Ilta-Sanomat kertoi Ismo Alangon uusimman levyn kansikuvan
taustoista. Kansikuva on maalannut
Sampsa Sarparanta Salon Seudun Sanomissa olleen Esko Keski-Vähälän valokuvan perusteella. Keski-Vähälä ei ole asiasta moksiskaan, pikemminkin
päinvastoin. "Ei minulla ole mitään sitä vastaan. Se on kaikista
hienointa, että kuva on päätynyt Ismo Alangon levyn kanteen. Jos saisi vaikka
nimmareilla varustetun levyn kiitokseksi siitä, niin se riittää ihan hyvin,
valokuvaaja Keski-Vähälä tuumii. "
Se on hyvä, ainakin Keski-Vähälän mielialan suhteen. Tekijänoikeusneuvosto ja oikeusistuimet ovat
nimittäin ottaneet muutamaankin otteeseen kantaa valokuvan pohjalta tehtyjen
maalausten tekijänoikeuskysymyksiin. Tulos on ollut aina sama. Valokuvan pohjalta
tehty maalaus on oma itsenäinen teos, johon ei valokuvaajalla ole mitään
tekijänoikeutta.
Tunnetuin tapaus lienee taiteilija Pekka Viherän valokuvaaja
Kalervo Ojutkankaan maalauksen perusteella tehty maalaus. Ojutkangas nosti
asiasta oikeusjutun, mutta hävisi sen lopulta korkeimmankin oikeuden
päätöksellä.
Itsekin olin mukana äärimmäisen pienessä roolissa toisessa
valokuvasta tehdyn muotokuvan tapauksessa. Se tosin ei mennyt oikeuteen asti,
kun valokuvaaja ymmärsi vetäytyä tekijänoikeusneuvoston antaman lausunnon
jälkeen.
Kuten yllä olevasta käy ilmi, niin valokuvasta tehdystä kuvasta voi saada korvauksiakin - varsinkin jos maksajalla on pätäkkää takanaan ja erityinen intressi olla riitelemättä.
Kuten yllä olevasta käy ilmi, niin valokuvasta tehdystä kuvasta voi saada korvauksiakin - varsinkin jos maksajalla on pätäkkää takanaan ja erityinen intressi olla riitelemättä.
Tästä aiheesta ovat kirjoitelleet minua fiksummatkin. Eräs valokuvaaja tosin pelottelee näiden Keski-Vähälän ja Sarparannan kuvien innoittamana asianajotoimiston haastekirjeellä,
jos joku erehtyy tekemään maalauksen hänen valokuviensa pohjalta. Toki ilman
kohdetta oleva sammakkopullistelu netissä ei ole laissa kiellettyä. En
kuitenkaan suosittele. En maalausta enkä haastekirjettä. Edellisestä tulee riitaa, jälkimmäisestä koostuu rahallisesti vain asianajotoimisto.
Sen sijaan kiinnittäisin huomiota toiseen seikkaan levyn
kansikuvassa. Kuvassa olevista henkilöistä suurin osa on maalattu niin
fotorealistisesti, että he ovat selkeästi tunnistettavissa. Heidän kuvaansa on siis käytetty selkeästi
kaupallisessa tuotteessa muuten kuin uutiskuvana. Tästäkin on oikeuden päätöksiä, mutta
langettavaan suuntaan.
Veikkaan valistuneen maallikon asiantuntemuksella, että jos
joku Keski-Vähälän valokuvan perusteella tehdyn maalauksessa selkeästi
tunnistettava henkilö nostaisi oikeusjutun levy-yhtiötä vastaan, niin hän saisi
korvauksia. Etenkin, kun he ovat kuvassa tilanteessa, joka on jos nyt ei kuvattavia halveeraava niin ei ainakaan heitä mitenkään edullisessa valossa esittävä.
Tässä otan kantaa - edelleen maallikkona - vain siihen, mikä
olisi laissa toteutuva oikeus. En siihen, mikä olisi kohtuus. Niin valokuvasta
tehdyn maalauksen kuin levyn kannessa olevien ihmisten oikeudesta päättää
siitä, missä heidän kuvaansa käytetään.
ps. 21.1.2012
En jaksa olla erityisemmin innostunut valokuvasta tehtyihin maalauksiin. Niitä saa tilata Thaimaasta alla 100 euroa kipale. Erilaisilla taidesuotimilla voi tehdä suunnilleen millä tyylillä tahansa valokuvasta "maalauksen". Levyn kantta hehkutetaan monessa paikassa, mm. alangon facebook-sivuilla. Eihän kannessa sinänsä mitään vikaa ole, minä vain en osaa arvostaa valokuvasta maalaamista. Alla Photoshopin suotimella tehty maalaus ko. valokuvasta. Parempiakin ohjelmia tähän on, eipä vain ole ollut tarvetta hankkia.
9 kommenttia:
Naurattaa nämä Suvannon "lainopilliset luennot". Suomessa kun on valokuvaajia, joilla on oikea valokuva-alan koulutus ja vähän enemmän tietoa ja näkemystä lakipykälistä kuin wannabe valokuvaaja Suvannolla. Kannattaisko suutarin pysyä lestissään?
"Naurattaa nämä Suvannon "lainopilliset luennot". Suomessa kun on valokuvaajia, joilla on oikea valokuva-alan koulutus ja vähän enemmän tietoa ja näkemystä lakipykälistä kuin wannabe valokuvaaja Suvannolla. Kannattaisko suutarin pysyä lestissään?"
Hyvä Merja, jotta naurattaa.
Minua ei naurta, mutta hymyilyttää, kun aina löytyy joku, joka tulee ilkkumaan jonkun blogiin ko blogistin mietteitä.
Lisäksi miten valokuva-alan opinnot liittyy asiaan?
Uskoisin, tälleen maalikkona myös, että enemmän kannattaisi peräänkuuluttaa juridiikan opintoja tämän kaltaisessa asiassa :-)
....ja jotta nyt tulisi jotain sisältöäkin, niin jatketaan pikkuisen.
Eli siis, olen monesti ihmetellyt näiden nykyajan taiteilijoiden kyvyttömyyttä luoda mitään uutta.
Teema kuin teema on yleensä jollain lailla kopio jostain tai sitten suoranaista lapsellisuutta.
Tämäkin on loistava esimerkki siitä, että maalari maalasi taloa, mutta sitten ideat loppuivatkin kesken.
Idea saatiin hienosta vlokuvasta.
Joka piti toisintaa maalaustekniikkaa apuna käyttäen.
Ei siinä mitään, maalari vaikuttaa ainakin tämän työn perusteella olevan varsin pätevä hommassaan, mutta miksi se kuva täytyy kopioida?
Se on se mitä itse ihmettelen.
Luulisi maalarilla olevan mielikuvitus, josta ammentaa.
Minua ainakin itse harmittaa vietävästi, kun en osaa piirtää edes symmetristä tikku-ukkoa.
Olenkin kade heille, jotka osaavat.
Sitä kun olisi niiiiiiin kiva piirrellä vaikka sarjakuvia tms, jos osaisi.
Ajatuksia kun tuppaa päähän syntymään ihan yrittämättä.
Mutta tällä maalarilla ei kaiketi sitten niinsanotusti säteile, sillä hän on alentunut kopioimaan valokuvaa, kuten sanottua lähes fotorealistisesti.
Toinen asia joka on huvittavaa, liittyen sekä taiteilijoihin, taiteen harrastajiin ja muihinkin, on se mitä ilmaisuus teettää.
Taiteilija ja taiteen harrastajat kun tuppaavat kiertämään kaikki mahdolliset avajaiset etc läpi.
Ei että taide kiinnostaisi, tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei niin laaja-alaisesti kuin taidetta on tarjolla.
Liikuttava motivaattori on ilmaisuus.
Eli siis ilmainen viini jota avajaisissa yleensä tarjotaan.
Tämän kuvan ilmaisuus kaiketi liittyi sateenvarjoihin.
siis mitä?
Sateenvarjo saa ihmismassan tunkemaan ja tönimään naama irvessä vaikka sitten kauppakeskuksen rullaportaissa.
Aika lailla naurattavaa, vaikkakin ei yhtää kaunista, tämä toiminta.
Tähän kommenttina ps. 21.1. yllä.
Viimeksi ohjeen suutarin pysymisestä lestissään sain graafisen alan ammattilehdessä olleessa arviosta kirjastani Henkilökuvaus digikameralla. Kirja haukuttiin (varmaan sinänsä ihan aiheesta) maan rakoon päättyen loppukaneettiin: "Tämä tekele ei anna mitään merkittävää valokuvauksen ammattilaiselle. Kannattaisikohan suutarin pysyä lestissään?"
Ei siinä mitään, lunta tulee aina aika ajoin tupaan. Mutta kun jo kirjan kannessa lukee, että kirja on tarkoitettu valokuvauksen harrastajille. Vähän sama, jos autolehdessä kirjoitettaisiin, että perheautolla ei voiteta Monte Carlon rallia.
Valokuvan juridiikasta sen verran, että uskallan kyllä lähteä ns. viivalle kenen kanssa vain tässä viitekehyksessä. En välttämättä voita, mutta hyvän vastuksen kyllä annan. Ainakin paremman kuin se entinen kuvajournalismin opettaja, joka haastoi minut valokuvajuridiikassa ns. viivalle, mutta otettuani haasteen vastaan häipyi vähin äänin takavasemmalle.
xfafa
Edellisen kommentin syväluotaavuus ei auennut, mutta jatketaan....
Jostain kumman syystä valokuvasta tehtyä maalausta ei Suomessa pidetä tekijänoikeusrikoksena. Toisinpäin tilanne luultavasti olisi toinen. Jos levyn kannessa olisi käsinmaalatusta taulusta otettu valokuva, niin veikkaanpa, että jutun lainvastaisuutta ei kyseenalaistaisi kukaan.
Miksi näin? - Tämä oli hyvä kysymys.... Lain niin laatijoiden kuin tulkitsijoidenkin logiikka elää omaa elämäänsä, eikä tavalliselle kadunmiehelle (edes soratien varressa asuvalle) aukene. Yksi selitys voi olla kuitenkin vielä se vanha ihmettely: onko valokuva(kin) taidetta? Ei kai? Sitä pohdittiin aika yleisesti 70-80-luvuilla, ja saattaa olla, että vain osa pohtijoista päätyi myönteiselle kannalle. Oikeuskäytäntö sitten ei. Valokuvaa ei pidetä minään, ja siihen kohdistuvat väärinkäytökset ovat vähäpätöisiä. Valokuvaajan oikeuksien huomiotta jättäminen on jostain syystä pikkujuttu, kuvassa esiintyvän henkilön oikeudet ovat jostain toisesta syystä paljon merkityksellisempiä.
Yksi ongelmakentän osista on myös valokuvaajien oma edunvalvonta. Mitä tekee Finnfoto tällaisessa tapauksessa? Ei mitään, nytkään, taaskaan, milloinkaan. Satanen vetoa, että Finnfoton toiminta rajoittuu parissa FB-ryhmässä julkaistuun paheksuvaan kirjoitelmaan. Jos ja kun järjestö ei ylipäätänsä tee mitään, tulee niille FB-viesteille kyllä hintaa - kuvaajien rahoja palaa sata tonnia vuodessa, ja tulokset on nähty - ja nähdään tässäkin tapauksessa.
Jos Finnfoto repäisisi kerrankin (ei yksi kerta olemassaolon aikana olisi liikaa...) ja veisi k.o. kuvaajan tukena tapauksen oikeusprosessin läpi, voisi se toimia jatkossa pelotteena. Ehkä, johtaessaan oletettuun tuomitsevaan lopputulokseen siis. Kuten sanottu, mistäpä nuo tuomareiden aivoitukset tietää, vaikka maallikon olisikin mahdoton ymmärtää muuta lopputulosta kuin tuomiota tekijänoikeusrikoksesta. Asiahan on täysin selvä, mutta onko se niin selvä, etteikö hyväpalkkainen asianajaja voisi sitä muutaman kymmenen tonnin palkkiolla sotkea, se on eri juttu.
Omituinen kommentti johtuu siitä, että pääse hallinnoimaan blogiani, vaikka olen kirjautunut siihen. Vasta kun kommentoin google-tilillä, niin blogin hallinta avautuu minulle. Poistan sitten tämän kommentin, mutta nyt unohtui. Osaako joku neuvoa, miten pääsen helpommin hallinnoimaan omaa blogiania, jos olen kirjautunut ulos google-tililtäni?
Enemmän vastakommenttia Sakarin kommenttiin seuraavassa postauksessani Valokuvasta maalaus.
Lähetä kommentti