Versio 1
Versio 2
Versio 3
Versio 4a
Versio 4b
Kuvassa 4a väriavaruus on Adobe RGB ja kuvassa 4b sRGB. Varsinkin kuvien värikylläisyys poikkeaa aika ailla. Adobe RGB väriavaruudessa olevat kuvat tuppaavat olemaan turhan värikylläisiä, kun ne viedään nettikuviksi. Suosittelen sRGB-väriavaruuden käyttöä kamerassa. Varsinkin jos ei ole oikein perillä värinhallinnasta. Kuten esimerkiksi on laita minun kohdallani.
Kuvat saa isommiksi klikkaamalla niitä hiirellä.
Tämä on ensimmäinen osa poikkitieteellisessä valokuvakoulussa. Aiheena on "miten otetaan käypänen kuva?"
Ei siis loistava, ainutlaatuinen tai veret seisauttava, vaan käypänen. Siis sellainen, josta meillä kotopuolessa sanottiin, että ei tehrä tästä nyt mitään numeroo. Ensimmäisen tunnin aiheena on käypänen kuva Heurekasta.
Vaikka Heureka on arkkitehtien ylistämä, niin suuntia, josta talosta saa käypäsen kuvan ei ole kovin monia. Oikeastaan ainoa käypänen suunta on suunnilleen kaakosta lounaaseen. Kun kuvaaja miettii, kuinka paljon maisemaa hän haluaa mukaan, niin hän joutuu tekemään päätöksen siitä, otetaanko kuva Keravanjoen pohjois- vai eteläpuolelta.
Keravanjoen rannalla kasvavat puut, varsinkin haavat ovat nykyään niin korkea ja tiheä ryteikkö, että sen lävitse ei Heurekasta saa kunnon kuvaa. Koska ne ruskan loistossaan ovat hyvin näyttäviä, niin ainoa mahdollisuus on kavuta niin korkealle, että saa Heurekan näkymään niiden välistä tai ylitse.
Helikopteri olisi tietystä kätevä, mutta Sokos-hotellin katto paremmin budjettiin sopiva. Pilvisen päivän tasainen valo korostaa ruskan värejä, siksi se tämän tyyppisessä maisemassa toimii yleensä paremmin kuin kirkas tummia varjoja luova auringonpaiste.
Kamera ja objektiivi saavat olla niin hyviä kuin kaapista löytyy. Minun tapauksessani se tarkoittaa Canon EOS Mark II ja 24-105 mm zoom objektiivi. Parempiakin objektiivejä löytyy, kameroissa säädylliseen hintaa ei. Kun syväterävyyden saavuttamiseksi himmensin aukkoarvoon 14, niin on ihan sama, käytänkö tätä objektiivia vai monta kertaa kalliimpaa. Tällä aukolla ne piirtävät suunnilleen samalla tavalla.
Kameran 5616x3744 pikselin täyden kinokoon kuvakenno mahdollistaisi kuvasta printin, jonka pidempi sivu voisi olla 100 cm eikä kuvassa läheltäkään katsottaessa näkisi pikselirakennetta.
Joten kamera jalustalle, laajin kuva kulma eli lyhyin polttoväli (siis 24 mm), valotusta haarukoidaan varmuuden vuoksi molempiin suuntiin aukon verran ja kuvan tiedostomuodoksi RAW, jotta saataisiin mahdollisimman suuri dymamiikka kuvaan. Pilvisenä päinäkin tällaisen kohteen vaaleinta ja tumminta kohtaa voi olla vaikea kuvan dynamiikan alueelle. Tässä se onnistuu juuri ja juuri RAW-kuvassa, kuten alla oleva histogrammi näyttää. Vaalein kohta on planetarion kupu, josta taivas heijatuu.
Kuvien 1 ja 2 histogrammi
Jopa vastavaloon otettujen kuvien sävyala mahtuu kameran dynamiikkaan.
Kuvan 4 histogrammi
Sitten vain vähän sommitellaan, odotetaan, että Heurekan ohittava juna on kohdalla ja painetaan laukaisinta. Kuva ei vaatinut juuri jälkikäsittelyä. Korostin aivan aavistuksen verran ruskan värikylläisyyttä ja terävöitin kuvaa.
Tässä kuva poikkitieteilijöille lahjaksi. Vaikka taustakuvaksi, jos ette käypäisempää käyttöä keksi. Kuvan saa isona, kun klikkaa kuvaa hiirellä.
Yllä oleva koski siis kahta ylintä kuvaa. Olen jälkeenpäin lisännyt kuvia tähän blogiin.
17 kommenttia:
Sanotaanko että "ihan kiva" kuva. Tuohan on arvio josta jokainen kirjoittaja/kuvaaja/kokkaaja/jne pitää erityisesti. Tarkoittaneeko se samaa kuin "käypänen" - suattaapi olla.
Ammattivalokuvaajana kysyn mielipidettä kuvistani vain tilaajalta. Muiden mielipiteillä ei ole siinä yhteydessä minulle mitään merkitystä.
Tätä kuvaa ei ole tilattu. Olen ottanut sen ihan omaksi ilokseni ja laittanut tähän blogiin muiden iloksi/harmiksi/kiusaksi tai miten vain joku saattaa siihen reagoida.
Jos mieli tekee, niin saa sitä arvioida. Jonkinmoiset perustelut olisivat tietysti mukavat. "Ihan kiva" ei kerro kuvaajalle sen enempää kuvasta kuin kuvan arvioijasta yhtään mitään.
Siis vaikka "Pidän tästä kuvasta, koska se tuo mieleen lapsuuteni ihanat syksyt..., koska sen ottaja Timo on niin ihana, että haluaisin tulla hänen mallikseen..., koska kohta on synkkää ja harmaata ja silloin voin katsella näitä värejä tietokoneeni taustakuvana."
Tai "Inhoan tätä kuvaa, koska se on niin teennäisen imelä..., koska sen ottaja Suvanto on täynnä itseään oleva paskiainen, johon en halua koskea edes pitkällä tikulla..., koska mitä vain negatiivista voikaan keksiä."
Kyllähän kuva vähintäänkin käypänen on. Se kertoo minkä luontoinen pytinki Heureka on ja ennen kaikkea sen minkälaisessa ympäristössä se sijaitsee. Sillan ja radan yhdensuuntaisuus on tyylikäs elementti - varsinkin kun tuo junakin ehti paikalle...
Sitä en sitten tiedä miksi olet valinnut tuollaiset karkkivärit. Kupua lukuunottamatta rakennuksen kaikki harmaat pinnat ovat punertavia, mutta sellaisenaan helppoja korjata joka raw-käsittelyssä tai jälkeenpäin. Kuvun tulisikin olla sinertävä, heijastaahan se taivasta. Nyt se on käytännössä neutraali.
Talon arkkitehtuuri ei kyseisessä kuvassa pääse esiin, joten siltä osin käypäisyyteen on vielä hieman matkaa. Mutta toisaalta sitähän ei ajettu takaakaan. Vai?
Kritiikin antaja on ihan oikeassa värikylläisyyden suhteen. Vaikka sanotaan, että liika on liikaa, mutta kohtuus ehdottomasti liian vähän, niin tässä kohtuus riittää. Korjaus versioksi 2 alkuperäiseen kirjoitukseen.
Minun on vaikea kuvitella, miten saisin talon arkkitehtuurin tähän kuvaan, jossa tarkoitus on näyttää talo maisemassa. Mutta jo vinkkejä annetaan, niin voidaan yrittää. "Väärin sammutettu" ei oikein auta eteenpäin.
Minusta tämä on kuva Heurekaa ympäröivästä kasvustosta, ei Heurekasta. Heureka on kuvassa hyvin pienenä ja lisäksi oudosta suunnasta.
Tarkoitatko sanalla syväterävyys terävyysaluetta, vai kävitko kuvassa näkyvän veden pohjassa?
Moni harrastajakuvaaja ja ehkä joku ammattilainenkin varmaan tietää kuinka turhauttavaa välillä on esitellä asiaan vihkiytymättömälle kuva, joka on valkotasapainon, dynamiikan, sommittelun ja valoituksen osalta laadukas, mutta ei herätä maalikossa yhtä voimakkaita tunteita kuin sama kuva, jossa saturaatio, kontrasti on ruuvattu äärimmilleen ja sommittelu vähän mitä sattuu. Ainakin itselläni on tämä ongelma ollut. Monta vuotta yritin itsekin vaalia laadukkuutta omissa kuvissakin, kunnes nykyään olen antanut periksi. Lisään saturaatiota, kontrastia fiiliksen mukaan niin, että kuva hyppää enemmän silmille. Ei puhettakaan luonnollisista väreistä, valkoinen palaa vähän puhki ja tumma on tukossa, mutta vaimo ja kaverit tykkää, ainakin useammin kuin ennen.. Siis käypänen tai hyvä kuva on niin suhteellinen käsite, riippuu siitä kuka katsoo. Valitettavasti.
Nyt en puhu Valokuvista, ne uppoo kelle vaan ja ovat laadukkaita ja niistä maksetaan (useimmiten) rahaa.
Anonyymille 1.
Kuvassa olevan elementin huomioarvoa ei voi mitata sen pinta-alalla. Kyllä nämä kaikki ovat minusta kuvia Heurekasta, ympäristö on kehys. Kuten tässä Hannu Hautalan kuvassa. Kuva on kärpästä, ei kivikasasta.
http://www.luontokuva.org/Default.asp?V_DOC_ID=1161
Harvempi tulee katselleeksi Heurekaa Sokos-hotellin katolta, mutta ei se muuten outo suunta ole. Se on ainoita paikkoja, mistä tämän tyyppisen kuvan voi ottaa.
Anonyymille 2
Syväterävyys on yleisesti käytetty ilmaisu. Esim. Orson Wellesin elokuvat olivat kuuluja myös syväterävästä kuvastaan.
Anonyymille 3.
Mitä valitettavaa siinä on, että kauneus on katsojan silmässä. Jos se olisi geeneissä ja kaikille sama, se vasta valitettavaa olisi.
Versio 3 on tänään 11.10. sivuvastaiseen valoon kunnon kameralla otettu. Kun vertaa pokkarilla räpsäistyyn, niin havaitsee, miksi hankalissa valaotusolosuhteissa kameroilla on eroja. Pilvipoudalla myötävaloon kuvattaessa on ihan sama, millä matolaatikolla rouskuttaa. Tulos ei paljoa parane laatukameran käytöllä.
Mielenkiintoinen pikku huomio. Planetaarion kupu on päältä suunnilleen puhki palanut kuvassa 2 mutta tumma kuvassa 3. Auringon ollessa matalalla pilvetön keskitaivas on tumma, kun taas pilvisellä säällä se on vaalea. Fysikaalisia havaintoja voi tehdä missä vain, jos mieli on niille altis. Minulla on - väliin muista ärsyttävästikin.
Juurikin noin. Ihan kiva ei sano mitään, mutta en ole varma onko se sama kuin käypänen.
Mutta oli mulla asiaakin, se vain unohtui eilen. Miltä Heureka näyttää sieltä "uudesta" korkeasta talosta katsottuna, siis sieltä toiselta puolelta Heurekaa?
Heureka ei näytä erikoisemmin "hyvältä" muualta kuin paraatipuolelta. Olen tutkinut kameran kanssa useilta suunnilta, mutta tähän tulokseen olen tullut. Päinvastaista mieltä olevat varmaan laittavat valokuvan todisteeksi.
Miten otetaan kuva kaakosta lounaaseen?
Korjaisin sanan "suunta" sanalla "sektori"
Kuvien 4a ja 4b ero on se, että kuvassa 4a väriavaruus on Adobe RGB ja kuvassa 4b sRGB. Olen vanhasta tottumuksesta käyttänyt kamerassa Adobe RBG väriavaruutta, koska se on hieman laajempi kuin sRGB. Yleensä tästä ei ole kuin haittaa. Netissä kun väriavaruus on sRGB, niin vähimmillä murheilla pääsee, kun käyttää sitä joka paikassa. Tämä on ainakin minun kantapään kautta oppimani. Jos joku on eri mieltä, niin perustellut vastaväitteet olisi mukava kuulla.
Millainen lienee työpaikkana Heureka, kun työntekijät voivat hillua kuvia räpsimässä viereisten talojen katoilla keskellä parasta työaikaa? Viimeinen varjojen suunnasta päätellen.
Mitä nämä väriavaruudet oikein ovat? Menee yli hilseen kuten muukin astrologia.
Vastaan väriavaruuskysymykseen ihan omalla kirjoituksella. Kestää pari päivää.
Lähetä kommentti