Bloggauksenini Varkaus vai sitaatti? herätti sen verran runsaan keskustelun, että heitän vielä vähän lisää löylyä kiukaalle. Alla olevat näkemykset ja tulkinnat ovat täysin minun omiani. Ehkä niitä voidaan pitää kuitenkin tekijänoikeusasioista keskimääräistä enemmän selvää ottaneen maallikon näkemyksinä - mitä se sitten tarkoittaakin.
Hesarissa oli tänään artikkeli otsikolla "Ruotsalaislehti esitti Soinin rotanhäntäisenä muumina". Artikkelin kuvituksena olisi osa kuva osasta artikkelia siten, että artikkeliin liittyvä pilakuva oli kokonaisuudessaan näkyvissä.
Tekijänoikeusrikkomus vai sitaatti? Minun mielestäni selkeä sitaatti. Artikkelin aiheena oli ruotsalaislehden näkemys Suomen sisäpolitiikasta. Nimenomaan tämä ulkomaalaisnäkökulma tekee minusta kuvasitaatin tässä hyväksyttäväksi. Asiaan vaikuttaa myös se, että Hesari ei tällä uutisella selvästikään kilpaile Dagens Nyheterin kanssa, vaan tuo esille naapurimaassa esitetyn näkökulman Suomen politiikkaan.
Hesarin artikkelissa mainitaan myös Kirkko ja kaupunkilehden numeron 47/2012 sivulla 28 oleva pilapiirros Soinista. Siitä ei ole kuvasitaattia. Minusta ei ole syytäkään olla, ei ainakaan ennen kuin pilapiirroksesta nousisi yleinen kohu. Ilman jotain vastaavaa journalistista ulottuvuutta toisesta lehdestä otettua kuvaa ei voida käyttää ilman lupaa. Ainoa moitittava asia tässä olisi minusta se, että Hesari ei mainitse pilakuvan olevan lehden mielipidepalstalla eikä suinkaan toimituksen tuomana aineistona.
Tässä blogissa se kuitenkin on. Katson oikeudeksi siteerata kuvaa esimerkkinä siitä, mikä on missäkin yhteydessä hyväksyttävää. Tässä blogissa tämä pilakuva selventää tätä ajatusta. Tekijänoikeuksissa on aina myös taloudellinen pohjavire mukana, vaikka sitä ei lain joka kohdassa alleviivatakaan. Minusta siteerauskynnys epäkaupallisessa yhteydessä, kuten tässä blogissa on matalampi kuin vaikka Hesarin sivuilla. Tekijänoikeuslaki ei ota nettiä huomioon oikeastaan mitenkään. Minusta vaikuttava tekijä on myös se, onko kuva muualla netissä vapaasti katsottavissa. Myös se alentaa sitaattikynnystä, toki silloinkin sen pitää tapahtua "hyvän tavan mukaisesti". Hesarin otsikossa oleva kuva on otettu maksullisen digilehden sivuilta. Rajatapauksessa tämä tekisi siteeraamisen ainakin eettisesti arveluttavammaksi kuin vapaasti netissä katsottavan kuvan siteeraamisen. Tosin oli siteeratun sivun kuva nähtävissä myös lehden maksuttomilla sivuillakin.
Siteeraan vielä lopuksi Wikipediaa, tuota kaikkien tietojen äitiä. Tässä yhteydessä pidän Wikipedian tekstiä erinomaisen selkeänä.
"Sitaattioikeus eli siteerausoikeus on Suomen tekijänoikeuslain 22 §:ssä määritelty tekijänoikeuden rajoitus, jonka mukaan "julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa". Sitaattioikeutta käytettäessä siteerattava teos ja sen tekijä (alkuperäinen lähde) on ilmoitettava, muutoin siteerausta voidaan pitää tekijänoikeuden loukkauksena, vaikka siteerausoikeuden ehdot muutoin täyttyisivätkin.
Siteerausoikeuden käyttöä pohdittaessa on tärkeää, että lainauksen käytön ja siteerattavan teoksen välillä on asiallinen yhteys. Vääristelevän sitaatin, eli sellaisen joka antaa virheellisen tai puutteellisen kuvan alkuperäisestä teoksesta, julkistaminen on tekijänoikeusrikkomus, koska se ei täytä sitaattipykälässä säädettyä hyvän tavan mukaisuutta koskevaa vaatimusta.
Siteerausoikeus ei ole sidottu teoslajiin, vaan periaatteessa tekstin lisäksi voidaan siteerausoikeudella käyttää myös valokuvia, musiikkia ja muunlaisia teoksia, niin kauan kuin alkuperäisen teoksen ja uuden teoksen välinen asiallinen yhteys täyttyy. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1997:9 otetaan kuitenkin kanta, ettei elämäkerrallisessa multimediateoksessa voida sitaattioikeuden perusteella käyttää lyhyitä musiikkinäytteitä. Toisaalta lausunnossa 2002:16 suhtaudutaan varovaisen myönteisesti kuvasitaatteihin ja todetaan, että elokuvista voi tulla kyseeseen korkeintaan joidenkin sekuntien mittaiset lainaukset."
10 kommenttia:
Korjausta omaan tekstiini.
Hesarit julkaisi yllä olevan tonttukuvan persujen otettua herneen nenäänsä pilakuvasta. Syystä vai syyttä - sitä voi itse kukin tykönään pohtia.
Toinen seikka on sitten se, että kuva oli lehden mielipideosiossa, vaikka sen tekijä oli lehteen vakituisesti piirtävä Ville Ranta. Rannan piirroksista on ennenkin noussut kohua, mutta minusta on kummallista, että lehden toimituksellinen aineisto jaetaan "virallisen linjan mukaisiksi" ja "saman otsikon alle muiden mielipidehörhöjen kanssa".
"Hyvän tavan mukaisesti"
Olisiko niin, että ajat ja tavat muuttuvat? Niin myös "hyvä tapa".
Minusta asia on juuri näin. Netti on de facto alentanut siteerauskynnystä myös muuten kuin tekemällä sen teknisesti helpommaksi. Minusta netissä muuten vapaasti nähtävistä kuvista voidaan ottaa etenkin blogeihin ym. ei-kaupallisiin yhteyksiin sitaatteja, kunhan niillä on asiayhteys tekstiin (vähän syvällisempi kuin pelkkänä kuvituskuvana oleminen) ja kuvan lähde on selkeästi mainittu, mieluiten lähdesivulle linkittäen.
Kohtelias tapa on informoida kuvan tekijää, jos se kohtuullisella vaivalla on mahdollista. Kohtelias tapa on myös poistaa kuva, jos tekijä on sitä mieltä lainauksesta.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että tolkullinen kuvien siteeraaminen on win-win tilanne. Myös tilanteessa, jossa kuvaa siteeerataan krittisessä valossa.
Sanottakoon se vielä kerran selvyyden vuoksi, että toisen kuvan kaupallinen hyödyntäminen ei ole siteeraamista. Tolkun ihminen ymmärtää eron, toisen työllä hyötymään pyrkivä ei edes halua ymmärtää.
Minusta molemmat pilakuvat ovat harvinaisen huonoja.
Kuvien hyvyys ja huonous ei nyt varsinaisesti kuulu tämän tekijänoikeusotsikon alle, mutta sanottakoon nyt siitäkin pari kommenttia.
Vanhana (elämäntapa-)anarkistina olen jotenkin hengessä mukana Kirkko ja kaupunki lehden toimituksen kanssa, kun se suvaitsee sivuillaan niinkin räväköitä pilapiirroksia mitä Ville Ranta tehtailee. Rannalla vain tuppaa olemaan sama harha kuin monilla muillakin "hyvillä ja suvaitsevaisilla" ihmisillä. Kun he ovat omasta mielestään hyviä ja oikealla asialla, niin se antaa heille oikeuden lyödä väärässä olevia ja suvaitsemattomia kuin vierasta sikaa. Asenne on sama kuin ristiretkiläisillä ja niin monilla muilla "oikealla asialla" olelleilla ryhmillä.
Suomessa rikoslaki (13.5.2011/511)[1] määrittelee kiihottamisen kansanryhmää vastaan: Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka niihi rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Minusta tässä selkeästi solvataan ja panetellaan perustuslaillisia yleensä, ei ainoastaan yksittäisiä kansanedustajia.
Kysymys kuuluukin, voidaanko poliittista puoluetta edustavat rinnastaa laissa määriteltyyn kansanryhmään? Tappamiseen kehottava henkilö on mitä ilmeisimmin karikatyyri Oinosesta. Hänen suuhunsa laitettu repliikki menee minusta hyvin pitkälle kunnianloukkauksen piiriin, vaikka kynnys siihen kansanedustajalla onkin korkeampi kuin tavallisella pulliaisella.
Toisaalta voidaan hyvällä omalla tunnolla todeta, että Rannan pilapiirros ei ole postmodernia tekotaidetta. Tyhmempikin ymmärtää selittämättä, mikä siinä on sanoma. Joten siinä mielessä persujen ei pitäisi olla kuvasta näreissään. Sitä saa, mitä tilaa.
Ville Ranta "itse asiasta kuultuna": "Ranta on jo tietoinen, että jollakin keskustelupalstalla häntä vastaan on puuhattu kunnianloukkaussyytettä. Tämä taas johtuu ilmeisesti lähinnä siitä, että kuvassa kansanedustaja Olli Immosen näköinen henkilö sanoo ”teidät sais ampua”.
- Ei ole Olli Immonen oikeasti sanonut kenestäkään, että pitäisi ampua, mutta eihän tuolla tavalla pilapiirroksia lueta. Ei ole Pentti Oinonenkaan sanonut koskaan kenellekään, että paskaa joulua, Ranta sanoo."
Minusta Rannan logiikka on käsittämätöntä. Hän laittaa tietyn tunnistettavan hahmon suuhun lauseen, että tietyt ihmiset pitäisi ampua. Puolustukseksi hän sanoo, että eihän Immonen ole oikeasti niin sanonut. Haloo! Siis toisen sanomaksi voi laittaa mitä vain ja puolustautua sillä, että eihän tämä niin ole sanonut. Nipistäkää minua, että olen hereillä järkevien ihmisten maailmassa.
"Nipistäkää minua, että olen hereillä järkevien ihmisten maailmassa."
Uskovaisten maailma tämä on, valtaosa ihmisistä on uskovaisia, ja usko menee järjen edelle uskovaisilla ihmisillä.
Näitä uskohörhöjä ei yleensä luokitella samaan lajiin muitten mielikuvitusystäviensä kanssa höpöttelevien mukaisesti. Järkeviksi luokittelu on sitten käsitteen määrittelystä kiinni.
Johonkin asiaan kritiikittömästi uskovia on varmaan vähintään yhtä paljon kuin perinteisiä jumalaan/liin uskovia. Tällaiselle ihmiselle tyypillistä on se, että omaa uskomusta tukevat argumentit noteerataan korostetusti, vasta-argumentit nollataan.
Toinen asia on sitten se, että jokainen löytää helposti johonkin uskovan - vain peiliin katsomalla. Esimerkiksi minä uskon vakaasti Lidlissä on paremmat ja halvemmat tuotteet kuin lähempänä olevassa K-kaupassa. Lukuisat onnistuneet ostostapahtumat K-kaupassamme ja vastaavasti jotkut pettymykset Lidlissä eivät tole saaneet uskoani horjumaan, vaan pääsääntöisesti suosin Lidliä. Kun kohtaan toisen Lidl-uskovaisen, niin keskustelemme yleensä siitä, mitä Lidlistä kannattaa ostaa ja mitä ehdottomasti ei. Jälkimmäisiin kuuluvat Lidlin lukuisat pakastepizzat. Että sen verran kriittistä sivuvirettä minun uskovaisuuteeni sentään liittyy.
Kuinkahan paljon on niitä, joiden pitää virkansa puolesta julistaa lujaa uskoa johonkin, vaikka oma usko on ajat sitten kadonnut?
Lähetä kommentti