sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Sääliä saa ilmaiseksi – kateus pitää ansaita



 

Kirjoittelin aikoinaan pakinoita sisälogistiikan erikoislehteen Intologiin. Jotenkin huumorintajumme kemiat eivät menneet yhteen lehden toimituksen kanssa, vaan pesti jäi aika lyhytaikaiseksi. Ehkä minun olisi pitänyt keskittyä muuhun kemiaan kuin puistokemiaan. 

Tässä kuitenkin poikkitieteellisen huumorin ystäville Intolog-lehteen viimeiseksi jäänyt pakinani. Juttu tuli nyt jotenkin ajankohtaiseksi, kun Keskisuomalainen julkaisi uutisen, jonka mukaan poikkitieteellisyys kasvaa huippulaboratoriossa. Minullahan on sellainen.



Asun perinteisessä 50-luvun rintamamiestalossa, jossa pihan perällä on pienellä hellahuoneella varustettu saunarakennus. Talon rakentaja teki ajalle tyypilliseen tapaan saunan ensin ja koko perhe asui varsinaisen rakennuksen valmistumisen ajan sen hellahuoneessa. Harrastan kotioluen tekoa. Siinä ovat raamit tämänkertaiselle sisälogistiikkatarinalle.

Kotiolutharrastus aloitetaan yleensä kauppaan palauttamatta jääneillä olutpulloilla. Niiden kanssa puljaamisesta ei ole kuin pelkkää harmia. Kun kotipanijan tyypillinen panos on 50 litraa olutta, niin niiden pullotus vaatii 150 kappaletta huolella pestyjä 1/3 litran olutpulloja. Hirveä homma. Hiilidioksidi olueen saadaan jälkikäyttämällä teelusikallinen sokeria kussakin pullossa, mistä syystä osa pulloista aina räjähtää liian paineen johdosta. Ainakin vaivalla puristetut korkit lentelevät väliin pullon suista aiheuttaen kammottavaa sotkua kellarissa ja naisväen vähemmän kannustavia kommentteja. 

Saunaoluet on kannettava kori kerrallaan kellarista saunalle, jonka nurkkiin kerääntyvien tyhjien pullojen määrä ei sekään ole omiaan lisäämään kauniimman sukupuolen myötämielisyyttä tätä kehittävää harrastusta kohtaan. Kotioluen pano kun selvästi on äijälaji.

Reilut kymmenen vuotta sitten vedin vesijohdot talosta saunamökille, kun päätin, että veden kanto saa riittää. Sen projektin myötä syntyi sosiaalinen tilaus uudistaa myös olutharrastuksen tekniikkaa.  Lopetin työlään pullojen kanssa puuhastelun ja siirryin tankkeihin. Ravintolat uusivat juuri samaan aikaan omaa hanatekniikkaansa, ja hyviä 20 litran teräksisiä oluttankkeja sai ostaa hyvin huokealla. Painepullo hiilidioksidia, vähän venttiileitä, letkuja ja suuttimia, ja olin valmis uuteen aikakauteen oluen siirrossa varastosta kulutukseen.

Vedin kaksi ohutta nailonputkea vesijohtojen viereen talolta saunaan ja yhdistin ne oluttankkeihin. Toiset putket vedin keittiöön. Hanat kiinni tiskipöydän kulmaan, ja ei ainoastaan veden kanto ollut taakse jäänyttä elämää. Kuten myös olutpullojen. Lisäbonuksena sai juodun oluen määräänkin pysymään jossain määrin salassa. Tyhjät pullot kun eivät enää kielineet – toki asian todellisen laidan saattoi joskus päätellä muista sivuilmiöistä.

Saunamökkini tyylin ei oikein sopinut ravintoloiden tyylikkäät oluthanat, joten päätin sellaisen sijaan hankkia tavallisen vesihanan. Kun teen samalla kertaa yleensä sekä tummaa että vaaleaa olutta, niin tällä tavalla saatoin kätevästi myös sekoittaa portaattomasti näitä olutlaatuja jo suoraan hanassa sesongin mukaan. Kesällä vähän vaaleampaa, talvella tummempaa.  Ainoa haittapuoli asiassa oli, että jotkut satunnaiset vieraat saattoivat vahingossa käyttää väärää hanaa, kun tarkoituksena oli ottaa vettä. Eräskin näin erehtynyt huudahti kauhistuneena: “Kyllä sinun Timo täytyy tehdä jotain putkillesi. Niistähän tulee aivan ruosteista vettä!”


Sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita. Hienotkaan elektroniset laitteet eivät tänä päivänä juuri hetkauta, niitähän on jokaisella vaivoiksi asti nurkissa pyörimässä. Sen sijaan voin vilpittömästi vakuuttaa, että kun juttu on kääntynyt sisälogistiikkaan, niin maininta omasta kotikaljaverkosta on aina herättänyt ansaittua huomiota – joskus jopa silkkaa kateuden tuntuakin on ollut aistittavissa.




6 kommenttia:

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Tarinan syntyaikaan Timo olikin vielä kova panomies, pani kahta samaan aikaan. Tummaa ja vaaleaa.
- Niillehän tarvittiin sitten kaksi hanaakin, tai siis kaksitiehana.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Nykyisellään voisi kai sentään vielä hankkia hanskat....

http://www.shop.brewcat.fi/panomiehen-hanskat-blichmann-p-2443.html

Timo Suvanto kirjoitti...

Aika aikaa kutakin.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Juu, se oli sitä aikaa, kun tunnettu iskusävelmä "Yö maltailla" oli vielä suosiossaan.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

.... ja sitten joskus liiallisesti maltailla, -> loppuyö altailla. Elämäntapahurrille tietysti "natten på lavuaren".

https://www.youtube.com/watch?v=hRUeWdanhZk

Antti Räsänen kirjoitti...

".. ja juomapuro solisee, alla vanhain pyykkien ..."
(Pyykkikaappi hanan yläpuolella?)