Pennejä ja Penrosen kuvioita

Viime torstai 12.3. oli oikein hetkinen päivä näin eläkeläisen näkövinkkelistä. Kävin Hesassa silmälääkärillä, kun silmänpaineet ovat vähän koholla. Ei merkkejä glaukoomasta, mikä tieto pantiin elämässä hyvien asioiden kansioon.

Kävin myös yhdistetyssä koulutusseminaarissa ja vaalitilaisuudessa. Siitä ehkä joskus vähän enemmän. Näiden kahden paikan välillä jouduin kävelemään Keskuskatua. Katu on kivetty Penrosen kuvioilla, joten päätin ottaa siitä muutaman valokuvan mahdollista myöhempää käyttöä varten. Kännykässä olevaa kameraa parempaa ei sattunut juuri silloin olemaa käsillä, mutta asia tulee ilmi silläkin.

Breik-tanssija Keskuskadun Penrose-laattojen päällä. Laatoitus ei ole kuitenkaan ihan oikeaoppinen, kuten tästä Simo Kivelän artikkelista käy ilmi. 

 Heurekan "aito" Penrose laatoitus. Laatoitukseen on käytetty vain kahden muotoisia laattoja. Tummempia "nuolia" ja vaaleampia "leijoja".

Kadulla hengaili muutaman nuoren ryhmä. Yksi pojista tuli juttusille. "Hei äijä! Ota kuva, kun mä breikkaan!"

Itse breikkaus käsitti pari juuri ja juuri painovoiman maassa pitävän voiman ylittävää hyppäystä ja kärrynpyörän, jonka suoritusasentoa entisen kansanedustajan kyseessä ollen kutsuttiin nelivedoksi. Hattu tuli kuitenkin sukkelasti eteeni: "Esiintymispalkkio".

"Palkkio esityksen tason mukaan." sanoin heittäen kolikon hattuun ja käännyin jatkaakseni matkaani Akateemiseen kirjakauppaan.

"Hei äijä! Mitä sä meinaat? Eihän tää oo mikään oikea raha."

Raha oli kyllä ihan oikea, mutta ei enää käteiskaupassa käypää valuuttaa. Se oli nimittäin 20-penninen vuodelta 1963. Miten lie taskuuni joutunut.

"Kyllä se on ihan oikea raha, mutta jo vähän vanha. Se on lyöty vuonna 1963, jolloin sinä et ollut ielä edes syntynyt - eikä äitisikään."

Laskin alkoi nähtävästi raksuttaa pojan päässä: "Mutta isoäiti oli!"

Siihen ei ollut mitään lisättävää, ei edes minulla. 

"Voiko sillä ostaa?"

"Ei voi, mutta sen voi myydä. Voit saada siitä vaikka pari euroa rahakaupassa rahankeräilijältä." 

Numismatiikka ei kuulu ihan ydinosaamisalaani. Sen siitä kuitenkin arvelin saatavan, vaikka kolikko oli aika kulunut ja lyöty rahan uudistuksen ensimmäisenä vuotena, joten kovin harvinainen se ei voinut olla. Myöhempi netin selaaminen paljasti, että kolikon arvo on suunnilleen sama kuin mitä sen klaavapuolella lukee. Toki senteissä eikä penneissä.

Pääsimme sopuun, kun vaihdoin 20-pennisen euron kolikkoon. 

Rahanuudistusvuoden 1963 kolikot eivät ole numismaatikkojen keräilykohteiden ihan kärkipäässä. Käytössä olleilla kolikoilla ei ole oikeastaan juuri mitään arvoa. Suoraan Suomen pankin pinosta otetusta käyttämättömästä 20-pennisestä saattaa hyvällä onnella saada pari euroa.