Wednesday, 10 February 2010

Kuvaamisesta Heurekassa (ja vähän muuallakin) I











Heureka, Linnanmäki ja Korkeasaari ovat paikkoja, jonne ei kerta kaikkiaan voi lähteä ainakaan perheen kanssa ilman kameraa. Mukavia hetkiä on mukava myös muistella ja kuvien avulla muistot säilyvät parhaiten.

Kuvaamisen ja kuvien käytön luvallisuudesta on paljon epätietoisuutta ja suoranaisia väärinkäsityksiä. Yritän oikoa tässä niistä sellaisia, jotka liittyvät lähinnä Heurekaan.

Yleisellä paikalla saa vapaasti valo- ja elokuvata kaikkea mikä on paikoillaan tai liikkuu. Yleinen paikka on sellainen, jonne kaikilla on vapaa pääsy. Onko paikkaan ikärajoituksia tai onko se maksullinen, on epäolennaista. Tiedekeskus Heureka ympäristöineen on pääsääntöisesti yleinen paikka, joten yllä oleva säädös koskee siis Heurekaa. Laissa on ikään kuin varmuuden vuoksi vielä mainittu joitakin erikoistapauksia. Rakennuksen saa kuvata vapaasti. Julkisella paikalla kiinteästi olevan taideteoksen saa kuvata vapaasti. Siis alla oleva kuva on kuvattu nelinkertaisella luvalla. (Neljäs lupa tuli Heurekan tiedotusjohtajalta, joka suorastaan pyysi tämän palstan pitäjää ottamaan tämän kuvan)

















Nelinkertaisella luvalla otettu kuva

Julkisella paikalla olevia ihmisiä saa edellä olevan perusteella kuvata vapaasti. Läheltä tai kaukaa. Jos joku ei halua tulla kuvatuksi, kuvaajan ei tarvitse välittää tästä toiveesta. Siis jos hän on täysin törppö. Normaalin kanssaihmiset huomioivaan käytökseen kuuluu, että kuvaaja pyytää luvan kuvattavalta, ainakin jos tämä on kuvassa selvästi merkittävässä roolissa sekä se, että ei kuvaa henkilöitä, joille se ilmiselvästi on epämieluista. Toisaalta voidaan katsoa, että sivistyneeseen käytökseen kuuluu myös se, että ei kiukutella itsensä joutumista toisen kuvaamaksi, jos siihen ei ole mitään syytä. Kuvassa, jossa ollaan aviopuolison kanssa käsi kädessä kävelemässä Heurekan kivipuistossa ei ole mitään hävettävää – mikäli kyseessä on oma aviopuoliso.
















Heurekassa on paitsi hauskaa myös jännittävää. Tällaisen kuvan saa Heurekassa ottaa kenestä vain ja vielä laittaa sen eteenkin päin. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että kuva voi muuttua loukkaavaksi väärässä asiayhteydessä tai loukkaavalla tekstillä varustettuna. Siksi kannattaa kysyä aina sekä kuvaus- että julkaisulupa - vaikka jälkeenpäin, ja laittaa mieluummin tuttujen kuin tuiki tuntemattomien kuvia levitykseen.

Joillakin yleisillä paikoilla näkee ”Valokuvaus kielletty” kylttejä ja kieltoa uhmaavilta saatetaan vaatia otettujen kuvien poistamista kameran muistikortilta (entisinä aikoina filmin valottamista). Siihen ei tarvitse suostua, ei edes poliisilla uhaten. Poliisin kun pitäisi tietää, että vaatimukselle ei ole laillista pohjaa. Kokonaan toinen juttu on sitten se, että kannattaako ryhtyä riitelemään tällaisesta asiasta. Maailmassa riittää tarpeeksi sellaistakin kuvattavaa, josta sekä kuvan ottaja että kohde voivat saada iloa.















Kauppojen Valokuvaus kielletty -kyltteihin voi suhtautua miten kukin parhaaksi katsoo. Lain voimaa niillä ei ole.

On Heurekassakin paikkoja, joissa ei saa kuvata. Yksi näistä on Vattenfall Planetarium. Kuvauskielto siellä perustuu kahteen seikkaan. Ensimmäinen perustelu on ihan käytännöllinen. Suurimmassa osassa kameroita on automaattinen salama. Sen välähtäessä muiden elokuvanautinto on mennyttä eikä kuvassa näy muuta kuin salaman valaisema elokuvakangas. Valolla kun ei voi valaista valoa. Toiseksi siellä esitetään tekijänoikeuksien suojaamia filmejä. Tekijänoikeuksin suojattua esitystä, olipa se elokuva, musiikki- tai teatteriesitys, ei saa ilman tekijän lupaa tallentaa tekniselle laitteelle, jolla sen voi toisintaa. Joko kokonaan tai osittain. Valokuvan ottajasta saattaa tuntua pikkumaiselta, jos hän tallentaa kahden tunnin teatteriesityksestä 1/1.800.000 osan eli ottaa kuvan 1/250 sekunnin valotusajalla, niin syyllistyy rikokseen tai ainakin rikkomukseen. Mutta niin sitä tekee Stockmannilta nakkimakkaran näpistävä myymälävorokin.

Todettakoon myös, että ihmisen aivoja ei tässä katsota tekniseksi laitteeksi. Joten muistiin jäävän mielikuvan vaikka Jorma Uotisen tanssiesityksestä saa itse esittää miten parhaaksi näkee.

Myös Heurekan Minerva tiedeteatterin esitykset ovat tekijänoikeuden alaisia. Siellä saa kuvata, koska tiedeteatterin esiintyjät ovat päättäneet antaa siihen luvan. Kuvauksen on tietysti tapahduttava itse esitystä häiritsemättä.













On vähintäänkin kohteliasta pyytää esiintyjältä lupa kuvata tiedeteatteriesitystä. Varsinkin jos aikoo itse hypätä areenalle kuten tämän kuvan ottaja on tehnyt.

Kuvaamisen häiritsevyys onkin niitä harvoja perusteita, joilla kuvaaminen voidaan yleisellä paikalla kieltää paikan haltijan taholta. Silloinkin sen on oltava selkeästi perusteltua. Pelkkä ”Ei ole kivaa, että kuvataan” ei riitä. Kuvaus voidaan myös kieltää ehdollisesti, kuten vaikka kuvaaminen salamaa käyttäen on kielletty.

Toinen kohde Heurekassa, jossa kuvaus ilman lupaa on kielletty, on toimisto- ja erilaiset huoltotilat. Niitä luvattomalta kuvaamiselta suojaa laissa oleva ns. julkisrauha. Sen perusteella mm. virastoissa tai kouluissa työskentelevien ihmisten kuvaaminen ilman paikan johdon lupaa ei ole sallittua. Saniteettitilat yms. paikat, jossa ihmiset ovat intiimimmeillään, ovat luonnollisesti tämän piirissä. Vaikka paikalla ei olisi ihmisiäkään, niin kannattaa olla näissä paikoissa enemmän pidättyväinen kuin innokas kameran kanssa ja muistaa, että luvan kysyjään yleensä suhtaudutaan myönteisesti - ei tosin ehkä vessassa, mutta konttorissa kyllä.















Toimistot kuuluvat julkisrauhan piiriin. Salaa ilman lupaa kuvaaminen on kiellettyä. Tutun kanssa voi sopia asiasta pullakahveilla, mutta pahimmassa tapauksessa voi seurauksena olla sakot.

Pääsääntöisesti Heurekassa saa siis kuvata ja kun tekee sen muut kävijät huomioon ottaen, niin kuvista ja kuvaamisesta jää kaikille hyvät muistot. Videokuvaukselle pätevät käytännössä samat säännöt kuin valokuvaamiselle. Näyttelyä, ihmisiä ja eläimiä saa ja on syytä kuvata.

Vaikka kuvia saa ottaa varsin vapaasti, niin niiden käyttö on ihan eri asia. Ensimmäinen pääsääntö on se, että Heurekassa otettuja kuvia ei saa käyttää mainontaan tai markkinointiin ilman Heurekan johdon ja kuvassa mahdollisesti esiintyvien henkilöiden lupaa. Alaikäisten kohdalla lupa on saatava vielä huoltajilta.

Myös esineet ja taideteokset ovat tämän kiellon piirissä. Esimerkiksi pitkää ikää lupaavan tuotteen mainoksessa ei saa käyttää Heurekan ”ikiliikkujaa” ilman Heurekan johdon ja laitteen tekijän lupaa. (Epäilen suuresti, että lupaa tulisi kysyttäessä). Heurekan rakennuksena pitäisi olla kuvassa hyvin toisarvoisessa asemassa (esim. laajassa ilmakuvassa), ennen kuin kuvaa voitaisiin käyttää mainoksessa ilman lupaa. Samoin kuvaa ilman lupaa kuvassa olevilta henkilöiltä voidaan käyttää mainoksessa vain, jos henkilöt ovat kuvassa tunnistamattomia.










Tämä kuva täyttäisi melkein ne ehdot, että sitä voitaisiin käyttää mainoksessa ilman kuvassa olevien henkilöiden tai muiden oikeudenhaltijoiden lupaa. Ihmiset eivät ole tunnistettavissa, taideteos on pysyvästi julkisella paikalla ja kuvassa toisarvoisessa merkityksessä, tavanomaiseen ilotulitukseen ei ole tekijänoikeutta, mutta Heurekan rakennus on kuvassa liian isossa roolissa. Ilman Heurekan johdon lupaa tätäkään kuvaa ei saisi käyttää mainoksessa. Kaikkien kuvan käyttämiseen liittyvien ehtojen on täytyttävä.

Yllä olevat säädökset koskettavat tietysti enemmän valokuvan ja mainonnan ammattilaisia kuin tavallisia Heurekan kävijöitä. Näitä korkeintaan julkaistun kuvan luvattomina kohteina. Säännöt ovat kuitenkin kaikille samat ja nykyisen nettijulkisuuden aikana tavallisenkin näppäilijän on syytä olla tietoinen julkaistavien kuvien perusperiaatteista.

Niin sanotusta päiväntapahtumasta kertovan uutisen yhteydessä voidaan Heurekassa otettuja kuvia julkaista hyvin vapaasti ja ilman niissä olevien henkilöiden lupaa. Uutisen ei tarvitse olla virallisen lehden sivuilla, vaan vaikka kävijän blogissa. Samoin kuvia voi vapaasti laittaa omille nettisivuilleen ja lähetellä vaikka kännykän kautta tuttaville.

Laissa käytetään termiä ”saattaa yleisön tietoisuuteen”. Raja tässä on vähän veteen piirretty viiva. Kuvan näyttäminen parhaille kavereille ei ole sitä, omille kotisivuilleen laittaminen selkeästi on ja kuvan lähettäminen kännykällä muutamalle kaverille siinä ja siinä. Viimeksi mainitussa tapauksessa kun se saattaa levitä geometrisena sarjana kuin varpusparvi ympäri maailmaa.

Kuvassa olijan oikeudet joudutaan näissä tilanteissa ottamaan huomioon silloin, jos kuvassa on jotain kuvattavaa loukkaavaa. Silloin kuvan levittäjä voi joutua asiasta vastuuseen, vahingonkorvaukseen tai törkeimmissä tapauksessa jopa tiilenpäitä lukemaan.

Ainoa poikkeus tästä on merkittävät yhteiskunnalliset vaikuttajat julkista tehtävää suorittaessaan. Siis jos Heurekan johtaja sattuisi tulemaan avaamaan uuden näyttelyn (entisen ulkoministerin tapaan) eriparikengissä, niin kuvan tästä saisi vapaasti julkaista missä vaan.

Vaikka Heureka paikkana onkin sellainen, että siellä tulevat nolot tilanteet ovat lähinnä hassun hauskoja, niin kannattaa miettiä ainakin kaksi kertaa, ennen kuin laittaa vähemmän mairittelevan kuvan hyvästäkin kaverista nettiin. Sitä kun ei tahdo saada enää takaisin, kun myöhemmin tulee katumapäälle ja kaveruus saattaa joutua turhaan koetukselle.
















Jos Heurekan toimitusjohtaja on lähtenyt aamulla turhalla kiireellä Heurekan järjestämän kilpailun palkintojen jakoon, niin todisteen siitä saa vapaasti julkaista, koska kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja julkista tehtävää suorittamassa. Sama julkaisusääntö koskisi tietysti myös kuvassa keskellä olevaa silloista opetusministeriä Sari Sarkomaata, mutta ei esimerkiksi kuvan palkittuja kilpailijoita.
Jos kuva kuitenkin sattuisi olemaan manipuloitu, niin siitäkin olisi hyvä olla maininta.

11 comments:

  1. Tässä artikkelissa on erinomaisen paljon selventävää tietoa kuvausoikeuksista. En osaa kinata oikein mistään. Vapaa tiedonvaihto on jotenkin niin korkea arvo, että viaton heurekalainenkaan ei varmasti aina mieti riittävän pitkälle esimerkiksi Heurekassa kiertävien "turistien" tarkoitusperiä. Mikä on kopiointia ja mikä toinen toistemme ainutkertaisten, miljardiluokan ideoiden päälle rakentamista, siitä antavat amerikkalaiset tuomioistuimet silloin tällöin päätöksiä (vrt. Nokia, Microsoft, Apple). Montako Heurekan loistodemoideaa näky maailmalla hieman parannetussa tai muuten (huonommassa?) varioidussa muodossa ja montako sellaista muualta napattua näkyy meillä? Kuviakin on siinä välissä varmaan otettu.

    ReplyDelete
  2. Onkohan Heurekan johtaja niin suuri dirika, että hänestä voi julkaista kuvan aamutossut jalassa? Vähintäänkin ministerin pitäisi olla.

    ReplyDelete
  3. Rikoslaissa sanotaan mm. seuraavaa.
    8§ (9.6.2000/531)

    Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

    Joka oikeudettomasti

    1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai

    2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

    esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

    Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
    ------------
    Ehkä on syytä tässä korostaa kuvatekstin konditionaalista luonnetta. Siis ensimmäisessä virkkeessä paino sanalla "Jos".
    Jos kuvan näille sivuille laittanut henkilö väittäisi kuvan olevan kaikilta osiltaan totuudenmukainen, niin silloin kuvaan astuisi rikoslain
    9§ (9.6.2000/531)
    Kunnianloukkaus

    Joka

    1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

    2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

    on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

    Pykälöiden 8 ja 9 keskeinen ero on siinä, että edellisessä voi kertoa totuuden, mutta joutuu siitä huolimatta syytetyksi loukkaavan tiedon levittämisestä. Pykälää 9 sovelletaan vain, jos levitetty tieto ei pidä paikkaansa.

    9§:n loppu sopii taas Toni Halme vainaan tapaukseen iltapäivälehden kolumnistin "muistokirjoituksen" pakeilta. Oliko Kaarina Hazardin luonnehdinnat Tonista faktaa vai fiktiota. Siitä oikeus antaa ehkä joskus arvionsa. Eli 9½:n loppuosa.

    Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

    ReplyDelete
  4. Laki on niin kuin luetaan. Et vastannut kuitenkaan siihen, että on Heurekan bossi niin iso dirika, että häneen nämä pykälät sopivat. Minusta Heureka on laitoksena samaa luokkaa kuin tavallinen pikku koulu.

    ReplyDelete
  5. Laki sanoo tästä näin:

    Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kunnianloukkauksesta eikä törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.

    Spekuloidaan nyt hieman. Oletetaan, että Heurekan toimitusjohtaja todellakin olisi lähtenyt epähuomiossa töihin Reinot jalassa (mitä en tosin pidä kovin todennäköisenä tapahtumana), niin vain hän itse voisi nostaa siitä oikeusjutun. Valtakunnan syyttäjä tuskin puuttuisi tähän.

    Oikeus joutuisi ottamaan kantaa ensin siihen, onko kuvan julkaiseminen tuottanut asianosaiselle sellaista vahinkoa, kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa, että rikoslain 24 luvun 8§:n ehdot täyttyvät. Jos vastaus on kyllä, niin sitten vielä selvitetään, onko Heurekan toimitusjohtaja asemassa, jossa saman pykälän 2:n momentin lisäehto (Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.) täyttyy.

    Jos oikeus päätyisi ensimmäisessä tapauksessa myönteiselle kannalle ja jälkimmäisessä kielteiselle, niin tämän palstan pitäjällä alkaisi olla hikiset paikat. Siis jos kuva olisi aito.

    Vastaus kysymykseesi on siis, että sen päättäisi loppukädessä oikeus. En ole juristi, mutta ehkä näissä valokuvajutuissa ns. "tavallisesti asioista perillä oleva taho". Veikkaisin oikeuden asettuvan sille kannalle, että ottaen huomioon Heurekan aseman hyvin merkittävänä kulttuurilaitoksena, niin rikoslain 24 luvun 8§:n loppukaneettia sovellettaisiin.

    Onneksi tässä on niin monta jossia, että tämä jäänee pelkäksi spekulaatioksi, ellei sitten tartuta saman luvun 9§:ään. Mutta se olisikin sitten jo toinen tarina, kuten Kipling ehkä sanoisi.

    ReplyDelete
  6. Onko siis tämä ymmärrettävä niin, että kun herraksi ryhtyy, niin ei se välttämättä aina olekaan herkkua?

    ReplyDelete
  7. Näin se on. Tosin herrana olon herkkuudesta en osaa sanoa, kun en ole sitä (herrana oloa) päässyt koskaan kokeilemaan.
    Valtaan liittyy myös vastuu, joka saisi olla muutakin kuin se kuuluisa "poliittinen vastuu". Se kun tunnetusti tarkoittaa kaiken vastuun pakoilemista. "Älä selitä, älä välitä, älä tunnusta" on kautta aikojen ollut poliitikkojen toiminnan ohjenuora, kun on jääty kiinni jostain rötöstelystä. Tosin viime aikoina sitä on taidettu hieman muokata moderniin asuus. "Tunnusta vain pakon edessä ja yritä selittää sekin parhain päin. Teeskentele, että välität."

    ReplyDelete
  8. Timo, kirjoitat: "Tällaisen kuvan saa Heurekassa ottaa kenestä vain ja vielä laittaa sen eteenkin päin".

    Entä mallioikeudet? Voit ottaa kuvan Heurekassa tai muussa yleisessä paikassa olevasta ihmisestä, mutta kuvan julkaisuun kaupallisessa tarkoituksessa tarvitset luvan mallilta, vaikka kuvan ottaminen onkin laillista ilman mallin lupaakin. Uutislehdet voivat käyttää samaa kuvaa journalistiseen tarkoitukseen uutisen yhteydessä (rajoituksin: ei saa loukata kohdetta jne.), mutta saako muka tavallinen netinkäyttäjä julkaista kuvan netissä, joka on valtamedia ja siten julkista esittämistä?

    Olen luullut etten voi julkaista netin blogissa tai kuvagalleriassa katukuvauskuviani tuntemattomista ihmisistä tai kuvia ystävistäni tai muita lähikuvia ihmisistä, koska kuvien julkinen esittäminen (netti) vaatii luvan mallilta.

    Jos vain kaupallinen käyttö on rajaavaa niin milloin kuvien käytöstä tulee kaupallista? Jos käytän kuvaa blogissani tai kuvagalleriassani, mutta en ole myynyt kuvaa niin onko käyttö silloin ei-kaupallista, vaikka kuvilla on totta kai mainosarvoa referensseinä osaamisestani?

    Kiitos, jos ehdit vastailla hankalaan asiaan.

    ReplyDelete
  9. Noin pääsääntöisesti. Jos kuva on luvallisesti otettu, niin sen saa myös julkaista muussa kuin mainonnan ja markkinoinnin yhtydessä. Kaupallinen käyttö on laajempi asia kuin mainonta ja markkinointi.
    Kaupallinen käyttö on hieman epämääräinen käsite. Sinänsä kaupallinen käyttö ei ole henkilökuvan julkaisun este, mutta kannattaa olla vähän pidättyvämpi niiden suhteen. Esim. uutiskuvan ja markkinointikuvan ero on joskus häilyvä.
    Blogi on yleensä epäkaupallinen, joten blogiin voi laittaa esim. katukuvauksen tuotteita aika vapaasti. Kunhan ihminen ei ole siinä jotenkin häntä loukkaavassa yhteydessä, "housut kintuissa".
    Palaan tähän vielä myöhemmin, mutta tässä ote kirjasta "Digikuvan osto, myynti jä käyttö"
    http://www.nikkemedia.fi/timo/valokuvan_myynti/Digikuva%2009.pdf
    Palaan aiheeseen sopivan tilaisuuden tullen tarkemmin.

    ReplyDelete
  10. Hei,

    Kiitos hyvästä tekstistä, josta on varmasti monelle hyötyä.

    Kuitenkin tuossa on yksi kohta jota en purematta niele: viittaat, että esimerkiksi tanssi-, teatteri- tai musiikkiesitystä (=konsertti, oletettavasti) ei saisi valokuvata, ilmeisesti sen nojalla että valokuvan kautta voitaisiin "osa esityksestä toisintaa". Tämä poikkeaa monesta aiemmasta tulkinnasta siinä, että muiden esittämissä tulkinnoissa on todettu, että valokuvaaminen - toisin kuin videokuvaaminen - ei olisi esityksen toisintamista siinä merkityksessä kuin laki sen tarkoittaa. En tiedä perustuuko tämä näkemys esimerkiksi johonkin ennakkotapaukseen, mutta sitä näkee melko usein, ja se on nähdäkseni "vallalla oleva käsitys".

    Konserteissa ja kaikissa muissakin vastaavissa tilaisuuksissa joihin on sisäänpääsymaksu on mahdollista kieltää kuvaaminen ja/tai kuvausvälineiden vieminen sisään, tällöin mekanismi on se, että lipun osto katsotaan sopimustapahtumaksi jossa lipun ostaja sitoutuu olemaan kuvaamatta.

    Väitteeni on siis se, että esimerkiksi konserttien valokuvaaminen on sallittua jos sitä ei ole erikseen kielletty (ja jos se ei riko oletettuja reunaehtoja, esim. häiritse muita ihmisiä, aiheuta vaaraa jne).

    (konserttien videokuvaaminen tai äänittäminen on sitä vasten kielletty lähtökohtaisesti).

    ReplyDelete
  11. Konserttien valokuvaaminen on vähän kinkkinen juttu, varsinkin kun kännykkäkamerat tekevät sen nykyään niin helpoksi ilman että kukaan pystyy asiaa estämään.
    Mitään todellista kaupallista arvoahan ei kännykällä tai digipokkarilla otetulla valokuvalla tai videoklipillä ole, joten tässä ollaan vähän hätävarjelun liioittelun kanssa tekemisissä. Sanoisin, että kannattaa ottaa maalaisjärki tai kaupunkilaistolkku käyttöön. Jos kuvaaminen kielletään järjestäjien taholta, niin miksi lähteä sitä uhmaamaan, vaikka se olisikin ei lakiin perustuva kielto. Kun kysyy luvan, niin sen joko saa tai ei ja toimii sen mukaan.
    Itse olin muutama vuosi sitten Porin jazzissa Stevie Wonderin konsertissa. Ennen konserttia ilmoitettiin, että jos Wonder huomaa otettavan valokuvia, niin hän lopettaa konserttinsa välittömästi. Nähtävästi ei otettu, kun konsertti meni loppuun asti. Oletettavasti ei olisi kuitenkaan huomannut, vaikka olisi otettukin.

    ReplyDelete