Valokuvateos vai taide-esine?

Antti Karppinen

Valokuvaa vai  digitaalista taidetta?

Eilen julkistettiin Oscar- ja Vuoden Muotokuvaaja-palkintojen saajat. Ensin mainitulla taisi olla hieman suurempi kiinnostavuus median taholta, koska tätä maanantaiaamuna naputellessani joka lehden nettiversiossa on mainittu ainakin tärkeimmät Oscarin saaneet, sen sijaan Vuoden Muotokuvaajista on pienet maininnat parissa maakuntalehdessä. Niissäkin varmaan siksi, että oman kulmakunnan (tässä tapauksessa) tytöt olivat pärjänneet. Nähtävästi juuri palkitut naiset ovat olleet aktiivisia tiedottamisen suhteen, kun taas miehet kärsivät vielä tässä vaiheessa päivää voittokrapulaa.

Tasoitan hieman puntteja ja kirjoitan valokuvasta, tosin enemmän yleisellä tasolla.

Itsekin Suomen Ammattivalokuvaajien kisoissa pärjännyt Antti Karppinen kirjoitti Facebookin Valokuvaajat-palstalla: "Muutamana päivänä törmännyt keskusteluihin tästä Valokuva / Digital Art aiheesta. Ajattelin kirjoittaa oman näkemyksen milloin valokuva muuttuu muuksi kuin valokuvaksi. Millaisia mielipiteitä aiheeseen arvon kollegoilla?"

No, minullahan mielipiteitä on. Ehkä vähän liikaakin. Ajattelin ensin vastata FB:ssa, mutta kun tästä tuntuu tulevan pitkän puoleinen, niin menkööt tänne blogiin.

Sinänsähän minusta on ihan samantekevää, millä nimellä kuvapläjäystä kutsutaan. Saunassakin voi huitoa itseään yhtä hyvin vihdalla tai vastalla. Ero menee kuulemma murrerajojen mukaan. Itämurteissa puhutaan vastasta, lännessä taas vihdasta. Missä kohtaa raja menee? Se lienee yhtä lailla veteen (Päijänteeseen?) piirretty kuin valokuvauksen ja digitaalisen taiteen välinen ero.

Oikeille vihtomisen tai vastomisen ystäville on toki olemassa selkeä ja konkreettinen ero koivusta tehtyjen kimppujen välillä. Oikeaoppinen vihta/vasta tehdään raudus- ei hieskoivusta. Valokuvan ja digitaalisen taideteoksen välillä on myös selkeä mitattavissa oleva ero. Mittari on raha.

Tässä menee oikeastaan kaksi erillistä juonta. Ensimmäinen on ero valokuvan ja valokuvateoksen välillä. Tekijänoikeuslaissa näitä käsitellään ihan eri pykälissäkin. Tavalliseen valokuvaan, siis teoskynnyksen alle jäävään valokuvaan sovelletaan tekijänoikeuslaissa olevaa lähioikeutta.  Siitä on tietysti seurauksena tulkintojen sekava soppa, josta sattumia kauhomassa oleva virallinen elin on tekijänoikeusneuvosto. Sen lausunnoissaan käyttämät kriteerit ovat yleensä alla olevan kaltaisia.

"Valokuva voi ylittää teoskynnyksen ja saada suojaa teoksena, jos valokuva ilmentää valokuvaajansa omaperäisiä valintoja. Eräänä arviointikriteerinä voidaan käyttää oletusta siitä, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen saatuaan tehtävän valokuvata samaa kohdetta. Valokuvan on oltava tällä tavalla valokuvaajansa henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Teoskynnys ei ylity, jos valokuvaustulos perustuu ainoastaan valokuvaajan ammattitaitoon ja valokuvausoppien taidokkaaseen soveltamiseen."

Loppupäätelmän sattumanvaraisuudesta voi käydä lukaisemassa vaikka meikäläisen bloggauksesta.

Sinänsähän tällä erottelulla ei ole kovin suurta merkitystä valokuvaajan kannalta. Kun valokuvankin tekijänoikeudellinen suoja-aika on 50 vuotta kuvan ottamisesta, niin on selvää, että hyvin harvan valokuvan kohdalla sitä joudutaan edes pohtimaan. Sen sijaan toiseen seikkaan en ainakaan minä ole törmännyt, vaikka sekin voisi joskus tulla jonkin kuvan kohdalla harkittavaksi.

Medialle tuotoksiaan myyvät kauppaavat tekijänoikeuksiensa luovutuksia. Ne ovat arvonlisäverosta vapaita. Valokuvat eivät ole. Esimerkiksi kun minä teen lehteen jutun, jossa on myös ottamiani valokuvia, niin teksti ja kuvat eritellään laskussa. Tekstin ALV on 0% ja valokuvien 23%. Entäpä, jos valokuvani olisivat valokuvateoksia (yhdestä on tekijänoikeusneuvoston myönteinen lausunto)? Sovelletaanko niihin teoksen vai valokuvan verotuskäytäntöä? Soitin verottajalle, mutta enpä saanut vastausta. Luvattiin palata asiaan, kun he ovat tutkineet asiaa tarkemmin. Odotellaan.

Toinen juonen haara käsittelee valokuvaa taide-esineenä.

"Kuvataiteilijan valmistamansa taide-esineen ensimyynnin verovapaus poistuu 1.1.2003 alkaen ja myynti muuttuu arvonlisäverolliseksi. Tekijän omistaman taide-esineen välitys ja maahantuonti muuttuvat tällöin myös arvonlisäverollisiksi. Muutos merkitsee sitä, että kuvataiteilijoista ja taidevälittäjistä tulee arvonlisäverovelvollisia, jos liikevaihto kalenterivuodessa ylittää 8 500 euroa.

Taide-esineen määritelmä laajenee siten, että taide-esineeksi katsotaan myös taiteilijan ottamat ja vedostamat tai hänen valvonnassaan vedostetut signeeratut ja numeroidut valokuvat, joiden määrä on rajoitettu enintään kolmeenkymmeneen.

Taide-esineen myynnissä, maahantuonnissa ja yhteisöhankinnassa sovelletaan 8 %:n verokantaa 1.1.2003 alkaen mm. silloin, kun kysymyksessä on taide-esineen ns. ensimyynti eli kun tekijä tai hänen oikeudenomistajansa myy taide-esineen ensimmäisen kerran."

Hoitelin kaikenlaisia juoksevia asioita Suomen ammattivalokuvaajien edeltäjän eli Suomen valokuvaajain liiton toimistossa. Yhtenä näistä oli selvittää, miten tämä ALV-lain muutos vaikuttaa tilauksesta tehtyjen valokuvien kappaleisiin. Käsitelläänkö niitä taide-esineinä vai jonain muuna? Ero on sekä asiakkaan että etenkin muotokuvaajan kannalta merkittävä, 14 prosenttiyksikköä. Nythän uuden verokannat ovat 10% ja 24%, mutta ero prosenttiyksiköissä on pysynyt samana.

Muistan hyvin, miten verohallinnossa kiemurreltiin soittaessani asian johdosta sinne. Mitään kunnollista määritelmää valokuvasta taide-esineenä ei osattu antaa. Lähinnä käteen jäi kehämääritelmä, että valokuva on taide-esine, jos se on sellaiseksi tarkoitettu ja ollut esimerkiksi taidenäyttelyssä. Valokuvataiteilijan tuotokset ovat pääsääntöisesti taide-esineitä, tilauksesta valokuvaamalla tehdyt muotokuvat eivät. Siihen oli tyytyminen.

Juttu ei päättynyt ihan tähän. Vuonna 2014 Helsingin kaupunki tilasi valokuvataiteilija Elina Brotherukselta Pekka Saurin muotokuvan. Sen hintaa, 8100 euroa kauhisteltiin kalliina valokuvaksi ja toisaalta puolusteltiin halpana muotokuvaksi. Minua kiinnosti sen verokohtelu, joten ei kun taas luuri käteen.

Elina Brotherus

Onko tämä kuva valokuvateos ja sen Helsingin kaupungintalon seinällä roikkuva vedos taide-esine omilla ansioillaan vai tekijänsä taiteilija-statuksen vuoksi?

Kysyin kaupungin edustajalta (en enää muista yli kymmenen vuoden jälkeen, kuka virkamies oli puhelimessa), että miksi tähän valokuvaan sovellettiin alempaa verokantaa, vaikka kyseessä on selvästi tilauksesta tehty muotokuva. Eikö valokuvaajia kohdellakaan verottajan silmissä tasa-arvoisesti?

Puhelimen toisessa päässä ihmeteltiin, että mistä voin mukamas tietää, mitä verokantaa muotokuvaan oli sovellettu. Tähän totesin olevani paitsi luku- ja kirjoitustaitoinen, niin myös laskutaitoinen. Jos hinta on 8100 euroa, niin veroton hinta on luultavimmin 7500 euroa + 8% ALV kuin 6639,34 euroa + 22% ALV. Tähän virkamies totesi, että Brotherus on tunnettu valokuvataiteilija, joten hänen taideteoksensa ovat varmasti myös taide-esineitä.

Siis tekijän nimi, ei tuotos itsessään määrittää sen, onko kyseessä valokuvateos ja siitä tehty fyysinen kappale taide-esine. Mikä on sallittua Jupiterille, ei ole sallittua härälle.