Suurin osa ihmisistä tekee äänestyspäätöksensä aika epärationaalisin perustein. Niin myös Poikkitieteilijä.
Ensimmäisellä kierroksella äänestin Paavoa, koska edesmenneen isäni nimi on Paavo. Toisella kierroksella aion äänestää Pekkaa mm. seuraavista syistä.
1. Hyvän kaverini nimi on Pekka. En tunne henkilökohtaisesti ketään Sauli nimistä. Anneli Saulille olen sanonut kerran kättä päivää, mutta sitä ei vielä lasketa.
2. Erilaisissa otteluissa kannatan yleensä aina etukäteen häviäjäksi tuomittua. Jopa Suomen vastustajaa jääkiekossa, jos vastustaja on täysin altavastaaja. Siksi urheilun seuraaminen tuottaakin minulle yleensä pahan mielen. En ole "Voittajan vankkureihin hyppääjä".
3. Hyvät kaverinikin, kaksi Hannua, kannattavat Pekkaa. Ainakin väittävät näin varsin uskottavasti.
4. Finlandia-hymni Rautatieasemalla ei ole minusta postmodernia tekotaidetta, vaan yksinkertaisesti komea.
5. Kun kahdeksasta ehdokkaasta otetaan pois kuusi, niin jäljelle jää kaksi. (Tätä en keksinyt itse, vaan varastin sen tämän päivän Hesarista Markus Leikolalta)
Matemaattisin perustein äänestystilannetta analysoiden tuskin vaivautuisin edes äänestämään. Niinistö johtaa Haavistoa Helsingin Sanomien 31.1.2012 julkaiseman gallupin mukaan tällä hetkellä prosenttiluvuin 64 - 36. Virhemarginaalin kerrotaan olevan 3 prosenttiyksikkö suuntaansa. Onko tällainen ero kurottavissa näin lyhyessä ajassa kiinni? Ei ole. Tämän voin sanoa tilastotieteilijän varmuudella. Eikä kyseessä ole perinteinen kolmiportainen vale, emävale, tilasto. Gallupin tuloksen virhemarginaalin pitäisi olla 14 prosenttiyksikköä, jotta Haavisto voi voittaa, kun oikeat äänet lasketaan.
Gallupien virhemarginaaleissa käytetään yleensä 95% luottamustasoa. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa suunnilleen sitä, että vaalien todellinen tulos mahtuu gallupin antaman tuloksen virhemarginaaliin 95 tapauksessa sadasta.
Kasvatetaan luottamustasoa. Laitetaan se niin suureksi, kuin taulukkokirjoista yleensä löytyy, eli 99,995%. Silloin siis vain 5 tutkimusta 100000:sta voisi olla pielessä enemmän kuin virhemarginaalin verran, joka olisi vajaat 6 prosenttiyksikköä. Siis 99,995% varmuudella Haavisto voisi saada korkeintaan 41,6% äänistä gallupin tulosten satunnaisuuden vuoksi. Alla Hesarin gallupin virhemarginaalin laskeminen yllä olevalla 99,995% luottamustasolla.
Epäuskoisille "jos kuitenkin" vänkkääjille siirsin laskennan Exceliin ja tarkastelin tilannetta, että mikä pitäisi luottamustason olla, jotta gallupin antamassa tuloksessa voisi olla Haaviston voittoon tarvittava virhemarginaali. Excel ilmoittaa tuloksen 20 desimaalin tarkkuudella, mutta sillä ei saada vielä 100 % eroavaa tulosta luottamustasossa. Vasta kannatuksella 39% virhemarginaali olisi nyt vaadittavat 11 prosenttiyksikköä luottamustasolla, joka Excelillä laskettaessa eroaa 100 %.sta, eli 99,9999999999% luottamustasolla.
Yllä olevat perustuvat tietysti siihen olettamaan, että gallupin otanta on suoritettu tilastotieteen sääntöjen mukaisesti. Haaviston kannalta valittaen täytyy todeta, että gallupit ovat pitäneet varsin hyvin paikkaansa. Miksi ne pettäisivät juuri nyt?
Jos ja kun toivoa ei näytä olevan, niin miksi ylipäänsä äänestää? Jos tämä olisi Hullunkurisia perheitä, niin Haavistoa äänestäjille tulee tässä pelissä varmuudella jäämään Musta Pekka käteen.
Siksi, että äänestyskopissa ei anneta vain ääntä ehdokkaalle. Äänestäminen ei ole pelkkää matematiikkaa, se on myös yleisempi kannanotto. Ei välttämättä edes toisen puolesta eikä varsinkaan toista vastaan. Niin kauan kuin voin vapaasti äänestää homoa, tai ketä tahansa epäkorrektiksi koetun ryhmän edustajaa Suomen presidentiksi ilman pelkoa tulla sen takia hakatuksi, syrjityksi tai pakkopaitaan puetuksi, tulen sen tekemään suurella ilolla. Ehdokkaani sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautumisesta, poliittisesta korrektiudesta tai tilastojen antamista olemattomista voitonmahdollisuuksista riippumatta.
10 kommenttia:
Jos Haavisto saa yli 40% äänistä, niin se on katsottava voitoksi!
Olen samaa mieltä. Tällainen tulos tämän hetken gallupien perusteella edellyttäisi jo 99,95% luottamustason virhemarginaalia. Siis jos se saavutetaan, niin kyseessä olisi selkeästi Haaviston komea loppukiri. Sunnuntaina olemme tässä tässä suhteessa viisaampia - tai ainakin tietävämpiä.
Kiitettävän kiihkoton mielipiteenilmaus. Demokratia on arvokas asia, ja mielipiteenvapautta pitää unnioittaa.
Näissä vaaleissa on ollut häkellyttävää, miten rajusti kansa on mieltään ilmaissut, eritoten suvaitsevamman Suomen puolestapuhujat ovat solvanneet väärin äänestäjiä suodattamattomin sanankääntein, joissa totuus ja suvaitsevaisuus ovat saaneet tehdä tilaa tunteen palolle, jolla "viholliset" kärvennetään tyhmyydessään.
Taustalla lienee nähtävä vanhan kunnon perus-Suomen suojelemisen kannatuksen nousu. Yhden fiksun ja karismaattisen puoluejohtajan vanavedessä kuuluviin nousseet totuuden torvet ovat hyödyntäneet sananvapauttaan solvaamalla suunnilleen kaikkea sitä, mitä Haavisto edustaa. Nyt on vastaiskun paikka. Tuntuu vain kummalta, että vastaisku kohdistetaan niin laajaan kansanjoukkoon. Iso osa meistä Niinistön äänestäjistä lienee kuitenkin kohtuullisen suvaitsevaisia ja sivistyneitä ihmisiä, jotka äänestämme Niinistöä siksi, että haluamme hänet edustamaan kansaamme ja maatamme valtionpäämiehenä, emme siksi, että Haaviston kannattajat saisivat nenilleen ja joutuisivat kärsimään.
Kaikessa on puolensa. Toisaalta olen kadehtinut vaikkapa ranskalaisten keskustelukulttuuria, jossa politiikasta puhutaan paljon enemmän ihmisten arkielämässä kuin meillä Suomessa, jossa perinteisesti ihmiset suorastaan kieltäytyvät kertomasta, ketä kannattavat ja miksi, vetoavat vaalisalaisuuteen. Uskon keskustelun kuitenkin auttamaan yhteisymmärryksen löytämisessä paremmin kuin ympärillä olevien ihmisten pälyilemisen tuppisuuna ja suurella epäluulolla, perussuomalaiseen tyyliin. Ja lisäksi keskustelu ja valistunut väittely on parhaimmillaan erinomaisen kiehtovaa. Ehkä Suomessa on lopultakin heräilemässä jonkinlainen keskustelun kulttuuri, ja vaalien ylilyönnit ovat vain jonkin paremman syntypärskähtelyä.
Eniten minua oikeastaan jännittää, tuleeko Väyrys-mukeista kalliita keräilyesineitä, joista käydään kauppaa nousevin hinnoin, vain saako niitä kohta kirpputorilta 50 sentillä.
Jos jokainen vaaleihin lähtöä miettivä tekisi päätksensä taskulaskimen antamien tulosten perusteella, niin ehdokkaiden määrä kävisi aika vähiin. Vaaleissa kuten muissakin urheilulajeissa tarvitaan myös hyviä häviäjiä. Joistakin heistä kasvaa sitten hyviä voittajia.
Ihmettelen sitä, että et ole laskuissasi ottanut huomioon lainkaan äänestäjien määrää. Vaikuttaahan sekin virhemarginaaliin.
Eipä vaikuta. Virhemarginaali on suhteellinen luku. Siksi Suomen ja vaikka USA:n vaaleissa selvitään yhtä suurilla gallupotoksilla, kunhan vain otanta tehdään harhattomasti. Eli siis alueelliset, ikä-, sukupuoli-, koulutustaso- ym. jakaumat huomioon ottaen. Koska virhemarginaali on kääntäen verrannollinen otoskoon neliöjuureen, niin otoskoon kasvattaminen pienetää sitä aika hitaasti. Käytännössä on havaittu, että 1000 haastateltavan otos on riittävän suuri vaaligallupeissa. Suuremmat lisäisivät vain kustannuksia, mutta tulos ei yleensä muutu muuten kuin virhemarginaalin hitaalla pienenemisellä
Kas kun et ensimmäisellä kierroksella äänestänyt kaimapoikaa.
Moi, kiitos kaavojen kertauksesta.
Tässä vielä muutama triviaali kommentti.
Niin, virhemarginaalin pitäisi olla tuo 14 %, jotta jännitys säilyisi.
Helposti ajatellaan, että ero on 28%.
Mutta näissä kahden vaihtoehdon "nollasumma peleissä" on tilanteita, joissa puolen vaihtajan arvo eräällä lailla "tuplaantuu".
Jos äänet ovat esim. eduskunnassa äänet ovat (poissaolijoiden vuoksi) 88-80, tuntuu siltä, että enemmistö on 8 kansanedustajaa, mutta todellisuudessa viiden edustajan kannanmuutos tuottaa jo tuloksen 83-85.
Ja usein muistellaan, että vuonna 20006 oli tiukat vaalit, mutta tiukiin ero oli kuitenkin v. 2000 Halosen ja Ahon ero oli "vain" 103729 ääntä eli Ahon olisi pitänyt saada joko tuon verran enemmän ääniä... ...tai saada äänestäneistä 51864 henkilö äänestämään toisin.
Keksipä skandaali, joka muuttaisi ihmisten käyttäytymisen tässä loppupäivinä. STASI-yhteyskään ei riitä. Ja sitähän ei SUomessa paljasteta vielä seuraaviinkaan vaaleihin mennessä...
Niinistön voisi pudottaa enää todella räväkkä paljastus. Vaikka sellainen, että hän aikoinaan paetessaan tsunamia sähkötolppaan olisi vetänyt jonkun toisen alas tolpasta tehdäkseen itselleen tilaa. Vähän kuten elokuvan "Viimeinen yhteys" loppukohtaus, jossa pressaksi aikova tuhoutuu, kun piiloutuu ampumistilanteessa lapsen taakse.
Enpä vain usko ja varsinkaan en toivo tällaista löytyväksi.
Vaalimatematiikassa tosiaankin on sekä plus tai miinuspeliä että myös nollasummapeliä. Paras veto ehdokkaalta on sellainen, joka vie hänelle tulevan äänen pahimmalta kilpailijalta, kahden ehdokkaan kisassa tieysti siltä toiselta. Näin saatu ääni tietyllä tavalla tuplautuu. Saatu etu on suurempi, kuin jos saa muuten nukkuvan äänestämään itseään tai vastustajaa muuten äänestävän jäävän nukkuvien puolueeseen. Lokakampanjat varsinkin pyrkivät tähän viimeksi mainittuun ja siksi ne eivät ole niin tehokkaita kuin selkeään vastustajan äänten ryöstöön pyrkivä kampanja. Tämä taktiikka vain on paljon vaikeampaa toteuttaa. Jos tulos onkin kaksinkertainen, niin myös panos yleensä on vähintäänkin kaksinkertainen.
Lähetä kommentti