Saturday, 28 March 2015

Turpaan on tullut - ja se näkyy


Guggenheimin apulaisjohtaja Ari Wiseman on ottanut vaaleihin valmistautuvista poliitikoista mallia ja lähtenyt maakuntakierrokselle. Nyt hän on koukannut idän kautta Turkkuseen saakka. Maaperää pehmitetään myönteiselle museopäätökselle, vaikka itse asiassa  Eteläranta on jo entuudestaankin niin pehmeää, että sitä pitää paaluttaa aika tukevasti, jos siihen jotain rakennetaan. Meren pinnan nousukin kannattasi ottaa huomioon, kun museosta tulee taannoisen pääministeri Jyrki Kataisen visioima fantastinen satavuotinen rahasampo, jolla venäläiset matkailijat houkutellaan rahanpesumatkalle Suomeen. Ellei sitten Putin kyllästy odottamaan viisumipakon poistumista ja nostaa venäläisten omatoimimatkailijoiden määrän aivan uudelle tasolle.

Turun Sanomat, tuo Suomen ainoana kuolinilmoituksia sisältävänäurheilulehtenä tunnettu aviisi, ei ole ollut tamperelaisen Aamulehden tavoin (blogin kommenteissa) mitenkään Guggiksesta täpinöissään, pikemminkin päinvastoin. Kommentit etenkin lehden entisen päätoimittajan Aimo Massista myöden ovat olleet lähinnä helsinkiläistä hulvatonta menoa ja rahan polttamista ihmetteleviä. 

Oliko nyt Turun Sanomissa julkaistu kuva vahingonlaukaus  vai kuvaajan tietoinen kannanotto?

Taustalla oleva naikkonen selvästi ainakin pyllistää Viisasmiehelle, ellei  ole vetämässä sanomaa korostaakseen  housujaankin kintuihin. Ehkä Ari tuntee pyllistyksen takaraivossaan ja kääntää päänsä siltä sivuun niin, että turpiin saamista symboloiva laastari leuassa on kuvassa varsin edustavasti esillä.

Kuvassa on oivaltava keskussommitelma. Yläreunaan on jätetty riittävästi tilaa, jotta vastavuoroisesti voidaan pikkusormien päistä leikata palat pois. Laajakanttisen objektiivin johdosta hyvin suurina kuvautuvat kädet ovat menossa toivorikkaasti rukousasentoon (juutalaiset eivät risti käsiään rukoillessaan). Herran siunausta projektille tarvitaankin, sillä tällä hetkellä museon kannatus muissa kuin omista rahoistaan tiukasti kiinnipitävissä eliittipiireissä on olematonta. Kansan isänmaallisille hankkeille tunnetusti karttuisa käsi tuntuu jostain syystä olevan Guggenheimin suhteen kitsas. 

Kabbala-tyylinen käsien rukousasento. Tiettyjä yhtenäisyyksiä  Star Trekin Nimoyn tervehdyksen kanssa. Wisemanilla on vielä vähän opettelua siinä, mitkä sormet on tarkoitus pitää erillään.




Amerikkalaiseen tyyliin huonot kannatusluvut ja Suomen surkea rahatilanne ei ole Guggenheimille mikään este, tuskin edes hidaste ajaa asiaansa eteenpäin. Sitä arvostan Guggenheim-säätiössä, juuri muuta hyvää en siinä näekään. Edes jatkuvasti mantrana käytetty "voittoa tavoittelamaton säätiö" ei saa minua kääntämään mielipidettäni. Taidemuseon pitäminen tappiollisena ei ole kovin kummoinen saavutus, päinvastainen tulos viivan alla olisi jotain ihan muuta.

ps. 28.3.2015


Uhrasin 1,70 € Turun Sanomien digilehteen, jotta näkisin, miten aihetta oli käsitelty paperiversiossa. Kuva oli eri, pyllistävää naista ei enää näkynyt. Objektiivin polttoväliäkin oli pidennetty. Katsojan huomion kiinnittää edelleen kaksi yksityiskohtaa. Leuassa loistava laastari ja katse kameran ohi tyhjään tilaan. Kuvattavalla on jotain peitettävää eikä hän halua olla katsekontaktissa lukijan kanssa, vaan sopii asioista piilossa olevan henkilön kanssa.

Kolmossivulla, jossa puffataan lehden sisältöä, oli yllä oleva kuva. Kello ja laastari näkyy, ja tukka on hyvin niin paljon kuin sitä vielä on jäljellä. Katse on tässäkin joissain muussa suunnassa kuin kameraa kohti ja kuvasta suuri osa on tyhjää. Jokainen kuva viestii paljon enemmän kuin mitä kuvattava tai kuvaaja usein haluavat. 

12 comments:

  1. Eiköhän laastarilla peitetä vain parranajossa tullutta haavaa. Jotain kunnioitusta sentään muita kohtaan toivoisi tällekin palstalle.

    ReplyDelete
  2. Oliskohan Mustanaamio käynyt vetäisemässä Aria leukaan? Laastarilla koitetaankin peittää Mustanaamion pääkallomerkkiä, joka jättää tunnetusti lähtemättömän jäljen. Se ei lähde nuollen eikä vuollen.

    ReplyDelete
  3. Oivaltavaa kuva-analyysia taas poikkitieteilijältä. Näitä lisää!

    ReplyDelete
  4. Mitenkäs herra Poikkitieteilijä olisi itse toiminut? Hyvähän se sanoa homman olevan turkulaisittain väärin sammutetun.

    ReplyDelete
  5. Minähän en ole lehtikuvaaja, mutta minulla on valokuvaajan koulutus ja olen sen puitteissa opiskellut mm. kuva-analyysia. En arvioi näitä kuvia valokuvina sinänsä, vaan koitan pohtia, mitä kuvaaja (ja osoin kuvattavakin) on näillä kuvilla mahdollisesti pyrkinyt viestimään. Nämä sivut on valittu Guggenheimin, ei valokuvaaja Jori Liimataisen vuoksi.

    Viestissähän on viestin laatija, viestin sisältö ja viestin vastaanottaja. Osmo A. Wiion tunnetun teesin mukaan viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta. Kun tiedän vain sen, miten viesti vaikutti yhteen henkilöön, minuun, niin loppuhan on spekulaatiota.

    Otetaan nyt kuitenkin ylin kuva pieneen sommitukselliseen tarkasteluun. Minua paljon enemmän valokuva-asioista opettanut kuin mitä olen koskaan oppinut Matti J. Kaleva kiteytti asioita huutomerkillisin lausein. Katso reunat!

    Kun Wisemanin toisesta olkapäästä kasvaa näyttelyteksti ja toisesta tuoli sekä kuvan vasemmasta reunasta kurkistaa tuolin käsinoja, niin kuvaaja on tuskin ollut Matin opissa. Tässä ja varsinkin viimeisessä esiintyvä shakkilautasommitelma ei myöskään ollut niin Matin suosittelemia ratkaisuja.

    Jos henkilökuvassa ei katsota kameraan, niin muulle katseen suunnalle pitää olla kuvasta ilmenevä looginen syy. Toinen henkilö, esine, tms. Jos kuvassa on jokin voimakas visuaalinen elementti katseenvangitsijana, niin sille pitää olla syy, tai ainakin selitys. Muuten se dominoi liikaa ja johtaa mielenkiinnon ihan vääriin asioihin.

    Jos minä olisin jostain käsittämättömästä syystä ollut tässä kuvaajana, niin ensimmäinen kysymykseni toimittajalle olisi ollut, että mikähän mahtaisi olla se viesti, joka katsojalle halutaan välittää. Tässä mielessä kuvaaja on ymmärtääkseni alisteinen toimittajalle, eikä suinkaan kertomassa omaa näkemystään kuvattavasta ja hänen taustoistaan. Tietenkin voi yrittää ujuttaa omaa mielipidettään vähän salassa mukaan, mutta sillä saattaa olla aika lyhyet jäljet.

    Luultavasti olisin pyrkinyt aika neutraaliin kuvaan, josta kävisi ilmi, että
    1. Ari Wiseman
    2. kävi Wäino Aaltosen museossa
    3. tapaamassa museon johtoa.

    Omaa negatiivista asennettani Guggenheim-Helsinki hankkeeseen olisin ainakin pyrkinyt pitämään piilossa.

    ReplyDelete
  6. Virkistäviä nämä Poikkitieteilijän analyysit. Itse jäin miettimään sitä, miten viimeinen kuva ja siihen liittyvät tekstit keskustelevat keskenään.
    1. Guggenheim haisteli Turun tuulia.
    Kuvassa herra Wiseman haistelee lähinnä omia sormiaan. Minne lie työntänyt ne.

    2. Yhteistyömahdollisuudet Turun museoiden kanssa...
    Yksi henkilö haistelemassa sormiaan ja tuijottamassa epämääräiseen suuntaan ei anna oikein mielikuvaa yhteistyöhenkisyydestä

    3. vieraili Wäinö Aaltosen museossa
    kuvassa ei ole mitään, minkä tunnistaisi Wäinö Aaltosen museoksi

    En tiedä, kuinka tunnettu hahmo Ari "Viisasmies" on Suomessa, mutta kuvassa ei ole oikeastaan mitään, mikä toimisi houkuttimena siirtyä lukemaan varsinaista artikkelia. Luultavasti Guggenheimin nimi itsestään on voimakkain visuaalinen signaali. Sanan monta g-kirjainta hahmottuvat helposti ja museon tuloa kannattavat ja karsastavat löytävät varmaan itsensä aika nopeasti artikkelin sivuilta. Epäinformaatiivisesta kuvasta huolimatta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuvan oikeassa reunassa on henkilö, jonka kanssa Ari Wiseman nähtävästi tutkailee yhteistyömahdollisuuksia.

      Delete
  7. Laajakulma ei suurenna käsiä, vaan kuvausetäisyys. Tämä syy/seuraus väärinkäsitys on kyllä valitettavan yleinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tottahan se on. Kohteiden kokojen väliset suhteet riippuvat vain niden etäisyyksistä kameraan tai silmään. Polttoväli vsikuttaa sitten kuvakulmaan. Laiska ajattelu tuottaa löysiä lauseita. Korjata saa ihan vapaasti .nimellä ja nimimerkillä.

      Delete
  8. " Katsojan huomion kiinnittää edelleen kaksi yksityiskohtaa. Leuassa loistava laastari ja katse kameran ohi tyhjään tilaan. Kuvattavalla on jotain peitettävää eikä hän halua olla katsekontaktissa lukijan kanssa, vaan sopii asioista piilossa olevan henkilön kanssa."

    Itse "luin kuvan" siten, että ko. henkilö kilpailee nenäkkyydessä tumman tyypin kanssa, kuitenkin, että vaaleat persposket hallitsevat teemaa poskien kanssa, yhteydessä laastariin, jonka muoto liittää taasen ympyräisiin rilleihin.
    Eli kyseessä on sokeutus ja kusetus.

    poskille käy läps läps.


    Vielä kun henkilöllä on aika korkea jakaus, tulee teemasta auttamatta niin surkuhupaisa "pyllistys" median hallintataidossa, että tuo henkilö ei kyllä auta gyggenheimoita lainkaan missään, vaikka nimestä voisi muuta ajatella.



    ReplyDelete
  9. Jokahan Guggenheimin ja muiden valokuvaajien parjaus riittäisi? Keskittyisit välillä niihin teemoihin, joista jotain ehkä ymmärrätkin. Kuten fysiikan alkeisiin.

    ReplyDelete
  10. Kiitos neuvosta. Niinpä sitten teinkin.

    ReplyDelete