Tukan harveneminen kompensoituu meillä seniorikansalaisilla paran tuuhenemisena ja charmin kasvuna.
Ystäväni, entinen pomoni ja brother in interdisciplinary science Sakari Mäkelä oli ottanut itse passikuvansa. Ihan kuten minäkin teen, paitsi että leikkaan
myös tukkani itse. Oletan tämän kotikutoisuuden näkyvän enemmän jälkimmäisessä.
Jos jälkimmäisen suhteen minulla on lieviä omantunnon
pistoksia, kun vien leivän partureiden suusta, niin edellisen suhteen ei
tippaakaan. Olemme Sakarin kanssa molemmat sekä valokuvaajan ammattitutkinnon
että valokuvaajan erikoisammattitutkinnon suorittaneita. Joten katson, että
meillä on moraalinen oikeus kuvata myös omaan käyttöön tulevat kuvat,
passikuvista alkaen. Ei kai autokorjaamon pitäjäkään vie omaa autoaan huoltoon kalliiseen
merkkiliikkeeseen vain siksi, että voita leivän päälle saataisiin tasaisesti jokaiselle
alalla olevalle. Eiköhän tuo puuhastele koslansa kuntoon ihan omin voimin ja vielä kaiken lisäksi hyvällä omallatunnolla.
Mutta asiaan. Totesin
Sakarin kuvan olevan valaisultaan, taustaltaan, ilmeeltään, pään asentoineen ja
muilta ominaisuuksiltaan muutoin prikulleen passikuvan ohjeen mukainen, paitsi
pään koko on liian suuri. Etäisyys leuan kärjestä päälakeen on noin 38 mm, kun
sen pitää osua väliin 32-36 mm. Nähtävästi passitoimistossa ei oltu niin
pikkutarkkoja, koska Sakarikin on ymmärtääkseni saanut passinsa nurkumatta. Nykyäänhän sen
voikin hoitaa netin kätevästi välityksellä noutoa lukuun ottamatta.
Hyökkäys on paras puolustus. Näin varmaan Sakari tuumi
kommenttiini, eikä edes ensimmäistä kertaa. Hän totesi olleensa ihmeissään, kun
passikuvaohjeessa olevat pikselimitat ja senttimitat eivät täsmää. Tämähän osoittaa selvästi, että ohjeen
laatija ei ole ollut ihan kartalla tekemisissään
Tottahan se on. 4,7 cm/ 3,6 cm = 1,30555… ja 653 px/ 500 px
= 1,306. Eihän tällaista epätarkkuutta siedä sikakaan vinkumatta.
Selkeästi poikkitieteellisen bloggauksen paikka.
Oletan ohjeen laatijan lähteneen jotenkin siitä ajatuksesta,
että laitetaan vaikka sivumitaksi jokin tasa pikselimäärä ja pystymitta menkööt
sen mukaan. Sehän ei tietenkään toimi silloin, jos sivujen suhde kerrottuna
tässä olevalla luvulla 500 ei anna tulokseksi kokonaislukua. Silloin toinen
pikselimitta joudutaan pyöristämään, koska pikseleiden määrä on kokokaisluku.
Kun käytetään passikuvaohjeen mittoja, niin kuvan resoluutio
on 139 pikseliä/cm. Katsotaanpa, kuinka pitkälle se riittää.
Kirjapainotekniikassa linjatiheydellä tarkoitetaan sitä,
kuinka monta riviä rasteripisteitä käytetään tiettyä pituusyksikköä kohti.
Yksiköinä on yleensä joko senttimetri tai tuuma. 100 px/cm = 254 px/inch. Nyrkkisääntö
on se, että kuvan tiedoston resoluution ppc (pixels per cm) ja painokuvan
linjatiheyden lpc (lines per cm) väline optimisuhde on ppc = 2 x lpc. Siis
esimerkiksi passikuvaohjeen resoluutio 139 ppc riittäisi linjatiheyttä noin 70
lpc käytettäessä. Kertoimella 1,5 saadaan vielä ihan kelvollinen tulos, joten
ohjeen mukainen passikuva voitaisiin ihan hyvin painaa linjatiheydellä 90 lpc,
eikä silmämääräisesti havaittaisi mitään eroa.
Mikä on passissa käytetty painoresoluutio? Minulla oli
laatikossa vanha vuonna 2001 annettu passi ja uusi vuoden 2011 passi. Vanhan
passin linjatiheys on 80 lpc, mutta uuden peräti 200 lpc.
Vanhan ja uuden passini kuvat vierekkäin. Lukija voinee päätellä, kumpi on kumpi.
Mikroskooppikuva vanhan passin kuvasta. Kuvasta laskemalla saa selville, että vuonna 2001 kuvassa käytetty linjatiheys oli 80 lpc, mikä oli varsin tyypillinen korkealaatuisen painokoneen linjatiheys siihen aikaan.
Mikroskooppikuva uuden passin kuvasta. Kuvasta laskemalla saa selville, että vuonna 2011 kuvassa käytetty linjatiheys on 200 lpc. Tekniikka on nykyään aivan toisenlainen kuin 10 vuotta aikaisemmin. Kuva tehdään laserilla tiedostosta samaan tapaan kuin kuvavalmistamojen laitteet toimivat. Kymmenen vuotta sitten kuva skannattiin paperikuvasta ja painettiin perineisellä tekniikalla.
Molemmat kuvat on otettu muutaman kymmenen euron mikroskoopilla, jollaiset ovat käteviä ja riittävän hyviä tällaiseen tarkoitukseen.
Molemmat kuvat on otettu muutaman kymmenen euron mikroskoopilla, jollaiset ovat käteviä ja riittävän hyviä tällaiseen tarkoitukseen.
Johtopäätös. Passiohjeen pikselimitat ovat auttamattomasti
vanhentuneet. Vanhojen passien kuvissa ne olivat täysin riittävät, mutta
uusissa passeissa alamittaiset.
ps. 11.2.2015
ps. 11.2.2015
Aika pitkään saa väsätä, ennen kuin saa itsestään edes näin hyvän passikuvan kotikonstein. Suosittelen valokuvaamoa.
Jos välttämättä haluatte näprätä passikuvan kanssa niin poliisin sivuilta voi käydä lataamassa kätevän sapluunan, jolla saa kasvojen pituusmitan ja paikan kohdallen niin pysty- kuin sivusuunnassa.
6 kommenttia:
Häpeäkseni on tosiaan myönnettävä, että oikean kokoisen kuvan aikaansaaminen ei ollut ihan yksinkertaista. Siitäkään huolimatta, että kokemusta Photoshopin käytöstä on ainakin ajallisesti paljon, aloitimmehan versiolla 2.5. No, harjoitus auttaa, ja osaisin (ehkä) nyt tehdä kuvan koon säädön melko lailla sujuvammin.
Harjoituksen vaikutuksesta on hyvä esimerkki tekemäni toinen kuva: se on jo paljon ensimmäistä nätimpi.
http://sakari.1g.fi/kuvat/passiKL.jpg
Biometrisessa passissa pixelimäärä lienee tärkeämpää passin muistisirulle taltioidulle kuvalle.
Ihmetyttää toisiaan tuo leikkaus / skannausvara myös sähköisesti toimitetulle passikuvalle. Sähköisen passikuvan koko voisi olla myös täsmällisempi esim 640x480 eli ilman paperilla toimitetun marginaaleja.
Joskus lukioikäisenä tuli kesätöissä otettua jokunen Polaroid passikuvakin. Silloin kuvattavan oikea koko tarkistettiin mittaamalla silmien väli, jonka tuli olla passikuvassa n. 9mm. Se oli helppo mitata, koska silmien piti silloinkin näkyä passikuvassa - päälaki tai leuankärki saa olla hiusten tai parran peitossa. Ohje ja perustelu olivat niin helppoja että ne muistaa vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. Sähköisessä kuvassa 9mm vastaisi n.120 pixeliä.
100 px/cm = 254 px/cm
Matikan openi saattaisi vertauksesta jotain kommentoida mutta minähän en näistä niin ymmärrä vaikka kuinka "tuumaan".
Lapsus. Kiitos huomautuksesta. Korjaan, kunhan pääsen koneen ääreen. Ipadilla korjaaminen ei onnistu.
Onnistui kuitenkin.
No, eipä tuolla passissa näkyvällä oienellä mv-kuvalla sen suurempaa roolia olekaan. Sirussahan tiedot säilyvät paremmin tallessa ja sieltä luettavissa.
Tuo alhainen pikselimäärä oli tosiaankin hieman outoa. Silloin kun poliisi ajoi eri kuvaamoiden kanssa tätä järjestelmää pystyyn piti ottaa asiakkaista huomattavasti suurempia tiedostoja. Ja sitä vielä aivan erityisesti korostettiin. Itse kuva, joka silloinkin koevaiheessa toki tehtiin tulostettiin täydellä, tiedoston tuottamalla resoluutiolla - tarvittiinpa loppupelissä tuota tietomäärää tai ei.
Se, mikä on omalla tavallaan hauska sivujuonne ajassa taaksepäin on se, että kun saa käteensä kiiltävälle paperille pimiössä huolella tehdyn vanhan passikuvan, saa siitä kaivettua hämmästyttävän hyvälaatuisen repron.
Ei ihan ensikatsomalla aina uskoisi...
Lähetä kommentti