Veera Luoma-aho kirjoitti 22.6.2011Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä kolumnin otsikolla Väittelyn taidosta. Kirjoitus on juuri samasta teemasta mistä minäkin olen jo pidempään aikonut kirjoittaa ja kuin minun kynästäni lähtenyt (paitsi paremmin kirjoitettu), joten Veeralla täytyy olla jokin metafyysinen yhteys aivoihini. Koska en olisi itse kyennyt asiaa paremmin ilmaisemaan, niin siteeraan tässä häpeämättömästi Veeraa.
"Ihmiset eivät väittele, jotta he löytäisivät totuuden. He väittelevät voittaakseen väittelyn. Näin kognitiotieteilijät Hugo Mercier ja Dan Sperber kirjoittavat artikkelissaan, joka julkaistiin alun perin Behavioral and Brain Sciences -lehdessä.
Silloinkin, kun ihmiset punnitsevat itsekseen omia tekemisiään, huolellinen päättely ei välttämättä johdata heitä kohti hyvää valintaa. Sen sijaan ihmiset saattavat todistella hyvin aukottomasti mielessään, miksi heidän väärä valintansa olikin oikeastaan ihan oikea.
Sen tietää jokainen, joka on joskus perustellut itselleen vaikka sen, miksi tupakointia ei kannata lopettaa juuri nyt.
Mercierin ja Sperberin mielestä väittelyn taito ei kehittynyt evoluutiossa siksi, että se auttaisi meitä löytämään asioihin oikeat ratkaisut. Se kehittyi, koska se auttaa meitä vakuuttamaan muut ja varomaan, kun joku muu yrittää vakuuttaa meidät. Emme siis halua heiluttaa ylevästi totuuden miekkaa, vaan meitä ajaa voitonhalu. Taitava argumentointi on vain ase tällä taistelukentällä.
Vahvistusharhalla tarkoitetaan taipumustamme huomioida vain ne todisteet, jotka tukevat omia ennakkokäsityksiämme ja tapaamme hahmottaa maailmaa. Tällainen virheellinen päättely voi tuntua täysin epäjohdonmukaiselta. Itse asiassa se on sosiaalista älykkyyttä. Ainakin, jos ajattelemme niin kuin Mercier ja Sperber.
Puolueellisuus, epäloogisuus ja vahvistusharha voivat nimittäin olla aivan tarkoituksenmukaisia, jos tarkoituksena on nitistää vastustaja.
Teorian kriitikoiden mielestä kyse on suositusta evoluutiopsykologisesta ajattelusta: ihmisen toiminta on vain itsekästä manipulointia, ja kaikki yritykset saada ihmiset pääsemään eroon ennakkoluuloistaan on tuomittu epäonnistumaan.
En ole psykologi, mutta itse en ymmärtänyt artikkelia niin synkästi. Mercier ja Sperber päätyvät nimittäin siihen, että kaikesta edellä mainitusta huolimatta meidän on keskusteltava toistemme kanssa.
Vahvistusharha on vaarallisin, kun kukaan ei haasta sinua terävillä vastaväitteillä. Mutta jos koossa on hyvin eri tavalla ajattelevia ihmisiä, kaikkien on tehtävä parhaansa. Vain kaikkein perustelluimmat argumentit hyväksytään.
Siksi esimerkiksi tiede vertaisarvioineen on hyvä sosiaalinen prosessi. Emme kovin helposti suostu näkemään virheitä omassa ajattelussamme, mutta sitä varten ovat muut ihmiset.
Älyllisen ajattelun yksi peruselementti onkin epävarmuus. Epävarmuus siitä, etsiikö totuutta tai oikeita ratkaisuja sittenkään ihan oikeasta suunnasta.
Onhan se aika surullista: me ymmärrämme toisiamme tahallamme väärin ja pitäydymme itsepäisesti omissa ennakkoluuloissamme. Mutta juuri siksi emme koskaan saa lopettaa hakeutumasta toistemme luo."
Perustin Timon Poikkitiedepalstan helmikuun 3. päivänä 2010. 1½-vuotis synttärit siis kohta päällä. Sivuja eli artikkeleita olen kirjoittanut tämä mukaan lukien 130. Sivuilla on käyty 58.052 kertaa, eri osoitteista tulleita kävijöitä on 38312, eli se lienee aika lähellä kävijöiden kokonaismäärää. Minkä tahansa urheilukilpailun järjestäjä olisi Suomessa tyytyväinen tähän katsojien lukumäärään. Luettujen sivujen (ei välttämättä koko sivun) lukumäärä on 105.090, eli keskimäärin 1,81 sivuja per kävijä ja yhdellä sivulla on käyty keskimäärin 808 kertaa. Edelleen keskimääräinen sivuilla käytetty aika on 2:36 minuuttia, eli yhteensä 104,8 vuorokautta. Jos se muutetaan 8 tunnin työpäiviksi, niin niitä tulee 314,4. Viikonloput, lomat ja Pekkaspäivät huomioon ottaen Timon Poikkitiedepalstan lukeminen on vienyt kansalaisten työaikaa aika tarkkaan 1½ henkilötyövuotta. Toivottavasti työministeri Ihalainen ei lähetä minulle tästä laskua.
Eniten katsottu sivu on Älä allekirjoita sellaista, mitä et ymmärrä. Sitä on käyty katsomassa tätä kirjoitettaessa 1394 kertaa ja kävijöitä on ollut 1089. Sivua kommentteineen on luettu keskimäärin 5:04 minuuttia eli yhteensä 117,7 tuntia tai 4,9 vuorokautta. Ehkä voidaan optimistisesti hyötyajatella, että sen ajan lukijat ovat ainakin pysyneet poissa pahanteosta.
Yksi motivaatio palstan perustamiseksi oli haastaa paitsi ystävät, tutut ja kylänmiehet myös kanssani toisinajattelijat älylliseen debattiin teemasta ja poikkitieteellisesti myös hieman teemasta sivussakin olevista aiheista. Kävikö näin? No ei. Jos jätetään pois suoranaiset poikkitieteilijän runsaslukuiset haukkumiset ja harvat kehut, niin asiallisia ja asiaan liittyviä kommentteja saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Edes moninaiset kirjoitukseni pakkoruotsista eivät tuottaneet yhtään perusteltua vastakommenttia. Voidaanko tästä vetää jotain johtopäätöksiä? En tiedä. Kiitokset kuitenkin kaikille kommentoijille ketään erityisesti nimeltä mainitsematta.
Kommenttien sensurointia en ole juurikaan harrastanut, muutamaa pelkkää haistattelua sisältävää lukuun ottamatta. Lehtikuvaaja Jore Puusan persoonaa käsiteltiin joissakin kommenteissa vähintään yhtä räväköillä kommenteilla kuin millaisilla Jore itse arvioi omasta mielestään "valokuvauksen alas ajajia". Joren pyynnöstä katsoin kohtuulliseksi poistaa räikeimmät häntä arvioineet kommentit ja sulkea jatkossa hänen persoonansa käsittelyn tässä blogissa. Muita alustoja näille tasaisin väliajoin puhkeaville säkenöiville leimahduksille puolin ja toisin on netissä aivan riittämiin. Kuten mm. täällä.
Tuttavani voivat vahvistaa, että olen parantumaton väittelijä ja jopa jankkaaja. Omasta mielestäni olen kuitenkin hyvinkin valmis muuttamaan kantaani vastakkaisten, mutta rationaalisten argumenttien edessä. Jopa kääntämään kelkkani pakkoruotsikysymyksessä, jos vain joku vaivautuisi esittämään yhdenkin rationaalisen argumentin pakkoruotsin puolesta. Idiotismeistä on kyllä kokemusta ihan riittävästi.
Onko luuloni itsestäni totta, vai onko niin, kuten Veera Luoma-ahon jutun lähteet Marcier ja Sperber väittävät, että minä en, kuten muutkaan, halua heiluttaa ylevästi totuuden miekkaa, vaan meitä kaikkia ajaa vain väittelyn voitonhalu? Tätä blogia kommentoimalla voi saada tähänkin asiaan lisävalaistusta. Joten poikkitieteellisin väittelyterveisin.
Eniten katsottu sivu on Älä allekirjoita sellaista, mitä et ymmärrä. Sitä on käyty katsomassa tätä kirjoitettaessa 1394 kertaa ja kävijöitä on ollut 1089. Sivua kommentteineen on luettu keskimäärin 5:04 minuuttia eli yhteensä 117,7 tuntia tai 4,9 vuorokautta. Ehkä voidaan optimistisesti hyötyajatella, että sen ajan lukijat ovat ainakin pysyneet poissa pahanteosta.
Yksi motivaatio palstan perustamiseksi oli haastaa paitsi ystävät, tutut ja kylänmiehet myös kanssani toisinajattelijat älylliseen debattiin teemasta ja poikkitieteellisesti myös hieman teemasta sivussakin olevista aiheista. Kävikö näin? No ei. Jos jätetään pois suoranaiset poikkitieteilijän runsaslukuiset haukkumiset ja harvat kehut, niin asiallisia ja asiaan liittyviä kommentteja saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Edes moninaiset kirjoitukseni pakkoruotsista eivät tuottaneet yhtään perusteltua vastakommenttia. Voidaanko tästä vetää jotain johtopäätöksiä? En tiedä. Kiitokset kuitenkin kaikille kommentoijille ketään erityisesti nimeltä mainitsematta.
Kommenttien sensurointia en ole juurikaan harrastanut, muutamaa pelkkää haistattelua sisältävää lukuun ottamatta. Lehtikuvaaja Jore Puusan persoonaa käsiteltiin joissakin kommenteissa vähintään yhtä räväköillä kommenteilla kuin millaisilla Jore itse arvioi omasta mielestään "valokuvauksen alas ajajia". Joren pyynnöstä katsoin kohtuulliseksi poistaa räikeimmät häntä arvioineet kommentit ja sulkea jatkossa hänen persoonansa käsittelyn tässä blogissa. Muita alustoja näille tasaisin väliajoin puhkeaville säkenöiville leimahduksille puolin ja toisin on netissä aivan riittämiin. Kuten mm. täällä.
Tuttavani voivat vahvistaa, että olen parantumaton väittelijä ja jopa jankkaaja. Omasta mielestäni olen kuitenkin hyvinkin valmis muuttamaan kantaani vastakkaisten, mutta rationaalisten argumenttien edessä. Jopa kääntämään kelkkani pakkoruotsikysymyksessä, jos vain joku vaivautuisi esittämään yhdenkin rationaalisen argumentin pakkoruotsin puolesta. Idiotismeistä on kyllä kokemusta ihan riittävästi.
Onko luuloni itsestäni totta, vai onko niin, kuten Veera Luoma-ahon jutun lähteet Marcier ja Sperber väittävät, että minä en, kuten muutkaan, halua heiluttaa ylevästi totuuden miekkaa, vaan meitä kaikkia ajaa vain väittelyn voitonhalu? Tätä blogia kommentoimalla voi saada tähänkin asiaan lisävalaistusta. Joten poikkitieteellisin väittelyterveisin.
11 kommenttia:
Tänään väittelin pojan tyttären kanssa siitä, onko jo aika mennä nukkumaan. Perinteisitä lapsiin yleensä tepsivistä argumenteista uhkailu, kiristys ja lahjonta ei ollut mihinkään. Tässäkin asia ratkesi kuten niin monessa muussakin tilanteessa, että itkua,huutoa ja parkumista yleensä seuraa totaalinen uupumus, itse asiassa ne ovat uupumisen esiaste ja ensimmäinen merkki. Pätee muuten aikuisiinkin.
Lupa Hesarin tekstin käyttöön on varmaan saatu Luoma-aholta, Pentikäiseltä ja Erkolta?
Tästä olen maininnut ennenkin, mutta tulkoot nyt tähänkin. Tekijänoikeuden merkittävimpiä rajoituksia on ns. sitaattioikeus. Tekijänoikeuslain sanamuoto siitä on varsin pelkistetty, mutta esim. täällä tarkemmin
Wikipedia täsmentää: "Siteerattua tekstiä saa käyttää omien ajatustensa perustelemiseen, havainnollistamiseen tai siteerattujen ajatusten arvostelemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen tekemää tekstiä tai kuvaa ei saa käyttää korvaamaan omaa tekstiä."
Sitähän juuri teit: "Koska en olisi itse kyennyt asiaa paremmin ilmaisemaan, niin siteeraan tässä häpeämättömästi Veeraa."
Poikkitieteilijänä alkaisin jo odotella Hesarin haastetta tekijänoikeusloukkauksesta.
Olen käsitellyt tekijänoikeutta niin monessa blogikirjoituksessani, että en jaksa enää sitä vatvoa. Siksi olen lisännyt evästeen "Tekijänoikeus" niihin teksteihin, joissa sitä käsitellään joko itse tekstissä tai kommenteissa.
Siteerauksiin lähtökohtani on hyvin pragmaattinen. Jos teksti tai kuva tai video on laitettu nettiin vapaasti katsottavaksi, niin tekijä yleensä toivoo sille mahdollisimman suurta näkyvyyttä. Siteeratessani sitä "hyvän tavan mukaisesti" tällä täysin epäkaupallisella palstallani vain edistän tätä tekijän pyrkimystä.
Vaikka en Hesarin kanssa olekaan kaikissa asioissa samalla aaltopituudella (kts. blogi Älä allekirjoita sellaista mitä et ymmärrä), niin tämän jutun suhteen tuskin on syytä olla huolissaan. Ei ainakaan tekijän puolelta. Päätellen seuraavasta kirjeenvaihdosta.
Hei Veera
En malttanut olla siteeraamatta mainiota kolumniasi Poikkitieteellisessä
blogissani. Toivottavasti et pahastu.
Terveisin
Timo Suvanto
poikkitieteilijä
---
Kiitos, olen vain otettu! Hienoa juhannuksen jälkeistä viikkoa,
Veera
Veera Luoma-aho
Toimittaja / Journalist
Helsingin Sanomat
Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Hesari toimittajathan luovuttavat juttujensa kaikki tekijänoikeudet lehdelle. Pentikäiseltä voi tulla sinulle taas lakimiesten laatimaa tekstiä.
Niin tai näin, enpä taida yöuniani menettää tämän takia.
Nimimerkki Anonyymin retoriset kommentit vahvistavat varsinaisen teemana olevan asian paikkaansa pitävyyttä. Debatilla ei pyritä mihinkään muuhun kuin voittoon. Tämä pätee erityisen selkeästi poliittiseen retoriikkaan. On vaikea kuvitella, että poliitikot tosissaan uskoisivat siihen, mitä he esimerkiksi eduskunnan puhujapöntöstä suoltavat. Todelliset mielipiteet esitetään valiokunnissa ja muissa tilanteissa, joissa poliitikot kohtaavat toisensa ihmisinä.
Samaa tendenssiä olen havainnut myös erilaisissa EU-projekteissa, joissa olin 3 vuoden ajan mukana. Näissäkin keskeisimmäksi anniksi tuntui monesti jäävän eurooppalaisten ihmisten kohtaaminen, mikä sopii hyvin EU:n piiloagendaan. Puuhastelemalla yhdessä jää vähemmän aikaa sotimiseen. Eurooppalainen Rauha onkin jo hyvässä eläkeiässä. Toukokuun 9. päivä tuli jo 66 vuotta täyteen, mitä nyt Balkanilla Rauhalla viidenkympin villitys karkasi pahasti käsistä. Siitä huolimatta ei niinkään huono saavutus, ainakin historiallista perspektiiviä vasten katsottaessa.
Varsinainen Mercierin ja Sperberin juttu on luettavissa monine kommentteineen täällä . Varsinkin innokkaiden väittelijöiden kannattaisi lukea. Jos ei muuten, niin pärjätäkseen jatkossa paremmin debateissaan.
Joutomiehenä olen seuraillut aika paljon eri nettifoorumeiden keskusteluketjuja ja niillä olevia väittelyitä. Merkittävä osa väittelijöistä ei tiedä juuri mitään väittelyn aiheesta, eikä ole kykenevä tai kiinnostunut ottamaan selvää. Oman kotini peilistäkin olen nähnyt sellaisen väittelijän.
Nettiväittelyille on ominaista lyhyiden, perustelemattomien väitteiden heittely. Nämä heittelijät kohdentavat ytimekkäät heittonsa usein vastaväittelijän persoonaan tai hölmöyteen: "Et sitten taida tietää, mitä laissa sanotaan? Kannattaisi vähän perehtyä!", "Taidat olla itse niitä tuulipukujuntteja, joiden paksuun kalloon ei ruotsia saatu taottua, nyt sitten hyökkäät pakkoruotsia vastaan, ikäänkuin pakkoruotsi olisi syy omaan menestymättömyyteesi!"
Kun kuka tahansa pystyy nettifoorumilla heittelemään kommenttejaan väliin, suurin osa kommenteista on omiaan vain sotkemaan järjellistä keskustelua. Kaipa tuollaistenkin väliheittojen tarkoitus on juuri se väittelyn voittaminen, ei niinkään totuuden etsiminen tai yhteisymmärryksen löytäminen. Hosutaan sinne tänne, mutta väittelyn pohjaksi tarvittavia järjellisiä perusteita ei ikinä anneta, eikä niistä olla kykeneviä keskustelemaan.
Hedelmällisen ja mielenkiintoisen väittelyn syntyminen vaatisi, että väittelyn osapuolet olisivat oikeasti perehtyneet asiaan, tai sitten jostain muusta syystä niin fiksuja, että ymmärtäisivät asiat, joista keskustellaan. Sellaiset keskustelijat jaksavat harvoin roikkua julkisilla nettifoorumeilla yrittämässä väitellä järjellisesti solvausten lennellessä ympärillä.
Onko avoimilla nettifoorumeilla juurikaan potentiaalia asiallisen ja mielenkiintoisen väittelyn näyttämöksi? Periaatteessa voisi ajatella, että tuo laaja avoimuus ja saavutettavuus antaisi upean mahdollisuuden mielenkiintoisille keskusteluille eri tavoin maailmaa näkevien ihmisten kesken.
Käytännössä näyttää siltä, että hyviä väittelyjä syntyy vain foorumeilla, joiden aihepiiri on tiukasti rajattu. Eduskunnan täysistunto ei ole sellainen foorumi, vaan lähempänä kaikille avointa nettikeskustelupalstaa, kun puheita kuuntelee. Terässelkärankaopposition edustajat heittelevät hyytelöhallituksen edustajille ytimekkäitä solvauksia, joiden tarkoituksena on vain saada vastapuoli näyttämään pöljiltä.
Mikä olisi lääke tasokkaiden väittelyiden lisäämiseksi? Sellaisiin olisi kiva osallistua ja niitä olisi kiva seurata.
Väittely on vaativa taitolaji. Hyvä väittelijä kunnioittaa opponenttia, käy hänen argumenttiensa kimppuun perustellen, eikä suinkaan toisen persoonaa solvaten. Suoraan sanoen hyvä väittely on niin harvinaista herkkua, että en muista netissä sellaiseen koskaan törmänneeni. Monenmoiseen solvaamiseen sitten sitäkin useammin.
Mites siteeraus täällä?
http://timosuvanto.blogspot.com/2011/03/scoopshot.html
Menikö pupu pöksyyn?
Siteeraamisellekin olisi ollut perusteet, mutta kun toinen osapuoli kohteliaasti toivoi, että laitan vain linkin, niin miksi en toimisi niin. Riidan saa aikaan vahingossakin, minulla ei ole tarvetta riidellä tällaisessa asiassa.
Lähetä kommentti