tiistai 20. joulukuuta 2011

Beetlehemin tähdestä, osa II



Helsingin Sanomien tiedesivuilla Risto Heikkilä kertoo 20.12.2011 näkemyksistään Raamatun Betlehemin tähden taustoista. Lukijat voivat sitten itse tykönään päätellä, kumpi Heikkilän tekstissä painottuu enemmän, Raamatun kertomus vai tähtitiede.

Matteuksen jouluevankeliumissa tähdestä kerrotaan seuraavaa
1 Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä.
2 He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme."
7 Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. 

8 Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä."
9 Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.

Itse en osaa millään pitää tätä muuna kuin pelkkänä tarinana. Astronomisilla faktoilla spekulointi sen suhteen on yhtä mielekästä kuin pohtia, saattoiko maailma tosiaan syntyä sotkan munasta. Kirjoitin Betlehemin tähdestä tässä blogissa jo vuosi sitten. Siitä huolimatta pieni huomio Jupiterista ja sen liikkeistä taivaalla.

 Jupiterin näennäinen liike kiintotähtien suhteen noin vuoden ajalta.

Planeetoilla on kahdenlaista liikettä taivaalla. Toinen näistä on näennäistä ja johtuu maapallon pyörimisestä. Planeetat kiertyvät idästä länteen muiden taivaankappaleiden lailla. Toinen on todellista eli  liikettä Auringon ympäri, minkä johdosta Maasta katsottuna planeettojen asema kiintotähtien suhteen vaihtelee. Ne näyttävät menevän välillä hieman kiintotähtiä nopeammin länteen, välillä taas ikään kuin ryömivän hitaasti kohti itää. Käännöskohdassa planeetat näyttävät olevan hetken paikoillaan. Siis suhteessa kiintotähtiin, ei suhteessa maapallon pyörimiseen, kuten  Raamatun tekstissä annetaan ymmärtää.

Tähtitieteellinen spekulaatio Jouluevankeliumilla on sinänsä hauskaa ja jopa opettavaista, mutta ehkä tiedesivuilla olisin painottanut enemmän tähtitieteeseen kuin Raamatun kertomukseen. Tulkoot tämä näkökulma nyt esille edes poikkitieteellisessä viitekehyksessä.

Toivotan samalla hyvää joulua kaikille Poikkitieteellisen lukijoille.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai papilla voi olla kuin Raamatun sanaan pohjautuva näkökulma?

http://www.netikka.net/mpeltonen/tietajat.htm

Timo Suvanto kirjoitti...

Näin varmaan on. Uskovaisten tieteilijöiden ajattelun logiikka vain ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Jos Raamatun ihmeet, ennustukset yms. ovat Jumalan yliluonnollista toimintaa, niin miksi niille pitää etsiä luonnollisia selityksiä. Eikö se ole pikemminkin jumalanpilkkaa. Jumala ei pystykään ihmeisiin, vaan joutuu tyytymään luonnonlakien kahleissa oleviin silmänkääntötemppuihin.

Aika lailla huumorin puolelle menee myös pohdinta siitä, että Itämaan tietäjät olisivat pitäneet tuiki tavallista taivaan ilmiötä, eli Jupiterin liikettä länteen kiintotähtien suhteen merkkinä juutalaisten kuninkaan synnystä. Kyllä tietäjien, jos he halusivat oppineista käydä, piti muutenkin tietää, missä suunnassa on Juudea. Ei sen osoittamiseen Jupiterin liikettä tarvittu siihenkään aikaan.

Matti Äyräs kirjoitti...

Risto Heikkilä on eläkkeellä oleva kirkkoherra ja aktiivinen tähtitieteen harrastaja. Kaikki kunnia hänen harrastuneisuudelleen, mutta olisiko tähtitieteilijä hieman harhaan johtava titteli tässä yhteydessä? Jos tähtitieteellisen tutkimuksen lähtökohtana on Jeesuksen syntymän tapahtumien historiallinen totuus, niin ei kai itse tuloksia ja varsinkaan niistä vedettäviä johtopäätöksiä voidaan pitää tieteellisen metodin avulla saavutettuina.

Ihmettelen, että HS julkaisee kritiikittä näin kevyin perustein tehtyjä juttuja tiedesivuillaan. Vai pitäisikö lukijan asiayhteydestä ymmärtää, että tämä oli nyt vain tällainen joulukevennys, kuin kympin uutisten lopussa väkisin väännetty puujalkavitsi.

Jukka Siukonen kirjoitti...

Herodeksen on täytynyt myös olla melkoinen tähtitieteilijä ja tähden jos nyt ihan GPS-laitteen tarkkuudella toimiva, niin melkoinen suunnistuslaite kuitenkin.

7 Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin.
8 Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä."
9 Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.

Siis Herodes saatuaan tähden nousun selville osasi lähettää Itämaan viisaat Betlehemiin ja tähti löyti lapsen suurella tarkkuudella (jota tosin ei sen yksityiskohtaisemmin kuvata, mutta kai Betlehemissä useita talleja oli)

Ainoa mikä ihmetyttää minua on se, miksi Herodes ei lähtenyt heti itse sotajoukkoineen, vaan lähetti Itäisen maan viisaat asialle. Eihän Jerusalemista ole Beetlehemiin kuin noin 20 km.

Loogisesti käyttäytyvä Herodes olisi ainakin heittänyt Idän tietäjät tyrmään (ellei olisi kiireeltään ehtinyt tehdä pysyvämpää ratkaisua) , pitänyt kullan ja mirhamin itsellään ja varmuuden vuoksi käynyt listimässä kaikki alle kaksi vuotiaat sukupuolesta ja ympärileikkauksen tilanteesta riippumatta. Vaan eipä tämä käytös sopinut Jumalan käsikirjoituksen draaman kaareen ja lyhyeksi olisi jäänyt Uusi Testamenttikin tällaisten juonen käänteiden jälkeen.

Eeva Mielos kirjoitti...

Kun joku itkevä valokuvaajakin (nimeä en nyt muista) on luvattu jättää tällä palstatalla rauhaan hänelle tulevan pahan mielen takia, niin olisiko kohtuullista pyytää samaa myös meitä uskovia kohtaan? Ainakin minulle tulee tästä uskonnon pilkkaamisesta paha mieli. Muuten Timon terävää tekstiä on mukava lukea.
Siunauksellista Joulua kaikille.
Eeva M.

Timo Suvanto kirjoitti...

Yksittäisen ihmisen uskonnollinen vakaumus on hänen oma asiansa. Siihen minulla ei ole tarvetta eikä halua kajota. Sen sijaan kun siirrytään uskon poluilta tieteen valtatielle, niin siellä pätevät tieteen tekemisen kriteerit. Yksi keskeisimmistä on perusteltu kritiikki. Tieteelliset teoriat alistetaan tieteelliselle kritiikille. Uskoon perustuvat argumentit ovat tällä valtatiellä aina suurimmassa vaarassa tulla yliajetuiksi. Jos sitä ei hyväksy, niin on parasta pitäytyä vain samanmielisten uskonveljien ja -sisarten keskustelupiireissä.

Matti Äyräs kirjoitti...

Itkevällä valokuvaajalla (nimen kyllä muistan, mutta kun sitä ei pidä tässä blogissa mainittaman) ja uskovaisilla on yhteistä nimenomaan luja usko oman totuuden ehdottomuuteen. Uskovalle kaikki rationaaliset argumentit ovat pelkkää vettä hanhen selkään. Uskovan sielu on myös arka ja kipiä kuin Mimosan hipiä. Se loukkaantuu verisesti pienestäkin tölväisystä, mikä ei kuitenkaan estä uskovaa itseään esittämästä eri tavalla ajattelivista hyvinkin jyrkkiä mielipiteitä. Oikeassa olevana hänellä on omasta mielestään siihen täysi oikeus.