Saturday, 6 November 2010

Tahrojen erikoisasiantuntija


Poikkitieteilijä uhraa valkoisen T-paitansa tieteen alttarille, jota tässä tosin edustaa saunan leveä ikkunalauta.


Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukilla oli ongelmana kahvitahra paidassa. Ei kuitenkaan omassa paidassaan oleva, vaan epätietoisuus tahran käyttäytymisen mekanismista. Asiaa lähdettiin selvittämään tunnetun tahrojen asiantuntijan, eli poikkitieteilijän avustuksella. Kuten alla olevasta selviää, niin poikkitieteilijä osoittautuu paitsi tahratieteilijäksi myös armottomaksi nipottajaksi. Tosin poikkitieteilijän tutuille ja muille tämän palstan seuraajille kumpikaan ominaisuus tuskin tulee yllätyksenä. Alla käymämme kirjeenvaihto asian tiimoilta.
Kysymyksen vastauksineen pitäisi olla myös 9.11.2010 ilmestyvässä Tiede-lehdessä. Onko ja missä muodossa, se selviää ensi viikolla (siis tätä kirjoitettaessa-aikaperspektiivistä katsottaessa).


Hei Timo.
Osaat varmasti ”kaikkien alojen asiantuntijana” vastata seuraavaa lukijan lähettämään kysymyksen. ”Miksi kahvitahrat ovat reunoilta tummempia kuin keskeltä?”
Minusta toi kuulostaa kromatografialta. Vesi virtaa tahran keskeltä kohti reunoja ja kuljettaa mukanaan väriainetta. Reunoilla vesi haihtuu ja lisää vettä virtaa keskeltä kohti reunoja. Samalla väriaine vaeltaa veden mukana kohti reunoja.
No, sinä tiedät paremmin.
Jukka

Hei
Piti uhrata valkoinen t-paita tieteen alttarille ja kokeilla. Tosin vain tilapäisesti, pesussa puhdistuu. Näinhän siinä käy.
Veteen liuenneet kahvimolekyylit vaeltavat kankaan kuiduissa kapillaarivoimien vaikutuksesta kohti märän tahran reunoja. Vaellus päättyy siihen, missä kankaan märkyyskin loppuu. Tahran kuivuttua sitä reunustaa kahvista muodostunut tumma rantu. Periaate on ihan sama kuin paperikromatografiassa, jossa erotellaan nesteeseen liuenneita aineita niiden erilaisen kapillaarisen käyttäytymisen avulla.
Timo

Laitamme seuraavanlaisen:
Miksi kahvitahrat ovat keskeltä vaaleita, mutta reunoilta tummia?
Veteen liuenneet kahvimolekyylit väriaineineen vaeltavat kankaan kuiduissa kapillaarivoimien vaikutuksesta kohti märän tahran reunoja. Vaellus päättyy siihen, missä kankaan märkyyskin loppuu. Tahran kuivuttua sitä reunustaa kahvista muodostunut tumma rantu.
Periaate on ihan sama kuin paperikromatografiassa, jossa erotellaan nesteeseen liuenneita aineita niiden erilaisen kapillaarisen käyttäytymisen avulla.
Jukka


Ei kahvimolekyyleissä ole väriaineita. Ne ovat itse väriaineita.
Tahran kuivuminen tarkoittaa veden haihtumista. Kahvimolekyylit jäävät jäljelle. Vaikka seuraavasti
Miksi kahvitahrat ovat keskeltä vaaleita, mutta reunoilta tummia?
Veteen liuenneet kahvimolekyylit vaeltavat kankaan kuiduissa kapillaarivoimien vaikutuksesta kohti märän tahran reunoja. Vaellus päättyy siihen, missä kankaan märkyyskin loppuu. Tahran kuivuminen tarkoittaa sitä, että vesi haihtuu ja kahvi jää jäljelle. Tahra on tummin siellä, minne suurini osa kahvimolekyyleistä on kertynyt, eli tahran reunassa.
Timo

Tiedetään.
Pannaan sitten "värikkäät kahvimolekyylit". Haluan vaan vääntää rautalangasta, että tavallisempikin tajuaa, kun kysymys lähtee nimenomaan värin kummastelemisesta.
tuus
Jukka
p.s. Ymmärrän yskän, mutta kielipoliisi minussa tietää, että poikki ja pinoon on hyihyi. Ja kyllä ne tarkoittavat ihan samaa. ;)

Hei vielä.
Kun itse olen opetuksessani korostanut, että väri on makrotason juttu, atomeilla ja molekyyleillä ei ole ominaisuutta "väri" (kvarkeilla on, mutta se on eri juttu), niin olisi aika noloa kirjoittaa itse itseäni vastaan.
Esimerkiksi "Veteen liuenneet kahville värin antavat molekyylit vaeltavat..." olisi jo paljon lähempänä todellisuutta ja tekisi myös hieman hajurakoa Tiede-lehden ja Tieteen Kuvalehden välille tekstin fysikaalisessa oikeellisuudessa. :-)
Timo


Tyypillinen kuivunut tummarantuinen kahvitahra paidassa (kahvitahra lähtee kuulemma vaikeasti, jos on päässyt kuivumaan)


Time lapse -video kahvitahran leviämisestä ja kuivumisesta. Aika on nopeutettu 100 kertaiseksi, eli nyt 59 sekuntia kestävä kohtaus kesti todellisuudessa tunnin ja 38 minuuttia (Ajan yksiköt eivät ole 10-järjestelmässä. 5900 sekuntia = 98,3 minuuttia.)
Huomatkaa, että videota voi liikuttaa vapaasti hiirellä kuvan alla olevasta liukusäätimestä eteen ja taaksepäin.


ps. Poikkitieteilijän lyhyeen meriittien listaan kuuluu mm. se, että hän on aikoinaan ollessaan sijaisena Simonkylän lukiossa opettanut Jukka Ruukkia. Onneksi sen verran vähän aikaa, että se ei ole estänyt Jukkaa etenemästä suomalaisten populaarien tiedelehtien ykkösen päätoimittajaksi.

24 comments:

  1. Hauska havaita, että poikkitieteilijä osaa kirjoittaa vielä muustakin kuin pakkoruotsista. Aiheen vatvominen alkoi jo kyllästyttää.

    ReplyDelete
  2. Katselin ja ennen kaikkea kuuntelin juuri Esko Valtaoja ja Tampereen hiippakunnan entisen piispan Juha Pihkalaa Maarit Tastulan ohjelmassa. Kun suhteeni uskontoon on hyvin pitkälti samanlainen kuin Valtaojan, niin tietysti hänen mielipiteensä tuntuivat minusta järkevimmiltä. Eniten keskustelussa minua ilahdutti kuitenkin se, että kaksi niin erilaisen maailmankatsomuksen omaavaa henkilöä voivat keskustella toisiaan kunnioittaen keskenään elämän perusasioista. Haluaisin uskoa tällaisen vuoropuhelun olevan mahdollista muidenkin uskovien ja ei uskovien välillä, mutta mikään havaitsemani ei tue tätä hurskasta toivettani. Sitä ei synny varmasti professoreiden Kari Enqvistin ja Tapio Puolimatkan välille, vaikka he ovat muutaman kerran saman pöydän ääreen istuneet "keskustelemaan" tieteen ja uskon välisistä suhteista.
    http://www.youtube.com/watch?v=JI6nT5M0v0c&feature=related
    Tällainen totaalinen toistensa ohi puhuminen lienee erilaisten maailmankatsomuksen omaavien debateissa sääntö eikä poikkeus ja Valtaojan ja Pihkalan tapa ottaa toisen mielipiteet kunnioittaen huomioon on todella harvinaista herkkua. Sitä oli ilo kuunnella.
    Erityisen samaa mieltä Esko Valtaojan kanssa olin hänen käsityksestään ihmisen oikeuden tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja tärkeydestä. Tiedän toistavani itseäni, mutta tämä periaate on koko vouhkaamiseni pakkoruotsista perimmäinen ja oikeastaan ainoa sanoma. Sinänsä minusta on hyvin toisarvoista (vaikka kouluviranomaiset ja etenkin poliitikot toisin kuvittelevat), mitä oppiaineita koulussa luetaan, kunhan ne opettavat ihmiset opiskelemaan ja etsimään tietoa. Mutta jos ihmisille ajetaan jo koulussa kuin halolla päähän sitä filosofiaa, että muilla on oikeus ja jopa velvollisuus päättää, mikä sinun omassa elämässäsi on oikeaa ja parasta sinulle, niin sen seurauksia maksetaan pitkään. Tällaisen kielikylvyn saanut ihminen on valmis seuraamaan sokeasti kaikkia profeetoiksi julistautuneita - varsinkin niitä vääriä.
    Tekisi mieli sanoa tämän saarnan jälkeen Aamen ja Halleluja, mutta uskonnottomana tyydyn vain toteamaan, että keskustelu tällä palstalla tästäkin aiheesta saa jatkua. Jos ei muiden niin sitten jatkan yksinpuhelua. Nimellään ja nimettöminä kirjoittavat pappenheimilaiseni tuntien oletan kommentteja tulevan.

    ReplyDelete
  3. Mitähän päätoimittaja mahtaa tykätä hänen pilkkaamisestaan?

    ReplyDelete
  4. Sitä kannattaisi varmaan kysyä päätoimittajalta itseltään. Minulla on aika suoraviivainen tyyli viedä ihmisten epävirallisia kommentteja poikkitieteelliseen blogiin. Jos joku tästä suuttuu ja vaatii poistettavaksi, niin näin menetellään. Toistaiseksi ei ole yhtään sensuurihenkistä tullut vastaan.

    ReplyDelete
  5. Hei
    Olen seuraillut tätä pirteää blogia jo pitkään. Vähän suppealtahan pakkoruotsin vastustaminen jatkuvana teemana vaikutti, mutta onneksi Timo Suvanto laajensi näkökulmaa kertaheitolla. Olen hänen kanssaan tasan samaa mieltä. Pakkoruotsi on ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys. On aika vaikea ymmärtää sellaista näkemystä, että pakollinen ruotsin kielen opetus kaikille suomalaisille olisi valtakunnan kannalta niin tärkeää, että se ajaisi ylitse kansalaisten oikeuden päättää itse omat kielivaalintansa. Myös minä ilmoitan antavani ääneni ehdokkaalle, joka vastustaa pakkoruotsia. Oletan heidän heterogeenisesta joukostaan löytyvän muissakin suhteissa minulle mieluisa ehdokas. Ainakin heidän määränsä tuntuu kasvavan, eikä suinkaan vähentyvän. Aika pakkoruotsista ja poliitikkojen ylimielisyydestä kansalaisten mielipiteitä kohtaan alkaa olla täynnä.

    ReplyDelete
  6. Tiede-lehden digiversion lukija9 November 2010 at 01:39

    Tiede-lehden lukija kirjoitti...

    Juttu oli ihan hauska, ja siinä olen poikkitiedemiehen kanssa samaa mieltä, että makro- ja mikromaailman ominaisuudet menevät monesti sekaisin. Puhutaan esimerkiksi atomien kitkasta vaikka kitka on makrotason kokoisten kappaleiden pintojen välinen liikettä vastustava voima. Atomit eivät myöskään ole kuumia, kylmiä, kovia, pehmeitä tai vaikka läpinäkyviä. Ne kaikki ovat makrotason kappaleiden ominaisuuksia. Tietysti nämä kappaleet koostuvat atomeista, mutta se on eri asia.
    Tiede-lehti on ihan hyvä lehti, mutta olisiko tuo populaarien tiedelehtien ykkönen Suomessa. Tähdet ja avaruus on minusta ykkönen.
    Lehdessä luvattua syvällisempää tekstiä ilmiöstä sen sijaan jäin kaipaamaan. Tuleeko se viiveellä kuten tumma rantu kahvitahraan?

    ReplyDelete
  7. Minusta suomalainen National Geppgraphic on ykkönen ja Tieteen Kuivalehti selkeä vika. Tiede-lehti on mielstäni parantunut viime aikoina. Väliin sitä oli vaikea erottaa Tieteen Kuivalehdestä.

    ReplyDelete
  8. Tiede-lehti ja Tähdet ja Avaruus ovat SUOMALAISIA suurelle yleisölle tarkoitettuja lehtiä. Arvostan molempia, mutta pidän Tiede-lehteä ainakin kansanvalistuksen suhteen ykkösenä, koska
    1. Sen levikki on noin nelinkertainen Tähdet ja Avaruus -lehteen verrattuna.
    2. Se on julkaissut kaikki lehteen lähettämäni jutut, joista osa on tullut toimitukseen pyytämättä ja yllättäen.

    ReplyDelete
  9. Entäs Hesarin tiedesivut? Kerran viikossa ilmestyvinä vastaavat kyllä kuukausittain ilmestyvää lehteä. Minusta parhaat yleistajuiset tiedejutut löytyvät tiistaisin Hesarista.

    ReplyDelete
  10. "Springer ja Erkko - taantumuksen verkko!", samaa puljua ne on kaikki. Tiede-lehti ja Hesari.

    ReplyDelete
  11. Kovasti on 70-luvun kaikuja. Vähän samaa kuin "Raatikaisen Erkki, edistyksen merkki!" Iskulauseet tuppaavat menemään sinne huutoäänestyksen puolelle, jossa voittajaksi julistautuu kovinta ääntä pitävä. Jos nyt on jotain tarvetta laittaa suomenkielisiä tiedelehtiä paremmuusjärjestykseen, niin ihan oikeitakin perusteluja olisi mukava kuulla.

    ReplyDelete
  12. Alkuperäiseen juttuun, kahvitahrahan se kait oli, palatakseni.... teksti ei selitä oikein mitään. Pohdiskelu siitä, onko molekyyli värillinen vai 'antaako' se värin kahville, on sinänsä oikein mielenkiintoinen , mutta tuo

    "kahvimolekyylit vaeltavat kankaan kuiduissa kapillaarivoimien vaikutuksesta kohti märän tahran reunoja. Vaellus päättyy siihen, missä kankaan märkyyskin loppuu"

    on riman alitus. Lausuma ei selitä mitenkään
    * miksi reunalla on enemmän molekyylejä*
    sehän se on tumman reunan syy.

    Radiouutisissa todettiin vastikään, että "Pohjois-Kiinan vesipulan syy on asiantuntijoiden mukaan kuivuus". Tämä teksti menee samaan kategoriaan.

    ReplyDelete
  13. Nimimerkki Sakarin kommentti menee siihen "väärin sammutettujen" lokeroon, joka ainakin tässä blogissa on kohtuullisen täynnä tavaraa.
    Tekstissä käy ilmi (ainakin luetun ymmärryksen kokeesta selvinneille), että
    1. Kahville värin antavat molekyylit vaeltavat kapillaarivoimien vaikutuksesta kohti tahran reunoja.
    2. Kun tahrasta on haihtunut vesi, niin kahvimolekyylit jäävät jäljelle.
    3. Kuivuneessa tahrassa molekyylejä on eniten siellä, minne ne ovat kapillaari-ilmiön johdosta vaeltaneet, eli tahran reunoilla. Siksi tahra on tummin reunoiltaan.

    Lehden toimitus, palautetta antaneet lukijat ja jopa minä itse olemme olleet kaikki sitä mieltä, että teksti selittää ainakin jotenkin "miksi reunalla on enemmän molekyylejä". Olemmeko vain luulleet ymmärtävämme, mutta emme ole sitä ihan oikeasti tehneet?

    Sakari varmaan entisenä luonnontieteellisen aikakauslehden toimittaja tietää, että lehteen tilatuille teksteille annetaan tiettyjä reunaehtoja. Tässä ne olivat sellaiset, että asia piti selittää 500 merkillä siten, että fysiikkaan ja kemiaan perehtymätönkin lukija saa siitä jotain oleellista irti. Olisi hauska nähdä, miten nimimerkki Sakari samoilla reunaehdoilla ylittäisi riman, vaikka rimaa vapisuttaen.

    Sana on vapaa ja parempia selityksiä saa laitella tälle palstalle.

    ReplyDelete
  14. Nimimerkki Sakari viisastelee myös tässä.
    "Pohjois-Kiinan vesipulan syy on asiantuntijoiden mukaan kuivuus"

    Voihan vesipulaan olla useita syitä. Vesi on pilaantunutta tai suolaista ja sen käsittely on kallista. Vesipula voi johtua siitä, että ole sen jakelussa tarvittavaa infrastruktuuria. Alueella vaikuttavat levottomuudet ovat myös potentiaalinen vesipulan syy. Jos vesipulan syy todellakin on alueella vallitseva tilapäinen tai jatkuva kuivuus, niin miten nimimerkki Sakari kertoisi sen niin, ettei jäisi riman alituksen tuntua?
    Kuka muuten on nimimerkki Sakari? Timo Suvanto ilmoittaa tuntevansa nimimerkin, mutta mikä hänen oikea nimensä on? Ihan vain mielenkiinnon vuoksi, kun hänellä tuntuu olevan jotain hampaankolossa Timo Suvantoa vastaan. Saahan tälle palstalle jättää kommentteja nimimerkillä ja nimettömänäkin, kuten minä teen.

    ReplyDelete
  15. No, jätetään Kiinan vesipula nyt suosiolla kuivuudesta johtuvaksi:)

    Pahoittelen yksioikoisuuttani (no, en paljon...), mutta minusta selitys, joka sisältää vain yhden stiiknafuulia-tyyppisen sanan, ei ole mikään selitys.

    "Reunalla on enemmän molekyylejä, koska ne vaeltavat sinne kapillaarivoimien johdosta."

    Pelkistettynä:

    "Reunalla on enemmän molekyylejä,koska ne vaeltavat sinne."

    Torilla on siis paljon väkeä, koska ... - he ovat menneet sinne.

    Just joo....

    Kapillaarivoimilla ei ole suuntaa. Ne eivät itse asiassa edes tiedä, missä päin on reuna, jotta osaisivat vetää sinne päin...

    Selitys ei minusta nyt vaan tällä kertaa sammuta tiedonjanoa - edes väärin.

    ReplyDelete
  16. Edelleen on "väärin sammutetun" makua. Vähän vaikea on tästä kritiikistä (joka otetaan tietysti vastaan) päätellä, miten olisi pitänyt asia ilmaista. Olisiko pitänyt selittää tarkemmin kapillaari-ilmiötä? Tiede-lehden lukijat kysyvät -palsta ei kuulu osana fysikaalisen kemian cl-kurssivaatimuksiin, joten kontekstin mukaan juttuja kirjoitetaan.
    Kapillaarivoimat ovat yleisnimitys ilmiössä vaikuttaville voimille. Niiden vaikutuksesta neste etenee huokoisessa materiaalissa. Voima on vektorisuure, joten pakosta sillä on oltava suunta. Voima, jolla ei ole suuntaa, edustaa minulle ns. uutta ei-newtonilaista fysiikkaa. Olisi mielenkiintoista kuulla tästä uudesta fysiikasta lisää tarkempia yksityiskohtia.
    Ne voi laittaa samaan yhteyteen, missä kerrotaan miten olisi "sammutettu oikein".

    ReplyDelete
  17. Olipa aika arrogantti kommentti Sakarilta. Hänen kirjoitustaan sanoisin varsinaiseksi rimanalitukseksi. Hän kuulunee siihen ihmistyyppiin, joka tekisi kaiken aina paremmin kuin muut, jos vain viitsisi.

    Minulle ainakin riitti täss äselitykseksi, että kyseessä on kapillaari-ilmiö. Nähtävästi minun tiedonjanoni ei ole yhtä kova kuin Sakarin.

    ReplyDelete
  18. Sakarille ja muille tahran leviämisen selityksen vaatimattomuuteen pettyneille ensin pari kommenttia tästä kirjoituksesta.
    Ensinnäkin tämän blogikirjoituksen punainen lanka koetti olla minun ja Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukin välinen pieni kirjeenvaihto, jossa päätoimittajalla olla enempi journalistinen ja minulla taas fysikaalisesti puhdasopisempi näkökulma. Näissä fiksumpi aina taipuu ja se harvoin olen minä.
    Oikea osoite kommentoida tekstin huonoa selittävyyttä ilmiön kuvaajana olisi siis Tiede-lehti, ei tämä blogi. Toki saa arvosteluja tännekin lähettää, ne julkaistaan ja vuorenvarmasti vastakommenttien kera.
    Tässä kuitenkin hieman syvempää selitystä paperikromatografiasta, jonka periaate on sama kuin paidalle leviävän kahvitahran. Yritän pysyä sillä tasolla, minkä vielä itse kuvittelen ymmärtäväni.
    Ilmiö, joka tässä vaikuttaa, on nimeltään adsorptio. Jotta termi ei jäisi pelkäksi stignafuuliaksi, niin muutama sana siitäkin. Se on ilmiö, jossa toisen aineen hiukkasia: atomeja, molekyylejä tai molekyyliryppäitä kiinnittyy adsorboivan aineen pintaan. prosessi voi olla fysikaalinen tai kemiallinen.
    Kyseessä ei ole siis absorptio, jossa toinen aine imeytyy absorboivan aineen sisään.
    Huokoiset aineet ovat usein hyvin adsorboivia, koska niillä on suuri pinta-ala. Tällaisia ovat esim. sienet, puuvilla (varsinkin muutaman pesun jälkeen) tai huokoinen paperi, jotka kaikkki adsorboivat voimakkaasti hydrofiilisia, eli vesihakuisia molekyylejä. Vesimolekyylit itse ovat hydrofiilisia. Siksi vesi etenee nopeasti adsorption vaikutuksesta huokoisessa paperissa tai kankaassa.
    Veden mukana liikkuvat siihen liuenneet molekyylit. Ne liikkuvat sitä pitemmälle, mitä vähemmän hydrofiilisia eli enemmän hydrofobisia ne ovat. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä hydrofobiset molekyylit adsorboituvat huonosti hydrofiilisen materiaalin pintaan.
    Kahvi sisältää paljon hydrofobisia molekyylejä. Sen huomaa helposti kahvilusikasta, joka on värikäs (kuin öljyläikkä tiellä) sen jälkeen, kun sillä on sekoitettu kahvia ja se on nostettu pois kahvista. Öljyt ovat tunnetusti hyvin hydrofobisia, öljyttyyn kankaaseen ei vesi imeydy. Tästä syystä kahvimolekyylit vaeltavat niin pitkälle kuin liuotinta eli vettä riittää, siis tahran reunaan asti.
    Jos olisin laittanut tällaisen selostuksen Tiede-lehteen, niin se olisi tullut bumerangina takaisin. Liian vaikeaa. Siperia opettaa. Niin minua kuin varsinkin Tiede-lehden toimitusta.

    ReplyDelete
  19. Hih, olisikohan tuo Kalevinkin kommetti hiukan "arrogantti" - noin vain tyypitellään henkilöitä muutaman lauseen kommentin perusteella... :)

    No, saattaahan olla noinkin, minun persoonallisuuteni ei kuitenkaan ollut tämän bloginpätkän aihe - eikä Kalevinkaan. Yleisesti tosin juuri ne, jotka eivät pysty itse asiasta keskustelemaan, siirtävät keskustelua henkilöiden ominaisuuksiin.

    Asiasta: kapillaari-ilmiön nimen mainitseminen ei (minusta) tosiaan riitä perusteluksi sille, että juuri reunalla on enemmän värillistä ainetta. Voidaanhan vaikkapa mainita toinenkin taikasana diffuusio, joka taas sitten johtaisi molekyylien tasaiseen sekoittumiseen liuottimessa.

    Jukka Ruukin kirjeenvaihdon alussa mainitsema haihtuminen saattaa kuitenkin olla merkittävä tekijä tässä jutussa.

    - minusta toteamukseni, etten ymmärrä selitystä, ei sinänsä ole ylimielinen millään tavoin. En sanonut, että itse osaisin selittää paremmin, vai sanoinko? Parempi selitys edellyttäisi asiantuntemusta, selityksen ymmärtämättömyys ei.

    - pahoittelen, jos kommentti on väärässä paikassa. Alun teksteistä saa sen (ehkä sitten väärän) käsityksen, että k.o. selitys olisi blogin tämän luvun aihe. Jos se olikin kirjoitusprosessi ja/tai kirjeenvaihto, niin, no, pahoittelen vieläkin.

    - Niille, joiden mielestä selityksen perusteiden kyseenalaistaminen on "arroganttia" tai "hampaankolon" kaivelua, toteaisin, että kukin saa pitää mielipiteensä. Noin 40 vuotta popularisointia harrastaneena ja osin opettajan työssäkin tehneenä olen tosiaan niin "arrogantti", että itserakkaasti oletan sellaisen selityksen, joka ei minulle aukene, olevan aika monelle muullekin epäselvä. Huomasivat sitä tai ei.

    ReplyDelete
  20. Nettikeskustelu jos jokin on herkkä taitolaji. Se livahtaa niin kovin herkästi henkilökohtaisuuksiin.
    Tiedolla on monta tasoa. Jollekin riittää tässä yhteydessä tieto, että kahvitahrassa kyseessä on samanlainen kapillaari-ilmiö kuin paperikromatografiassa (mikä ainakin peruskoulussa käydään lävitse 7-luokalla). Toiselle taas näin vaatimaton selostus asiasta on totaalinen riman alitus.
    Olen yrittänyt yllä selostaa vähän tarkemmin adsorption merkitystä ilmiössä. Sekään ei ole kaiken kattava selitys. tämä blogi ei kuitenkaan kuulu fysikaalisen kemian kurssimateriaalien joukkoon (ainakaan virallisten), joten syvällisempää tietoa asiasta voi lähteä etsimään kirjoista, netistä tai vaikka fysikaalisen kemian oikeilta asiantuntijoilta. Minä en kuulu niihin.
    Pari linkkivinkkiä:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Paper_chromatography

    http://en.wikipedia.org/wiki/Adsorption

    Kummastakin löytyy vähän vaatimattomammat suomenkieliset versiot.

    ReplyDelete
  21. Olen samaa mieltä Sakarin kanssa.
    Timo Suvannon alkuperäinen "Veteen liuenneet kahvimolekyylit väriaineineen vaeltavat kankaan kuiduissa kapillaarivoimien vaikutuksesta kohti märän tahran reunoja." on vähintäänkin riman alitus joka paikassa itseään fyysikkona mainostavan henkilön kynästä.
    Viimeisessä selityksessä käy sitten ilmi, että veteen liuenneet kahvimolekyylit vaeltavat kohti tahran reunaa nimenomaan kapillaari-ilmiön niihin kohdistavan voiman vähäisyyden vuoksi. Siitä syystä tahran edetessä kahvi väkevöityy koko ajan. Vesi jää kiinni kuituihin, mutta kahvi ei. Tahran reunassa oleva kahvi on kaikkein väkevintä. Veden kuivuttua tahra on tummin siellä, missä kahvi on ollut väkevintä - siis juuri tahran reunassa. Tulikohan tämä nyt sanottua ymmärrettävästi ja kunnolla rautalangasta väännettyä?
    Timo Suvantona lähettäisin itse Tiede-lehteen korjauksen, ennen kuin joku muu tekee sen. Sitten taas naureskellaan Heurekalle, että kaikenlaisia pula-ajan fyysikkoja sitä siinäkin talossa hyysätään.

    ReplyDelete
  22. Menee vähän saivartelun puolelle. Vastaan samalla mitalla.
    1. Anonyymin teksti ei ollut minun, vaan tiede-lehden ehdottama.
    2. Vaikka kapillaarivoimat eivät vaikuta kahvimolekyyleihin (joita on sadoittain erilaisia, kahvi ei koostu pelkästään yksistä samanlaisista molekyyleistä kuten vesi) yhtä voimakkaasti kuin vesi, niin ne liikkuvat veteen liuenneina veteen vaikuttavien kapillaarivoimien johdosta. On lähinnä määrittelykysymys, liikkuvatko kahvimolekyylit silloin kapillaarivoimien vaikutuksesta vai niiden vaikutuksen puutteesta.
    Aihe on minun puoleltani loppuunkäsitelty. Kommentteja saa lähettää. Niihin vastaamista ei luvata

    ReplyDelete
  23. Onko Poikkitieteilijä niitä, jotka lopettavat debatin, kun huomaavat jäävänsä hopealle?

    ReplyDelete
  24. Hoppee ei oo häppee!
    (Suomalainen sananlasku, käyttökelpoinen varsinkin lukuisten Ruotsi-otteluiden jälkeen)

    ReplyDelete