Olen pitänyt suomenruotsalaisuutta omaan kieleen ja kulttuuriin sidoksissa olevana identiteettinä, mutta huomaan olleeni väärässä. Ainakin joidenkin suomenruotsalaisten kohdalla. Heille ruotsin kieli ja sen asema ovat uskonto.
Uskonnolle tyypillisiä piirteitä ovat mm.
1. Kaikki muut tulkinnat uskonnosta kuin oma ovat totaalisen vääriä. Pohjalaiset ilmaisevat sen selkeästi. Moon oikees, soot vääräs, sekin on vääräs. Moomma oikees, tootte ihan vääräs, noon on ihan metäs!
2. Kaikki arvostelu omaa uskontoa kohtaan on pyhäinloukkaus. Suurin pyhäinloukkaus on uskontokunnan sisältä tuleva arvostelu.
3. Uskonnon arvostelu on perimmiltään Jumalanpilkkaa ja siitä pitää koitua maallisen tuomiovallan antama rangaistus.
Mihinkään muuhun johtopäätökseen en voi tulla Kirsi Virtasen 5.2.2011 julkaiseman kolumnin Kyykäärme – huggorm suomenruotsalaisten keskinäisen nokittelun perusteella.
Todettakoon nyt kuitenkin kohtuuden nimissä, että läheskään kaikki suomenruotsalaiseen uskoon kastetut eivät ole niin fanaattisia kuin yllä olevassa kolumnissa esiintyvä professori Dick Harrison. Esimerkiksi minun tuntemani "hurrit" ovat kieliuskonsa suhteen aika maallistuneita. Ainakaan he eivät esitä, että sitä pitäisi levittää meille suomenkielisille pakanoille miekkalähetyksen voimalla kuin ristiretkeläiset Jumalan sanaa vääräuskoisille.
16 kommenttia:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011021013157259_uu.shtml
Kyllä kielitaito on tarpeen. Ilman sitä tilaisi helposti "den dyraste som finns". Kielitaitoinen pysyy kohtuudessa, kun halvempi vaihtoehto on tiedossa, kuten yllä olevasta selviää.
Luuleeko herra Poikkitieteilijä ihan tosissaan, että saa näillä provokaatioillaan jotain positiivista aikaiseksi? Luulisi sinun entisenä opettajana kantavan huolta edes ex-kollegoittesi työllisyydestä. Mitenkäs sitten suu pannaan, kun 2000 ruotsin opea on OAJ:n työttömyyskassajonossa?
Päinvastoin yritän tehdä opetustyön ex-kollegoille ruotsin maikoille jotenkin siedettäväksi, kun ruotsin kieltä lukevat vain sitä haluavat. Toivotan arjesta vieraantuneet poliitikot tervetulleiksi peruskoulun hyötyruotsin tunneille katsomaan, millaista meno on. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka vapaaehtoisen ruotsin tuntimääriä kasvatettaisiin. Ei siinä ole mitään tolkkua, mutta sillä tavalla voitaisiin päästä kunnialliseen kompromissiin, jossa kukaan ei menetä kasvojaan.
Nykyinen kasvava kieliriita on aivan tarpeeton ja olisi poistettavissa helpolla keinolla. Nyt se lisää kansalaisten epäluuloa poliitikkojen kykyyn tehdä rationaalisia päätöksiä muissakaan kuin tässä kuudennen luokan kysymyksessä. Kuinka paljon Persujen tulevasta äänivyörystä tulee pakkoruotsin vastustajilta? Vaikea tietysti arvioida, mutta olettaisin sen olevan merkittävän rikan rokassa.
Täytyy myöntää Timon olevan oikeassa. Ruotsin kieli on monille suomenruotsalaisille pyhääkin pyhempi uskonnollinen asia. En ole uskoa silmiäni lukiessani mm. Kirsi Virtaseen kohdistetusta sensuuritoimenpiteistä. Kun uskonnollinen hihhulointi saa vallan, viimeinenkin järki katoaa.
http://svenska.yle.fi/nyheter/artikel.php?id=206930
Mistä löysit noin rohkean povimallin?
Pakkoruotsi! Ajattelivatkohan 7 veljestä samoin lukemaan oppimisesta, että mihin
tätäkin tarvitaan ja mitä hyötyä tästäkin on.
Me suomalaiset olemme vaan niin juntteja, että emme ymmärrä omaa parastamme.
Kielten opiskelu on sivistävää ja se on rikkaus osata useita kieliä!
Ainoa järkevä ratkaisu tähän pakkoruotsi -ongelmaan on se, että alamme opiskelemaan myös pakkovenäjää. Rikkaus kasavaa ja
loppuu se urputus, että venäjän kieli olisi paikka paikoin järkevämpi vaihtoehto.
Tässä vaiheessa tietysti älähdetään, että mistä ne tunnit otetaan - lyhennetäänkö kesälomia vai pidennetäänkö päiviä?
Ratkaisu on yksinkertainen: Lopetetaan suomen kielen opiskelu, jolloin vapautuu paljon käyttämättömiä oppitunteja.
Kaikkihan oppivat suomen kielen jo lapsena, joten ei sitä tarvitse koulussa sen enempää jankuttaa. Maahanmuuttajilla saisi olla
elämänkatsomusopin tuntien sijaan pakkosuomea - kyllä se elämänkatsomus siinäkin tulisi selväksi.
Luova ratkaisu. Selvää kansanedustaja-ainesta.
Seven Blues Brothersista on sanottava, että lukutaidon hyötynäkökohta kiilteli hyvinkin silmissä. Sen myötä pääsi naimaan morsiamen - ja morsianta. Esiaviollista seksiä kun ei ainakaan kirjan mukaan harrastettu.
Rohkean povimallin löytäminen oli helppoa, mutta yhtä rohkean käärmeen esiin kaivaminen oli sitten ihan eri juttu.
Lievää kuvankäsittelyn makua otsikkokuvassa, mutta sitähän sekä kuva että teksti ovat. Totuuden manipulaatiota.
Onko poikkitieteilijä tosiaankin sitä mieltä, että kyseessä on jonkinlainen nollasummapeli? Ruotsin kielen opiskelusta vapautuva aika ja energia siirtyy automaattisesti "hyötykielten", kuten venäjä, saksa, ranska, espanja, jne. osaamiseksi? Eppäillä tuota soppii.
Pakkoruotsikeskustelu pitää sisällään täysin perusteettomia uskomuksia, joita heitetään tieteellisesti todistettuina faktoina. Puolin ja toisin.
Yksi tällainen on kuvitelma, että suomalaisten muiden isojen kielten taito kasvaa merkittäviin mittoihin, jos pakollisesta ruotsin opiskelusta luovutaan. Tämä käsitys lähtee siitä siitä harhasta, että ne oppilaat, jotka nyt lukevat hyvin vastentahtoisesti ruotsia, lukisivat innolla venäjää, ranskaa, espanjaa tai mitä vain pelkästään siitä ilosta, että heidän ei tarvitse lukea ruotsia. Todellisuudessa pakkoruotsi koskettaa eniten niitä oppilaita, joilla on vaikeuksia vähän kaikessa opiskelussa. Eivät he ole niitä, joista tulee Suomen viennin pelastajia. Suurimman palveluksen kieliasioissa tälle ryhmälle tekisi, jos heille annettaisiin mahdollisuus toisen vieraan kielen sijaan keskittyä vain englannin opiskeluun. Kun yksikin vieras kieli tuottaa vaikeuksia, niin lienee järkevintä, että se on kieli, jolla parhaiten pärjää maailmalla ja täällä käyvien ulkomaalaisten kanssa.
On totaalista hurskastelua väittää, että kansalaisten tasa-arvo vaarantuu, jos he eivät ole opiskelleet virkamiehiltä vaadittavaa ruotsin kieltä. Tällaista tosissaan väittävä (opetusministeri Henna Virkkunen) ei elä reaalimaailmassa. Jos joku pystyy osittamaan, että pakollisella ruotsin kielen opiskelulla olisi edes jotain todellista tasa-arvoa lisäävää vaikutusta, niin lupaan kääntää takkini heti ja kirjoitan jokaisen blogikirjoitukseni myös ruotsiksi - tosin vain hallitsemallani kökköruotsilla.
Minä koen pakkoruotsiasian ennen kaikkea tsaarinvallan aikaisena kansalaisten kyykyttämisenä. Siksi se on muodostunut minulle monien mielestä naurettavan isoksi asiaksi sen todelliseen painoarvoon nähden.
Sanotaan nyt vaikka niin, että ainakin joskus voi pitää kiinni myös periaatteista. Ainakaan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa ei ristiretkeni ole minulle tuonut, ei edes oikein ymmärtämystä. Miten se jaksaa vaahdota, vaikka tärkeämpiäkin asioita olisi?
Varmaan onkin, mutta kyllä minusta periaatteidenkin takana oleminen on aika tärkeää, varsinkin jos vaihtoehtona on periaatteensa myyminen oman edun vuoksi. Amen.
Eipä täälläkään mitään perustelua pakkoruotsin tueksi tullut, ihmeellistä nälvimistä ainoastaan. Eiköhän oppilas ole motivoitunut opiskelemaan oppiaineita joita hän olettaa tarvitsevansa ja näille pitää olla perusteet jotka hän hyväksyy. Ruotsin pakko-opiskelulle ei ole olemassa perusteita siksi tämä ihme vääntö yksinkertaisesta asiasta.
Pitkän opettajakokemukseni perusteella uskallan väittää, että yläkoulussa (yläasteella), eli silloin, kun pakkoruotsi realisoituu, on suuri joukko oppilaita, joiden kiinnostukset opiskeluun voidaan jakaa kahteen ryhmään. Oppiaineisiin, joista he eivät ole kiinnostuneita ja oppiaineisiin, joita he inhoavat. Ruotsin kieli kuuluu jälkimmäisiin ja siksi se on heille täysin tarpeeton oppiaine.
Helsingin Sanomat uutisoi ylioppilaskokeen ruotsin kielen kuuntelukoetta. Yksi kokelaista otti kantaa paitsi kokeeseen myös ruotsin kieleen yleensä:
"Raision lukion abiturientti Salonen pitää ruotsia hyödyllisenä kielenä, jota tarvitaan monessa ammatissa."
Jyväskylän yliopistossa tehtiin asennekartoitusta. Sen mukaan "entistä harvempi yliopisto-opiskelija arvioi tarvitsevansa ruotsin kieltä työelämässä".
Mitä näille on yhteistä? Arvioidaan jotain, osta ei ole omaa kokemusta. Kysymys kuuluukin, missä asioissa ihminen tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä mutu-pohjalta, ja kuuluuko ruotsin kielen opiskelu niihin asioihin? Minusta se kuuluu. Se on kuin kasvissyönti. Ei siitä yleensä mitään haittaa ole, mutta minusta on vastenmielistä, että se on otettu monissa kouluissa "pakolliseksi oppiaineeksi" kerran viikossa.
"...Moomma oikees, tootte ihan vääräs, noov on ihan metäs!"
useimmin olen kuullut "nuo on ihan metäs" pohojolaasten sanomana. "noov" on aivan tuntematon minulle.
Carl Gustaf Folke Hubertus Bernadotte. Calle näkee kosteita päiväunia tuosta yllä olevasta povikuvasta. Muuten jos vesikauhua on liikkeellä, niin sitten täytyy osata sujuvasti ruåttia, että voi kutsua Hubertuksen parantelemaan vaivaa! (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hubertus)... On se cielitaitå tärkeä asia!
Tässä muutaman vuoden myöhässä voisi todeta että Kirsin juttu oli provo.
Luuleko bloginpitäjä että suomenkielisessä maailmankaikkeudessa oltaisiin kovin myötämielisiä ugrien täikielen lopettamiskehotuksiin?
No edellä minäkin provosin ihan tarkoituksella "poikkitieteellisesti". Turha leikkiä sivistynyttä kun asenne paljastaa että on kielifasisti, tosin vain toisen kielen kuin pilkattavana olevan.
Ein Reich, ein Sprache, ein Volk kannattajien ei kannata elvistellä isommille kielille.
PS. Dick Harrison ei ole suomenruotsalainen vaan ihan riikinruotsalainen joka järkyttyi kielifasismista
Lähetä kommentti