Kuvaamisesta Heurekassa (ja vähän muuallakin) I

Heureka, Linnanmäki ja Korkeasaari ovat paikkoja, jonne ei kerta kaikkiaan voi lähteä ainakaan perheen kanssa ilman kameraa. Mukavia hetkiä on mukava myös muistella ja kuvien avulla muistot säilyvät parhaiten.

Kuvaamisen ja kuvien käytön luvallisuudesta on paljon epätietoisuutta ja suoranaisia väärinkäsityksiä. Yritän oikoa tässä niistä sellaisia, jotka liittyvät lähinnä Heurekaan.

Yleisellä paikalla saa vapaasti valo- ja elokuvata kaikkea mikä on paikoillaan tai liikkuu. Yleinen paikka on sellainen, jonne kaikilla on vapaa pääsy. Onko paikkaan ikärajoituksia tai onko se maksullinen, on epäolennaista. Tiedekeskus Heureka ympäristöineen on pääsääntöisesti yleinen paikka, joten yllä oleva säädös koskee siis Heurekaa. Laissa on ikään kuin varmuuden vuoksi vielä mainittu joitakin erikoistapauksia. Rakennuksen saa kuvata vapaasti. Julkisella paikalla kiinteästi olevan taideteoksen saa kuvata vapaasti. Siis alla oleva kuva on kuvattu nelinkertaisella luvalla. (Neljäs lupa tuli Heurekan tiedotusjohtajalta, joka suorastaan pyysi tämän palstan pitäjää ottamaan tämän kuvan)

Nelinkertaisella luvalla otettu kuva

Julkisella paikalla olevia ihmisiä saa edellä olevan perusteella kuvata vapaasti. Läheltä tai kaukaa. Jos joku ei halua tulla kuvatuksi, kuvaajan ei tarvitse välittää tästä toiveesta. Siis jos hän on täysin törppö. Normaalin kanssaihmiset huomioivaan käytökseen kuuluu, että kuvaaja pyytää luvan kuvattavalta, ainakin jos tämä on kuvassa selvästi merkittävässä roolissa sekä se, että ei kuvaa henkilöitä, joille se ilmiselvästi on epämieluista. Toisaalta voidaan katsoa, että sivistyneeseen käytökseen kuuluu myös se, että ei kiukutella itsensä joutumista toisen kuvaamaksi, jos siihen ei ole mitään syytä. Kuvassa, jossa ollaan aviopuolison kanssa käsi kädessä kävelemässä Heurekan kivipuistossa ei ole mitään hävettävää – mikäli kyseessä on oma aviopuoliso.

Heurekassa on paitsi hauskaa myös jännittävää. Tällaisen kuvan saa Heurekassa ottaa kenestä vain ja vielä laittaa sen eteenkin päin. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että kuva voi muuttua loukkaavaksi väärässä asiayhteydessä tai loukkaavalla tekstillä varustettuna. Siksi kannattaa kysyä aina sekä kuvaus- että julkaisulupa - vaikka jälkeenpäin, ja laittaa mieluummin tuttujen kuin tuiki tuntemattomien kuvia levitykseen.

Joillakin yleisillä paikoilla näkee ”Valokuvaus kielletty” kylttejä ja kieltoa uhmaavilta saatetaan vaatia otettujen kuvien poistamista kameran muistikortilta (entisinä aikoina filmin valottamista). Siihen ei tarvitse suostua, ei edes poliisilla uhaten. Poliisin kun pitäisi tietää, että vaatimukselle ei ole laillista pohjaa. Kokonaan toinen juttu on sitten se, että kannattaako ryhtyä riitelemään tällaisesta asiasta. Maailmassa riittää tarpeeksi sellaistakin kuvattavaa, josta sekä kuvan ottaja että kohde voivat saada iloa.

Kauppojen Valokuvaus kielletty -kyltteihin voi suhtautua miten kukin parhaaksi katsoo. Lain voimaa niillä ei ole.

On Heurekassakin paikkoja, joissa ei saa kuvata. Yksi näistä on Vattenfall Planetarium. Kuvauskielto siellä perustuu kahteen seikkaan. Ensimmäinen perustelu on ihan käytännöllinen. Suurimmassa osassa kameroita on automaattinen salama. Sen välähtäessä muiden elokuvanautinto on mennyttä eikä kuvassa näy muuta kuin salaman valaisema elokuvakangas. Valolla kun ei voi valaista valoa. Toiseksi siellä esitetään tekijänoikeuksien suojaamia filmejä. Tekijänoikeuksin suojattua esitystä, olipa se elokuva, musiikki- tai teatteriesitys, ei saa ilman tekijän lupaa tallentaa tekniselle laitteelle, jolla sen voi toisintaa. Joko kokonaan tai osittain. Valokuvan ottajasta saattaa tuntua pikkumaiselta, jos hän tallentaa kahden tunnin teatteriesityksestä 1/1.800.000 osan eli ottaa kuvan 1/250 sekunnin valotusajalla, niin syyllistyy rikokseen tai ainakin rikkomukseen. Mutta niin sitä tekee Stockmannilta nakkimakkaran näpistävä myymälävorokin.

Todettakoon myös, että ihmisen aivoja ei tässä katsota tekniseksi laitteeksi. Joten muistiin jäävän mielikuvan vaikka Jorma Uotisen tanssiesityksestä saa itse esittää miten parhaaksi näkee.

Myös Heurekan Minerva tiedeteatterin esitykset ovat tekijänoikeuden alaisia. Siellä saa kuvata, koska tiedeteatterin esiintyjät ovat päättäneet antaa siihen luvan. Kuvauksen on tietysti tapahduttava itse esitystä häiritsemättä.

On vähintäänkin kohteliasta pyytää esiintyjältä lupa kuvata tiedeteatteriesitystä. Varsinkin jos aikoo itse hypätä areenalle kuten tämän kuvan ottaja on tehnyt.

Kuvaamisen häiritsevyys onkin niitä harvoja perusteita, joilla kuvaaminen voidaan yleisellä paikalla kieltää paikan haltijan taholta. Silloinkin sen on oltava selkeästi perusteltua. Pelkkä ”Ei ole kivaa, että kuvataan” ei riitä. Kuvaus voidaan myös kieltää ehdollisesti, kuten vaikka kuvaaminen salamaa käyttäen on kielletty.

Toinen kohde Heurekassa, jossa kuvaus ilman lupaa on kielletty, on toimisto- ja erilaiset huoltotilat. Niitä luvattomalta kuvaamiselta suojaa laissa oleva ns. julkisrauha. Sen perusteella mm. virastoissa tai kouluissa työskentelevien ihmisten kuvaaminen ilman paikan johdon lupaa ei ole sallittua. Saniteettitilat yms. paikat, jossa ihmiset ovat intiimimmeillään, ovat luonnollisesti tämän piirissä. Vaikka paikalla ei olisi ihmisiäkään, niin kannattaa olla näissä paikoissa enemmän pidättyväinen kuin innokas kameran kanssa ja muistaa, että luvan kysyjään yleensä suhtaudutaan myönteisesti - ei tosin ehkä vessassa, mutta konttorissa kyllä.

Toimistot kuuluvat julkisrauhan piiriin. Salaa ilman lupaa kuvaaminen on kiellettyä. Tutun kanssa voi sopia asiasta pullakahveilla, mutta pahimmassa tapauksessa voi seurauksena olla sakot.

Pääsääntöisesti Heurekassa saa siis kuvata ja kun tekee sen muut kävijät huomioon ottaen, niin kuvista ja kuvaamisesta jää kaikille hyvät muistot. Videokuvaukselle pätevät käytännössä samat säännöt kuin valokuvaamiselle. Näyttelyä, ihmisiä ja eläimiä saa ja on syytä kuvata.

Vaikka kuvia saa ottaa varsin vapaasti, niin niiden käyttö on ihan eri asia. Ensimmäinen pääsääntö on se, että Heurekassa otettuja kuvia ei saa käyttää mainontaan tai markkinointiin ilman Heurekan johdon ja kuvassa mahdollisesti esiintyvien henkilöiden lupaa. Alaikäisten kohdalla lupa on saatava vielä huoltajilta.

Myös esineet ja taideteokset ovat tämän kiellon piirissä. Esimerkiksi pitkää ikää lupaavan tuotteen mainoksessa ei saa käyttää Heurekan ”ikiliikkujaa” ilman Heurekan johdon ja laitteen tekijän lupaa. (Epäilen suuresti, että lupaa tulisi kysyttäessä). Heurekan rakennuksena pitäisi olla kuvassa hyvin toisarvoisessa asemassa (esim. laajassa ilmakuvassa), ennen kuin kuvaa voitaisiin käyttää mainoksessa ilman lupaa. Samoin kuvaa ilman lupaa kuvassa olevilta henkilöiltä voidaan käyttää mainoksessa vain, jos henkilöt ovat kuvassa tunnistamattomia.

Tämä kuva täyttäisi melkein ne ehdot, että sitä voitaisiin käyttää mainoksessa ilman kuvassa olevien henkilöiden tai muiden oikeudenhaltijoiden lupaa. Ihmiset eivät ole tunnistettavissa, taideteos on pysyvästi julkisella paikalla ja kuvassa toisarvoisessa merkityksessä, tavanomaiseen ilotulitukseen ei ole tekijänoikeutta, mutta Heurekan rakennus on kuvassa liian isossa roolissa. Ilman Heurekan johdon lupaa tätäkään kuvaa ei saisi käyttää mainoksessa. Kaikkien kuvan käyttämiseen liittyvien ehtojen on täytyttävä.

Yllä olevat säädökset koskettavat tietysti enemmän valokuvan ja mainonnan ammattilaisia kuin tavallisia Heurekan kävijöitä. Näitä korkeintaan julkaistun kuvan luvattomina kohteina. Säännöt ovat kuitenkin kaikille samat ja nykyisen nettijulkisuuden aikana tavallisenkin näppäilijän on syytä olla tietoinen julkaistavien kuvien perusperiaatteista.

Niin sanotusta päiväntapahtumasta kertovan uutisen yhteydessä voidaan Heurekassa otettuja kuvia julkaista hyvin vapaasti ja ilman niissä olevien henkilöiden lupaa. Uutisen ei tarvitse olla virallisen lehden sivuilla, vaan vaikka kävijän blogissa. Samoin kuvia voi vapaasti laittaa omille nettisivuilleen ja lähetellä vaikka kännykän kautta tuttaville.

Laissa käytetään termiä ”saattaa yleisön tietoisuuteen”. Raja tässä on vähän veteen piirretty viiva. Kuvan näyttäminen parhaille kavereille ei ole sitä, omille kotisivuilleen laittaminen selkeästi on ja kuvan lähettäminen kännykällä muutamalle kaverille siinä ja siinä. Viimeksi mainitussa tapauksessa kun se saattaa levitä geometrisena sarjana kuin varpusparvi ympäri maailmaa.

Kuvassa olijan oikeudet joudutaan näissä tilanteissa ottamaan huomioon silloin, jos kuvassa on jotain kuvattavaa loukkaavaa. Silloin kuvan levittäjä voi joutua asiasta vastuuseen, vahingonkorvaukseen tai törkeimmissä tapauksessa jopa tiilenpäitä lukemaan.

Ainoa poikkeus tästä on merkittävät yhteiskunnalliset vaikuttajat julkista tehtävää suorittaessaan. Siis jos Heurekan johtaja sattuisi tulemaan avaamaan uuden näyttelyn (entisen ulkoministerin tapaan) eriparikengissä, niin kuvan tästä saisi vapaasti julkaista missä vaan.

Vaikka Heureka paikkana onkin sellainen, että siellä tulevat nolot tilanteet ovat lähinnä hassun hauskoja, niin kannattaa miettiä ainakin kaksi kertaa, ennen kuin laittaa vähemmän mairittelevan kuvan hyvästäkin kaverista nettiin. Sitä kun ei tahdo saada enää takaisin, kun myöhemmin tulee katumapäälle ja kaveruus saattaa joutua turhaan koetukselle.

Jos Heurekan toimitusjohtaja on lähtenyt aamulla turhalla kiireellä Heurekan järjestämän kilpailun palkintojen jakoon, niin todisteen siitä saa vapaasti julkaista, koska kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja julkista tehtävää suorittamassa. Sama julkaisusääntö koskisi tietysti myös kuvassa keskellä olevaa silloista opetusministeriä Sari Sarkomaata, mutta ei esimerkiksi kuvan palkittuja kilpailijoita.
Jos kuva kuitenkin sattuisi olemaan manipuloitu, niin siitäkin olisi hyvä olla maininta.