ETTR - ETTL

 Koitan tässä vääntää rautalangasta käsitteitä ETTR (exposure to the right) ja ETTL (exposure to the left). Sitä varten kuvasin vanhassa ns. Kodakin apinakirjassa ollutta harmaasävykorttia. Sävyja on kahdeksan ja niiden densiteettiarvojen välinen ero on 0,3, mikä tarkoittaa sitä, että kirkkaimman ja vaaleimman välillä oleva densiteetti ero on 2,1.  Densiteettiero 0,3  vastaa yhtä aukkoarvoa, joten tämän kortin sävyala on tällä perusteella 7 aukkoarvoa tai 7 EV.

Toinen kuva on valotettu siten, että histogrammin oikea pää juuri ja juuri koskettaa oikeaa reunaa, eli ETTR. Toinen on valotettu tästä kaksi aukkoarvoa ali, mikä menee jo ohitse ETTL:n, mutta näin saan ilmiön paremmin havainnollistettua.

Kun molempien kuvien sävyala levitetään umpimustasta täysvalkoiseen, nähdään ETTR-valotuksen etu selkeämmin. Sävyjä löytyy 7 kappaletta ja sävyerot tummassa päässä ovat selkesäti suuremmat kuin ETTL-valotuksessa. Varsinkin printatessa ylemmästä versiosta saa alasävyiltään sävykkäämmän kuvan. Yläsävyt ovat vähemmän valotussa versiossa sävykkäämmät, mutta niitä on helpompaa säätää, koska sävyjä on yläsäsyissä paljon enemmän kuin alasävyissä.

Jos oletetaan että alkuperäinen kuva olisikin ollut negatiivi, jolloin sen negatiivi olisi tietysti positiivi. Marssijärjestys kääntyy. Nyt ETTL-periaatteella (jopa niin vasemmalle mennen, että hirvittäisi entistä Maalaisliittoakin) kuvasta saisi tummasta päästä sävykkäämmän positiivin. Eri sävyjen määrä ei tässä käännöksessä tietenkään kasva, mutta yläpään kapeampi sävyala ja vähempi sävyjen määrä ei haittaa, koska näköaisti ihmisaisti ei tee suurtakaan eroa oheisten kuvien yläpään sävyeroille. Se johtuu näköaistin logartmisuudesta.

Lopuksi vielä pieni matematiikkapläjäys. Jos haluaisi tietää, miten paljon vaikka densiteettiarvolla 0,7 varustettu pinta heijastaa valoa, niin seuraava laskutoimitus kertoo sen.

Vastaus on siis 20 %. Se on aika lähellä harmaakorteissa käytettyä arvoa 18 %, jonka heijastavan pinnan densiteetti taas on 0,74.