Yhdestä asiasta tuntuvat kaikki oppimista koskevat tutkimukset olevan yhtä mieltä. Motivaatio jonkin asian oppimiseen on paras opettaja. Mitä myönteisemmäksi motivaatio koetaan, sitä enemmän oppija panostaa asian opiskeluun. Porkkana on siis tehokkaampi kuin keppi. Itse muistan varhaisessa nuoruudessani opiskelleeni koko yön junamatkalla Hampurista Pariisiin serbokroatiaa, vain tehdäkseni vaikutuksen samassa loosissa matkustavaan kuvankauniiseen sarajevolaistyttöön.
Hukkaan meni se opiskelu, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Suhde ei lähtenyt kehittymään sen paremmin serbokroatialla, kuten ei saksallakaan, joka oli se todellinen yhteinen kielemme. Kovin mielelläni olisin Pariisiin päästyämme laittanut matkakassastani osan yhteiseen pottiin ja neuvotellut jokin intiimin hotellin respassa serbokroatiksi vaikka seuraavalla tavalla: ”Колико кошта двокреветна соба? (Koliko košta dvokrevetna soba?), eli Miten paljon olisi huone kahdelle hengelle?”
Pitkällä tähtäimellä tästäkin intensiivisestä opintotuokiosta voidaan katsoa olleen silkkaa hyötyä. Se oli nimittäin ensikosketukseni kyrillisiin aakkosiin, jotka olivat ensimmäisenä vastassa myöhemmän iän venäjän kielen opinnoissani. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa – tai oppii ainakin nopeasti uudestaan.
Kyllä kepilläkin voi opettaa, varsinkin jos palkintona on iskutta jääminen. Ainakin keppimetodi opettaa tehokkaasti olemaan tekemättä jotain. Sanonta ”Siperia opettaa” kertoo pelkistetysti tämän metodin tehokkuudesta.
Heurekan koripalloilevat rotatkin saataisiin varmaan sähköshokeilla pysymään tietyllä alueella kuten lehmät omalla laitumella sähköpaimenen avulla. Epäilen kuitenkin, että koripallon pelaamista ei rotille tällä menetelmällä pystyttäsi opettamaan.
Sen sijaan sekä porkkanalla houkuttelu ja kepillä uhkaaminen ovat tehottomia opiskelun kannustimia, jos niiden takana ei ole mitään sisältöä.
Mitä tällä on tekemistä kaksikielisyyden kanssa? Sitä vain, että jonkin kielen opettaminen ilman oppijan todellista motivaatiota kieltä kohtaan on hukkaan heitettyä resurssia.
Kepiltä on vietiin todellinen teho pois, kun ruotsi tuli vapaaehtoiseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa. Ruotsin kielen opiskelun porkkanat taas ovat tätä tasoa: ”Kaksikielisyys on rikkaus” tai "Ruotsia osaamalla suomalaiset pääsevät osaksi pohjoismaista perhettä." tai "Ruotsin osaaminen on avain muiden vieraiden kielten oppimiseen." Pitäisikö itkeä vai nauraa, kun joku esittää vakavalla naamalla tällaisia perusteluja?
Miten niin ”kaksikielisyys on rikkaus”? Suomensuomalaisista hyvin harvat ovat kaksikielisiä, suomenruotsalaisista taas hyvin monet. Se, että Suomi on kaksikielinen mutta kansalaiset eivät, ei ole rikkaus vaan rasite niille kansalaisille, jotka eivät ole kaksikielisiä. Se, että kaksikieliset ovat etuasemassa mm. työmarkkinoilla on tietysti heille rikkaus, jonka ainakin minä suon heille ilomielin, koska osaamista pitää arvostaa ja palkita. Osaamattomuudesta rankaiseminen on sitten ihan eri juttu.
Kaksikielisyyden rikkauden korostaminen on vähän kuin kahden asunnon ihanuudella hehkuttaminen. Jos ne molemmat ovat omia, niin kyseessä lienee rikkaus, mutta jos ollaankin kahden asunnon loukussa, niin siitä "rikkaudesta" iloitseminen vaatii jo paljon enemmän positiivista elämänasennetta.
"Ruotsia osaamalla suomalaiset pääsevät osaksi pohjoismaista perhettä."
Suomenkielisten kieli on suomi. Jos he suomenkielisinä eivät kelpaa osaksi pohjoismaista perhettä, ehkä pohjoismainen perhe ei ole heille oikea viiteryhmä. Sitä paitsi pohjoismaalaisista vain ruotsalaiset osaavat ruotsia. Suomenruotsalaisenkin on hyvin vaikeaa ymmärtää jo Skånen ruotsia, tanskasta nyt puhumattakaan. Islanti on jo ihan erilainen kieli. Pohjoismaisen perheen ihan oikea yhteinen kieli on englanti.
"Ruotsin osaaminen on avain muiden vieraiden kielten oppimiseen."
Ruotsi on suomalaisille aivan yhtä vieras kuin ne muutkin kielet. Ruotsin osaaminen helpottaa muiden germaanisten kielten omaksumista vain, jos ruotsia osaa valmiiksi. Ellei sitä osaa valmiiksi, sen opetteleminen on pois niiden muiden kielten opiskelusta. Miksi pitää opiskella ensin jotain itselleen tarpeettomaksi kokemaa kieltä saadakseen vain avaimen toiseen tarpeellisen kielen opiskeluun?
Voidaan hyvällä syyllä kysyä, että onko ns. pakkoruotsista eli ruotsin kielen opiskelun pakollisuudesta käyty kuuma keskustelu kaiken tämän vouhkaamisen arvoista.
Ei varmaan ole, jos näkökulmana on se, että meillä on tässä yhteiskunnassa monta paljon suurempaa ongelmaa, joita poliitikot joutuvat ratkomaan. Poliitikon kanta pakkoruotsiin on vain minulle hyvä indikaattori siitä, millä perustein voin kuvitella hänen tekevän päätöksiä asioista, joita minä en tunne kovinkaan hyvin. Kuten vaikka talouspoliittisia ratkaisuja.
Jos poliitikko kannattaa pakkoruotsia edellä esitettyihin argumentteihin vedoten, niin minulla on hyvät syyt epäillä hänen olevan saman demagogian vallassa tehdessään päätöksiä valtion budjetin painopistealueista.
Jos hän sattuisi olemaan (ei ole, sen tiedän, mutta spekuloidaan) niin rehellinen, että kertoisi koko asian olevan hänelle täysin yhdentekevän, mutta hän kannattaa pakkoruotsia pelkästään puoluepoliittisista taktisista syistä, niin voisin hyvin kuvitella jopa äänestäväni häntä. Minusta kompromissien teko kuuluu politiikkaan, ei äänestäjille lauotut idiotismit. Tietenkin jos poliitikon kyvyt riittävät vain jälkimmäisiin, niin se on ihan toinen juttu. Niillä sitä paitsi tulee varmemmin valituksi. Tosin ei minun äänelläni, jolla ei tietääkseni ole kukaan tullut valituksi, paitsi kerran kouluneuvostovaaleissa, kun äänet menivät tasan, ja arpa ratkaisi minun ehdokkaani eduksi.
Ihan vain näkökulman vuoksi Suomen kartta, josta käy ilmi ruotsin-kielisten enemmyys tai vähemmyys venäjän-kielisiin nähden. Pitäisikö siis venäjä ottaa punaisissa kunnissa pakolliseksi kieleksi kouluissa? Kannatan sitä yhtä vähän kuin nykyistä pakkoruotsia. Kannettu vesi ei pysy kaivossa eikä ketään voi opettaa pakolla kovinkaan pitkälle.
Minulta on kysytty, että mikä olisi sellainen politiikka kielten opiskeluun koulussa, johon minä olisin tyytyväinen. Jotta ei jäisi käsitystä, että tässäkin vain vastustan jotain, niin kerrotaan.
Vapaaehtoisesti jokainen saa lukea niin paljon kieliä kuin itseään huvittaa ja yhteiskunnan resurssit antavat myöden. Otan kantaa vain pakolliseen kielten opiskeluun.
Peruskoulussa olisi vain yksi pakollinen vieras kieli. Vieraalla tarkoitan tässä oppilaalle vierasta kieltä. Se että "toinen kotimainen" ei olisi oppilaalle vieras kieli on pelkkää poliittista retoriikkaa. Jokaiselle tulisi olla mahdollisuus lukea englantia tänä pakollisena vieraana kielenä. Ihan vain käytännön realiteettien sanelemana. Englanti on se kieli, jota ihminen todennäköisimmin tulee tarvitsemaan eniten oman äidinkielensä lisäksi. Se on tietynlainen oletusarvo, jota ulkomaalaisten kanssa keskustelun aluksi ensimmäisenä kokeillaan.
Päätöksen alakoululaisen puolesta tässäkin asiassa tekevät vanhemmat. Jos he ovat sitä mieltä, että lapsosen on syytä lukea ruotsia ensimmäisenä vieraana kielenään, niin mikä minä olen sitä estämään. Jokaista kuntaa on siis velvoitettava tarjoamaan vähintään kahta kieltä täksi pakolliseksi vieraaksi kieleksi. Jos eduskunta suuressa viisaudessaan päättää, että ruotsia on voitava lukea kaikissa Suomen peruskouluissa jo alaluokilta alkaen, niin mikä minä olen siinäkään heittelemään kapuloita rattaisiin. Tosin vaikka Pelkosenniemellä voisivat ryhmät olla aika pieniä. Mielestäni pitäisi hyväksyä myös se, että muun kielen kuin englannin valinta saattaa johtaa vaikka koulumatkan pidentymiseen. Jotkut elämässä tehtävät valinnat voivat johtaa vastaantulon tarpeeseen myös kansalaisten puolelta.
Lukiossa olisi valittava toinen pakollinen vieras kieli, ei sen aikaisemmin. Pakolliset aineet olisivat pakollisia myös ylioppilaskirjoituksissa. 25 vuotta lukion opettajana näytti minulle sen, mitä vapaaehtoisuus yo-kirjoituksissa aiheuttaa niissä oppilaissa, joita ko. aineen opiskelu ei kiinnosta. Jos eduskunta on sitä mieltä, että esim. matematiikan osaaminen ei ole yhteiskunnassa niin keskeistä, että sen pitää olla pakollinen yo-kirjoituksissa, niin tehdään siitä sitten lukiossa vapaaehtoinen aine. Minusta matematiikka on tärkeä osa ihmisen yleissivistystä, mutta nykyinen monien lukiolaisten harrastama matematiikan näennäisopiskelu ei varmaan ole kenenkään etu. Jonkinlaisen matematiikan pakollisuus yo-kirjoituksissa varmaan pakottaisi myös tekemään jotain ainakin lyhyen matematiikan sisällölle. Nyt se on saanut olla lähes retuperällä, kun siitä ei ole tarvinnut välittää.
Tässä asiassa tiedän mistä puhun, koska olen ollut Opetushallituksen matematiikan opetuksen työryhmissä. Tietäminen ei tarkoita, että näkemykseni on oikea, mutta se perustuu omakohtaiseen kokemukseen. Joten tässä ei kannata käyttää niin usein tälläkin palstalla esiintyvää argumenttia, että Suvanto puhuu asiasta, josta ei tiedä mitään.
12 kommenttia:
Kas kun et ehdota viittomakieltä pakolliseksi kouluaineeksi? Tai kontinkieltä. Niistä voisi olla enemmän hyötyä ja varsinkin iloa kuin ruotsista.
Hyviä ideoita. Suomessa on noin 5000 viittomakielellä kommunikoivaa. Veikkaan sen olevan samaa suuruusluokkaa, kuin umpiruotsinkielisiä. Kuuron on paljon vaikeampi oppia puhumaan sen paremmin suomea kuin ruotsia kuin puhuvan viittomakieltä. Olisi todellinen palvelus valtaväestön taholta todellisen kielimuurin takana oleville opetella edes viittomakielen alkeet.
Kielen avulla voi ottaa toisiin kontaktia tai eristäytyä omaksi ryhmäkseen. Kontin kielellä se käy helposti kuin tanssi tähtien kanssa.
Koelenkintti kovulla-antti ko-ntti kottaaontti koisiintontti kontaktiakontti ko-ntti koristäytyäentti komaksiontti kohmäkseenryntti. Kontinkontti koelelläkintti kosentti ko-ntti kolpostihentti koinkuntti konssitantti kohtientäntti konssakantti.
ps. Yllä oleva on tehty kontin kielen käännöskoneella. En mene takuuseen käännöksen oikeellisuudesta eli koonnöksenkäntti kokeellisuudestaointti .
http://www.lintukoto.net/viihde/kontti/index.php
Nähtävästi äänestät Jussi Halla-ahoa, koska olet niin surutta lainannut hänen tekstiään.
Myönnettäköön, että osa perusteluista oli peräisin (ei tosin sanatarkasti) Halla-ahon kynästä. Joten korjattakoon tässä ainakin ajatuksen lähteenä.
En ole Halla-ahon kanssa samaa mieltä esim. maahanmuuttopolitiikan yleisestä painoarvosta, mutta hänen terävää ja loogista kynäänsä pidän arvossa. Minusta hänen paikkansa ei olisi populistien puolueessa, mutta mikä minä olen häntä siinä neuvomaan.
Tuskin häntä äänestän, varsinkin kun hän lienee ehdokkaana eri vaalipiirissä kuin missä minulla on äänioikeus.
Tässä kuitenkin vielä lainaus Halla-ahon näkemyksistä pakkoruotsista. Erityisesti olen samaa mieltä Jussin kanssa siitä, että pakkoruotsin johdosta meille on syntynyt aivan turhaan negatiivinen asenne ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisuutta kohtaan. Alla siis Halla-ahoa. Saa vapaasti olla samaa tai eri mieltä. Mieluiten kuitenkin kirjoituksesta kuin kirjoittajasta.
"Kielipolitiikka ja pakkoruotsi
Tästä aiheesta ei Suomessa voi keskustella huutamatta. On erotettava kolme toisistaan riippumatonta kysymystä: a) suomenruotsalaisten asema ja oikeudet; b) ruotsin kielen asema tasavertaisena kansalliskielenä; c) suomenkielisten velvollisuus osata ruotsia. Keskustelu yleensä alkaa kohdasta c) ja päätyy saman tien kohtaan a):
- Vastustan pakkoruotsia.
- Men härregud, varför hatar du finlandsvenskar?
Pakkoruotsi oli aikanaan poliittinen lahja RKP:lle. Kyseessä on suomenkielisten kyykyttäminen, eikä tämä asia muutu miksikään sillä, että suomalaiset kyykyttävät nykyään toisiaan pakkoruotsilla. Suomen tilanne, jossa 95-prosenttiselle enemmistölle opetetaan pakolla 5-prosenttisen vähemmistön kieltä, on ainutlaatuinen maailmassa. Ainoa mieleen tuleva vertailukohta on apartheidin aikainen Etelä-Afrikka, jossa hottentoteille ja bushmanneille opetettiin väkisin afrikaansia. Vaihtoehdot ovat siis sellaiset, että joko Suomen kielipolitiikka on normaalia ja koko muu maailma epänormaali tai sitten Suomen politiikassa on jotain kummallista.
Pakkoruotsin haitat ovat ilmeiset. Siihen kuluva aika on pois hyödyllisemmiltä aineilta. Se maksaa hirvittävän paljon. Se saa (täysin turhaan) suomalaiset koululaiset inhoamaan ruotsin kieltä. Se saa (täysin turhaan) suomalaiset inhoamaan suomenruotsalaisia.
Hyötyjä ei sitten juuri olekaan. Kaikki tietävät, että suurin osa suomalaisista ei osaa nimeään sanoa ruotsiksi. Ne, jotka ruotsia osaavat, opiskelisivat sitä vapaaehtoisestikin. Kaikki pakkoruotsia puoltavat argumentit ovat idiotismeja."
Tässä taannoin oli netissä adressi, jossa otettiin "perustellen" kantaa pakkoruotsin puolesta.
http://www.adressit.com/pakkoruotsi1
Perusteluja voi käydä lukemassa, mutta tässä muutama esimerkki.
- Ahvenanmaan käytäntö on varoittava esimerkki; merkittävä osa maakunnan nuorista joutuu muuttamaan ulkomaille (pääasiassa Ruotsiin), koska heillä ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia ilman suuria ylimääräisiä ponnistuksia saada töitä kotimaastaan, Suomesta.
Suomalaisten on siis opiskeltava pakolla ruotsia, jotta ahvenanmaalaiset nuoret saisivat töitä kotimaastaan Suomesta ilman suuria ylimääräisiä ponnisteluja. Suurilla ylimääräisillä ponnisteluilla varmaan tarkoitetaan suomen kielen opiskelua, josta ahvenanmaalaiset ovat historiallisista syistä johtuen vapautetut.
- Koululaiset ovat pakkoruotsia vastaan; koululaiset eivät voi päättää asioista, koska he ovat vielä koululaisia.
Ainoa edes vähän kriittinen argumentti liittyy koululaisten negatiivisiin asenteisiin, sekin ammutaan lennosta alas.
- Kansalainen voi vapaasti valita asuinpaikkansa ja pärjätä siellä ilman ongelmia.
Melkoista kielioptimismia. Jos ruotsinkielen taito takaa minulle ongelmattoman elämän, niin olen valmis opiskelemaan sitä vaikka 5 tuntia päivässä. När ska vi börja?
- Voi löytyy ruotsinkielisen aviopuolison tai kumppanin, ja keskustella hänen äidinkielellään.
Nykyinen vaimoni on suomenkielinen, mutta ei meillä 25 avioliittovuoden jälkeen enää hirvittävästi keskusteltavaa ole. Eppäillä tuota soppii, että voisi löytyy enemmän diskuteerattavaa på svenska.
Mitähän ne Halla-ahon mainitsemat idiotismit mahtavat olla? Ei kai kielten opiskelu ole idiotismia? Luulisi Halla-aholle itselleenkin kielentutkijana olleen kielitaidosta hyötyä.
Koska Halla-aho ei tietääkseni seuraa Poikkitieteellistä blogia, niin tuskin saamme hänen omaa kommenttiaan. Kotisivuilta voi käydä lukemassa hänen mielipiteitään, mm. täältä.
http://www.halla-aho.com/scripta/kielipoliittisia_linjauksia.html
Hänen kantansa suomenruotsalaisten erioikeuksiin eroaa minun näkemyksistäni.
Muuten Anonyymin kommentit peilaavat tyypillistä keskustelun kulkua. Kysymys on siitä, pitääkö kaikkien suomalaisten opiskella peruskoulussa (ja lukiossa) ruotsin kieltä pakollisena oppiaineena. Tässä blogissa ei missään muusta. Yleensä en sensuroi tai poista tähän blogiin tulleita, etenkin minuun kohdistettuja kärjekkäitä kommentteja, mutta tästä aiheesta tulen poistamaan muut kuin yllä olevaa koskevat kirjoitukset.
Väitit, että et ole asiantuntija monessa asiassa. Rivien välistä voi päätellä, että pakkoruotsiasiassa kuitenkin olisit. Millähän eväillä näin väität vai olenko lukenut väärin rivien välistä?
Olen asiantuntija monissa asioissa. Tällaisia ovat esim. Itä-Vantaan joukkoliikenne (vaikka liikunkin hävettävän usein omalla autollani), Saarantie 8:n kiinteistön lämmitysongelmat, Vantaan Mikkolan kauppojen jauhovalikoiman puutteellisuudet tai ruotsinkielen taitoni hyödyllisyys tai hyödyttömyys työurani kannalta. Olen asiantuntija monissa minua itseäni koskevissa asioissa. En tietenkään kaikissa. Esimerkiksi käydessäni juuri hammaslääkärissä saatoin kertoa, että ei ole koskenut viime aikoina, mutta siitä huolimatta hammaslääkäri löysi yhden paikattavan reiän. Luotan tässä täysin hänen asiantuntemukseensa ja alistun tyynesti hänen päätökseensä paikata tuo alkava reikä ennen kuin hammasta alkaa särkeä. En esimerkiksi epäile hetkeäkään, että hammaslääkäri rahapulassaan keksisi olemattoman reiän ja alkaisi paikata ehjää hammasta (jollaisia ei montaa suustani enää löydy).
Ruotsin kielen todellisen tarpeeni suhteen katson olevani oikea asiantuntija. Minusta on kiva osata ruotsia edes näinkin paljon, mutta ei sen tarve elämässäni ole ollut missään järkevässä suhteessa sen opiskeluun uhrattuun aikaan. Lisäksi omana kouluaikana kielen opiskelu oli lähinnä sana- ja kielioppivirheiden välttelyä. Sillä ei ollut mitään tekemistä puhutun kielen oppimisen kanssa. Olenkin ottanut taakse jääneet ruotsin kouluopinnot näin jälkeenpäin lähinnä oppimisen oppimisena. Sen verran kovan työn ja pänttäämisen takana kuuden pinnan päähän laudaturista jäänyt arvosanani yo-kirjoituksissa oli.
Vähän epäilen blogin pitäjän rutosin kielen yo-arvosanaa. Minusta se on korkeintaan cum-laude tasoa. Satuin nimittäin kuulemaan hänen yritystään keskustella ruotsalaisen opettajan kanssa ruotsiksi eräällä yhteisellä koulutusmatkallamme. Vaatimattomaan esitykseen saattoi tietysti olla osuuntensa nautituilla juomilla.
Terveiset vain Raijalle, muistan vielä hyvin MAOL:n juhlaristeilyn Tukholmaan. Jopa sen, että et itsekään loppuillasta kaikkein terävimpiä kommentteja laukonut - millään kielellä.
Osuit ihan oikeaan, arvosanani ruotsista oli cl. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1969, jolloin arvosanat olivat l, cl, a ja hylätty i.
Jos jotenkin täytyy itseään puolustella, niin ei minun keskustelun tasoni suomeksikaan kovin korkeatasoista ole. Sen paremmin fonetiikan kuin sisällönkään puolesta.
Minun ikäpolveni ihmiset peloteltiin kielissä puhumattomiksi 9 pisteen kielioppi- ja 6 pisteen sanavirheiden avulla. Ennen kun sai aikomansa lauseen mielessään sellaiseksi, että siinä ei ollut sana-, kielioppi-, suku- tai muita kamalia virheitä, niin keskustelu oli edennyt jo ihan muihin aiheisiin.
Lähetä kommentti