Thursday, 28 May 2015

Hunajaa punnitsemassa



Maaseudun tulevaisuudessa oli viime syksynä kirjoitus hunajan punnituksessa käytettävien vaakojen aiheuttamista kustannuksista pienille mehilästarhoille.

Tämä juttu tuli mieleeni, kun kuuntelin hallituksen ohjelmaan sisältyviä lupauksia turhien säätelyjen poistamisesta. Voisiko esimerkiksi pienet tuottaja vapauttaa joistakin mittalaitteiden varmentamisesta? Esimerkiksi parin tuhannen euron vuotuista liikevaihtoa pyörittävän pientarhaajan velvoittaminen hankkimaan noin 300 euron varmennetun vaa'an ja varmentamaan se kolmen vuoden välein 59 euroa maksavalla tarkastuksella tuntuu aika ylimitoitellulta.

 Mittalaitteiden yhdenmukaistamisella on pitkä historia. Kun pitkään käytettiin hyvinkin paikallisia mittayksiöitä ja mittavälineitä, niin mittaustulosen vertailu on käytännössä arvausleikkiä. Kyynärät olivat eri mittaisia eri ihmisillä ja "virallinen" kyynäräkin saattoi vaihdella hallitsijan mukaan. Monet mitat kuin määriteltiin ssen hetkisen hallitsijan ruumiinmittojen perusteella "ihminen on kaiken mitta" periaatetta noudattaen.

Nyt ollaan jo sentään SI-järjestelmässä (no jenkeissä ei, mutta se on eri juttu), joten yksiköt ovat samoja ja tarkoittavaa samaa asiaa. Kun vielä mittalaitteita valvotaan viranomaisten taholta hyvinkin tarkasti, tekisi mieleni sanoa jopa kyylätään, niin luulisi asioiden olevan esimerkillisesti kunnossa.

Painon tai oikeammin massan punnitseminen on nykyään niitä yksinkertaisimpia mittauksia, ainakin mitä tulee toimenpiteen vaivattomuuteen ja tarkkuuteen. Näin ainakin pienten esineiden, jollainen tyypillisesti ½ kilogrammaa eli 500 grammaa sisältävä hunajapurkki on.

Kun halusin tutkia tätä ongelmaa kokeellisesti, niin tilasin netistä digitaalisen vaa'an ja 500 gramman punnuksen.  Maksoivat postikuluineen vähän yli 20 euroa. Kummassakaan ei ole kruunun leimaa kertomassa, että laitteet olisivat läpikäyneet TUKES:n varmennuksen. Joten kävin lähikaupassa tekemässä tee-se-itse varmennuksen.

Kävin tarkistuttamassa punnukseni lähikaupan vaa'alla. Kun lukema näytti 0,500 kg, niin sekä kauppias että minä olimme molemmat tyytyväisiä.


Mikkolan K-lähikaupan itsepalveluvaa'an tarra ei ehkä ihan vastaa kruunun leimaa, mutta voihan sitä pohdiskella vaikka vanhaa kompakysymystä. Kumpi painaa enemmän, ½ kiloa rautaa vai ½ kiloa ulkolaisia jumboherkkusieniä. 

Kun minun kymmenen euron digitaalinen keittiövaakani antoi samat lukemat, niin olin sekä vaaka- että punnushankintaa tyytyväinen. Näillä eväillä hunajan punnitukseen ja katsotaan, mihin se riittää.

Soitin TUKES:iin ja kerroin suunnittelevani mehiläistarhausta (ei pidä paikkaansa, mutta kuulosti minusta vakuuttavammalta kuin sanoa soittavansa vain poikkitieteellisessä mielessä). Minua opastanut mieshenkilö oli hyvin ystävällinen ja auttavainen. Kun kysyin häneltä tätä vaaka-asiaa, niin hän kertoi mittauslaite lain velvoittavan varmennetun vaa'an käyttämistä massan perusteella tapahtuvaan hinnan määritykseen myytäessä suoraan kuluttajalle tai valmistettaessa valmispakkauksia.

Entäpä, jos myynkin vain purnukoita, joissa ei ole lainkaan merkintää sen sisältämän hunajan määrästä missään mittayksikössä. Kysymys on outo uus, puhelimessa syntyy hetken hiljaisuus. Muminaa, muminaa, hiiren naksuttelua. Lopulta tulee vastaus. Silloin ei tarvitse käyttää varmennettua vaakaa. Toki voi myydä edelleen ihan samaa määrää hunajaa samanlaisissa purkeissa, kunhan hunajan määrä ei ole hinnan perustana. Eri asia sitten, miten mieluusti kauppa ottaisi myyntiinsä hunajaa, jonka purkinkyljessä ei ole merkintää hunajan määrästä.

Laiton purkki, jos sisältöä ei ole punnittu varmennetulla vaa'alla.

Sama purkki ja sama määrä, mutta nyt laillinen. Hunajan pientuottajat eivät pysty millään kilpailemaan hinnalla hunajan massatuotannon kanssa. Kotimaiselta hunajan pientuottajalta ostava ei luultavasti ole hirveän kiinnostunut siitä, kuinka tarkkaan purkissa olisi luvattu määrä hunajaa, jos se on purkin kyljessä mainittu. 

Tätä voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. On periaatteessa ihan hyvä, että punnitsemista valvotaan ja kaikkia kohdellaan saman vertaisesti. Ihan kuin autojen katsastus on koko kansakunnan etu, vaikka joskus saattaa harmittaa, kun ainoa mikä meni katsastuksessa läpi oli katsastusmiehen meisseli pohjapellistä.

Yksityishenkilöiden välistä kauppaa nämä säädökset eivät koske. Sikäli kun olen ymmästänyt, niin pienimpien mehiläistarhaajien hunajat menevät viidakkorummun säestyksellä eikä niitä riitä yleiseen myyntiin.

Ihan mittausteknisenä kysymyksenä voi myös asettaa tiukat muodolliset varmennukset kyseenalaisiksi. 500 gramman punnuksen massa ei varmaan pysy samana sillä tarkkuudella kuin Pariisissa säilytettävä platina-iridium standardimassa, mutta tähän hommaan se riittää. Kun vaa'alla voidaan tehdä tarkistuspunnitus ennen jokaista purkitusta, niin ei ole suurta vaaraa, että vaaka ei näyttäisi oikein. Varsinkin kun säädösten mukaan 500 grammainen tuote saa olla  keskimäärin enempää kuin 15 grammaa alipainoinen ja yksittäinen tuote ei saa olla enempää kuin 30 grammaa, jotta sen massa olisi vielä sallituissa rajoissa. Kun tavallisen elektronisen keittiövaa'an tarkkuus on noin +/- 2 grammaa, niin lienee selvää, että käytännössä punnitseminen sen avulla ei ole ongelmallista tarkkuuden suhteen. Varsinkin, jos käytetään punnusta toiminnan tarkastamiseksi. 


Isoveli valvoo meitä tekemästä typeryyksiä ja virkamies on isoveljen käsikassara. Väliin kuitenkin tuntuu, että ei aina olisi syytä olla niin virkaintoinen, vaan keskittyä olennaiseen. Mitä se sitten onkin. Voisi olla vaikka se, että mehiläisten hoidosta suurin hyöty koituu pölytyksen kautta viljelijöille ja sitä kautta koko kansakunnalle. Kun maailmalta alkaa kuulua hälyyttäviä uutisia, että mehiläisiä on kohdannut lähes kaikkialla joukkotuhoja, niin sen rinnalla monet muut murheet ja uhkakuvat ovat pieniä. 

ps. 29.5.2015

Liittyen kommenttiin.

Keskustelinsiis mittaamisesta vastuussa olevan henkilön kanssa. Nähtävästi hän oli vain oman hallintoalansa asiantuntija, koska ei  "housut kintuissa" yllätettynä osannut ottaa huomioon sitä, miten asetus pakkausmerkinnöistä vaikuttaa asiaan. Eli näyttää siltä, että tämä ehdottamani porsaanreikä onkin tukittu.

Sen sijaan tutkiessani mittauslaitelakia, niin sen 52 §:ssä tuli vastaan seuraavaa.

"Poikkeuksia koskeva asetuksenantovaltuus

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää poikkeuksia tässä laissa säädetyistä hyväksymis-, varmentamis-, ilmoitus- tai tarkastusvelvoitteista, jos mittauslaitteen luotettavuuden vaikutus on vähäinen ja kysymyksessä olevan velvoitteen noudattaminen ei ole tarpeen lain tarkoituksen toteutumisen kannalta."

Ottaen huomioon mehiläistarhauksen yleisen merkityksen ja varmennusmenettelyn tuoman suhteettoman haitan nimenomaan pienetarhaajille sekä uuden valtioneuvoston linjaukset tarpeettoman säätelyn kannalta tässä voisi olli toiminnan paikka. Julkisuuden kautta.


Tämän tilan hunajassa näyttäisi merkinnät olevan muuten kunnossa, mutta henkilönimistä johdettujen yksiköiden tunnukset kirjoitetaan isolla. Siksi kJ, ei kj. Siis yksikkönä joule tai J, mutta henkilön sukunimenä Joule.

pps. 29.5.2015


Niin on kirjoitusvirhe på svenska tässäkin tarroja myyvän firman mallikappaleessa. Elämäntapahurrina alan olla huolissani. RKP on oppositiossa, ruotsia vihaaat Persut porskuttaa hallituksessa. Mihin tämä vielä johtaa? 


8 comments:

  1. Hyvä pohdinta! Ja vaatimus varmennetun vaa'an käytöstä on myös monia muita pientuottajia ajatellen hankala ja tarpeeton. Mutta jotta ei synny väärinkäsityksiä, niin muistutan, että pakkausmerkintälainsäädännön mukaan sisällön määrä on kerrottava. Hunajan kohdalla määrä kerrotaan grammoina.

    Mari Koistinen, Mehiläishoitajain Liitto SML

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vastaus tähän lopussa ps.-osiossa.

      Delete
    2. Mainiota, kiinnostava tuo löytö mittauslaitelaista.

      Delete
  2. Vanha oikolukija (siis vanha merkityksissä sekä entinen että vanha) kiinnitti heti huomiota pakkausmerkintöjen oikeinkirjoitukseen toisin kuin nähtävästi elämäntapahurri: 1-åningar ei oikein ole paikallista vähemmistökieltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei elämäntapahurriksi tulla hetkessä. Olisiko kuitenkin ärrä livahtanut ännäksi?

      Delete
    2. Ei ole tarroja myyvän firmankaan mallikappale juuri parempi. Katso pps.

      Delete
  3. Mitenköhän hunajapupujen pakkausmerkintöjen kanssa on. Pitääköhän niissäkin ilmoittaa paino?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Herrasmies ei kysy naisen ikää eikä painoa. Hän osaa arvioida ne ilmankin.

      Delete