Uhrin syyllistäminen on tietysti aina vähän vyön alle
lyömistä, mutta sittenkin. Jos ottaa itselleen tumman adoptiotytön, niin pitäisikö
samalla ymmärtää, että maailmassa on tietty osuus idiootteja ja kaiken
karvaisia kadulla huutelijoita? Näille tumma tyttönen on juuri sopiva kohde
päästellä aivopieruja. Eivät he Mike Tysoneille ala suutaan soittamaan.
Totta kai jokaisella on oikeus lähteä siitä, että häntä ja
hänen läheisiään kohdellaan ihmisarvoisesti syntyperästä, sukupuolesta,
ihonväristä jne. riippumatta. Ikävä kyllä se kuuluisa Humen giljotiini leikkaa
edelleen täydellä tehollaan. Siitä, miten asioiden pitäisi olla ei voi
päätellä, miten ne ovat. Suomi on vielä nuori yhteiskunta kohtaamaan erilaisuutta.
Minun nuoruudessani pitäjässä piipahtanutta mustaa miestä tultiin joukolla
ihmettelemään. Suomessa asuvista alle 1% on sellaisia, joiden ulkonäkö poikkeaa
merkittävästi kantasuomalaisista. Hollanti oli siirtomaavalta jo 400 vuotta
sitten ja sen nykyisestä väestöstä 20% on
muita kuin kantahollantilaisia. Nämä erot eivät voi olla synnyttämättä myös
erilaista asenneilmapiiriä. Yhteiskunnan kehittyminen varsinkin suvaitsevampaan
suuntaa vie aikansa. Etelä-Afrikassakin pahimpia rotuerottelun kannattajia olivat buurit, hollantilaisten siirtolaisten jälkeläiset. Sana "apartheit" on hollanninkielistä alkuperää.
Umayyan johtopäätökset ja ratkaisut tilanteensa johdosta
olivat tietysti hänen omiaan eikä niihin ole muilla nokan koputtamista.
Jotenkin minulle jäi se käsitys, että Umayyan kyky tulla toimeen nyky-Suomen
kanssa oli sittenkin huonompi kuin nyky-Suomen Umayyan ja hänen tyttärensä kanssa.
8 kommenttia:
Niin..... Miketysoneitten asemasta on Suomessa ollut vieraskielinen hallinto ja yläluokka enemmän kuin sen 400 vuotta. Tottumisen asemasta sitä on opittu inhoamaan ja vihaamaan - ja alistumaan, minkäs teet. Herraviha on ollut vahvaa, ja seurauksetkin 100 vuotta sitten koettiin. Nyt uusi tilanne on se, että "vieraita" on sellaisiakin, joita ei tarvitse pelätä, vaan joille voi uhoilla ja huudellakin. Kait se on sitten inhimillsen perusluonteen ja sosiaalisen nokkimisjärjestyksen mukaista, että "ylempien" edessä nöyristelllään ja "alemmille" uhoillaan.
Ehkä tässäkin jotain totuuden siementä on - vähintäänkin osatotuuden. En ainakaan keksi siihen mitään nokkelaa vasta-argumenttia.
tästähän kiehuva soppa syntyi. Ei täällä poikkitieteellisessä, mutta somessa yleisesti. Niin tai näin, ehkä tämä on hyväkin tapa päästää höyryjä pihalle. Puolin ja toisin. Vähän kuin taannoisessa pakkoruotsidebatissa. Tilanne rauhoittui status quo -tilaan. Hetkeksi.
Täytyy myöntää, että minua ärsyttää tässä rasismikeskustelussa enemmän silmät kiiluen annetut "nollatoleranssi rasismille" -lausunnot kuin enempi vähempi rasistiset aivopierut. Luultavasti se johtuu siitä, että etukennoon Umayyan taakse asettuneet "me hyvät ja suvaitsevat ihmiset" (Ahtisaaren Maran ilmaus) edustavat pääasiassa minun viitekehystäni, koulutettuja keskiluokkaisia. En koe viihtyväni tässä "meidän hyvien ja suvaitsevaisten ihmisten" ilmapiirissä, kun keskustellaan suomalaisten suhtautumisesta erilaisuuteen. Itse asiassa siinä koen itsekin olevani niin erilainen, että en edes mielelläni keskustelu asiasta "hyvien ja suvaitsevaisten" kanssa.
Idioottimöläyttelijöiden kanssa en viihdy missään tilanteessa. Heitäkin riittää, mutta Suomi ei ole ainoa paikka, joissa heitä tuntuu sikiävän.
Hesari 4.1.2012 mm. allaolevaa
"Keskustelu rasismista on ollut vasta oraalla, mutta tämä alkaa nyt olla sitä", kansainvälisen kehitystyön professori Gould sanoo.
Niin sanottu maahanmuuttokritiikki ei kuitenkaan ole hänen mielestään vielä keskustelua.
"Keskustelu on sitä, että järjellisin keinoin tuodaan esiin argumentteja, ja siihen osallistutaan."
Gould sanoo ilahtuneensa siitä, että Appelsin toi rasismin näytille.
Gouldin mielestä Appelsinin kirjoituksen ongelma oli Abu-Hannan aidon rasismin kokemuksen kielto.
Samoilla linjoilla on rasismintutkija Anna Rastas Tampereen yliopistosta.
Hän ihmettelee, millä perusteella joku valtaväestöön kuuluva kieltää toisen kokemuksen ja tavallaan julistaa hänet valehtelijaksi.
Rastas sanoi juuri tavanneensa afrikkalaismiehen, joka kertoi pienessä kunnassa asuessaan kohdanneensa rasismia päivittäin.
Suomessa on vähitellen viriämässä oikeaa keskustelua rasismista.
Niin sanottu maahanmuuttokritiikki ei kuitenkaan ole hänen mielestään vielä keskustelua.
Gouldin mielestä Appelsinin kirjoituksen ongelma oli Abu-Hannan aidon rasismin kokemuksen kielto.
"Valkoiset suomalaiset eivät hyväksy, että tummilla suomalaisilla on rasistisia kokemuksia. Sen kieltäminen paljastaa liberaalin rasismin."
Samoilla linjoilla on rasismintutkija Anna Rastas Tampereen yliopistosta.
Hän ihmettelee, millä perusteella joku valtaväestöön kuuluva kieltää toisen kokemuksen ja tavallaan julistaa hänet valehtelijaksi.
Rastas sanoi juuri tavanneensa afrikkalaismiehen, joka kertoi pienessä kunnassa asuessaan kohdanneensa rasismia päivittäin.
"Se oli niin järkyttävää, että hänen piti muuttaa pois. Näin 2000-luvun Suomessa. Ja tätä kuuluu koko ajan."
------------------
Missä norsunluutornissa nämä akateemiset ihmiset oikein elävät? Ei kai kukaan tolkuissaan oleva suomalainen väitä, etteikö osa kiusaamisesta, loukkaamisesta ja väkivallan teoista olisi luonteeltaan rasistista. Ei Suomi ole maailmassa tästä poikkeus - ei puolin eikä toisin. En löytänyt Appelsinin kirjoituksesta mitään sellaista, jossa hän mitätöisi tai kieltäisi Umayyan henkilökohtaiset tuntemukset. Pikemminkin päin vastoin.
Monet tässäkin mainitut hyvät ja suvaitsevat ihmiset ovat aika kärkkäitä määrittelemään sen, mikä debatti on oikeaa keskustelua ja mikä ei. Esimerkiksi Jussi Halla-ahon näkökannoista voi olla hyvinkin eri mieltä. Ne ovat tendenssinomaisia, mutta analyyttisia ja perusteltuja. Niissä on paljon enemmän tarttumapintaa oikealle keskuselulle maahanmuuton ongelmista kuin maininnassa tuntemattomattoman afrikkalaismiehen tuntemattomalla pienellä paikkakunnalla kohtaamassa tarkemmin määrittelemättömässä rasismissa, joka sai miehen muuttamaan pois paikkakunnalta. Näin on hyvin saattanut olla, mutta ilman ainuttakaan tarkistettavaa faktaa siihen ei voi suhtautua muutenkin kuin paheksua ja voivotella suureen ääneen Suomessa läpitunkevaa rasistista ilmapiiriä.
Vihaan vain kahta asiaa. Rotusortoa ja mustalaisia. Näinhän ennen oli tapana todeta. Olisiko nyt samma på svenska, että rasister är vi allihopa? Du med och jag med!
Yksi osoitus taas siitä, että tämä pitää paikkansa.
http://puusa.blogspot.fi/2013/01/parhaat-ja-pahimmat.html
Suomessa on arjessa paljon sekä piilo- että avorasismia. Tämä blogi yksi surullinen luku pitkässä listassa. Hävettää olla suomalainen. Yllä olevan blogistin kaltaisia, jotka uskaltavat paljastaa rasismin todelliset kasvot, on aivan liian vähän.
Anonyymi mielipide ei minusta ole juuri minkään arvoinen. Varsinkaan silloin, kun sen perustelut puuttuvat. Omat mielipiteeni eivät välttämättä ole parempia tai enemmän oikeassa kuin yllä kirjoittavan Anonyymin, mutta minä kirjoitan omalla nimelläni, perustelen kannanottoni enkä esitä niiden olevan mikään absoluuttinen totuus. Minun mielestäni
1. Suomessa on rasistiseksi luokiteltavaa epäasiallista, huonoa, loukkaavaa jopa väkivaltaista käyttäytmistä. Kuinka paljon? Siis paljonko on paljon? En tiedä. Varmaan enemmän kuin olisi suotavaa, mutta tuskin niin paljon kuin rasismikortilla mieluusti pelaavat antava ymmärtää.
2. En osaa pitää itseäni millään minulle relevantilla mittarilla rasistina. Se, että en ole "rasismin vastaisen taistelun" eturintamassa vaan luonteelleni tyypillisesti hieman sivussa tarkkailemassa elämää ei tee minusta vielä rasistia. Ei ainakaan omasta mielestäni.
3. Harvinaisen vähän huomiota sai Umayyan kirjoituksessa ollut suomalaisen ja suomenruotsalaisen päättävän eliitin kritiikki. Kuvittelisi, että tämä väitetty rakenteellinen rasismi á la Eva Biaudet ja erivapaus virkaan olisi merkitykseltään ihan toisen luokan asia kuin metron alle työnnettävissä oleva rivoja huuteleva 80-vuotias mummeli.
4. Rasismi on niin laaja ja monisyinen möhkäle, että sen niputtaminen yhden sanan alle ontäysin mahdotonta. Jollekin rasismi on Etelä-Afrikan tai natsi-Saksan kaltainen valtion ylläpitämä ideologinen järjestelmä, toiselle paha mieli siitä, kun kadulla nimitellään. Vaihteluväli on hirveän suuri.
5. Kaikki se ikävä, mitä etniseen vähemmistöön kuuluva joutuu elämässään kokemaan, ei varmasti ole rasistista. Sen taakse vain on niin helppo paeta niitäkin harmeja, jotka johtuvat itse elämässä tehdyistä ratkaisuista.
6. Olen työni takia päässyt käymään monissa suomalaisissa kouluissa. Näkemäni ja kokemani perusteella minulla on aika optimistinen visio Suomesta 10-20 vuoden sisällä. Opetusalan henkilökunnan arkinen työ erilaisuuden hyväksymisessä on minusta monin verroin merkittävämpää kuin rasismin vataisissa seminaareissa ja juhlapuheissa annetut lausunnot. Arjesta erilaisuuden hyväksyminen lähtee ja siihen menee oma aikansa - joka ei ole vuoden tai kahden mittainen tehoiskuprojekti.
Hieno tapa torjua anonyymi trollaus. Pisteet Timolle 6 -0.
Lähetä kommentti