Monday, 23 February 2015

Valokuvateos vai taide-esine?


Antti Karppinen
Valokuvaa vai  digitaalista taidetta?

Eilen julkistettiin Oscar- ja Vuoden Muotokuvaaja-palkintojen saajat. Ensin mainitulla taisi olla hieman suurempi kiinnostavuus median taholta, koska tätä maanantaiaamuna naputellessani joka lehden nettiversiossa on mainittu ainakin tärkeimmät Oscarin saaneet, sen sijaan Vuoden Muotokuvaajista on pienet maininnat parissa maakuntalehdessä. Niissäkin varmaan siksi, että oman kulmakunnan (tässä tapauksessa) tytöt olivat pärjänneet. Nähtävästi juuri palkitut naiset ovat olleet aktiivisia tiedottamisen suhteen, kun taas miehet kärsivät vielä tässä vaiheessa päivää voittokrapulaa.

Tasoitan hieman puntteja ja kirjoitan valokuvasta, tosin enemmän yleisellä tasolla.

Itsekin Suomen Ammattivalokuvaajien kisoissa pärjännyt Antti Karppinen kirjoitti Facebookin Valokuvaajat-palstalla: "Muutamana päivänä törmännyt keskusteluihin tästä Valokuva / Digital Art aiheesta. Ajattelin kirjoittaa oman näkemyksen milloin valokuva muuttuu muuksi kuin valokuvaksi. Millaisia mielipiteitä aiheeseen arvon kollegoilla?"

No, minullahan mielipiteitä on. Ehkä vähän liikaakin. Ajattelin ensin vastata FB:ssa, mutta kun tästä tuntuu tulevan pitkän puoleinen, niin menkööt tänne blogiin.

Sinänsähän minusta on ihan samantekevää, millä nimellä kuvapläjäystä kutsutaan. Saunassakin voi huitoa itseään yhtä hyvin vihdalla tai vastalla. Ero menee kuulemma murrerajojen mukaan. Itämurteissa puhutaan vastasta, lännessä taas vihdasta. Missä kohtaa raja menee? Se lienee yhtä lailla veteen (Päijänteeseen?) piirretty kuin valokuvauksen ja digitaalisen taiteen välinen ero.

Oikeille vihtomisen tai vastomisen ystäville on toki olemassa selkeä ja konkreettinen ero koivusta tehtyjen kimppujen välillä. Oikeaoppinen vihta/vasta tehdään raudus- ei hieskoivusta. Valokuvan ja digitaalisen taideteoksen välillä on myös selkeä mitattavissa oleva ero. Mittari on raha.

Tässä menee oikeastaan kaksi erillistä juonta. Ensimmäinen on ero valokuvan ja valokuvateoksen välillä. Tekijänoikeuslaissa näitä käsitellään ihan eri pykälissäkin. Tavalliseen valokuvaan, siis teoskynnyksen alle jäävään valokuvaan sovelletaan tekijänoikeuslaissa olevaa lähioikeutta.  Siitä on tietysti seurauksena tulkintojen sekava soppa, josta sattumia kauhomassa oleva virallinen elin on tekijänoikeusneuvosto. Sen lausunnoissaan käyttämät kriteerit ovat yleensä alla olevan kaltaisia.

"Valokuva voi ylittää teoskynnyksen ja saada suojaa teoksena, jos valokuva ilmentää valokuvaajansa omaperäisiä valintoja. Eräänä arviointikriteerinä voidaan käyttää oletusta siitä, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen saatuaan tehtävän valokuvata samaa kohdetta. Valokuvan on oltava tällä tavalla valokuvaajansa henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Teoskynnys ei ylity, jos valokuvaustulos perustuu ainoastaan valokuvaajan ammattitaitoon ja valokuvausoppien taidokkaaseen soveltamiseen."

Loppupäätelmän sattumanvaraisuudesta voi käydä lukaisemassa vaikka meikäläisen bloggauksesta.

Sinänsähän tällä erottelulla ei ole kovin suurta merkitystä valokuvaajan kannalta. Kun valokuvankin tekijänoikeudellinen suoja-aika on 50 vuotta kuvan ottamisesta, niin on selvää, että hyvin harvan valokuvan kohdalla sitä joudutaan edes pohtimaan. Sen sijaan toiseen seikkaan en ainakaan minä ole törmännyt, vaikka sekin voisi joskus tulla jonkin kuvan kohdalla harkittavaksi.

Medialle tuotoksiaan myyvät kauppaavat tekijänoikeuksiensa luovutuksia. Ne ovat arvonlisäverosta vapaita. Valokuvat eivät ole. Esimerkiksi kun minä teen lehteen jutun, jossa on myös ottamiani valokuvia, niin teksti ja kuvat eritellään laskussa. Tekstin ALV on 0% ja valokuvien 23%. Entäpä, jos valokuvani olisivat valokuvateoksia (yhdestä on tekijänoikeusneuvoston myönteinen lausunto)? Sovelletaanko niihin teoksen vai valokuvan verotuskäytäntöä? Soitin verottajalle, mutta enpä saanut vastausta. Luvattiin palata asiaan, kun he ovat tutkineet asiaa tarkemmin. Odotellaan.

Toinen juonen haara käsittelee valokuvaa taide-esineenä.

"Kuvataiteilijan valmistamansa taide-esineen ensimyynnin verovapaus poistuu 1.1.2003 alkaen ja myynti muuttuu arvonlisäverolliseksi. Tekijän omistaman taide-esineen välitys ja maahantuonti muuttuvat tällöin myös arvonlisäverollisiksi. Muutos merkitsee sitä, että kuvataiteilijoista ja taidevälittäjistä tulee arvonlisäverovelvollisia, jos liikevaihto kalenterivuodessa ylittää 8 500 euroa.

Taide-esineen määritelmä laajenee siten, että taide-esineeksi katsotaan myös taiteilijan ottamat ja vedostamat tai hänen valvonnassaan vedostetut signeeratut ja numeroidut valokuvat, joiden määrä on rajoitettu enintään kolmeenkymmeneen.

Taide-esineen myynnissä, maahantuonnissa ja yhteisöhankinnassa sovelletaan 8 %:n verokantaa 1.1.2003 alkaen mm. silloin, kun kysymyksessä on taide-esineen ns. ensimyynti eli kun tekijä tai hänen oikeudenomistajansa myy taide-esineen ensimmäisen kerran."

Hoitelin kaikenlaisia juoksevia asioita Suomen ammattivalokuvaajien edeltäjän eli Suomen valokuvaajain liiton toimistossa. Yhtenä näistä oli selvittää, miten tämä ALV-lain muutos vaikuttaa tilauksesta tehtyjen valokuvien kappaleisiin. Käsitelläänkö niitä taide-esineinä vai jonain muuna? Ero on sekä asiakkaan että etenkin muotokuvaajan kannalta merkittävä, 14 prosenttiyksikköä. Nythän uuden verokannat ovat 10% ja 24%, mutta ero prosenttiyksiköissä on pysynyt samana.

Muistan hyvin, miten verohallinnossa kiemurreltiin soittaessani asian johdosta sinne. Mitään kunnollista määritelmää valokuvasta taide-esineenä ei osattu antaa. Lähinnä käteen jäi kehämääritelmä, että valokuva on taide-esine, jos se on sellaiseksi tarkoitettu ja ollut esimerkiksi taidenäyttelyssä. Valokuvataiteilijan tuotokset ovat pääsääntöisesti taide-esineitä, tilauksesta valokuvaamalla tehdyt muotokuvat eivät. Siihen oli tyytyminen.

Juttu ei päättynyt ihan tähän. Vuonna 2014 Helsingin kaupunki tilasi valokuvataiteilija Elina Brotherukselta Pekka Saurin muotokuvan. Sen hintaa, 8100 euroa kauhisteltiin kalliina valokuvaksi ja toisaalta puolusteltiin halpana muotokuvaksi. Minua kiinnosti sen verokohtelu, joten ei kun taas luuri käteen.

Elina Brotherus
Onko tämä kuva valokuvateos ja sen Helsingin kaupungintalon seinällä roikkuva vedos taide-esine omilla ansioillaan vai tekijänsä taiteilija-statuksen vuoksi?

Kysyin kaupungin edustajalta (en enää muista yli kymmenen vuoden jälkeen, kuka virkamies oli puhelimessa), että miksi tähän valokuvaan sovellettiin alempaa verokantaa, vaikka kyseessä on selvästi tilauksesta tehty muotokuva. Eikö valokuvaajia kohdellakaan verottajan silmissä tasa-arvoisesti?

Puhelimen toisessa päässä ihmeteltiin, että mistä voin mukamas tietää, mitä verokantaa muotokuvaan oli sovellettu. Tähän totesin olevani paitsi luku- ja kirjoitustaitoinen, niin myös laskutaitoinen. Jos hinta on 8100 euroa, niin veroton hinta on luultavimmin 7500 euroa + 8% ALV kuin 6639,34 euroa + 22% ALV. Tähän virkamies totesi, että Brotherus on tunnettu valokuvataiteilija, joten hänen taideteoksensa ovat varmasti myös taide-esineitä.

Siis tekijän nimi, ei tuotos itsessään määrittää sen, onko kyseessä valokuvateos ja siitä tehty fyysinen kappale taide-esine. Mikä on sallittua Jupiterille, ei ole sallittua härälle.

15 comments:

  1. Ja luvat kuvien käyttöön ovat normaaliin tapaan kunnossa...?

    ReplyDelete
  2. Tekijänoikeuden keskeisimpiä rajoituksia on sitaattioikeus. Olen kirjoittanut siitä useampaankin kertaan enkä ryhdy tässä enää siteeraamaan itseäni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siis eivät ole!

      Delete
    2. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sitaattioikeus

      Delete
  3. Aina yhtä mukava tunne kun näkee Saurin röhnöttämässä sporassa 8k€ hinnalla.
    Kallis mies tämä Sauri muutenkin, jos laskee(vaikka ilman konsulttiakin) mitä tämä on maksanut Helsingin kaupungille ja veronmaksajille automaattimetron kautta.
    Onhan se reilusti yli kymppitonnin kk-palkka mennyt kyllä hyvään käyttöön.

    ReplyDelete

  4. "Valokuva voi ylittää teoskynnyksen ja saada suojaa teoksena, jos valokuva ilmentää valokuvaajansa omaperäisiä valintoja. Eräänä arviointikriteerinä voidaan käyttää oletusta siitä, että kukaan muu ei olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen saatuaan tehtävän valokuvata samaa kohdetta. Valokuvan on oltava tällä tavalla valokuvaajansa henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Teoskynnys ei ylity, jos valokuvaustulos perustuu ainoastaan valokuvaajan ammattitaitoon ja valokuvausoppien taidokkaaseen soveltamiseen."

    Tuo kuulostaa oikealta. Minä otan kymmeniätuhansia kuvia vuodessa, mutta 'editoin' (eli julkaisen myytäväksi vain rajoitetun määrän) vain niitä, jotka täyttävät ylläolevan kriteerin sen jälkeen kun muut olettamukset ovat kohdallaan (omat taidenäkemykset jne.).

    ReplyDelete
  5. Pientä täsmennystä:

    "Entäpä, jos valokuvani olisivat valokuvateoksia (yhdestä on tekijänoikeusneuvoston myönteinen lausunto)? Sovelletaanko niihin teoksen vai valokuvan verotuskäytäntöä? "

    Kirjoittaja taitaa tietää, että verotuskäytännön raja ei mene teoksen ja valokuvan välillä, vaan taide-esineen ja muun artefaktin välillä. Käsitteiden käyttäminen ristiin on omiaan hämmentämään asiaan perehtymätöntä.

    Jos otan valokuvan, tulostan sen siististi, merkitsen grafiikan tapaan vedosnumerot jne., vielä lappu takapuolelle, jossa on tiedot, saan aikaan taide-esineen. Sen voi myydä 10% verokannalla (kuten muutaman kerran on tehtykin.) Onko kuva alunperin teos vaiko tavallinen valokuva ei taida olla merkityksellinen juttu. Mikäli olen oikein tulkinnut, ei verottajan ohjeistuksessa puhuta tästä mitään. Joku korjannee, jos olen ymmärtänyt väärin.

    ReplyDelete
  6. Jos ja kun verottajan ohjeistuksessa on tilauksesta valmistettu muotokuva erotettu muista taide-esineistä ja alemmasta arvonlisäverokannasta, pitäisi sen (olisi pitänyt) koskea tietysti kaikkia tekijöitä. Yrittäjien tasa-arvoinen kohteluhan on yksi verotuksen keskeisiä asioita. Jos (tai kun?) Saurin muotokuvan alv on ollut alennetulla verokannalla, on tehty virhe.

    Taitelilijan laskuunsa kirjaamat luvuthan eivät ole laki ja oikeus - verottajalla on tietysti ollut mahdollisuus muutoksiin virheen osalta. Semmoistakin sattuu, ei ihan kaikki ole mennyt läpi ainakaan minun veroilmoituksissani... ;) Miten lienee sitten tässä tapauksessa. Luulisin kuitenkin, ettei verohallinnolla ole mitään syytä antaa enempää säälistä kuin ihailustakaan Brotherukselle erivapauksia - jos asiaan on kiinnitetty huomiota, niin lisälasku on seurannut.

    (Missään tapauksessa Verohallinnon ohjeissa ei ole mainintaa "Ei koske valokuvataiteilijoiden liiton jäseniä.)

    ReplyDelete
  7. Väännetäänpä rautalangasta, jotta kirjoittajakin (= minä) ymmärtää. Pohdiskelin Sakarin aluksi mainitsemassa kohdassa valokuvateoksen käyttöoikeuden luovuttamisen alv-käytäntöä. Taide-esineen problematiikkaan siirryttiin vasta jatkossa.

    "Edellä mainitun mukaisesti myöskään tietyntyyppisestä toiminnasta ei pidä maksaa arvonlisäveroa. Tekijänoikeuksien luovutus on arvonlisäverolain 45 §:n mukaisesti tällaista toimintaa. Jos taiteilija myy tekijänoikeuksiaan eli oikeutta teoskappaleiden valmistamiseen ja saattamiseen yleisön saataviin esimerkiksi lehden sivuilla tai internetissä, on tämä arvonlisäverosta vapaata toimintaa. Verottomuus ei kuitenkaan koske valokuvaa, mainosteosta, karttaa tai sen valmistamiseen käytettyä aineistoa, automaattista tietojenkäsittelyjärjestelmää tai tietokoneohjelmaa koskevan oikeuden eikä elokuvan, video-ohjelman tai muun sellaisen ohjelman esittämisoikeuden luovuttamista."

    Valokuvateos ei ole juridisesti valokuva, vaan teos. Juridinen paino on siis yhdyssanan jälkimmäisellä osalla. Valokuvateoksiin sovelletaan tekijänoikeuslakia yleisesti samoin kuin vaikka maalauksiin ja piirustuksiin, valokuviin tekijänoikeuslakiin sisältyvää lähioikeutta. Lähioikeus menee osittain tekijänoikeuden muiden pykälien kanssa päällekkäin, kuten tekijänoikeuslain 49 a §:stä käy hyvin ilmi.

    Ongelma on vain siinä, että rajanveto valokuvan ja valokuvateoksen välillä on enemmän kuin epämääräistä. Käytännössä käyttöoikeuksien myyjä ei voi tietää ainakaan ennen tekijänoikeusneuvoston päätöstä, onko kuva valokuva vai valokuvateos. Esimerkiksi Lehtikuvan välittämän Kalle Kultalan kuuluisan Kekkonen ja noottikriisivalokuvan käyttöoikeus olisi minun mielestäni arvonlisäverosta vapaa.

    http://timosuvanto.blogspot.fi/2013/05/merkittava-paatos-valokuvaajille.html

    Tietysti on aina muistettava, että juridiikka on ennen kaikkea lakipykälien tulkitsemista. Tämän blogin pitäjä ei kuulu painoarvoltaan tulkitsijoiden ihan raskaimpaan sarjaan, vaikka omasta mielestään niin pitäisikin olla.

    Toinen asia on sitten tämä taide-esineen ensimyyntiin liittyvä alv-problematiikka. Arvonlisäverolaissa taide-esine määritellään näin.

    79 c § (29.12.1995/1767)

    Taide-esineillä tarkoitetaan seuraavia tullitariffissa luokiteltuja tavaroita:

    1) taulut, alkuperäiskaiverrukset ja muut nimikkeeseen 9701 tai 9702 00 00 kuuluvat esineet;

    2) nimikkeeseen 9703 00 00 kuuluvat veistokset ja niistä tekijän tai hänen oikeudenomistajiensa valvonnassa valmistamat jäljennökset enintään kahdeksan kappaleen määrään; (11.12.2002/1071)

    3) nimikkeeseen 5805 00 00 kuuluvat kuvakudokset ja nimikkeeseen 6304 00 00 kuuluvat seinävaatteet edellyttäen, että ne on tehty käsin taiteilijan alkuperäisluonnosten mukaan, enintään kahdeksana jäljennöksenä työtä kohden; (11.12.2002/1071)

    4) taiteilijan ottamat ja hänen vedostamansa tai hänen valvonnassaan vedostetut signeeratut ja numeroidut valokuvat, joiden määrä on rajoitettu kolmeenkymmeneen riippumatta koosta ja tukimateriaalista. (11.12.2002/1071)

    Kun aikoinaan juttelin puhelimessa verottajan kanssa tästä asiasta, niin minulle kävi enemmän kuin selväksi, että verottajalla on omat kriteerinsä tätä valokuvan kohdalla tulkitessaan. Niissä korostettiin valokuvaajan taiteilijastatusta ja kuvan valmistamista itse vedostamalla taide-esineeksi, siis näyttelyyn tai myytäväksi ei tilattuna muotokuvana.

    Kuten Sakari tuossa jo toteaakin, niin laskussa oleva alv-prosentti ei kerro mitään. Se on vain laskuttajan näkemys asiasta. Hän on voinut kysyä asiasta verottajalta neuvoa tai jopa ennakkopäätöstä tai tehdä tulkintansa ihan omin päin. Sivullisen on mahdotonta tietää asian todellista laitaa.

    Elina Brotherus on varmasti valokuvataiteilija. Saurin muotokuva on hänen filmille ottamansa ja ilmeisesti ainakin hänen valvonnassaan vedostettu. Vedoksen numeroinnista en tiedä, kun en ole tarkistanut. Kysymys onkin siitä, tulkitaanko taulu enemmän tilauksesta tehdyksi muotokuvaksi vai taide-esineeksi. Molempiin on hyvät perusteet. Laki on kaikille sama, tuomiot vain vaihtelevat.

    ReplyDelete
  8. Taas pieni tarkennus....

    "Käytännössä käyttöoikeuksien myyjä ei voi tietää ainakaan ennen tekijänoikeusneuvoston päätöstä, onko kuva valokuva vai valokuvateos."

    Tekijänoikeusneuvosto ei tee päätöksiä, vaan antaa lausuntoja. Se ei siis ole päättävä viranomainen, vaan asiantuntijaelin. Käyttöoikeuden myyjä ei voi tietää vielä lausunnon jälkeenkään, miten asia on - vasta oikeuskäsittelyn jälkeen. Tosin, oletettavaa lienee, että ainakin alemmat oikeusasteet ottavat lausunnon huomioon.

    ReplyDelete
  9. Tämä totta, sanoisi varmaan Tampereen mies. Onneksi näillä teos, valokuva, taide-esine sekavuuksilla on käytännössä aika vähän merkitystä. Muutenhan meillä olisi virkamiesten armeija pohtimassa, mihin kategoriaan mikin räpsy kuuluu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, minäpä teenkin pääasiassa sarjakuvia nykyisellään. Ovat arvonlisäverosta vapaita. - Ainakin näin vero-ohjeissa sanotaan, eivät ole vielä keksineet poikkeusta, ettei koske valokuvaa.

      Delete
    2. - Tosin, veikkaisin (n.s. valistunut arvaus), että semmoinen tulkinta tulee alle (jonkin) aikayksikön, jos/kun muutama valokuvaamo alkaa hyödyntää tuota kohtaa, ja myy niitä neljän kuvan lapsikuvakoosteitaan sarjakuva-nimikkeellä :)

      Delete
    3. Ei kai valokuvaamot käyttöoikeuksia myy, vaan valokuvia. Onko Mäkelällä nyt vähän käsitteet menneet sekaisin?

      Delete
  10. Olisi tietysti mielenkiintoista tietää, mihin lokeroon verottaja laittaisi valokuviin perustuvat sarjakuvat. Näitähän harrastettin lehdissä 50-luvulla mm. Seurassa ja joissakin muissakin lehdissä.

    ReplyDelete