Kirjoittelin aikoinaan pakinoita sisälogistiikan erikoislehteen Intologiin. Jotenkin huumorintajumme kemiat eivät menneet yhteen lehden toimituksen kanssa, vaan pesti jäi aika lyhytaikaiseksi. Ehkä minun olisi pitänyt keskittyä muuhun kemiaan kuin puistokemiaan.
Tässä kuitenkin poikkitieteellisen huumorin ystäville Intolog-lehteen viimeiseksi jäänyt pakinani. Juttu tuli nyt jotenkin ajankohtaiseksi, kun Keskisuomalainen julkaisi uutisen, jonka mukaan poikkitieteellisyys kasvaa huippulaboratoriossa. Minullahan on sellainen.
Asun perinteisessä
50-luvun rintamamiestalossa, jossa pihan perällä on pienellä hellahuoneella
varustettu saunarakennus. Talon rakentaja teki ajalle tyypilliseen tapaan saunan
ensin ja koko perhe asui varsinaisen rakennuksen valmistumisen ajan sen
hellahuoneessa. Harrastan kotioluen tekoa. Siinä ovat raamit tämänkertaiselle
sisälogistiikkatarinalle.
Kotiolutharrastus
aloitetaan yleensä kauppaan palauttamatta jääneillä olutpulloilla. Niiden
kanssa puljaamisesta ei ole kuin pelkkää harmia. Kun kotipanijan tyypillinen
panos on 50 litraa olutta, niin niiden pullotus vaatii 150 kappaletta huolella
pestyjä 1/3 litran olutpulloja. Hirveä homma. Hiilidioksidi olueen saadaan
jälkikäyttämällä teelusikallinen sokeria kussakin pullossa, mistä syystä osa
pulloista aina räjähtää liian paineen johdosta. Ainakin vaivalla puristetut
korkit lentelevät väliin pullon suista aiheuttaen kammottavaa sotkua kellarissa
ja naisväen vähemmän kannustavia kommentteja.
Saunaoluet on kannettava
kori kerrallaan kellarista saunalle, jonka nurkkiin kerääntyvien tyhjien
pullojen määrä ei sekään ole omiaan lisäämään kauniimman sukupuolen
myötämielisyyttä tätä kehittävää harrastusta kohtaan. Kotioluen pano kun
selvästi on äijälaji.
Reilut kymmenen vuotta
sitten vedin vesijohdot talosta saunamökille, kun päätin, että veden kanto saa
riittää. Sen projektin myötä syntyi sosiaalinen tilaus uudistaa myös
olutharrastuksen tekniikkaa. Lopetin
työlään pullojen kanssa puuhastelun ja siirryin tankkeihin. Ravintolat uusivat
juuri samaan aikaan omaa hanatekniikkaansa, ja hyviä 20 litran teräksisiä
oluttankkeja sai ostaa hyvin huokealla. Painepullo hiilidioksidia, vähän
venttiileitä, letkuja ja suuttimia, ja olin valmis uuteen aikakauteen oluen
siirrossa varastosta kulutukseen.
Vedin kaksi ohutta
nailonputkea vesijohtojen viereen talolta saunaan ja yhdistin ne
oluttankkeihin. Toiset putket vedin keittiöön. Hanat kiinni tiskipöydän
kulmaan, ja ei ainoastaan veden kanto ollut taakse jäänyttä elämää. Kuten myös
olutpullojen. Lisäbonuksena sai juodun oluen määräänkin pysymään jossain määrin
salassa. Tyhjät pullot kun eivät enää kielineet – toki asian todellisen laidan
saattoi joskus päätellä muista sivuilmiöistä.
Saunamökkini tyylin ei
oikein sopinut ravintoloiden tyylikkäät oluthanat, joten päätin sellaisen
sijaan hankkia tavallisen vesihanan. Kun teen samalla kertaa yleensä sekä
tummaa että vaaleaa olutta, niin tällä tavalla saatoin kätevästi myös sekoittaa
portaattomasti näitä olutlaatuja jo suoraan hanassa sesongin mukaan. Kesällä
vähän vaaleampaa, talvella tummempaa.
Ainoa haittapuoli asiassa oli, että jotkut satunnaiset vieraat
saattoivat vahingossa käyttää väärää hanaa, kun tarkoituksena oli ottaa vettä.
Eräskin näin erehtynyt huudahti kauhistuneena: “Kyllä sinun Timo täytyy tehdä
jotain putkillesi. Niistähän tulee aivan ruosteista
vettä!”
Sääliä saa ilmaiseksi,
mutta kateus pitää ansaita. Hienotkaan elektroniset laitteet eivät tänä päivänä
juuri hetkauta, niitähän on jokaisella vaivoiksi asti nurkissa pyörimässä. Sen
sijaan voin vilpittömästi vakuuttaa, että kun juttu on kääntynyt
sisälogistiikkaan, niin maininta omasta kotikaljaverkosta on aina herättänyt
ansaittua huomiota – joskus jopa silkkaa kateuden tuntuakin on ollut
aistittavissa.
6 kommenttia:
Tarinan syntyaikaan Timo olikin vielä kova panomies, pani kahta samaan aikaan. Tummaa ja vaaleaa.
- Niillehän tarvittiin sitten kaksi hanaakin, tai siis kaksitiehana.
Nykyisellään voisi kai sentään vielä hankkia hanskat....
http://www.shop.brewcat.fi/panomiehen-hanskat-blichmann-p-2443.html
Aika aikaa kutakin.
Juu, se oli sitä aikaa, kun tunnettu iskusävelmä "Yö maltailla" oli vielä suosiossaan.
.... ja sitten joskus liiallisesti maltailla, -> loppuyö altailla. Elämäntapahurrille tietysti "natten på lavuaren".
https://www.youtube.com/watch?v=hRUeWdanhZk
".. ja juomapuro solisee, alla vanhain pyykkien ..."
(Pyykkikaappi hanan yläpuolella?)
Lähetä kommentti