien joukossa. Vaikka en aina samaa mieltä Timo Suvannon kanssa olekaan ja suuoraan sanoen hänen vitsinsä eivät yleensä naurata minua. Olen enemmän hyvän huumorin ystävä.

Timo Suvanto kirjoitti...

Jos haluat seurata tätä palstaa säännöllisesti, kannattaa liittyä lukijaksi. Saat aina ilmoituksen sähköpostiisi, kun palstalle tulee uutta tekstiä.

Eeva Mielos kirjoitti...

Se olikin helppoa. Lukijaksi tulo nimittäin. vanhakin oppii.