Tuesday, 15 February 2011

Poikkitieteellistä mäenlaskua Orivedellä

Kuva Paavo Suvanto
Mäenlaskua Oriveden Opiston lammen tuntumassa. Mäki ei ollut pitkä ja päättyi kuvassa näkymättömään muutaman metrin alempana olevaan Paskaojaan, jonne Laitisen teurastamon jätteet vielä 50-luvulla laskettiin sellaisinaan. Kuvan k-1,5 metrin mäestä hyppäämässä Porvoon terveyskeskuksen nykyinen ylilääkäri Pekka Hosia. Huima ponnistus 20 cm korkealta hyppyriltä on nostanut hänet noin 3 cm:n korkeuteen hyppyripöyältä. Vieressä tyylipisteitä antamassa nyt eläkkeellä oleva pankinjohtaja Eero Piipponen ja poikkitieteilijä harmaassa villapaidassaan – talvilakin malli on säilynyt näihin päiviin asti. Ylhäällä oleva hyppyyn valmistautuva henkilö on tuntematon. Saattaa olla Nurmisen Tatu.


Ihminen tietää tulleensa vanhaksi, kun hän alkaa muistella menneitä. Todella vanhaksi muut tietävät hänen tulleen, kun hän ei muuhun kykenekään kuin lapsuuden muisteluun. Senkin riskin uhalla kerron hieman oman lapsuuteni ajan mäenlaskusta. Tosin pyynnöstä. Sain nimittäin lapsuuden ystävältäni seuraavan viestin.

"Moron
Hyvä, että edes poikkitieteellinen on pakkasella hieman hereillä.  Näin wanhanajan talvea vietellessä olen kuitenkin pannut merkille, että erittäin olennaisista asioista/seikoista/tuotteista kuten huopatossujen tulen iskevyydestä, ronkkelin ohjausominaisuuksista tai vesikelkan kantavuudesta ei juurikaan ole ilmestynyt tieteellisiä julkaisuja! Voisikohan poikkitieteellinen tehdä jotain asian eteen? Empiiristä pohjatietoahan kyllä on.
Pille "

Ronkkeli oli sanana jäänyt kyllä jonkin muistisynopsin mutkaan talteen, mutta sen yhdistäminen johonkin konkreettiseen ei enää onnistunut. Niinpä jouduin pyytämään tarkempaa selvitystä siitä - ja sitä myös sain.

"Ronkkeli on potkukelkoista peräkkäin tehty jonomuodostelma, jossa istutaan oman kelkan penkillä ja pidetään edessä olevan kelkan sarvista kiinni. Näin ronkkeli pysyy koossa.
Useimmiten lähtöpaikka oli talonmies Niemisen talon nurkalta eli maantieltä ja sieltä saadulla vauhdilla päästiin Urholan nurkalle.  Perämies seisoi kannaksilla ja piti vauhdista huolen. Kakkosmies keulasta vastasi suunnan säilymisestä."

Muisti on siitä merkillinen kapistus, että se yleensä virkistyy, kun sitä virkistetään. Sellaisetkin asiat, jotka kuvitteli jo häipyneen kokonaan homettikopasta, nousevat enemmän tai vähemmän kirkkaina esiin. Tosiasissa ronkkelilla saatettiin hyvällä kelillä päästä jopa Uotilan nurkalle, ainakin sen Urholan puoleiselle nurkalle.

Varhaisimmassa lapsuudessani käytännössä jokaisessa taloudessa oli vähintään yksi potkukelkka. Teitä ei hiekoitettu, joten talvet olivat otollisia kelkkailulle. Potkukelkalla pääsi nopeasti ja niiden kanssa kaatuili liukkailla paljon vähemmän kuin ilman.

Kun 1960-luvulla teitä alettiin hiekoittaa, niin pääsimme tutustumaan yhteen mielenkiintoiseen fysikaaliseen ilmiöön. Kipinöiviin huopatossuihin. Huopikkaiden pohjiin tarttui hiekkaa, jolloin tiellä luisteltaessa huopatossuissa olevat hiekanjyväset iskivät tulta maassa olevien kanssa kuin olisi piikivellä lyöty. Näin ainakin minun muistikuvissani.

Riihenmäellä hangessa laskettaessa ei tietenkään voitu käyttää potkukelkkaa, koska niiden jalakset upposivat lumeen. Sen sijaan parhailla hankikantosilla kevätpakkasten aikaan leveäjalaksiset vesikelkat olivat oiva välinen mäenlaskuun. Paine = voima/pinta-ala oli tiedossa muutenkin kuin kaavana fysiikan tunnilta.
Vesikelkat olivat jääneet käyttämättömiksi, kun vettä ei talvisin tarvinnut enää siirtää ihmisvoimin kaivoista taloihin. Opistollakin niitä oli kaksin kappalein, joten vesikelkkakisojakin saatettiin pitää

Olen jälkeenpäin harmitellut, että näistä ei ole juuri valokuvia jälkipolville. Vaikka isänikin harrasti jopa värivalokuvausta jo 1950-luvulla, niin suurin osa kuvista on omasta perheestä otettuja sisäkuvia. Kansanopistoyhteisön, jossa asuin lapsuuteni, arki jäi suurelta osalta ikuistamatta.

Tämä tarina kiinnostaa varmaan eniten Orivedellä 1950- ja 60-luvulla Opiston maisemissa eläneitä. Mieluusti otan vastaan mahdolliset korjaukset ja lisäykset yllä oleviin muistikuviini ja erittäin mielelläni valokuvia tuosta ajasta. Helpoiten kuvan voi lähettää siten, että ottaa siitä digikuvan ja laittaa sähköpostiin poikkitieteilijälle.

Kuva Paavo Suvanto
Poikkitieteilijä ennätyshypyssään (1,25 metriä). Hyppyrimäen vauhdinottorinteen vaatimatonta kokoa koitettiin kompensoida ottamalla vauhtia porkilla, jotka sitten pudotettiin juuri ennen hyppyrin nokkaa. Lammen hopeapajuja ja Uotilan kattoa näkyy taustalla.

No comments:

Post a Comment