Monday, 2 October 2017

Mitä jäi jäljelle?



Tässä on numeroitu taloja, jotka olivat jäljellä tästä vuoden 1910 valokuvasta vielä minun asuessani Orivedellä 50- ja 60-luvuilla. Mahdollisista virheistä ja puutteista otan mielelläni kommentit vastaan.

69. Tästä kirja "Oriveden kirkonkylä" tietää seuraavaa. Entinen Kustaa Vitelin liiketalo, joka oli rakennettu jo 1800-luvun loppupuolella Nippalan tilan karjarakennuksen ja pihan paikalle. Siinä toimi muun muassa Oriveden ensimmäinen apteekki ja posti. Talo purettiin ja siirrettiin Koivulehtoon Vainiontien (e. Oritie) varteen vuonna 1928. Talon osti ja siirrätti kauppias Kaarle Henrik Vuorinen (1874-1948) Siukolan virkatalon maalle. Seuraava omistaja oli Kalle Sipilä, jolta Lempi ja Bruno Jokinen ostivat talon vuonna 1940. Puretun Vitelin talon paikalle valmistui vielä samana vuonna (1928) Kansallis-Osakepankin toimitalo, jonka oli piirtänyt Annikki Paasikivi, silloisen KOP:n pääjohtaja J.K. Paasikiven tytär. Tässä talossa KOP toimi vuoteen 1969 asti. Myöhemmin siinä sijaitsi kirjakauppa. Rakennus purettiin ja tilalle tuli Oriveden Hotellin kiinteistö. Nykyisin ravintola.

80. Tämä talo oli vinosti minun ikkunaani vastapäätä tien toisella puolella, kun asuimme opiston uudessa asuntosiivessä. Talossa asui jossain vaiheessa suutari Kamppila. Alla olevan kuvan ottamisen aikoihin siellä asuvia en muista. Ymmärtääkseni talo on vieläkin pystyssä täysin remontointuna.
Oikealla näkyy Lepolan (talo 243) kulmaa.


91. Jaakkolan kiinteistöt. Näistä on niin paljon muistoja, että en edes aloita niitä tässä.

103. Liimolan valokuvaamo. Talo on rakennettu jo 1800-luvulla ja se oli alunperin pienempi kuin sitten Liimolan valokuvaamona toimiessaan. Talo purettiin vasta 1989.

106. Sirola. Tämä ostettiin opistolle vuonna 1928 kanttori Otto Sirolta. Talo sijaitsi opiston mailla, mutta sillä oli vuokraoikeus. Kauppaan kuuluivat talo ja kanttorin tulevat hautajaiskustannukset. Talo maksoi 3000 mk ja seuraavana vuonna 1919 realisoituneet hautajaiset 4000 mk. Mitä summien suhteesta voidaan päätellä?

109. Rauhala. Tämä ostettiin opistolle vuonna 1923. Hinta on 70.000 mk. (Nykyrahassa noin 23.000 euroa. Tämä antaa vähän harhaisen kuvan, koska se ei ota palkkatasoa huomioon. Tyypillinen työmiehen vuosipalkka oli suurusluokaltaan 10.000 mk. Ruoka, vaatetus ja asuminen vei suurimman osan palkasta.) Erikoismainintana oli Rauhalan kaupan mukana tullut hyvä omenatarha, minkä me 50-luvulla opistolla asuneet hyvin muistamme. Omenapuut tuottavat satoa kymmeniä vuosia.

144. Pölkkysen kauppa. Tässä talossa toimi monia liikkeitä. Mm. Auvinen ennen oman liiketalonsa pystyttämistä, kuten alla olevata kuvata käy ilmi.



197. Teerijoki, kirkonkylän mahtitaloja. Minun aikanani isäntäni oli Ilmari "Immu" Paunu, persoonallisuus vailla vertaa. Hänestä on runsaasti juttua kirjassa "Oriveden kirkonkylä".

204. Tapuli, joka on vieläkin pystyssä. Mieleeni jäi erityisesti tapulin seinässä ollut vaivaisukko, joka ymmärtääkseni on nykyisin kirkon seinässä. Kun vaivaisukkoon laittoi kolikon sisään, niin se kilauttu ukon mahassa ollutta kelloa. Aika vaatimatonta verrattuna nykyisiin vao- ja äänitehosteisiin.

205. Oriveden vanhan puukirkko, joka tuhopoltettiin keväällä 1958. Minulle jäi pikkupojan silmin katsottuna katkera muisto kirkon palosta, jota seurasin asuntomme ikkunasta. Olin silloin kansakoulun toisella luokalla. Olimme juuri muuttaneet Opiston päärakennuksen asuntosiiven kolmanteen kerrokseen, jonka olohuoneesta oli esteetön näkymä kirkolle.
Olin ollut vähän kipeänä ja pari päivää koulustakin poissa, mutta nyt jo paranemaan päin. Illalla olin kertonut äidille, että en taida vielä aamulla olla kouluunmenokunnossa. Varmuuden vuoksi, jos vaikka ei huvittaisikaan.
Heräsin varhain aamulla meteliin ja menin katsomaan ikkunasta kirkkaana loimottavia liekkejä. Sanoin äidilleni, että lähden kirkolle katsomaan tulipaloa.
Äiti ilmoitti yksiselitteisesti, että sairaat eivät mene kouluun eivätkä katsomaan kirkon paloa. Niinpä jouduin todistamaan kirkon tuhoutumisen ikkunan takaa sisätiloissa, kun kaverit olivat parhailla katselupaikoilla kirkon vieressä.

243. Lepola. Tämän opiston pääporttia vastapäätä tien toisella puolella olevan pienen huvilan omisti neiti Fina Marscén, jolta opisto osti sen vuonna 1928. Siinä oli jonkinlainen sairaanhoitajan vastaanotto 1950-luvulla. Tarkempia tietoja talon vaiheista minulla ei ole.

Sikäli on olen oikein ymmärtänyt laskenut (sirkkelimiehen sormet riittävät), tässä kuvassa näkyvistä rakennuksista on enää kolme jäljellä. Yksi näistä vielä eri paikassa kuin kuvassa. Osa kuvan taloista tosin jää ikävästi oikeassa reunassa olevan männynlatvan taakse.

No comments:

Post a Comment