Älä allekirjoita sitä, minkä sisältöä et ymmärrä, osa II

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Monet pienemmät lehdet ovat alkaneet tehdä kirjallisia sopimuksia aineistoa lehtiin tekevien freelancereiden kanssa. Sinänsähän kirjallisesta sopimisesta ei ole mitään pahaa sanottavaa, onhan mustaa valkoisella aina yksikäsitteisempää kuin suullinen sopiminen. Siinä kun helposti ollaan "sana vastaan sana"-tilanteessa. Sopimuksen vain pitäisi olla sellainen, että sopijapuolilla on selkeä ymmärrys siitä, mitä ja mistä ollaan sopimassa. Nyt mielestäni ei aina ole näin.

Tein tässä taannoin artikkelin alan johtavaan lehteen. Juttu oli jo julkaistu, kun toimituksessa muistettiin, että sopimuskin pitäisi tehdä lehden uuden käytäntönsä mukaisesti. No, se laitettiin takautuvasti. Eikä siinä mitään, kyllä asioista voidaan sopia takautuvasti, kunhan vain ollaan yhtä mieltä sopimuksen sisällöstä. Nipottavan luonteeni mukaan en nyt vain ollut halukas allekirjoittamaan.

Sopimus sinänsä ei ollut mitenkään ihmeellinen. Se oli soveltaen kopioitu freelance-journalistien mallisopimuksista. Samanlaisen sopimuksen ovat varmaan monet freelancerit allekirjoittaneet ilman mitään seuraamuksia. Minä en allekirjoittanut.

Olen kirjoitellut näistä sopimuksista useaankin kertaan. Minusta olisi aika outoa, jos olisin ensin vaatimassa selkeämpiä sopimuksia ja sitten en itse välittäisi lainkaan niiden sisällöstä. Eniten minua hiersi tässä kuten isompienkin talojen sopimuksessa vastuupykälä. "Freelancer vastaa aineiston käyttöön perustuvista kolmansien osapuolien toimeksiantajaan kohdistamista vaatimuksista ja niihin liittyvistä tarpeellisista kustannuksista, mikäli ne perustuvat freelancerin tahallisesti tai huolimattomuudellaan aiheuttamaan vahinkoon."

Julkaisija on vastuussa julkaisuistaan. Tässä on hieman sellaista makua ilmassa, että julkaisijan vastuuta jotenkin lievennetään tämän kohdan perusteella. Mikä ei varmasti voi olla tekstin laatijan tarkoitus, onhan teksti peräisin nimenomaan free-puolen taholta. Lisäksi tekstin sanamuodot sisältävät sellaista, jonka merkityksen ymmärtämistä ei voida kohtuudella velvoittaa allekirjoittajalta. "Niihin liittyvistä tarpeellisista kustannuksista". Mitä se on?  Sitä kysyttiin aikoinaan Katekismuksessakin. Tarpeita on kovin monenlaisia. Esimerkiksi oikeuteen mentäessä julkaisijan tarve voi olla mahdollisimman kalliin asianajajan käyttäminen, kolmannen osapuolen tarve voi olla vielä kalliimpi juristi. Sovelletaanko silloin Kummelistakin tuttua periaatetta: "Artisti maksaa!"?

Myös käsite "huolimattomuudellaan" voi jäädä aika tulkinnanvaraiseksi, jos sitä ei mitenkään avata. Free-sivuilla näin tehdään, mutta satunnaisesti kerran - pari vuodessa lehtiin kirjoittelevan harrastajan ei voida mitenkään edellyttää tuntevan lakitermien välisiä eroa.

"Laki tuntee kolme tuottamuksen astetta, lievä, normaali ja törkeä. Palvelua myyvän yrittäjän vahingonkorvausvastuu määrittyy normaalisti niin, että tämä vastaa aiheuttamastaan vahingosta, mikäli ei pysty osoittamaan menetelleensä huolellisesti. Siis myös lievä tuottamus aiheuttaa vahingonkorvausvastuun ja lisäksi näyttötaakka huolellisuudesta on yrittäjällä itsellään. Sopimuksen ehdolla tuota vastuuta rajataan hiukan. Vastuu syntyy vasta normaalista, ei lievästä, huolimattomuudesta ja näyttötaakka huolimattomuudesta on ensisijaisesti korvauksen vaatijalla."

Onhan tämä vielä ihan eri tasolla kuin aikoinaan minulle ja monelle muulle tyrkytetyssä Sanoma-sopimuksessa. Sen allekirjoittamalla artisti ilmoittautui vapaaehtoisesti maksajaksi ilman ehtoja.

Laitetaan tähän vielä rinnalle STT-Lehtikuvan omiin kuviinsa sisällyttämät velvollisuutensa. "STT vastaa tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttamastaan välittömästä vahingosta. STT:n vastuu rajoittuu perittyyn kuvapalkkioon. STT ei vastaa välillisestä tai kolmannelle aiheutetusta vahingosta."

Tuntuu jotenkin nurinkuriselta, että pienen toimijan pitää suostua itselleen paljon ankarimpiin ehtoihin kuin suuren ja mahtavan (ainakin ennen, nythän sieltäkin pannaan väkeä pihalle niin että saranat kuluu), kun molemmat toimittavat materiaalia lehtien julkaistavaksi.

Todettakoon nyt kohtuuden vuoksi, että en edes yritä väittää tässä sopimuksen esittäjillä olevan pahat mielessään. Freet ovat tehneet juttuja lehtiin kautta aikojen ilman mitään erillisiä sopimuksia - minä muiden mukana. Minun korviini ei ole tullut yhtään tapausta, että free olisi joutunut vaikeuksiin edellä mainitun sopimusehdon takia oli siitä sovittu erikseen tai ei. Kyseessä on siis aika puhtaasti periaatteellinen kysymys. Väittäisin lonkalta heitettynä, että todennäköisyys saada lotossa ainoana 7 ja lisänumero oikein on suurempi kuin menettää tuhkatkin pesästä maksaessaan "tarpeellisia kustannuksia" juttunsa johdosta. Ehkä tätä voisi pitääkin jonkinlaisena negatiivisena lottona. Osallistumalla siihen saa aina pienen palkkion, mutta minimaalinen mahdollisuus isoon laskuunkin on olemassa.

Muut saavat tehdä mitä haluavat, Siperian opettama en allekirjoita paperia, jonka sisältöä joko en ymmärrä tai ainakin kuvittelen sen voivan olla minulle vahingollinen.