Kaiken loanheiton ja oman pesän likaamisen väliin pelkkää kauneutta ja positiivista mieltä pursuava blogikirjoitus. Se on em. syystä aika lyhyt.
Kun tulin torstaina 7.10.2010 aamun en niin hirveän varhaisina tunteina töihin, huomasin ruskan jo edenneen pitkälle. Aaurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja puut Keravanjoen rannalla hehkuivat väreissä. Kurvasinkin Sokos-hotellin eteen ja kysyin respasta lupaa ottaa yläkerrasta kuvan Heurekasta.
Lupa myönnettiin ja ei muuta kuin hissillä ylimpään kerrokseen. Saunaosaston parvekkeelta aukeneva näkymä ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, koska ylipitkiksi kasvaneet haavat peittivät lähes koko Heurekan. Onneksi parvekkeelta pääsi katolle. Vaikka kärsin hirveästä korkean paikan kammosta, niin hiippailin katolla (se oli täysin turvallista, kunhan puhun) parempaan kuvakulmaan.
Tulos on tässä. Aika komeassa ympäristössä sitä ollaan töissä, ainakin tähän aikaan vuodesta.
2 kommenttia:
Timon kuvassa Keravanjoki kiiltelee kauniisti syysauringossa. Jokihan on luonnostaan savisamea ja ruskeavetinen, mikä näkyy ilmakuvissa hyvin. Takavuosina Heurekassa oli myynnissä ilmakuvapostikortteja, joissa joki oli maalattu kauniin siniseksi! Ei kuulemma muuten myy, kertoi kortin supisuomalainen tuottaja. Timon kuvausmenetelmällä ongelma häviää kiiltävän pinnan taakse.
Täytyy myöntää, että tässäkin taivas on eri kuvasta kuin alaosa. Minulla oli vain pokkarikamera mukana. Sen dynamiikka ei riitä millään valottamaan vastavaloon maisemaa ja taivasta ilman että maisema on musta tai taivas puhkipalanut. Alivalotin kuvaa 2 aukkoa, jotta sain taivaankin näkymään muuna kuin valkoisena pintana.
Huijausta tai ei, tämä kuva vastaa enemmän silmän ja aivojen kokemusta tilanteesta. Tällaisena minä näin Heurekan syksyisenä aamuna Sokos-hotellin katolla keikkuessani.
Lähetä kommentti